Kauppareissu: pieni vai iso juttu?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kauppalistaa pitäisi kovasti miettiä joka kerta? Eikö suurin osa ole samoja kuin aina muulloinkin, ja loput muistaa tai kirjoittaa sekunnissa muistiin.

No sepä se kun ei muista. Pitäisi kirjoittaa ylös aina kun huomaa jonkun erikoisemman loppuneen, niin olisi helpompaa sit vaan täydentää. Eikä men nyt ihan joka viikko syödä samoja ruokia, joskus kokataan jotain erikoisempaa, mihin pitää vähän pohtia, mitä sieltä kaupasta tarvis tuoda.

Vakiounohdukset on kaurahiutaleet, mausteet, paristot, pesuaineet, leivinpaperi. Ei noista nyt voi jokaviikkoista tapaakaan iskostaa, muuten hukutaan suolaan ja paprikajauheeseen.

Minä teen sekä isoja että pieniä kauppareissuja :)

Kyllä se on ihan suunniteltu show kun viikon pääostoksilla käyn 2- ja 5-vuotiaitten kanssa, eikä sille aamupäivälle varata muuta (ellei joku postissakäynti tms. jonka voi hoitaa samalla ajolla.) 7-henkiselle perheelle kun ostaa ruuat, ja kuljetaan pienten tahdissa, on ihan vakio että siihen menee vähintäänkin se tunti, mitä joku ihmetteli. Kuljetaan rauhassa ja annan lasten katsella rauhassa, ettei tarvitse pitää stressiä ja kiirettä ja päätyä kiukkuitkuihin. Saatan myös jäädä tutkimaan tuoteselosteita.

Pieni homma on sitten käydä ostamassa kerran-pari viikossa jotain täydennystä. Se voi olla muutama tavara, kassillinen tai joskus kaksikin kassillista, mutta pikkujuttu, jonka voi hoitaa muitten asioitten sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän riippuu päivästä. Toisinaan vituttaa lähteä, kun pitää ostaa lasteittain kamaa, kun kaapit kolisee tyhjyyttään ja samalla pää lyö tyhjää, että mitä sitä tänään syötäisiin... Usein se on sitten kalapuikkoja ja ranskalaisia. :(

Eilen oli ihana käydä kaupassa, kun vaan tallailtiin päämääräämättömästi ekana ja sitten piipahdettiin kaupassa hakemassa pakkaspitsat ja suklaata. Ei tehtykään ruuaksi sitä mitä piti. :)

Kalapuikkoja ja ranskiksia...

Vierailija kirjoitti:

Minä teen sekä isoja että pieniä kauppareissuja :)

Kyllä se on ihan suunniteltu show kun viikon pääostoksilla käyn 2- ja 5-vuotiaitten kanssa, eikä sille aamupäivälle varata muuta (ellei joku postissakäynti tms. jonka voi hoitaa samalla ajolla.) 7-henkiselle perheelle kun ostaa ruuat, ja kuljetaan pienten tahdissa, on ihan vakio että siihen menee vähintäänkin se tunti, mitä joku ihmetteli. Kuljetaan rauhassa ja annan lasten katsella rauhassa, ettei tarvitse pitää stressiä ja kiirettä ja päätyä kiukkuitkuihin. Saatan myös jäädä tutkimaan tuoteselosteita.

Pieni homma on sitten käydä ostamassa kerran-pari viikossa jotain täydennystä. Se voi olla muutama tavara, kassillinen tai joskus kaksikin kassillista, mutta pikkujuttu, jonka voi hoitaa muitten asioitten sivussa.

Et taida olla se kolmen sairaan lapsen yksinhuoltaja, joka tänne kirjoitti. Miten sitten kävisit, jos lapset eivät olisi terveitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän riippuu päivästä. Toisinaan vituttaa lähteä, kun pitää ostaa lasteittain kamaa, kun kaapit kolisee tyhjyyttään ja samalla pää lyö tyhjää, että mitä sitä tänään syötäisiin... Usein se on sitten kalapuikkoja ja ranskalaisia. :(

Eilen oli ihana käydä kaupassa, kun vaan tallailtiin päämääräämättömästi ekana ja sitten piipahdettiin kaupassa hakemassa pakkaspitsat ja suklaata. Ei tehtykään ruuaksi sitä mitä piti. :)

Kalapuikkoja ja ranskiksia...

Samaa mietin, kuinka vaikea on keksiä jotain muuta ruokaa. Osta vaikka paketti jauhelihaa: siitä sitten voi kotona loihtia kastiketta, makaronilaatikkoa, chili con carnea, lihapullia, italianpataa. Nämä on meillä niitä ruokia, joita tulee tehtyä kun ei muuta keksi. Enkä käytä mitään italiapatapussia. Vaan sen pystyy ihan helposti tehdä myös alusta saakka

En käy kun joskus poikkeustapauksissa. puoliso hoitaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä teen sekä isoja että pieniä kauppareissuja :)

Kyllä se on ihan suunniteltu show kun viikon pääostoksilla käyn 2- ja 5-vuotiaitten kanssa, eikä sille aamupäivälle varata muuta (ellei joku postissakäynti tms. jonka voi hoitaa samalla ajolla.) 7-henkiselle perheelle kun ostaa ruuat, ja kuljetaan pienten tahdissa, on ihan vakio että siihen menee vähintäänkin se tunti, mitä joku ihmetteli. Kuljetaan rauhassa ja annan lasten katsella rauhassa, ettei tarvitse pitää stressiä ja kiirettä ja päätyä kiukkuitkuihin. Saatan myös jäädä tutkimaan tuoteselosteita.

Pieni homma on sitten käydä ostamassa kerran-pari viikossa jotain täydennystä. Se voi olla muutama tavara, kassillinen tai joskus kaksikin kassillista, mutta pikkujuttu, jonka voi hoitaa muitten asioitten sivussa.

Et taida olla se kolmen sairaan lapsen yksinhuoltaja, joka tänne kirjoitti. Miten sitten kävisit, jos lapset eivät olisi terveitä?

Joo enpä ole. En kyllä oikein ymmärrä, miksi minun nyt pitäisi miettiä sitä, kuinka kävisin kaupassa jos lapset eivät olisi terveitä...

(Itse asiassa olen joskus miettinyt, millaista elämämme olisi, jos lapset eivät olisi terveitä, mutta ei siinä kauppareissu ole päällimmäisenä mielessä...)

Loukkasinko nyt jotakuta, kun sanoin ison perheen isompaa kauppareissua isoksi hommaksi? Totta kai olen selvillä, että maailmassa on isompiakin asioita, mutta ketjun aiheena oli kunkin omat kauppareissut, eikös...?

Nro 22