Lue keskustelun säännöt.
Mies epäavarma tunteistaan 3 kk tapailun/seurustelun jälkeen - annanko olla?
15.05.2017 |
Eli olen tapaillut erästä miestä noin 3 kk, en ole varma onko tämä nyt sitten jopa seurustelua ei olla sovittu tarkemmin. Kun näemme mies on tosi ihana haleja ja pusuja on paljon, huomioi, puhuu tulevaisuudesta ja olen tavannut hänen kavereitakin. Mies pitää yhteyttä ja haluaa nähdä ja meillä on mukavaa yhdessä.
Ongelma on kuitenkin alusta asti ollut se, että mies ei ole ollut varma onko hänen tunteensa riittävän voimakkaita. Hänellä ei ole ollut vakavia suhteita (ikää yli 35), mutta kuulemma on miettinyt, kun tässä ei ole nyt ollut sitä alkuhuumaa, mitä joskus nuoruuden ihastuksissa on ollut. Nyt olemme olleet tämän miehen kanssa siis pitkään ystäviä, ennen kuin suhde alkoi jotain tunteetkin on edennet rauhallisesti.
Kysyin tyytyykö hän nyt vaan minuun, koska ei ole muutakaan. Kuulemma ei, koska huonon suhteen olisi saanut aikaisemminkin.
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella, teot ja sanat ovat nyt tosi ristiriitaisia, ja vieläpä "väärin päin". Yleensähän tulee sanoja mutta ei tekoja, nyt taas teot viestivät vakavammasta, mutta puhuu epävarmudesta. Mitä ihmettä teen? Kannattaako vaan luovuttaa ja etsiä miestä joka oikeasti on varma tunteistaan? Vai odotella vielä?
Kommentit (56)
Mä antaisin ehdottomasti olla. Ihan siitä syystä, että jos se ei lähde kulkemaan niin se ei vaan lähde kulkemaan. En haluaisi kiintyä enempää joutuakseni pettymään.
Kyllä sen vaan tietää kun se oikea sattuu kohdalle. Silloin ei enää mietitä, vaan sitä mennään korkeelta ja kovaa. Eikä ole muttia matkassa.
t. 15 vuotta naimisissa. ja nuoruudessa just tollasia epävarmoja suhteita jossa satutti vain itsensä
mut mitä ikinä teetkin, kaikkea hyvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kaveerasimme vuoden ja olimme kihloissa kaksi vuotta. Nyt olleet avioliiitossa 20 vuotta. Kaikki eivät ala nopeasti. Ja monet alkuhuumajutut päättyvät siihen huuman loppumiseen. Voi sitoutua toiseen ilman mitään alkuhuumaakin. Voi kasvaa kiinni toiseen.
Kuka tietää 3 kk kohdalla haluaako naimisiin?
Mä varmaan ottaisin hiukan etäisyyttä mieheen, saisi sitten pohdiskella itsekseen mitä haluaa suhteelta. Enkä jäisi kovin pitkäksi aikaa odottamaan, kyllä sen vaan tietää onko toinen tarpeeksi kiinnostava.
Olen ollut itse suhteessa jossa mies oli sitä mieltä että "aika näyttää" tuleeko meistä mitään vakavampaa. Ei tullut kun en halunnut olla ikuisuuksia tapailusuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha sinun on hätiköidä. Jos miehellä on vain vähäisiä suhdekokemuksia jostakin vuosien takaa nuoruudesta, mistä sitä tietää, miltä seurustellessa "kuuluu" tuntua? Kyllä minäkin varmaan epäilisin kaikkia suhteitani, jos näin kolmikymppisenä odottaisin samanlaista huumaa kuin nuorena. Onneksi tiedän, että myös hitaasti palavista suhteista kehittyy upeita juttuja.
Minä epäröin edellisessä suhteessani varmaan useamman vuoden, mutta siitä kehittyi kuitenkin huikea rakkaustarina ja melkein vuosikymmenen kumppanuus. Olisin jäänyt paitsi elämäni parhaasta asiasta, jos jompikumpi olisi edellyttänyt alusta asti jotakin, mihin en ollut heti valmis.
Vierailija kirjoitti:
Kuka tietää 3 kk kohdalla haluaako naimisiin?
Mistä naimisiin menosta ei ole toki kukaan puhunutkaan, enkä todellakaan itsekään sellaista kenenkään kanssa vielä ajattelisi. Lähinnä painaa se, että se mitä mies puhuu tunteistaan on sitä ettei ole varma mitä tuntee ja mitä "kuuluisi" tässä vaiheessa tuntea. Ja kuitenkin teoillaan antaa ymmärtää paljon enemmän.
Tavallaan välillä just tuntuu siltä että pitäisi vaan antaa olla. Jos ei tiedä niin etsiköön jonkun, jonka kanssa tietää. Toisaalta harmittaa, koska tämän miehen kanssa olen kokenut ihan erilaisen yhteyden kuin kenenkään muun kanssa aikaisemmin. Olen pystynyt olemaan paljon luontevammin ja avoimemmin. Ja tiedän että miehellä on naisiin liittyviä traumoja takanaan.. Mutta ehkä sitten vaan "selittelen" itselleni parhaaksi päin sitä, ettei mies ole tarpeeksi kiinnostunut.. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistää silmään, että on yli 35 v. ja ei ole ollut vakavia suhteita. Eikö hän ole uskaltautunut heittäytyä ennenkään tai on jonkinlaista ongelmaa sitoutua vakavasti, ei tiedä mitä parisuhteelta haluaa jne. Vaikea antaa neuvoja mutta kannattaa ottaa välimatkaa, vaikka ei vielä tekisikään lopullista päätöstä.
Miettisin tosissani jo tuota, jos ei ole 35-vuotiaana ollut kunnon seurustelusuhteita. Minä en ainakaan enää viime vuosina olisi jaksanut lähteä tuollaiseen, kyllä se kokemuksen puute ikävä kyllä näkyy monissa jutuissa, jo ihan alkaen toisen huomioimisesta. Lisäksi, hyvässä suhteessa ei kuulu olla tuollaista epävarmuutta, kyllä molempien pitäisi haluta olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeä mittari on se, miltä sinusta tuntuu. Jos miehen epävarmuus tekee sinulle epämukavan olon, niin voi olla aika sielua raastavaa jatkaa tapailua. Ainakin jos epävarmuudesta tulee suhteen hallitseva tunnetila. Muista, että rakkaus tuntuu aina hyvälle. Ole rehellinen itsellesi ja omille tunteillesi!
Anna olla. Kyllä kolmessa kuukaudessa jo tietää, haluaako jatkaa suhdetta tai siirtyä tapailusta seurusteluun. Jos teillä on seksiä, mies ei ehkä sen takia ole vielä viitsinyt pistää kokonaan poikki. Kesä on tulossa, ja haluatko tuhlata sen tuohon jahkailuun, josta sinulle tulee vain paha mieli ja pettymyksiä? En tuossa vaiheessa tenttaisi enää mitään mieheltä, vaan tekisin ihan omat päätelmäni ja jatkaisin elämää eteenpäin. Ja voithan ilmoittaa miehelle, että aiot jatkossa tapailla muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pistää silmään, että on yli 35 v. ja ei ole ollut vakavia suhteita. Eikö hän ole uskaltautunut heittäytyä ennenkään tai on jonkinlaista ongelmaa sitoutua vakavasti, ei tiedä mitä parisuhteelta haluaa jne. Vaikea antaa neuvoja mutta kannattaa ottaa välimatkaa, vaikka ei vielä tekisikään lopullista päätöstä.
Niin en tiedä miksi ei ole ollut vakavia suhteita. Ilmeisesti jotain huonoja kokemuksia ainakin nuoruudessa ja sitten ei vaan ole löytynyt. Mutta mene ja tiedä...
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Kyllä kolmessa kuukaudessa jo tietää, haluaako jatkaa suhdetta tai siirtyä tapailusta seurusteluun. Jos teillä on seksiä, mies ei ehkä sen takia ole vielä viitsinyt pistää kokonaan poikki. Kesä on tulossa, ja haluatko tuhlata sen tuohon jahkailuun, josta sinulle tulee vain paha mieli ja pettymyksiä? En tuossa vaiheessa tenttaisi enää mitään mieheltä, vaan tekisin ihan omat päätelmäni ja jatkaisin elämää eteenpäin. Ja voithan ilmoittaa miehelle, että aiot jatkossa tapailla muitakin.
Tuota oon just miettinyt, että kuinka paljon kolmessa kuukaudessa yleensä tietää? Kuulemma hänen ei tee mieli etsiä muita enää. Seksiä on toki, mutta en usko että se on syy jatkaa yhdessä. Sitä olen pelännyt että olenko nyt vaan sellainen että tuntuu kivalta että on joku nainen, karkeasti ilmaistuna. En enää aiokaan tentata, liian tuskallista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itse olisit valmis seurustelemaan ja olet varma tunteistasi, niin aseta joku aikaraja, esim 1-2kk, jonka aikana mies saa miettiä mitä haluaa. Älä siis ilmoita miehelle että nyt sulla on 2kk aikaa päättää tykkäätkö musta vai et, vaan tämä aikaraja on vaan itsellesi. Jos mies ei tuonakaan aikana ota selvää tunteistaan, niin älä jää satuttamaan itseäsi ja odottamaan josko ne toisenkin tunteet joskus vahvistuisi, vaan suojele itseäsi ja jätä homma siihen. Jossain vaiheessa miehenkin pitää ehkä tunnustaa itselleen, että jos tunteet eivät enää kehity, niin se johtuu siitä, että tyyppi on väärä eikä sitä halua syventää suhdetta oikeasti ole. Ei ole myöskään reilua roikottaa toista pitkään jossain epävarmuuden tilassa.
Hitaassa etenemisessä tai tunteiden pikkuhiljaa kehittymisessä ei siis ole mitään vikaa, saahan pariskunnat epämääräisesti hengailla vaikka vuosia ennen kuin kutsuvat asiaa seurusteluksi, mutta silloin molempien pitää haluta samaa.
Olipa kerra prisessa ruusunen....
Kun teot ovat hyviä, niin mietipä tahdotteko te molemmat lapsia? Aikaa ei ole hukattavaksi asti, kun olette jo noin vanhoja. Miehenä lopullinen yhteen hitsaava sinetti suhteelle olisi se, että saisin naisen raskaaksi. Jos nainen ei raskautusi, olisin epävarma suhteestakin, sillä todellakin tahtoisin tulla isäksi. Tunteet vanhemmuudesta olisivat suuria. Rakastaisin varmasti entistä enemmän naista, joka ryhtyisi minun kanssa perustamaan perhettä. Luonnolllinen kiertokulku saa ihmiset lisääntymään keskenään. Tätä peukaloidaan ehkäisyllä, tapailulla, on-off ajattelulla yms.
Anna olla! Ystäväni aloitti joskus seurustelun miehen kanssa, josta ei ollut aivan varma onko tunteita tarpeeksi ja lopultahan se suhde päätyi pettämiseen. Kyllä sen tietää, jos joku kolahtaa täysiä. Ei silloin mieti edes muita vaihtoehtoja kuin että haluaa olla toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla! Ystäväni aloitti joskus seurustelun miehen kanssa, josta ei ollut aivan varma onko tunteita tarpeeksi ja lopultahan se suhde päätyi pettämiseen. Kyllä sen tietää, jos joku kolahtaa täysiä. Ei silloin mieti edes muita vaihtoehtoja kuin että haluaa olla toisen kanssa.
Niin... kai olen jotenkin halunnut uskoa että se täysillä kolahtaminen tulee vielä miehellekin. Mutta varmaan aika epätodennäköisetä se tässä vaiheessa on..
Parisuhdeterapeutti Dunderfelt sanoi pari päivää sitten telkkarissa että liika tunteista keskusteleminen, niiden vatvominen ja ylianalysointi on jopa pahaksi parisuhteelle.
Teet juuri nyt tuota ylianalyysia. Vauvapalstalla ja ehkä jopa miesystäväsi kanssa! Keksisitte jotain mukavaa yhdessäoloa. Älä ainakaan analysoi tunteita hänen kanssaan.
Odottele, äläkä ahdistele! Kuulostaa lähinnä, että olet jo kosimassa ja hääkirkkoa valitsemassa? Anna suhteen kehittyä rauhassa.