Narsistiäiti
Ihana päivä, äitien päivä!
...Mutta ei kaikille meistä. Minua tämä päivä ahdistaa. Täytyy pitää narsistiäiti levollisena, jotta elämä olisi loppuvuoden taas mahdollisimman seesteistä. Ei saa antaa syytä raivostua.
Ei vaikka olen saanut tuta sanoja joita äidin ei pitäisi tyttärelleen sanoa. Mutta sanoo kuitenkin, kieroituneessa mielessään pitää sitä oikeutettuna.
Meni vuosia kun ymmärsin että hän ei ole mieleltään terve. Mutta vuosien haukkumisia on vaikea päässään hiljentää. Oikealla tiellä olen, kohti valoa. Äitini taas tulee aina olemaan pimeässä, vaikka ei sitä itse ymmärrä. Se on surullista.
Olkaa kiitollisia äidin rakkaudesta. Se ei ole itsestään selvää!
Kommentit (5)
Voimia! Älkää antako oman elämänne valua narsistiäidin varjoon.
Ikävää, kun täytyy olla katkera. Terveen kasvatuksen äitien jälkikasvukin on usein hyväntuulista. Joskus näkee, että äiti on siirtänyt katkerat ilmeensä jo taaperoon
Täällä kans äitienpäivä on kamala ahdistuspäivä johtuen narsistiäidistä :(
Saa olla katkera, vihainen, surullinen! Antaa tunteiden tulla mutta niihin ei saa jäädä kiinni.
Luin pari viikkoa sitten uuden, aika freesistä kulmasta kirjoitetun kirjan Lohtu narsistin kohdanneelle. Siitä sai voimia, ihanan kannustavasti ja lämmöllä kirjoitettu.
Täällä sama... omille lapsille muistan sanoa että he ovat tärkeitä ja hyviä just tuommosina, kun ite en niitä sanoja ikinä kuullut. Mitä muuta äidiltään toivoisi...?!?