Kahden tai useamman lapsen vanhemmat!

Kasvoin itse ainoana lapsena ja päätin jo nuorena, että en itse jätä omia lapsiani ilman sisaruksia. Meillä kolme lasta ja lapsista on valtavasti iloa ja seuraa niin toisilleen kuin meille vanhemmillekin. Toki sotkua ja sähellystä on enemmän mutta se on sen arvoista.

Meillä on kaksi lasta. Sekä minulla että miehelläni on samaten yksi sisarus ja meistä se on hieno asia. Miksi ihmeessä katuisimme kuopusta? Ihan absurdi kysymys. Pikemminkin kauhistuttaa ajatus, että häntä ei olisi.

Toki kahteen lapseen kuluu enemmän rahaa kuin yhteen, mutta sen nyt osasi arvata ennakolta. Lapsille on myös ollut ihan opettavaista oppia jakamaan asioita. Ihan poikkeuksetta heidän ystävistään erottaa ne, joilla sisarusta ei ole. Kyllä he vaan ovat itsekkäämpiä asiassa kun asiassa.

Mä tein neljä ja ihan omasta halusta, enkä kadu.

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin itse ainoana lapsena ja päätin jo nuorena, että en itse jätä omia lapsiani ilman sisaruksia. Meillä kolme lasta ja lapsista on valtavasti iloa ja seuraa niin toisilleen kuin meille vanhemmillekin. Toki sotkua ja sähellystä on enemmän mutta se on sen arvoista.

Jaa. Minulla taas olisi ollut lapsuus mukavempi ilman sisaruksia. Veljeni kiusasi alituiseen ja nyt aikuisina hänestä olen vain huolissani. Helpompaa olisi siis ilman sisaruksia.

Ap

Ja miksi halusitte riskeerata terveytenne ja vartalonne lasten takia? En haluaisi enää olla raskaana vaikkei nyt mitään vatsalihasten erkaumaa tullutkaan. Haluan pysyä viehättävänä jatkossakin. Enkä halua että alapääni menee aivan piloille. Koska niinkin voi synnytyksessä käydä!

Ap

Tein 6 lasta. Ja kyllä, elämä on hienompaa ja mukavampaa kuin millaiseksi kuvittelisin elämäni yhden lapsen äitinä. Toki en tiedä olenko oikeassa, olin yhden lapsen äiti vain pienen hetken ja kauan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi halusitte riskeerata terveytenne ja vartalonne lasten takia? En haluaisi enää olla raskaana vaikkei nyt mitään vatsalihasten erkaumaa tullutkaan. Haluan pysyä viehättävänä jatkossakin. Enkä halua että alapääni menee aivan piloille. Koska niinkin voi synnytyksessä käydä!

Ap

Voit myös jäädä bussin alle ja pilata ulkonäkösi sillä. Tai sairastua. Nelikymppisenä taistelu aikaa vastaan on joka tapauksessa hävitty, joten onpahan elämässä ilona sitten ne lapset kun kauneus on mennyttä.

Kolmenkaan lapsen vanhempana ei ole varmaa, että saanko lapsenlapsia. Ei tule niin paljon paineita yhdelle lapselle, mutta toivon, että saan lapsenlapsia edes yhdeltä lapselta. Silloin kaikki vaiva, jota olen heidän vuokseen nähnyt ei mene kuin kannettu vesi kaivosta hukkaan, kun kuolen. Minä sentään saan viedä kokemukseni hautaan silloinkin. Tunnen monta yhden lapsen saanutta, jotka ovat jääneet lapsenlapsettomiksi.

Tuo oli raadollisin syy. Sitten on muita mukavampia, joita en nyt erittele tässä:)

Kokemukseni mukaan vartalo kyllä paranee entistä ehommaksi toisessa ja kolmannessa synnytyksessä. Jossain voi tulla rajakin vastaan toki, että jaksaa aina vain parantua, mutta kyllä tuttuni ovat saaneet jopa 9 lasta ja näyttävät edelleen hyvin viehättäviltä. Pitkä imetys myös on hyvästä monen äidin terveydelle, uskon näin ihan kokemusteni  ja ystävieni kokemusten pohjalta. Ei toki kaikkien.

Minulla on kaksi uraa lapset ja työ, jolloin tuo jälkimmäinen jää vähemmälle huomiolle. Olen siis todellakin laittanut paljon elämästäni likoon lasten vuoksi. Kullakin on omat elämänarvonsa. Olen tyytyväinen valintaani. Taustalla tässä ei ole uskontoa. Vain lapseni, josta tulisi itsekin vanhempi, voisi ymmärtää minua tässä vanhemmusasiassa, oman kokemuksensa kautta.

Minulla on kaksi adoptiolasta. Halusin toisen lapsen, koska juuri julkaistun tutkimuksenkin mukaan ainokaisilla on useammin sosiaalisia ongelmia. Kasvavat joustamattomiksi maailmannavoiksi. Sisaruus koulii.

Ja nämä ovat hyvin läheisiä. Joten heillä on toisistaan seuraa ja lohtua kun meitä ei enää ole.

Meillä neljä, yksikään ei porukassa liikaa. Kun katselee kuinka paljon he rakastaa toisiaan ja kuinka lojaaleja ovat toisilleen, niin olen liki kateellinen kun kasvoin yksin.

Sotku on maailmassa pieni murhe. Vesi ja saippua auttaa. Ihania persoonia!<3

En halunnut, että ainokainen jäisi kokonaan yksin jos meille kävisi jotain. Lisäksi on seuraa sekä lapsena, että todennäköisesti myös aikuisena. Mahdolliset lapsenlapset todennäköisempiä. Lapsi oppii jakamaan huomiota, tavaroitaan, sosiaalisia taitoja jne. myös kotioloissa.

Meillä viisi. Myös kasvoin yksin ja kadehdin kavereita joilla oli sisaruksia. Joo kämppä on kokoajan sekaisin. Välillä ei kuule edes omia ajatuksia kun kaikki on yhtä aikaa äänessä. Kokoajan saa olla kuskaamassa,mutta silti en vaihtaisi päivääkään. Siinä olen myös huomannut kuinka reippaita ja omatoimisia lapset ovat toisin kuin itse aikoinaan. Äiti kun tykkäsi passata, mutta itsellä siiihen ei riitä aika.

Minulla on kaksi lasta. Leikkivät paljon yhdessä. Se on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä viisi. Myös kasvoin yksin ja kadehdin kavereita joilla oli sisaruksia. Joo kämppä on kokoajan sekaisin. Välillä ei kuule edes omia ajatuksia kun kaikki on yhtä aikaa äänessä. Kokoajan saa olla kuskaamassa,mutta silti en vaihtaisi päivääkään. Siinä olen myös huomannut kuinka reippaita ja omatoimisia lapset ovat toisin kuin itse aikoinaan. Äiti kun tykkäsi passata, mutta itsellä siiihen ei riitä aika.

Meillä taas toisin päin. Olin ainokainen ja mua ei autettu ikinä mitenkään, ei viety mihinkään, ei haettu, ei katottu läksyjä, ei mitään. Siistiä oli kotona aina.

Nyt passaan nelikkoani ( ja mies myös) kuin parhaimpiakin herranterttuja..:D

Ja siistiä on kotona, kiitos kun äitini on tämän pakkomielteen päähäni takonut..

Kahden lapsen äitinä elämä oli melko helppoa ja vaivatonta. Kolmas lapsi on vienyt mun voimat. Nuorin on 2v. ja ihan äärirajoilla mennään. Kaamea sotku, pienin huutaa ja itkee, aina ollaan myöhässä joka paikasta yms. Kaikki lapset ovat ihan fiksuja ikäisekseen ja esim. päivähoidossa omatoimisia ja taitavia. Mä oon varmaan vaan maailman huonoin organisoija, kun en meinaa saada arkea jouhevasti pyörimään.

Meidän lapsi ja sukulaislapsi käyvät samassa harrastuksessa. Olen usein mukana. Sitä kinaamisen, rynnimisen ja tönimisen ja mielensäpahoittamisen määrää, toisen tavaroiden kiskomista ja viskelyä... Joka ikinen kerta ajattelen, että luojan kiitos meillä on vain yksi lapsi, en jaksaisi tuollaista ympäri vuorokauden.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsi ja sukulaislapsi käyvät samassa harrastuksessa. Olen usein mukana. Sitä kinaamisen, rynnimisen ja tönimisen ja mielensäpahoittamisen määrää, toisen tavaroiden kiskomista ja viskelyä... Joka ikinen kerta ajattelen, että luojan kiitos meillä on vain yksi lapsi, en jaksaisi tuollaista ympäri vuorokauden.

Tyypillistä ainokaisten käytöstä.