Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voi plääh miksi se on vaan niin nolostuttavaa törmätä johonki yhdenillan juttuun myöhemmin normaalielämässä?
13.05.2017 |
Meinasin mennä samaan kassajonoon ennen kuin hoksasin (olin jo laskenut korinikin!) niin oli pakko "lähteä hakemaan puuttuvaa sokeria"... Huoh. Ja ihan yksin olin liikenteessä, samoin tämä toinenkin...
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se niin vaikeaa ole. Olen itse opettaja ja pari kertaa on vanhempieniltaan ilmestynyt joku vanha yhden yön kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Olisit iskenyt toiseksi illaksi!
Nolotti häntäkinkö?
No itse asiassa, juuri tällä viikolla satuin muistelemaan, tuosta yöstä siis on jo varmaan 10 vuotta, ensitapaamisestamme tuplasti enemmän. Voisin ottaa uusiksikin, mutta hei, olin ihan arkielämässä, ilman meikkiä, ruokakaupassa - en kyennyt ottamaan edes katsekontaktia tuossa kunnossa niin en tiedä mikä hänen reaktionsa oli, näki kyllä minutkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se niin vaikeaa ole. Olen itse opettaja ja pari kertaa on vanhempieniltaan ilmestynyt joku vanha yhden yön kumppani.
Mietitkö koskaan opettaessasi että olet joskus laskenut oppilaittesi äitien sisään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ministeriössä kokouksessa, meitä oli vaikka kuinka paljon kun kiinnitin huomiota etäisesti tuttuun tyyppiin. En vain saanut päähäni, että kuka ja mistä. Tyyppi vilkuili kanssa minua välillä.
Sitten kahvitauolla se iski. Ruisrock 1990-luvun lopulla, pontikkaa ihan perkeleesti ja oranssi soputeltta. Rupesi naurattamaan itseäni, kun tämä kaveri tulikin yhtäkkiä kysymään, että mistä me tunnetaan. Kumpaakin nauratti lähinnä - tahoillamme onnellisesti ainakin minä naimisissa.
Ollasn törmätti viitisen kertaa senkin jälkeen ja aina se jaksaa hymyilyttää.
Alue: Aihe vapaa
Mulla saattaa iskeä vaikka kesken kävelyn yhtäkkiä joku vanha yhden illan juttu mieleen ja ihan nolona kävelen, vaikkei ketää olis lähettyvilläkään. Ymmärrän sua täysin! En tiedä mistä johtuu.