Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko jollain täällä ollut ns kaverivanhempi?
14.05.2017 |
Kerro lisää. Millä tavoin kärsit tästä vanhemmuuden muodosta, vai kärsitkö?
Voin kuvitella, että luonteeltaan erityisen sopuisille lapsille kaverivanhempi on hyvä kasvattaja, enkä muutenkaan näe kaveruutta lapsen ja vanhemman välillä välttämättä huonona asiana. Täytyy siinä kuitenkin olla erilaiset rajat, eihän vanhempi voi kertoa esim ihmissuhdekuvioistaan kaikkea lapselle. Kaverivanhemmuuden positiivinen puoli on, että vanhempi saa nauttia lapsensa seurasta neutraalisti, ilman että on oltava koko ajan ohjaava ja neuvova auktoriteetti. Jotkut lapset ovat haastavia, mutta eikö oppiminen enimmäkseen ole mallioppimista - lapset tekee mitä näkevät tehtävän, ei sitä mitä käsketään.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan vaan perusmutsi, eli tilanteen mukaan äiti, auktoriteetti, ystävä, syli jne.
Samanlainen oli omanikin minulle ja on yhä nykyäänkin, tosin auktoriteetti ei sinänsä, mutta kunnioitan kyllä häntä edelleen Äitinä eli halutessaan (oikeassa tilanteessa) voi käyttää asemaansa niinkin.
Auktoriteetin toimivuus onkin kunnioituskysymys, molemminpuolin ja ihan sieltä vauvan ensiparkaisusta saakka.
Jotkut lapset ovat kyllä myös luonnostaan omatahtoisempia, eikä se välttämättä siihen liity, kunnioittaako aukroriteettia vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Olen ihan vaan perusmutsi, eli tilanteen mukaan äiti, auktoriteetti, ystävä, syli jne.
Samanlainen oli omanikin minulle ja on yhä nykyäänkin, tosin auktoriteetti ei sinänsä, mutta kunnioitan kyllä häntä edelleen Äitinä eli halutessaan (oikeassa tilanteessa) voi käyttää asemaansa niinkin.
Auktoriteetin toimivuus onkin kunnioituskysymys, molemminpuolin ja ihan sieltä vauvan ensiparkaisusta saakka.