Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on ollut hirvein "tutustumisleikki", johon olet aikuisena joutunut?
En tajua mikä siinä on, että aikuisiakin pitää pakottaa rallattamaan piirissä ja heittelemään palloa "Olen Pirjo-Irmeli, lempivärini on sininen. Heitän pallon Marjalle". Miksei voida vain esitellä itseämme normaalisti??
Kommentit (968)
Uusien kollegojen kanssa oli kesäpäivät. Lähdettiin mökille saunomaan ja asumaan neljän hengen mökeissä miehet ja naiset sekaisin. Vanhassa työpaikassa työmatkoilla oli aina 1 hh.
Herättiin yhdessä darrassa joku majava suussa ja sitten matkustettiin 6 h heikossa hapessa kotiin. Siinä sitten "tiimiydyttiin".
Tossa duunissa oli työpalavereissa aina näitä tutustumisleikkejä. Tyyliin, tutustu 30 sekunnissa ja kerron sen perusteella toisen vahvuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan kesäjuhlassa (n. 150-200 hlöä paikalla) jokainen vuorotellen esitteli itsensä tehden samalla jonkin liikkeen, joka kuvastaa itseään. Tämän jälkeen muut tervehtivät takaisin "Hei X" toistaen esitetyn liikkeen. Oli silkkaa pahuutta paitsi nolouden myös puuduttavuuden vuoksi!
Ihan paras! Ehdotan tätä meidän juhliin! Meillä on ollut vain sellaista, että muodostetaan ryhmässä joku kirjain. Ei elämä..
Vihaan ryhmäytymisleikkejä. Sitä saa mitä tilaa jos näitä leikitään mun kanssa.
Kerro jotakin itsestäsi => Minulla on nyktofobia ja dysmelia. Mulla on molemmat ja kukaan ei ilmeistä päätellen käsittänyt mitä ne on (eikä kukaan rohjennut kysyä) LMAO.
Ohis: Pojat kiusasi mun tytärtä ala-asteella ja tyttö sanoi, että mun äiti on isännöitsijä ja sillä on nyktofobia. Isännöitsijä oli tuttu mutta nyktofobian ne kuvitteli hurjaksi koiraksi tjv.
Ps. Nyktofobia on sairaalloinen pimeänpelko ja dysmelia on synnynäinen raajapuutos.
En ole onneksi ihan kamalasti joutunut tutustumisleikkejä kokemaan, mutta aikuisena pahin oli onneksi vain sellainen missä piti piirissä vuorotellen sanoa "Minun nimeni on *nimi*" johonkin rytmiin ja samalla käsillä taputtaa se rytmi :D Muut sitten toisti perässä taputukset ja "Sinun nimesi on *nimi*"
Tarpeeksi kamala jo tuokin, toivon ettei tulevaisuus tuo pulleita poneja.
Ei noihin leikkeihin voi pakottaa osallistumaan. En protuleirillä osallistunut liian fyysisiksi kokemiini leikkeihin, eikä siitä kukaan mitään sanonut onneksi. Aikuisiällä ei luojan kiitos ole tullut vastaan tuollaisia leikkejä, joissa pitäisi kontata lattioita pitkin ja roikkua toisissa :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveitä!!
Tuo banaanijuttu ei voi oikeasti olla totta, en usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan kesäjuhlassa (n. 150-200 hlöä paikalla) jokainen vuorotellen esitteli itsensä tehden samalla jonkin liikkeen, joka kuvastaa itseään. Tämän jälkeen muut tervehtivät takaisin "Hei X" toistaen esitetyn liikkeen. Oli silkkaa pahuutta paitsi nolouden myös puuduttavuuden vuoksi!
Ihan paras! Ehdotan tätä meidän juhliin! Meillä on ollut vain sellaista, että muodostetaan ryhmässä joku kirjain. Ei elämä..
Jokin liike... siispä otan paidan pois.
;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon aina vihannut tutustumisleikkejä ja ne ovat olleet äärimmäisen nöyryyttäviä. Varsinkin nuo toisten kehumisleikit, missä kukaan ei keksi jostakin hyvää sanottavaa jne. Mutta pahin aikuisiällä on ollut leikki missä piti kertoa omasta elämäntarina laulamalla. Sitten kun naurahdin ja kysyin, että ootteko tosissanne niin tulee niitä tympeitä katseita ja muut sanoo, että " Heittäydy vaan rohkeasti mukaan ", " Ei se ole niin vakavaa " , " Täytyy osata nauraa itselleen " jne. Mielestäni nuo itsestään kertomisetkin on jo niin kiusallisia, kun ketä hemmettiä kiinnostaa, mikä sun lempiväri tai lempieläin on. Sitten on se klassikko, missä täytyy sanoa oma nimi ja tehdä joku liike, minkä muut toistaa. Ja ainiin samaa liikettä ei saa ottaa, minkä joku muu on jo tehnyt.
Siriina kirjoitti:
Vihaan ryhmäytymisleikkejä. Sitä saa mitä tilaa jos näitä leikitään mun kanssa.
Kerro jotakin itsestäsi => Minulla on nyktofobia ja dysmelia. Mulla on molemmat ja kukaan ei ilmeistä päätellen käsittänyt mitä ne on (eikä kukaan rohjennut kysyä) LMAO.
Ohis: Pojat kiusasi mun tytärtä ala-asteella ja tyttö sanoi, että mun äiti on isännöitsijä ja sillä on nyktofobia. Isännöitsijä oli tuttu mutta nyktofobian ne kuvitteli hurjaksi koiraksi tjv.
Ps. Nyktofobia on sairaalloinen pimeänpelko ja dysmelia on synnynäinen raajapuutos.
Minulla puolestaan on lievä-asteinen myopia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi kerralla aion kertoa että kärsin huomattavasta liikahikoilusta, kun esittelen itseni....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan kesäjuhlassa (n. 150-200 hlöä paikalla) jokainen vuorotellen esitteli itsensä tehden samalla jonkin liikkeen, joka kuvastaa itseään. Tämän jälkeen muut tervehtivät takaisin "Hei X" toistaen esitetyn liikkeen. Oli silkkaa pahuutta paitsi nolouden myös puuduttavuuden vuoksi!
Ihan paras! Ehdotan tätä meidän juhliin! Meillä on ollut vain sellaista, että muodostetaan ryhmässä joku kirjain. Ei elämä..
Jokin liike... siispä otan paidan pois.
;)
Mä voisin sit laskea housut ja pyllistää. Silleen juhlallisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku työpaikan tiimihenhenkohotuspäivä: mentiin pikku ryhmissä selät kohden ympyrän sisällä olevaa. Jokainen sanoi jotain positiivista ympyrän sisällä olevasta. Minusta ei oikein keksitty mitään :(
Hei tää on oikeesti ihana! Uskon, että sinussakin on paljon myönteistä, mutta nää leikit, nää leikit....
Olen ilmeisesti hyvin erilainen kuin kaikki muut, koska minusta melkein kaikki nuo leikit kuulostivat hauskoilta. Olen heittäytyjä ja itselleen nauraja ja hullu muutenkin.😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rippileirillä käskettiin ottaa vessapaperia niin paljon kuin arveli tarvitsevansa leirin aikana ja minähän tyhmä menin ja otin kamalan kasan ettei varmasti lopu kesken. Ja sitten pitikin kertoa itsestään yhtä monta asiaa kun oli niitä paloja kädessä. :(( Tosi kiva juttu tällaiselle ujolle ja kiusatulle tytölle.
Dejavu iski...
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmeisesti hyvin erilainen kuin kaikki muut, koska minusta melkein kaikki nuo leikit kuulostivat hauskoilta. Olen heittäytyjä ja itselleen nauraja ja hullu muutenkin.😆
Siinäpähän sitten olet ://
Aikuiskoulutuksessa piti mennä piiriin seisomaan ja heitellä siinä piirissä palloa toisille sanoen kiinniottajan nimi. Keskellä oli yksi henkilö, joka yritti ehtiä koskettamaan heittäjää ennenkuin tämä ehtii sanoa jonkun opiskelijatoverin nimen.
Minun nimeäni ei sanottu kertaakaan, johtuen varmaan siitä että minulla on kaksiosainen etunimi ja se oli liian pitkä tuohon leikkiin. Oli todella noloa seistä ringissä kädet ojossa, kun kukaan ei heitä sinulle palloa. Vielä nolompaa oli, kun opettaja huomautti leikin loppupuolella, että "hei, täällä on yksi, jonka nimeä ei ole sanottu kertaakaan".
Voi jee, että vihaan kaikkia leikkejä. Olen aina vihannut. Enää en osallistuisi mistään hinnasta.
Kaikki tutustumisleikit. Paljon parempi olisi jos vaan jokainen esittäytyisi vuorotellen ihan normaaliin tapaan.
Ei ketään kuitenkaan loppupeleissä kiinnosta, ihmisiin tutustutaan sitten omaan tahtiin jos kokee tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Oon aina vihannut tutustumisleikkejä ja ne ovat olleet äärimmäisen nöyryyttäviä. Varsinkin nuo toisten kehumisleikit, missä kukaan ei keksi jostakin hyvää sanottavaa jne. Mutta pahin aikuisiällä on ollut leikki missä piti kertoa omasta elämäntarina laulamalla. Sitten kun naurahdin ja kysyin, että ootteko tosissanne niin tulee niitä tympeitä katseita ja muut sanoo, että " Heittäydy vaan rohkeasti mukaan ", " Ei se ole niin vakavaa " , " Täytyy osata nauraa itselleen " jne. Mielestäni nuo itsestään kertomisetkin on jo niin kiusallisia, kun ketä hemmettiä kiinnostaa, mikä sun lempiväri tai lempieläin on. Sitten on se klassikko, missä täytyy sanoa oma nimi ja tehdä joku liike, minkä muut toistaa. Ja ainiin samaa liikettä ei saa ottaa, minkä joku muu on jo tehnyt.
Kamalaa, kenen mielestä tämä on oikeasti ollut hyvä idea? Mun elämäntarinaani kuuluu niin seksuaalista väkivaltaa, parisuhdeväkivaltaa, kiusaamista kuin mielenterveysongelmia, itsemurhayritystä ja kuollut vauva. Rallattele sitä sitten joukolle tuntemattomia ihmisiä...
Kaikki on kamalia. Yleensä jään suosiolla osallistumatta ja seison katsomassa joka saa näkemään miten typerää toi on kun kukaan ei tahdo siinä oikeasti tehdä. Ja mä olen sentään lapsellinen ihminen joka tykkää leikeistä mutta en sillon kun se on pakotettua ja ahdistavaa.
Alue: Aihe vapaa
Kamalia oli myös ne joissa piti koko ryhmän kirjoittaa jokaisesta ryhmän jäsenestä tämän paperiin jokin positiivinen asia/kuvaus siitä henkilöstä. No, näin hiljaisena introverttina tunsin kun tyypit mietti pää savuten että mikä tyyppi tää on? Ja sitten se paperi on täynnä "rauhallista" ja "kilttiä". Tuskaista lukea ääneen niitä toisiaan toistavia adjektiiveja...