2kk ikäinen vauva hoidossa - äiti ryyppäämässä

Vierailija kirjoitti:

Mä jätin kahden kuukauden ikäisen hoitoon ja lähdin itse bilettämään. Syy? No se että, olin nuori yksinhuoltaja ja ihan hiton väsynyt ja yksinäinen. Äitini otti vauvan yöksi, ensin nukuin pari-kolme tuntia ja sitten lähdin yöhön. Aamulla nukuin pitkän ja hain lapsen.

Ja kun joku kuitenkin kysyy, olin ihan hvetin kännissä. Kivaa oli.

Lapsikin on nyt 13 eikä tiettävästi kärsi vieläkään tuosta.

No sehän varmaan auttokin väsymykseen 😂

Vierailija kirjoitti:

Minua jotenkin surettaa tämä lynkkausmeininki, minkä äidit kohtaavat joka taholta, etenkin toisten muka "parempien" äitien toimesta. Ei voida hyväksyä mitään omasta elämäntavasta poikkeavaa ja jotenkin etsimällä etsitään syyteltävää ja paheksuttavaa toisten perheiden toiminnasta. Onko se oma vanhemmuus sitten niin epävarmaa, että pitää päteä omalla uhrautuvaisuudella tai panostamisella tiettyihin asioihin? Ollaan uhrautuvampia äitejä kun ei tehdä sitä taikka tätä, vaan koko oma elämä laitetaan jäihin lapsuusvuosien ajaksi.

Meillä ainakin on aivan normaalit, itse asiassa poikkeuksellisen reippaat ja hyvätapaiset lapset (ei oma mielipide, vaan mm. päiväkodin). Ovat empaattisia, ulospäinsuuntautuvia, suosittuja ja pidettyjä kavereita. Taitavia "akateemisesti", motorisesti, sosiaalisesti jne. ja ikätasoaan edelle monessa asiassa. Itse en tätä huomaa kun meille tämä on se "normaali", mutta muilta tahoilta tulee hämmästelevää ja myönteistä palautetta. Joten on kai sitten niin.

Ja nämä lapset on kasvatettu niin, että vanhempienkin on ollut kiva ja hyvä olla arjessa. Eli olemme käyneet ihan vauva-ajoista asti säännöllisesti tuulettumassa, milloin jossain kulttuurimenoissa ja milloin rehellisesti "ryyppäämässä". Ei kaatokännejä, mutta kuitenkin ihan rehdisti humalassakin oltu ja hauskaa pidetty myös alkoholin kera. Lapset ovat muutaman kerran vuodessa yöhoidossa, muulloin toinen vanhemmista on kotona ja toinen saa omaa aikaa.

Tällöin koko perhe voi hyvin kun vanhemmat voivat hyvin. Suurimman osan vapaa-ajasta kuitenkin vietämme perheen kesken ja silloin lapsiin jaksaakin panostaa täysillä kun välillä on saanut panostaa myös itseensä.

En ymmärrä mikä tässä olisi lasun paikka? Että äitikin käy viihteellä? Äidinhän nimenomaan kuuluisi saada joskus hengähtää. Hänhän on ensin ollut 9kk raskaana, sen jälkeen toipilas synnytyksestä ja siitä suoraan hoivaa pääasiallisena hoitajana 24/7 vauvaa! Kai joku vapaailta on aivan oikeutettua, haloo. Kukaan ei tuomitsisi isää, joka lähtee poikien kanssa viihteelle äidin raskausaikana, varpajaisiin heti syntymän jälkeen ja taas pikkuvauva-aikana. Tällä logiikalla äiti ei siis voisi esim. 3 lapsen perheissä juuri kajota alkoholiin tai olla yötä pois kotoa n. 5-6 vuoteen (kun raskausaikana ei voi ja vauva-aikana muut tuomitsee)...

Ja tukiverkotkin tuomitaan näppärästi tässä aloituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Hehe. Meiltä nimenomaan kysyttiin neuvolassa, että olemmeko jo ehtineet viettää yhtään kahdenkeskistä aikaa kun vauva oli tuon 2kk. Vastasin että eipä olla, ja sitä nimenomaan suositeltiin menemään ulos kahden kesken ja vauva isovanhempien hoivaan jos mahtollista.

Että tee ihmeessä se lasu.

Neuvolantädistäkö?

Luojan kiitos mulla ei ole lapsia, enkä todellakaan tee lapsia. Äidit on hirveitä toisilleen ja lasten myötä koko elämän tulisi loppua ja lasuja tehdään joka tapauksesta. Huhhuh, lapsettomana on niin paljon vapaampaa. Ihanaa :)

Ai eikö äiti saa enää viettää omaa elämäänsä lasten myötä? :DDDDDDDDDD

Tee vaan lasu, ne nauraa sulle siellä. Jos sulla ap on yksinäinen elämä eikä mitään muuta elämää kuin jälkikasvusi, niin turha olla katkera ja kateellinen muille.

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos mulla ei ole lapsia, enkä todellakaan tee lapsia. Äidit on hirveitä toisilleen ja lasten myötä koko elämän tulisi loppua ja lasuja tehdään joka tapauksesta. Huhhuh, lapsettomana on niin paljon vapaampaa. Ihanaa :)

Lapset on ihania. Älä jätä tekemättä juoruakkojen ja hullujen takia. Lasuista pitäisi kyllä seurata rangaistus, jos on turhan takia, kiusaamismielessä tehty.

Kyllä minäkin kävin juhlimassa molempien lasteni vauva-aikana silloin tällöin. Lisäksi kävimme mieheni kanssa treffeillä. Ihan normaalia ja ehdottomasti jopa suotavaa. Ei mun elämä lapsiin loppunut, elän ihan samalla tavalla kuin ennen lapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin kävin juhlimassa molempien lasteni vauva-aikana silloin tällöin. Lisäksi kävimme mieheni kanssa treffeillä. Ihan normaalia ja ehdottomasti jopa suotavaa. Ei mun elämä lapsiin loppunut, elän ihan samalla tavalla kuin ennen lapsiakin.

Kuulostaa paljon mukavammalta kuin meidän perheen systeemi: mies juhli ja minä olin aina kotona. Erohan siitä tuli.

Äiti ja isä molemmat tarvitsevat aivan ehdottomasti omaa aikaa myös vauva-aikana. On aivan sama ryyppääkö äiti tai isä kunhan vauva ei ole siinä silloin läsnä. Et voi tehdä lasua, jos vauva on ollut kerta hoidossa eli täysin turvassa. Jos vanhemmat ryyppäisivät vauvan läsnäollessa, se olisi vasta lasun paikka.

Ap:n mainitsemassa tapauskessa ei ole mitään väärää. Ihan oikein toimittu. Kerta haluttu lähteä ryyppäämään, niin vauva viety turvallisesti hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Eräässä FB-ryhmässä on sota päällä aiheesta, mitä mieltä AV-mammat? Jättäisittekö noin pienen hoitoon jotta pääsisitte itse bilettämään?

Parempihan tuo on kuin äiti hoidossa - 2kk ikäinen vauva ryyppäämässä.

Onko tämä nyt taas näitä että äiti haluaa lähteä juomaan sidukan tai pari ja on muutaman tunnin poissa? Kyllähän siitä nyt maailma loppuu ja lapsi menee rikki ja traumatisoituu! Et sä voi mennä mihinkään seuraavan vuosikymmeneen kun olet Äiti!

Ihan oikeasti. Näin lapsettoman näkökulmasta mietin että ei sen elämän tarvitse loppu kokonaan siihen kun saat sen äiti-tittelin. Jos lapsi on hyvässä hoidossa sen aikaa eikä mitään niin perseitä vedetä että tullaan konttauskunnossa kotiin kolmen päivän päästä niin mikäs siinä.

Mitä tosta. 23 vuotta sitten, mun äiti tuli meille hoitamaan 5 viikkoista vauvaa uutenavuotena, kun me vanhemmat lähdettiin pitkästä aikaa juhlimaan.

Kaikki meni hyvin, maitoa oli pumpattu vauvalle ja tuttelia oli varmuuden vuoksi.

Ei oo ollut lastensuojelu niskassa ja se vauvakin on nykyään ihan täyspäinen aikuinen, jolla edelleen menee hyvin.

minkä sille voi jos biletyttää, eihän sitä nyt herran jumala yhden lapsen takia biletystä lopeteta!

Itsellä ei ole tullut mieleenkään jättää noin pientä, ei ole ollut mitään tarvetta ja jos olisikin niin mulle on ollut itsestäänselvää että pienen vauvan tarpeet menevät omieni edelle. Mutta en silti tuomitse jos joku haluaa välillä irroittautua jos vauva on hyvässä hoidossa. Kukin tavallaan.

Ei se "elämä lopu" vaikka haluaisikin olla vauvansa kanssa. Se elämä jatkuu erilaisena. Sellaiset ihmiset ovat tutkitusti onnellisimpia, jotka kykenevät nähdä elämän erilaiset vaiheet rikkautena ja olla läsnä siinä missä heitä tarvitaan. Joskus on tervettä ihan itsensäkin kannalta lakata tuijottamasta omaan napaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua jotenkin surettaa tämä lynkkausmeininki, minkä äidit kohtaavat joka taholta, etenkin toisten muka "parempien" äitien toimesta. Ei voida hyväksyä mitään omasta elämäntavasta poikkeavaa ja jotenkin etsimällä etsitään syyteltävää ja paheksuttavaa toisten perheiden toiminnasta. Onko se oma vanhemmuus sitten niin epävarmaa, että pitää päteä omalla uhrautuvaisuudella tai panostamisella tiettyihin asioihin? Ollaan uhrautuvampia äitejä kun ei tehdä sitä taikka tätä, vaan koko oma elämä laitetaan jäihin lapsuusvuosien ajaksi.

Meillä ainakin on aivan normaalit, itse asiassa poikkeuksellisen reippaat ja hyvätapaiset lapset (ei oma mielipide, vaan mm. päiväkodin). Ovat empaattisia, ulospäinsuuntautuvia, suosittuja ja pidettyjä kavereita. Taitavia "akateemisesti", motorisesti, sosiaalisesti jne. ja ikätasoaan edelle monessa asiassa. Itse en tätä huomaa kun meille tämä on se "normaali", mutta muilta tahoilta tulee hämmästelevää ja myönteistä palautetta. Joten on kai sitten niin.

Ja nämä lapset on kasvatettu niin, että vanhempienkin on ollut kiva ja hyvä olla arjessa. Eli olemme käyneet ihan vauva-ajoista asti säännöllisesti tuulettumassa, milloin jossain kulttuurimenoissa ja milloin rehellisesti "ryyppäämässä". Ei kaatokännejä, mutta kuitenkin ihan rehdisti humalassakin oltu ja hauskaa pidetty myös alkoholin kera. Lapset ovat muutaman kerran vuodessa yöhoidossa, muulloin toinen vanhemmista on kotona ja toinen saa omaa aikaa.

Tällöin koko perhe voi hyvin kun vanhemmat voivat hyvin. Suurimman osan vapaa-ajasta kuitenkin vietämme perheen kesken ja silloin lapsiin jaksaakin panostaa täysillä kun välillä on saanut panostaa myös itseensä.

En ymmärrä mikä tässä olisi lasun paikka? Että äitikin käy viihteellä? Äidinhän nimenomaan kuuluisi saada joskus hengähtää. Hänhän on ensin ollut 9kk raskaana, sen jälkeen toipilas synnytyksestä ja siitä suoraan hoivaa pääasiallisena hoitajana 24/7 vauvaa! Kai joku vapaailta on aivan oikeutettua, haloo. Kukaan ei tuomitsisi isää, joka lähtee poikien kanssa viihteelle äidin raskausaikana, varpajaisiin heti syntymän jälkeen ja taas pikkuvauva-aikana. Tällä logiikalla äiti ei siis voisi esim. 3 lapsen perheissä juuri kajota alkoholiin tai olla yötä pois kotoa n. 5-6 vuoteen (kun raskausaikana ei voi ja vauva-aikana muut tuomitsee)...

Jos mielipidettä kysytään niin saa kai siihen rehellisesti vastata ilman että kyse on lynkkaamisesta. Älkää kysykö, jos ette halua asoihin omistanne poikkeavia näkökulmia. Jos olen sitä mieltä, että en tarvitse ryyppäämistä vauva-aikana ja annan siihen pari perustetta, niin en tee sitä siksi, että ajattelen olevani parempi ihminen ja äiti, vaan vastaan esitettyyn kysymykseen, koska luulin että mielipiteitä haluttiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin kävin juhlimassa molempien lasteni vauva-aikana silloin tällöin. Lisäksi kävimme mieheni kanssa treffeillä. Ihan normaalia ja ehdottomasti jopa suotavaa. Ei mun elämä lapsiin loppunut, elän ihan samalla tavalla kuin ennen lapsiakin.

Jos elät ihan samalla tavalla kuin ennen lapsiakin niin mihin olet heidät lykännyt?

En ymmärrä ajatusta että vanhempien pitäisi luopua kaikesta omasta vauvan pullautettuaan, mutta vielä vähemmän ymmärrän heitä joiden mielestä lapsi ei muuta elämää mitenkään. Miksi se pitää kieltää? Miksei sitä (sopivaa) muutosta voi ihailla ja arvostaa? Onko nämä samoja ihmisiä joiden parisuhteet on 20 vuoden jälkeen samanlaisia kuin uunituoreina (eli säilyvät pinnallisena ihastumisena ilman tunteiden syvenemistä ja yhteenhitsautumista ja tuttuuden tuomaa mutkattomuutta ja aitoutta?)?

Ihmisenja ihmissuhteiden kuuluu kehittyä, kypsyä ja muovautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en jotenkin ymmärrä tuota ajatusta, että ei saisi edes haluta jättää vauvaa hoitoon. Ai ei saisi, no mitä sitten jos kuitenkin haluaa, onko sitten virallisesti epänormaali ja saa vuoden paskin äiti palkinnon? Entä sitten?

Minulla ei ole koskaan ollut sellaista joidenkin äitien kuvailemaa raastavaa ikävää ja huolta lyhyissäkin eroissa. Nautin suunnattomasti lapsen kanssa vietetystä ajasta ja sitähän se 99% elämästäni onkin - lapsiperheen arkea ja juhlaa. Sitten 1% ajasta on sitä omaa ja parisuhdeaikaa, niin kyllä, häpeilemättä nautin siitäkin täysin siemauksin. Lapsi jätetään hoitoon vain harvoin ja sillonkin aina ihmiselle johon luotan sataprosenttisesti. En näe mitään potentiaalista hyötyä lapselle, itselleni tai parisuhteelle siitä, että jättäisin joko tuon oman ja parisuhdeajan kokonaan väliin, tai vaihtoehtoisesti viettäisin sen onnettomana ja pahalla mielellä. Haittapuolia näen sen sijaan useita.

Miten sä voit olla vastasyntyneen kanssa onnettomana ja pahalla mielellä? Olisko sitä lasta kannattanut tehdä ollenkaan jos sen kanssa oleminen tekee niin onnettomaksi.

Voisitko vaivautua lukemaan viestit joihin vastaat. Tuossa ei sanottu noin. Todettiin, että antoisan parisuhdeajan sijaan voi joko jättää koko parisuhdeajan väliin TAI viettää kurjaa parisuhdeaikaa (koska ilmeisesti pitäisi olla joka hetki raastava ikävä), mutta ei koeta kumpaakaan järkeväksi. Missään ei sanottu, että vauvan kanssa on kurjaa, päinvastoin sanottiin että lapsen kanssa elämä on nautinnollista. Sen lisäksi on vaan kiva tehdä se 1% ajasta jotain muutakin nautinnollista.

Ja anteeksi, mutta on kyllä helkkarin lapsellista ja epäempaattista sanoa, että jos on vauvan kanssa onneton niin olisi pitänyt jättää se lapsi tekemättä. Koska niitäkin naisia on, ja ylivoimaisesti yleisin syy noille tunteille on synnytyksen jälkeinen masennus, joka ei ole millään tapaa omaa syytä eikä siltä välttyminen omaa ansiota. Tuskin kukaan hankkii lasta tietäen ennakkoon, että jaksaminen tulee loppumaan kesken. Jos niin käy niin perhettä tulee auttaa, syyllistämällä ja haukkumalla saa vaan masisäidit hiljaiseksi ja tulokset luetaan sitten pahimmillaan Iltalehdestä.

Olen yksi niistä jotka kommentoivat eilen/viime yönä siihen keskusteluun Facessa. Tuo äiti olisi menossa juhlimaan synttäreitä. On yh jonka luona käy viikottain perhetyöntekijä ja häneltä on saatu niin sanotusti siunaus vapaailtaa varten. Vauva menee luotettavalle ja läheiselle ihmiselle hoitoon.

19-vuotiaana äidiksi tulleena totaali yh:na jätin lapsen ensimmäisen kerran mummolle hoitoon parin kk:n ikäisenä, muistan vieläkin miten uskomaton tunne oli viettää iltaa puistossa parhaan ystävän kanssa kuunnellen läheiseltä festarialueelta kuuluvaa musiikkia, juoda bisseä ja juoruta sydämen kyllyydestä, sen jälkeen pitkät yöunet ja taas jaksoi arkea.

Olisiko parin kuukauden välein ollut yötä mummolla siitä lähtien ja muutaman hyvän ystävän hoivissa joskus satunnaisesti, ei ole traumoja saanut nyt jo aikuinen tytär, koskaan ei vierastanut eikä itkenyt perään, reipas ja tomera oli jo pienestä pitäen