Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa yrittää ystävystyä :(
12.05.2017 |
Kuusi vuotta asuttu täällä. Olen tutustunut moniin ihmisiin, lähinnä lasten kautta. Olen harrastanut samaa asiaa muutaman vuoden, ja opiskellut iltatoimisesti kieliä vuoden. Ja mikä on lopputulos? Tuttuja, ihmisiä joiden kanssa voi hyväntuulisesti vaihtaa muutaman sanan kun jossain ohimennen vastaan. Kaksi kaveria, jotka näyttävät nyt lähentyvän keskenään. Heidän kanssaan olen käynyt muutamat keikat ja teatterinäytökset, ja viihtynyt, ja kuitenkin tässä nyt istun miettimässä että en jaksa tätä enää.
Joku minussa on vikana, sen tiedän.
En vain enää jaksaisi tehdä asioita yksin. Tukiverkot on aika kortilla, joten en tee asioita edes oman miehen kanssa kaksin. Jos haluan elokuviin, menen yksin. Jos haluan syömään ravintolaan, mennään koko perhe tai sitten menen yksin. Ikinä en vain "hengaile" kaupoissa ja käy kahvilla jonkun toisen kanssa. Aina yksin tai lasten kanssa. Ja kyllä kysyn ihmisiä mukaan, mutta kuinka monta vuotta sellaista pitää jatkaa?
Kaksi kaveria muutti tältä alueelta pois ja yhteynpito loppui siihen. Jotenkin päättelen että minua jaksetaan hetki mutta ei yhtään enempää. En valita, osaan puhua small talkia ja osaan kuunnella ja puhua "mistään vain". En ylenkatso ihmisiä, en juoruile. Ja silti mistään ei tule edes Facebook-kavereita, ja tämä alkaa olla aika säälittävää. Ja ei, en pohdi tätä joka päivä ja ole epätoivoinen. Tässä viikonloppuna vain olisi muutama tapahtuma jonne olen pyytänyt seuraa ja saanut vastaukseksi "ei nyt ehdi" kaikilta.
Kommentit (23)
Siis kaverin tiettyyn tapahtumaan. Eihän sitä tiedä, vaikka sit enemmänkin tutustuisi. Mutta että pääsee ainakin kotoa pois, jos jonkun löytää seuraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lujaa uskoa huomiseen. Hyvää tulee kyllä ajan kanssa, vaikka nyt on vaikeaa.
Suren niitä kavereitakin jotka lähti, sekin helpottaa kyllä. Voimia!!!!
Vierailija kirjoitti:
Meetkö sitten yksin niihin tapahtumiin vai jätät menemättä? Netistäkin voi löytää kaverin,jollain voi olla sama ongelma. Tiedän kyllä mitä tarkoitat,aikuisena on vaikea saada ja pitää kavereita.
Joskus menen, joskus jään kotiin.
Se, että on aikuisiällä ilman ystäviä on aika noloa - siis minulle. On tosi iso kynnys ainakaan omalla nimellä ja kuvalla liittyä mihinkään... ehkä anonyymisti voisin. Ap
Mistä päin ap olet? Minä myös pääsääntöisesti yksin tai lasten kanssa. Minkä ikäinen olet?
N35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meetkö sitten yksin niihin tapahtumiin vai jätät menemättä? Netistäkin voi löytää kaverin,jollain voi olla sama ongelma. Tiedän kyllä mitä tarkoitat,aikuisena on vaikea saada ja pitää kavereita.
Joskus menen, joskus jään kotiin.
Se, että on aikuisiällä ilman ystäviä on aika noloa - siis minulle. On tosi iso kynnys ainakaan omalla nimellä ja kuvalla liittyä mihinkään... ehkä anonyymisti voisin. Ap
Joo, en mäkään kehtais mihinkään etsitään ystävää fb-ryhmään! Mutta nimenomaan anonyymisti. Sitä sanotaan, että on yleistä olla yksinäinen ym. Mutta on se mun mielestä noloa jos on joku 160 fb-kaveria ja sit liittyy johonkin yksinäisyysryhmään... En arvostelisi jotakuta joka tekee näin, mutta onhan se oman yksinäisyyden myöntämistä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä päin ap olet? Minä myös pääsääntöisesti yksin tai lasten kanssa. Minkä ikäinen olet?
N35
Etelä-Suomesta, ja olen samanikäinen kuin sinä.
Minulla oli sama ongelma, kunnes liityin facebookissa paikalliseen yksinäiset yhteen ryhmään. Ihmiset heittelee siellä pyyntöjä tyyliin olisko seuraa elokuviin/kaupoille/kahville ja joskus ylläpitäjät järjestää porukan kokoontumisia. Helppo mennä mukaan, kun tietää että kaikilla muillakin sama tilanne. Muutama kaverikin tullu, joiden kanssa sovitaan kahdestaan tekemistä. Suosittelen etsimään facebookista näitä ryhmiä, voi olla monella eri nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde au-pairiksi kanadaan. Missaat niin paljon kun et näe maailmaa ja tapaa ihmisiä. Not. Ihmettelen miksi muiden kautta pitää elää. Eikö voi tavoitella jotain minkä saavuttaa itse riippumatta muista?
Vierailija kirjoitti:
Lähde au-pairiksi kanadaan. Missaat niin paljon kun et näe maailmaa ja tapaa ihmisiä. Not. Ihmettelen miksi muiden kautta pitää elää. Eikö voi tavoitella jotain minkä saavuttaa itse riippumatta muista?
Ystävyyssuhteet on minusta yksi iso elämää. Se, että on yksinäinen ei tarkoita etteikö yrittäisi ja saavuttaisi asioita joita on halunnutkin ja joihin on tavoitellut. Nyt kuitenkin tein aloituksen siitä, että en saa kavereita/ystäviä.
Tietysi yksi vaihtoehto on hyväksyä ja lakata yrittämästä. Mutta tuntuu että se vaatisi poistumista somestakin, ja sitä että ei enää vaihtaisi edes sitä muutamaa sanaa päiväkodin parkkipaikalla aamuisin. En minä ainakaan nimittäin osaa olla vaikka Facebookissa odottamatta, että joku oma-aloitteisesti ottaisi yhteyttä myös minuun päin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde au-pairiksi kanadaan. Missaat niin paljon kun et näe maailmaa ja tapaa ihmisiä. Not. Ihmettelen miksi muiden kautta pitää elää. Eikö voi tavoitella jotain minkä saavuttaa itse riippumatta muista?
Ystävyyssuhteet on minusta yksi iso elämää. Se, että on yksinäinen ei tarkoita etteikö yrittäisi ja saavuttaisi asioita joita on halunnutkin ja joihin on tavoitellut. Nyt kuitenkin tein aloituksen siitä, että en saa kavereita/ystäviä.
Tietysi yksi vaihtoehto on hyväksyä ja lakata yrittämästä. Mutta tuntuu että se vaatisi poistumista somestakin, ja sitä että ei enää vaihtaisi edes sitä muutamaa sanaa päiväkodin parkkipaikalla aamuisin. En minä ainakaan nimittäin osaa olla vaikka Facebookissa odottamatta, että joku oma-aloitteisesti ottaisi yhteyttä myös minuun päin. Ap
Ei sen suurempi osa elämää kuin itse määrittelee. Poistua somestakin, miten niin? Tuntuu että asetat itsellesi ja muille ehtoja etkä elä elämääsi itsenäisenä aikuisena. Lähde au-pairiksi kandaan siellä biletetään ja tavataan ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä päin ap olet? Minä myös pääsääntöisesti yksin tai lasten kanssa. Minkä ikäinen olet?
N35
Etelä-Suomesta, ja olen samanikäinen kuin sinä.
Minäkin asun Etelä-Suomessa 😊 Uskallatko täällä kertoa yhtään tarkemmin? Helsinki, Espoo, Vantaa? Itse asun Vantaalla. Lapsia löytyy ikähaarukalla 1-9v
N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun naiset tai varsinkin kaksi naista menevät kahdestaan jonnekin, niin ei kysymys ole vain teatteriin tai ostoksille menemisestä, vaan mahdollisuus keskusteluun. Sanoit ettet harrasta juoruilua. Tutuista ihmisistä puhuminen on iso osa naisten välistä kommunikaatiota ja jos tuttuja ei ole, niin puhutaan sitten jostain muusta. Ehkä sua pidetään kovin asiallisena eikä hyviä ominaisuuksiasi pidetäkään hyvinä.
En usko että sinussa on mitään vikaa. Ihmisten aika on vaan niin kortilla. Itse pidän yhteyttä parin läheisimmän ystävän kanssa jotka olen tuntenut parikymmentä vuotta. Huomasin että lapsen saannin jälkeen kun palasin työelämään kaikki ylimääräinen jää vain pois. Ei ole aikaa kun työ ja arki imaisee kaikki ajan ja energiat. Ei ole aikaa solmia uusia ystävyyssuhteita. Pitäisi olla aikaa tutustua toiseen ja uuden ystävyyden ylläpitämiseen. Olen pari kertaa tavannut mieheni ystävän vaimoa. Hyvä tyyppi ja tullaan hyvin juttuun mutta ajanpuutteen vuoksi kaveruutemme ei ole syventynyt ystävyydeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun naiset tai varsinkin kaksi naista menevät kahdestaan jonnekin, niin ei kysymys ole vain teatteriin tai ostoksille menemisestä, vaan mahdollisuus keskusteluun. Sanoit ettet harrasta juoruilua. Tutuista ihmisistä puhuminen on iso osa naisten välistä kommunikaatiota ja jos tuttuja ei ole, niin puhutaan sitten jostain muusta. Ehkä sua pidetään kovin asiallisena eikä hyviä ominaisuuksiasi pidetäkään hyvinä.
Minä en tykkää yhtään juoruilusta, en vain jaksa sitä. Minusta tuntuu, että naisten välinen keskustelu olisi usein muista poissa olevista ihmisistä puhumista, eli juoruilua. En jaksa kuunnella mitä kamalaa X on taas tehnyt, enkä jaksa päivitellä mitä a:n ja b:n välillä tapahtui viime viikonloppuna, enkä jaksa kuunnella kolmannen osapuolen analysointia z:n ongelmista. Vaihdan aina kohteliaasti puheenaihetta. Haluaisin puhua vaikka yhteiskunnallisista ilmiöistä, tieteen jutuista, pohtia ystävän kanssa vaikkapa Länsimetron ongelmien syitä.. tai jonkun teknisen uuden vimpaimen kiinnostavia ominaisuuksia. Tämän takia en saa ystäviä. Olen iloinen, sosiaalinen ja kiva ihminen, mutta minua pidetään outona tuon takia. N36
Täällä yksi yksinäinen, joka samaistuu kirjoitukseesi! Minulla vain ei ole lapsia.
Minä uskalsin viime kesänä ja liityin paikallisen "ystäväkerhon" Facebook-ryhmään. Ja sain kavereita. Kovin läheisiä he eivät ole ainakaan vielä, mutta onpahan ollut jonkinverran juttuseuraa. Illan käyty leffassa ja kahvilla ja shoppailemassa ja ihan vain istuttu ja leivottu.
Kannattaa yrittää noita ryhmiä. Nyt minäkin pystyn näkemään jotain valoa taas elämässäni
Musta on ihanaa käydä yksin shoppailemassa! Välitän kyllä ystävistänikin mut sitä omaa aikaa pitää saada paljon. En jaksais sitä höpötystä kun keskityn vaatteisiin.
Ensin valitetaan ja sitten kun palstalta löytyy saman ikäisiä ja samassa elämäntilanteessa olevia ja jopa samalla seudulla asuvia, niin ei kiinnosta jutella enempää. Voisi jopa käydä niin, että vaihtaisitte sähköposti osoitteita ja ehkä jopa tapaisitte ja ystävystyisitte. Eihän sellaista riskiä kannata ottaa?!
Meetkö sitten yksin niihin tapahtumiin vai jätät menemättä? Netistäkin voi löytää kaverin,jollain voi olla sama ongelma. Tiedän kyllä mitä tarkoitat,aikuisena on vaikea saada ja pitää kavereita.