Sinä joka et onnitellut äitiäsi, millainen äitisi on?

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini hylkäsi minut teininä täysin kun aloin oireilemaan rikkinäistä lapsuuttani, nykyään olen nuori aikuinen ilman koulutusta saati työtä ja mielenterveyskuntoutuja, olisin tarvinnut äitiäni.

Olen pahoillani kokemastasi! Olethan saanut ammattiapua ongelmiisi? Käytkö terapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matalasti koulutettu ja pienipalkkainen

Tämä on syy olla onnittelematta koska..?

Ärsytti lapsena aina kun koulukavereiden äidit olivat lääkäreitä tai opettajia ja mun ei ollut edes lukiota käynyt. Ei osannut edes auttaa yläasteen matikan tehtävissä

Ei osaa auttaa matematiikassa = huono äiti?

Miksei isäsi/naapurisi/kaverisi/sisaruksesi auttanut? Kuinka moni yläasteikäinen ylipäätään tarvitsee apua läksyissä?

Isäni auttoikin aina välillä, mutta oli tosi usein työmatkoilla eikä tietenkään silloin ehtinyt. En muista tiedä, mutta minä tarvitsin apua silloin. Myöhemmin opin opiskelemaan matikkaa, mutta tuolloin olisin kaivannut jeesiä

Tässä vielä yksi näistä, joiden äiti on kuollut. Mulla on kyllä ollut tapana viedä kynttilä muualle haudattujen lehtoon, mutta yksinkertaisesti vain jotenkin tänä vuonna unohdin. Jos olisin vienyt, en olisi vastannut tähän ketjuun. 

Koko lapsuuteni äitini katseli isäni suorittamaa fyysistä väkivaltaa sivusta ja muistan elävästi kuinka kerran seisoi vieressä kannustamassa ja nauroi! Ei tullut koskaan väliin eikä lohduttanut tms. Aina olin heille vääränlainen ja kuluerä ja muut oli parempia...just tätä alistamispaskaa. Ulkopuolisille äitini teeskenteli herttaista ja huolehtivaa, kotona taas oli kireä ja kylmä. Sain ruokaa ja vaatteet, niistäkin olisi pitänyt joka hetki olla kiitollinen.

Narsisti.

Äiti on kuollut, joten enää ei tarvitse onnitella. Kun hän oli vielä elossa, onnittelin äitienpäivänä ennen kaikkea siksi, että niin pääsin vähemmällä haukkumisella. Jos onnistuin pitämään onnittelupuhelun lyhyenä ja puhumaan turvallisista aiheista, se saattoi sujua ihan hyvinkin. Yleensä kuitenkin viimeistään puhelua lopetellessani äiti vetäisi esille jonkin "synneistäni" ja yritti saada siitä riitaa aikaan. (Mulla on ollut ihan tavallinen elämä ja maltilliset mielipiteet, mutta äidin mielestä kaikki täysin väärin.)

Onneksi olin monta vuotta viikonlopputöissä, joten äitienpäivänä ei tarvinnut lähteä kotona käymään. Se oli riittävän tuskallista jo tavallisinakin päivinä, saati sitten äitienpäivänä, jolloin äidillä oli päivänsankarina ikäänkuin lupa tölviä muita tavallista vapaammin. Perheen vanhimpana tyttärenä mä olin jostain syystä aina ensimmäisenä tulilinjalla.

Vierailija kirjoitti:

Koko lapsuuteni äitini katseli isäni suorittamaa fyysistä väkivaltaa sivusta ja muistan elävästi kuinka kerran seisoi vieressä kannustamassa ja nauroi! Ei tullut koskaan väliin eikä lohduttanut tms. Aina olin heille vääränlainen ja kuluerä ja muut oli parempia...just tätä alistamispaskaa. Ulkopuolisille äitini teeskenteli herttaista ja huolehtivaa, kotona taas oli kireä ja kylmä. Sain ruokaa ja vaatteet, niistäkin olisi pitänyt joka hetki olla kiitollinen.

:(

Pahinta juuri tuo että katselee vaan vierestä toisen tekemää väkivaltaa... Toivottavasti voit nykyisessä elämässäsi huomattavasti paremmin!

Voimia teille kaikille rakkaan äitinne kuoleman kautta menettäneille <3

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa olla piloille hemmoteltu kakara, joka on sössinyt elämänsä ja yrittää siirtää vihansa äitiinsä, joka on onnistunut paremmin. On näitä rinsessoja nähty jotka ei erota malkaa silmässään.

Yleensä sekopäisistä vanhemmista selvinneet lapset pärjäävät muussakin elämässä hyvin, sekopäät jotka eivät suostu saamaan apua ongelmiinsa taas harvemmin onnistuvat millään lailla. Saattavat toki esittää ulkopuolisille rakastettavaa julmien lasten hylkäämää köyhää vanhusparkaa. Jos puitteet ovat kunnossa vaikeista hoitamattomista mt-ongelmista, alkoholismista yms. huolimatta, taustalta löytyy usein perittyä varallisuutta, suojatyöpaikka sekä curling-lähipiiri joka siivoaa ja peittelee pahimpia kupruja parhaansa mukaan. Luonnollisesti lasten odotetaan osallistuvan täysin rinnoin jälkimmäiseen, ja voi sitä uhriutumista ja syyllistämistä jos joku kieltäytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko lapsuuteni äitini katseli isäni suorittamaa fyysistä väkivaltaa sivusta ja muistan elävästi kuinka kerran seisoi vieressä kannustamassa ja nauroi! Ei tullut koskaan väliin eikä lohduttanut tms. Aina olin heille vääränlainen ja kuluerä ja muut oli parempia...just tätä alistamispaskaa. Ulkopuolisille äitini teeskenteli herttaista ja huolehtivaa, kotona taas oli kireä ja kylmä. Sain ruokaa ja vaatteet, niistäkin olisi pitänyt joka hetki olla kiitollinen.

:(

Pahinta juuri tuo että katselee vaan vierestä toisen tekemää väkivaltaa... Toivottavasti voit nykyisessä elämässäsi huomattavasti paremmin!

Nykyään voin kyllä, kiitos terapian, lääkkeiden ja oman rakkaan perheeni! Välit katkaisin täydellisesti vanhempiini kymmenisen vuotta sitten ja se oli elämäni paras päätös.

Vierailija kirjoitti:

Koko lapsuuteni äitini katseli isäni suorittamaa fyysistä väkivaltaa sivusta ja muistan elävästi kuinka kerran seisoi vieressä kannustamassa ja nauroi! Ei tullut koskaan väliin eikä lohduttanut tms. Aina olin heille vääränlainen ja kuluerä ja muut oli parempia...just tätä alistamispaskaa. Ulkopuolisille äitini teeskenteli herttaista ja huolehtivaa, kotona taas oli kireä ja kylmä. Sain ruokaa ja vaatteet, niistäkin olisi pitänyt joka hetki olla kiitollinen.

Sama kokemus minullakin. Tuntuu järkyttävältä lukea se toisen kirjoittamana, kuin samasta perheestä oltaisiin. Fyysiseen väkivaltaan meille oli toimeksiantaja äiti, syytä ei tarvinnut olla, eikä ollut. En uskoisi, ellen olisi itse kokenut erikoisen kotihelvetin, millaisia sairaita vanhempia voi olla olemassa seinien sisäpuolella. Lapsena siihen turtui, eikä osannut puolustautua muutakuin "näkymättömänä" olemisella, pelätän jokainen päivä mitä on tulossa.  Fyysisen väkivallan lisäksi henkistä väkivaltaa oli päivittäin. Ulospäin vanhemmat olivat täysin päinvastaista. Äiti herttaisuuden kiiltokuva, isä suosittu humoristi. Sukulaiset ja naapurit pitivät vanhempia mukavina, sosiaalisina ja hyvin toimeentulevina. Me lapset olimme kotona ja kodin ulkopuolella hiljaisia, arkoja ja syrjäänvetäytyviä. Sukulaisille vanhemmat perustelivat arkuuttamme, että meillä on mielenterveysongelmia. Sillä saivat lähipiirin pysymään erossa meistä lapsista, eikä kukaan tullut koskaan kysymäänkään, mitä sulle kuuluu, miten koulussa on mennyt tai edes tervehtinyt. Lapsena ei ymmärtänyt mielenterveysongelmia, miten sairaan yhtälön vanhemmat muodistavat. Lapsilla ei ollut mielenterveysongelmia. Henkinen väkivalta jatkui rajuna aikuisiin lapsiin. Pääsin narsistin väkivallan kohteena olosta irti, kun aloin elämään ilman vanhempia, en ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Joillekin sukulaisille olen kertonut totuuden kotihelvetistä, toivottavasti juoruavat yhtä kovasti keskenään kuin ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on kauhean mukava ihminen. En tunne ketään jolla olisi niin mukava äiti kuin minulla.

Ilmeisesti ei ole kuitenkaan kovin mukavaa lasta onnistunut kasvattamaan kun tulit tähän ketjuun kehuskelemaan?

Vastasin vqin totuudenmukaisesti kysymykseen koska olen rehellistä kunnon väkeä kuten äitini. En arvannut että tämä on joku äitivihaajien ikioma parjausketju.

Okei. Eli syy mikset onnitellut häntä on se, että äitisi on kauhean mukava ihminen, eikä hänen kaltaistaan äitiä, eli yhtä mukavaa, ole toisilla. Omituista logiikkaa. Ja omituista on myös se, että hehkuttaa rehellisyyttä kun on vain tilannetajun puutetta, mikä on vähän kömpelöä.

Ot, tiedän yhden "rehellisen" ihmisen, joka siis toitottaa omaa rehellisyyttään kaikille. Hänen käsityksensä rehellisyydestä taitaa kuitenkin olla manipulointia ja oman itsensä esiin tuomista muita parjaamalla. Juoruaa muista ihmisistä ja on epäluotettava (koska on niin super rehellinen!), mutta ei muista kertoa omista epäkohdistaan, arvosteluistaan ja teoistaan, jotka eivät päivänvaloa kestä. Niiden taso on oikeasti jotain paljon alhaisempaa kuin ihmisten, joiden asioita hän levittää. On siinä ihailtavan rehellinen ihminen, ei voi kun ihmetellä. Joskus tekisi mieli olla hänestä yhtä rehellinen, niin moni säästyisi mielipahalta tietäessään tämän toimintamallin. 

Rehellinen ihminen vaiko uskottelija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini on kauhean mukava ihminen. En tunne ketään jolla olisi niin mukava äiti kuin minulla.

Ilmeisesti ei ole kuitenkaan kovin mukavaa lasta onnistunut kasvattamaan kun tulit tähän ketjuun kehuskelemaan?

Vastasin vqin totuudenmukaisesti kysymykseen koska olen rehellistä kunnon väkeä kuten äitini. En arvannut että tämä on joku äitivihaajien ikioma parjausketju.

Okei. Eli syy mikset onnitellut häntä on se, että äitisi on kauhean mukava ihminen, eikä hänen kaltaistaan äitiä, eli yhtä mukavaa, ole toisilla. Omituista logiikkaa. Ja omituista on myös se, että hehkuttaa rehellisyyttä kun on vain tilannetajun puutetta, mikä on vähän kömpelöä.

Ot, tiedän yhden "rehellisen" ihmisen, joka siis toitottaa omaa rehellisyyttään kaikille. Hänen käsityksensä rehellisyydestä taitaa kuitenkin olla manipulointia ja oman itsensä esiin tuomista muita parjaamalla. Juoruaa muista ihmisistä ja on epäluotettava (koska on niin super rehellinen!), mutta ei muista kertoa omista epäkohdistaan, arvosteluistaan ja teoistaan, jotka eivät päivänvaloa kestä. Niiden taso on oikeasti jotain paljon alhaisempaa kuin ihmisten, joiden asioita hän levittää. On siinä ihailtavan rehellinen ihminen, ei voi kun ihmetellä. Joskus tekisi mieli olla hänestä yhtä rehellinen, niin moni säästyisi mielipahalta tietäessään tämän toimintamallin. 

Olen myös elämässäni oppinut näkemään, millainen ihminen toitottaa korostaen omaa rehellisyyttään ja hyväsydämisyyttään. Sellainen, jolla on jotain peiteltävää ja välttelee kiinnijäämistään. Sellaista peiteltävää, joka on kaukana kyseisistä hyvistä ominaisuuksista. Toitottamisella ja mainostamisella on tarkoitus pitää (tyhmät) läheiset ja etäisemmätkin tutut uskossa hyvyydestään. Manipulointia.