Olen tutustunut brittimieheen, mutta enkun taitoni on mitä on :(

Enkun kieliset ovat kyllä tottuneet huonoonkin englantiin. Jos on asunut Suomessa niin ehkä vähän korkeammat odotukset, mutta ei silti mitään stressattavaa, älä ainakaan siitä huolehdi. Itsekin sanoit, että menee ajan kanssa helpommin.

Ja jos oikein häiritsee, muista mammat, jotka onnistuvat naimaan lähes ummikkojakin, vielä täysin erilaisista kulttuureista, ilman mitään ongelmaa :P

Ihan oikeasti sitä miestä tuskin kiinnostaa sanotko kaiken juurikin oikein, jos vaan tulee ymmärretyksi ja ymmärtää sinua. Varsinkin jos on sinusta kiinnostunut, eikä kielioppitaidoistasi.

Pitkään Englannissa asuneena tiedän myös ettei paikallisetkaan osaa kirjoitussääntöjä pilkulleen, ja puhekieli nyt on puhekieltä. Tiedän myös että useimmille briteille jo se, että puhuu toista kieltä suht sujuvasti äidinkielesi lisäksi, on hämmästyksen ja arvostuksen kohde - harvempi englantilainen osaa muuta kuin englantia enempää kuin auttavasti.

hän on kohtelias koska haluaa pöksyihisi, ja sinä jos haluat jatkaa olet antava.

Miksi sä haluat hengailla ihmisen kanssa, jonka puhetta sä et ymmärrä, ja jolle sä itse et osaa puhua? Mistä sä edes tiedät minkälainen ihminen se on, jos ette pysty kunnolla kommunikoimaan?

Enkuntaito kehittyy äkkiä käyttämällä. :)

Osaat kuitenkin englantia paremmin kuin mies osaa suomea?

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä haluat hengailla ihmisen kanssa, jonka puhetta sä et ymmärrä, ja jolle sä itse et osaa puhua? Mistä sä edes tiedät minkälainen ihminen se on, jos ette pysty kunnolla kommunikoimaan?

Tämä.

Kirjoitin aikanaan enkusta laudaturin ja olin tosi hyvä kouluenglannissa. Luulin, että puhuin englantia ihan hyvin. Sitten muutin Englantiin ja tajusin olevani ihan pihalla. Meni noin 2-3 vuotta ennen kuin aloin päästä sillä tavalla jyvälle, että ymmärsin tavallisimmat aksentit ja tajusin suurimman osan vitseistä. Jälkimmäinen on iso handicap, jos siis ei tajua. Britit kun vääntää huumoria jostain koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä haluat hengailla ihmisen kanssa, jonka puhetta sä et ymmärrä, ja jolle sä itse et osaa puhua? Mistä sä edes tiedät minkälainen ihminen se on, jos ette pysty kunnolla kommunikoimaan?

En ole ap, mutta minulla vaihtoehtoina oli vain miehiä, joiden jutut ikävä kyllä tajusin oikein hyvin, enkä juuri siksi halunnut mitään tekemistä niiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä haluat hengailla ihmisen kanssa, jonka puhetta sä et ymmärrä, ja jolle sä itse et osaa puhua? Mistä sä edes tiedät minkälainen ihminen se on, jos ette pysty kunnolla kommunikoimaan?

Tämä.

Ootteko vähän yksinkertaisia? Ap kertoi jännittävänsä, mutta puhuminen sujuu kun on rentoutunut. Ja nyt sitten pitäisi jättää kokonaan tutustumatta muihin ihmisiin tuollaisen takia? On teillä pieni maailma siellä Juupajoen perämettällä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sä haluat hengailla ihmisen kanssa, jonka puhetta sä et ymmärrä, ja jolle sä itse et osaa puhua? Mistä sä edes tiedät minkälainen ihminen se on, jos ette pysty kunnolla kommunikoimaan?

Luitko aloitusviestiä ollenkaan? Siinä sanotaan että ap on hyvä englannissa, mutta takeltelee jännityksen vuoksi joutuessaan tekemisiin kielen natiivipuhujan kanssa. Ei ole kyse kahden ummikon välisestä suhteesta ja kommunikaatiosta.

Miksi suostut videopuheluihin? Suostuisitko suomiukon videopuheluihin? Miksi enkku-ukko on eri asia? Tietenkin suomalaisen kanssa on sama kieli, mutta ujous ei ole kielestä kiinni.

Tuo voisi olla mun kynästä. Itse olin aluksi ihan saman lainen ja sitten päätin että sama se. En ole natiivi joten saan puhua huonosti jos nyt niin käy. Ja "yllätys yllätys" kun aloin puhumaan se jännitys rapisi ja nyt puhu englantia todella hyvin.. Ja ensi kesänä menossa naimisiin englantilaiseni kanssa ;)

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeasti ihan hyvä englannissa mutta jännitän puhumista ja siksi puheeni takkuaa, en muista päivänselviä sanoja jne. Kun takeltelen, menen vielä enenmän paniikkiin ja tuloksena on kiusallinen hiljaisuus..

Tunnen suorituspainetta potenssiin sata kun puhekumppanina on autenttinen englannintaitaja. Kun olemme pidempään toistemme seurassa, voin rentoutua ja puhuminen on helpompaa. Puhelimessa puhuminen on se kaikkein pahin, ja tottahan toki mies tykkää soitella ja vielä videopuheluita :D Oikein introvertin suomalaisen painajainen. Mies sanoo että puhun ihan hyvin, kai kohteliaisuuttaan, mutta itse olen tyytymätön. Myös ymmärtämistä vaikeuttaa miehen aksentti ja paikalliset sanonnat ja fraasit.

Olenko ainut tällaisen ongelman kanssa? Olen opiskellut englantia viime viikot ihan urakalla, mutta mikä auttaa jännitykseen?

Sinä sentään osaat englantia! Minun lontoonkielentaitoni on välttävä, ja en voi kuin haaveilla ulkomaiden tarjonnasta.. Luettua ymmärrän ja kirjoittaa pystyn jotenkuten ahkeralla sanakirjan käytöllä, mutta puheen tuottaminen on lähes mahdotonta.. Kaverini löysi poikaystävän briteistä ja olen niin kateellinen. Mulla on myös ihan hirveä fobia puhua englantia. En vain saa sanaa suustani. Kun tapasin kaverini poikaystävän niin uskalsin vain tervehtiä mutta siihen se sitten jäikin, vaikka olisin halunnut edes yrittää sanoa jotain. Vedin pään täyteen mutta sekään ei auttanut, se pelko vaan on niin syvällä.. Ja jos joku turisti tulee kysymään jotain niin juoksen vaan karkuun! Tosi noloa.. Olen välillä ajatellut että olisikohan parempi vain kuolla pois kun olen tällainen retardi.

Vierailija kirjoitti:

Tuo voisi olla mun kynästä. Itse olin aluksi ihan saman lainen ja sitten päätin että sama se. En ole natiivi joten saan puhua huonosti jos nyt niin käy. Ja "yllätys yllätys" kun aloin puhumaan se jännitys rapisi ja nyt puhu englantia todella hyvin.. Ja ensi kesänä menossa naimisiin englantilaiseni kanssa ;)

Oi, ihana :) Onnea! Tulipa hyvä mieli viestistäsi.

Ap

Ei sillä ole väliä, torvea se kuitenkin vain haluaa ja siihen ei enkkua tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeasti ihan hyvä englannissa mutta jännitän puhumista ja siksi puheeni takkuaa, en muista päivänselviä sanoja jne. Kun takeltelen, menen vielä enenmän paniikkiin ja tuloksena on kiusallinen hiljaisuus..

Tunnen suorituspainetta potenssiin sata kun puhekumppanina on autenttinen englannintaitaja. Kun olemme pidempään toistemme seurassa, voin rentoutua ja puhuminen on helpompaa. Puhelimessa puhuminen on se kaikkein pahin, ja tottahan toki mies tykkää soitella ja vielä videopuheluita :D Oikein introvertin suomalaisen painajainen. Mies sanoo että puhun ihan hyvin, kai kohteliaisuuttaan, mutta itse olen tyytymätön. Myös ymmärtämistä vaikeuttaa miehen aksentti ja paikalliset sanonnat ja fraasit.

Olenko ainut tällaisen ongelman kanssa? Olen opiskellut englantia viime viikot ihan urakalla, mutta mikä auttaa jännitykseen?

Sinä sentään osaat englantia! Minun lontoonkielentaitoni on välttävä, ja en voi kuin haaveilla ulkomaiden tarjonnasta.. Luettua ymmärrän ja kirjoittaa pystyn jotenkuten ahkeralla sanakirjan käytöllä, mutta puheen tuottaminen on lähes mahdotonta.. Kaverini löysi poikaystävän briteistä ja olen niin kateellinen. Mulla on myös ihan hirveä fobia puhua englantia. En vain saa sanaa suustani. Kun tapasin kaverini poikaystävän niin uskalsin vain tervehtiä mutta siihen se sitten jäikin, vaikka olisin halunnut edes yrittää sanoa jotain. Vedin pään täyteen mutta sekään ei auttanut, se pelko vaan on niin syvällä.. Ja jos joku turisti tulee kysymään jotain niin juoksen vaan karkuun! Tosi noloa.. Olen välillä ajatellut että olisikohan parempi vain kuolla pois kun olen tällainen retardi.

Lähde Britteihin! Lähde yksin ja avoimin mielin. Parasta lääkettä pelkoon! Osaat ja opit kyllä :)

Ajattele positiivisesti: ENGLANNINTAITOSI kehittyy huimasti hänen kanssaan.

Kaikki suomalaisethan osaa puhua englantia tosi hyvin! Vai eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo voisi olla mun kynästä. Itse olin aluksi ihan saman lainen ja sitten päätin että sama se. En ole natiivi joten saan puhua huonosti jos nyt niin käy. Ja "yllätys yllätys" kun aloin puhumaan se jännitys rapisi ja nyt puhu englantia todella hyvin.. Ja ensi kesänä menossa naimisiin englantilaiseni kanssa ;)

Oi, ihana :) Onnea! Tulipa hyvä mieli viestistäsi.

Ap

Kiitos :

Ei kannata siis antaa sen kieliujouden lannistaa vaan päätät että virheitä saa tulla ja ne karisee ajan myötä pois. Ja jos mies on sun arvoinen ei sulle naura tai arvostele :) onnea matkaan! -se jolle vastasit