2kk ikäinen vauva hoidossa - äiti ryyppäämässä

Voi herranjestas.. :D en usko että tämä äiti perseitä sinne baariin on menossa vetämään. Nyt varmaan ap tehnyt kärpäsestä härkäsen.. luin itsekkin kyseisen ketjun fbssä.

Pari kuukautta ikää on vaan niin vähän, siinähän on vielä ihan totaalinen symbioosivaihe menossa. Ei ole oikein äidin lähteä silloin ryyppäämään, jos hän on vauvan ensisijainen hoitaja. Tuossa vaiheessa ei mun mielestä tartte lähteä iltaisin minnekään, mutta jos täytyy, niin sitten pariksi tunniksi ja lasillinen tai kaksi. Sanokaa mitä sanotte, mutta jos on oikein ryyppäämisestä kyse, niin vaikuttaahan se vielä seuraavaankin päivään. Vaikka tää maailma onkin muuttunut ja sukupuoleen katsomatta on oikeus käydä viihteellä, niin ei se pikkuvauva sitä vielä tiedä eikä ymmärrä. Tuon ikäinen tarvitsee äidin lämmön suurimman osan vuorokaudesta. Sitten on vielä sekin, että mitä jos ryyppyreissulla sattuu jotakin ikävää eikä se äiti palaakaan? Itse en olisi lähtenyt tuon ikäisen luota illalla mihinkään.

Jos olisin saanut lapseni nuorempana niin tekisin varmasti samoin. Sain lapsen onneksi kuitenkin 36-vuotiaana, jolloin iloinen ja kostea yliopisto-opiskelijaelämä jo kaukana takana.

Jos mieli palaa bileisiin, on lapset tullut saatua ehkä vähän liian nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Pari kuukautta ikää on vaan niin vähän, siinähän on vielä ihan totaalinen symbioosivaihe menossa. Ei ole oikein äidin lähteä silloin ryyppäämään, jos hän on vauvan ensisijainen hoitaja. Tuossa vaiheessa ei mun mielestä tartte lähteä iltaisin minnekään, mutta jos täytyy, niin sitten pariksi tunniksi ja lasillinen tai kaksi. Sanokaa mitä sanotte, mutta jos on oikein ryyppäämisestä kyse, niin vaikuttaahan se vielä seuraavaankin päivään. Vaikka tää maailma onkin muuttunut ja sukupuoleen katsomatta on oikeus käydä viihteellä, niin ei se pikkuvauva sitä vielä tiedä eikä ymmärrä. Tuon ikäinen tarvitsee äidin lämmön suurimman osan vuorokaudesta. Sitten on vielä sekin, että mitä jos ryyppyreissulla sattuu jotakin ikävää eikä se äiti palaakaan? Itse en olisi lähtenyt tuon ikäisen luota illalla mihinkään.

Tuon ikäinen ei tarvitse mitään muuta kuin ruokaa ja tuttua lämmintä syliä. Sen vauva voi saada isältään ja äiti voi käydä tuulettumassa.

Todella surullista nähdä miten turhana jotkut pitävät lapsen isää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kuukautta ikää on vaan niin vähän, siinähän on vielä ihan totaalinen symbioosivaihe menossa. Ei ole oikein äidin lähteä silloin ryyppäämään, jos hän on vauvan ensisijainen hoitaja. Tuossa vaiheessa ei mun mielestä tartte lähteä iltaisin minnekään, mutta jos täytyy, niin sitten pariksi tunniksi ja lasillinen tai kaksi. Sanokaa mitä sanotte, mutta jos on oikein ryyppäämisestä kyse, niin vaikuttaahan se vielä seuraavaankin päivään. Vaikka tää maailma onkin muuttunut ja sukupuoleen katsomatta on oikeus käydä viihteellä, niin ei se pikkuvauva sitä vielä tiedä eikä ymmärrä. Tuon ikäinen tarvitsee äidin lämmön suurimman osan vuorokaudesta. Sitten on vielä sekin, että mitä jos ryyppyreissulla sattuu jotakin ikävää eikä se äiti palaakaan? Itse en olisi lähtenyt tuon ikäisen luota illalla mihinkään.

Tuon ikäinen ei tarvitse mitään muuta kuin ruokaa ja tuttua lämmintä syliä. Sen vauva voi saada isältään ja äiti voi käydä tuulettumassa.

Todella surullista nähdä miten turhana jotkut pitävät lapsen isää.

No äiti yleensä synnyttää ja imettää eikä isä. Se ei tarkoita että isä olisi turha, isän rooli perheessä noin alkuvaiheessa on erilainen kuin äidin. Toki tilanne voi olla eri, jos vauva on alusta pitäen ollyt yhtä paljon kummankin vanhemman kanssa eikä vauva ole täysimetyksellä. Yleensä aivan näin ei ole. Se nyt vain on niin, että jo ihan pieni tunnistaa ensisijaisen hoitajan. Kukaan ei voi sanoa, etteikö vauva hämmenny siitä jos yhtäkkiä se tutuin hoitaja on poissa kuka tietää miten pitkään. Lukekaa kiintymyssuhteen synnystä. Mutta jos tuollaiset asiat ei yhtään kiinnosta niin mikäs siinä, antaa palaa vaan. Ei kun ryyppäämään.

Mää kävin yökerhossa kun vauva oli pieni(nyt jo teini). En juonut kun mun mielestä epänaisellista olla imettämättä( isovanhemmat antoi lypsäytyä maitoa sillä välin). Tanssin vaan ja koska olin sinkku kattelin miehiä jne. Rentoutti paljon ja kun menin kotiin jatkoin normaalisti yöimettämistä. Olisin tullut hulluksi ilman satunnaista yökerhoissa käymistä.

En malttaisi jättää, meidän vuoden ikäinen vasta menossa ekaan yökylään kesällä.. Tosin tunnen äidin jonka vauva oli jo 2 viikkoosena viikonlopun hoidossa ja ilmeisesti lähes joka viikonloppu ainakin yhden yön.

sade-78 kirjoitti:

Mää kävin yökerhossa kun vauva oli pieni(nyt jo teini). En juonut kun mun mielestä epänaisellista olla imettämättä( isovanhemmat antoi lypsäytyä maitoa sillä välin). Tanssin vaan ja koska olin sinkku kattelin miehiä jne. Rentoutti paljon ja kun menin kotiin jatkoin normaalisti yöimettämistä. Olisin tullut hulluksi ilman satunnaista yökerhoissa käymistä.

Epänaisellista :D joo, et ole oikea nainen jos et imetä lastasi vaikka olisi lääkitys joka estää.. Silloin kuollaan ennemmin! Nih siskot!

Hehe. Meiltä nimenomaan kysyttiin neuvolassa, että olemmeko jo ehtineet viettää yhtään kahdenkeskistä aikaa kun vauva oli tuon 2kk. Vastasin että eipä olla, ja sitä nimenomaan suositeltiin menemään ulos kahden kesken ja vauva isovanhempien hoivaan jos mahtollista.

Että tee ihmeessä se lasu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari kuukautta ikää on vaan niin vähän, siinähän on vielä ihan totaalinen symbioosivaihe menossa. Ei ole oikein äidin lähteä silloin ryyppäämään, jos hän on vauvan ensisijainen hoitaja. Tuossa vaiheessa ei mun mielestä tartte lähteä iltaisin minnekään, mutta jos täytyy, niin sitten pariksi tunniksi ja lasillinen tai kaksi. Sanokaa mitä sanotte, mutta jos on oikein ryyppäämisestä kyse, niin vaikuttaahan se vielä seuraavaankin päivään. Vaikka tää maailma onkin muuttunut ja sukupuoleen katsomatta on oikeus käydä viihteellä, niin ei se pikkuvauva sitä vielä tiedä eikä ymmärrä. Tuon ikäinen tarvitsee äidin lämmön suurimman osan vuorokaudesta. Sitten on vielä sekin, että mitä jos ryyppyreissulla sattuu jotakin ikävää eikä se äiti palaakaan? Itse en olisi lähtenyt tuon ikäisen luota illalla mihinkään.

Tuon ikäinen ei tarvitse mitään muuta kuin ruokaa ja tuttua lämmintä syliä. Sen vauva voi saada isältään ja äiti voi käydä tuulettumassa.

Todella surullista nähdä miten turhana jotkut pitävät lapsen isää.

No äiti yleensä synnyttää ja imettää eikä isä. Se ei tarkoita että isä olisi turha, isän rooli perheessä noin alkuvaiheessa on erilainen kuin äidin. Toki tilanne voi olla eri, jos vauva on alusta pitäen ollyt yhtä paljon kummankin vanhemman kanssa eikä vauva ole täysimetyksellä. Yleensä aivan näin ei ole. Se nyt vain on niin, että jo ihan pieni tunnistaa ensisijaisen hoitajan. Kukaan ei voi sanoa, etteikö vauva hämmenny siitä jos yhtäkkiä se tutuin hoitaja on poissa kuka tietää miten pitkään. Lukekaa kiintymyssuhteen synnystä. Mutta jos tuollaiset asiat ei yhtään kiinnosta niin mikäs siinä, antaa palaa vaan. Ei kun ryyppäämään.

Tuossa on kyllä kiintymyssuhdetutkimukset ymmärretty taas kerran tahallaan väärin. Yksi hoitaja on yleensä tärkein, mutta varsin pieni lapsi kykenee muodostamaan useampia kiintymyssuhteita, ja jos tällainen toissijainen kiintymyssuhde esim. isään on läheinen ja turvallinen niin lapsi ei kyllä yksittäisestä illasta tämän tutun henkilön hoidossa kärsi. Toistuva hoitoon jättäminen vieraalle hoitajalle voi toki ongelmia aiheuttaakin.

Tules kertomaan minun tisseille että ovat epänaisellisia kun ei niistä maitoa herunut.

Erittäin hyvät lapset olen korvikkeellakin kasvattanut. Toinen vaihtoehto olisi tietysti ollut tappaa vauvat nälkää kun rintamaitoa ei ollut. Elämä on valintoja.

Minua jotenkin surettaa tämä lynkkausmeininki, minkä äidit kohtaavat joka taholta, etenkin toisten muka "parempien" äitien toimesta. Ei voida hyväksyä mitään omasta elämäntavasta poikkeavaa ja jotenkin etsimällä etsitään syyteltävää ja paheksuttavaa toisten perheiden toiminnasta. Onko se oma vanhemmuus sitten niin epävarmaa, että pitää päteä omalla uhrautuvaisuudella tai panostamisella tiettyihin asioihin? Ollaan uhrautuvampia äitejä kun ei tehdä sitä taikka tätä, vaan koko oma elämä laitetaan jäihin lapsuusvuosien ajaksi.

Meillä ainakin on aivan normaalit, itse asiassa poikkeuksellisen reippaat ja hyvätapaiset lapset (ei oma mielipide, vaan mm. päiväkodin). Ovat empaattisia, ulospäinsuuntautuvia, suosittuja ja pidettyjä kavereita. Taitavia "akateemisesti", motorisesti, sosiaalisesti jne. ja ikätasoaan edelle monessa asiassa. Itse en tätä huomaa kun meille tämä on se "normaali", mutta muilta tahoilta tulee hämmästelevää ja myönteistä palautetta. Joten on kai sitten niin.

Ja nämä lapset on kasvatettu niin, että vanhempienkin on ollut kiva ja hyvä olla arjessa. Eli olemme käyneet ihan vauva-ajoista asti säännöllisesti tuulettumassa, milloin jossain kulttuurimenoissa ja milloin rehellisesti "ryyppäämässä". Ei kaatokännejä, mutta kuitenkin ihan rehdisti humalassakin oltu ja hauskaa pidetty myös alkoholin kera. Lapset ovat muutaman kerran vuodessa yöhoidossa, muulloin toinen vanhemmista on kotona ja toinen saa omaa aikaa.

Tällöin koko perhe voi hyvin kun vanhemmat voivat hyvin. Suurimman osan vapaa-ajasta kuitenkin vietämme perheen kesken ja silloin lapsiin jaksaakin panostaa täysillä kun välillä on saanut panostaa myös itseensä.

En ymmärrä mikä tässä olisi lasun paikka? Että äitikin käy viihteellä? Äidinhän nimenomaan kuuluisi saada joskus hengähtää. Hänhän on ensin ollut 9kk raskaana, sen jälkeen toipilas synnytyksestä ja siitä suoraan hoivaa pääasiallisena hoitajana 24/7 vauvaa! Kai joku vapaailta on aivan oikeutettua, haloo. Kukaan ei tuomitsisi isää, joka lähtee poikien kanssa viihteelle äidin raskausaikana, varpajaisiin heti syntymän jälkeen ja taas pikkuvauva-aikana. Tällä logiikalla äiti ei siis voisi esim. 3 lapsen perheissä juuri kajota alkoholiin tai olla yötä pois kotoa n. 5-6 vuoteen (kun raskausaikana ei voi ja vauva-aikana muut tuomitsee)...

Meillä oli vauva tuossa iässä ekaa kertaa illan isänsä kanssa. Hoidossa olemiseksi sitä en laske, pikkuinenhan oli omassa kodissaan oman vanhemman turvallisessa hoidossa. Vauva oli tuolloin muutenkin osittaisimetyksellä, söi pullosta nätisti ja nukkui täydet yöt. Viihtyivät mainiosti, ihan yhtä hyvin kuin mekin silloin kun mies on käynyt ulkona. Tutulla hoitajalla, siis sukulaisella jota näkee lähes päivittäin oli ekan kerran 4,5 kk iässä. Sekin meni hyvin. Sen jälkeen pyritty kerran kuukaudessa järjestämään oma ilta ja sen jälkeen vielä yöksi hotelliin.

Ihan rauhassa saa tuomita jos haluaa. Lapsi on varsin aurinkoinen, kaikki perusturvallisuuden ja hyvän kiintymyssuhteen merkit kunnossa. Jos joku haluaa tämän takia lasuja rustailla niin eiköhän se sossu naura niille.

Minulla tuon ikäinen vauva, eikä kyllä tulis mieleenkään lähteä ryyppäämään. Mutta ikääkin mulla on jo sen verran ettei bilettämiset kiinnostakaan.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mikä tässä olisi lasun paikka? Että äitikin käy viihteellä? Äidinhän nimenomaan kuuluisi saada joskus hengähtää. Hänhän on ensin ollut 9kk raskaana, sen jälkeen toipilas synnytyksestä ja siitä suoraan hoivaa pääasiallisena hoitajana 24/7 vauvaa! Kai joku vapaailta on aivan oikeutettua, haloo. Kukaan ei tuomitsisi isää, joka lähtee poikien kanssa viihteelle äidin raskausaikana, varpajaisiin heti syntymän jälkeen ja taas pikkuvauva-aikana. Tällä logiikalla äiti ei siis voisi esim. 3 lapsen perheissä juuri kajota alkoholiin tai olla yötä pois kotoa n. 5-6 vuoteen (kun raskausaikana ei voi ja vauva-aikana muut tuomitsee)...

Ohis, mutta minä kyllä tuomitsen varpajaisetkin. Vastasyntyneen isän paikka on äidin ja vauvan vierellä eikä dokaamassa. Kyllä sen pari viikkoa voi odottaa, että vaimo on ehtinyt edes osittain toipumaan synnytyksestä.

Itse olin miehen (=vauvan isä) kanssa hänen työpaikkansa juhlissa, jossa siis tarjoilsiin alkoholiakin, kun esikoinen oli 2kk vanha. Vauvalla oli hoitaja meillä kotona. Seuraavan kerran biletin, heti perään, kun vauva oli 2v. Että ihan kauheeta, ap!  

Minä en jotenkin ymmärrä tuota ajatusta, että ei saisi edes haluta jättää vauvaa hoitoon. Ai ei saisi, no mitä sitten jos kuitenkin haluaa, onko sitten virallisesti epänormaali ja saa vuoden paskin äiti palkinnon? Entä sitten?

Minulla ei ole koskaan ollut sellaista joidenkin äitien kuvailemaa raastavaa ikävää ja huolta lyhyissäkin eroissa. Nautin suunnattomasti lapsen kanssa vietetystä ajasta ja sitähän se 99% elämästäni onkin - lapsiperheen arkea ja juhlaa. Sitten 1% ajasta on sitä omaa ja parisuhdeaikaa, niin kyllä, häpeilemättä nautin siitäkin täysin siemauksin. Lapsi jätetään hoitoon vain harvoin ja sillonkin aina ihmiselle johon luotan sataprosenttisesti. En näe mitään potentiaalista hyötyä lapselle, itselleni tai parisuhteelle siitä, että jättäisin joko tuon oman ja parisuhdeajan kokonaan väliin, tai vaihtoehtoisesti viettäisin sen onnettomana ja pahalla mielellä. Haittapuolia näen sen sijaan useita.

Eihän se kiellettyä ole. Eri asia sitten kuka äiti kehtaa toimia noin. Joku wt.

Mä jätin kahden kuukauden ikäisen hoitoon ja lähdin itse bilettämään. Syy? No se että, olin nuori yksinhuoltaja ja ihan hiton väsynyt ja yksinäinen. Äitini otti vauvan yöksi, ensin nukuin pari-kolme tuntia ja sitten lähdin yöhön. Aamulla nukuin pitkän ja hain lapsen.

Ja kun joku kuitenkin kysyy, olin ihan hvetin kännissä. Kivaa oli.

Lapsikin on nyt 13 eikä tiettävästi kärsi vieläkään tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Minä en jotenkin ymmärrä tuota ajatusta, että ei saisi edes haluta jättää vauvaa hoitoon. Ai ei saisi, no mitä sitten jos kuitenkin haluaa, onko sitten virallisesti epänormaali ja saa vuoden paskin äiti palkinnon? Entä sitten?

Minulla ei ole koskaan ollut sellaista joidenkin äitien kuvailemaa raastavaa ikävää ja huolta lyhyissäkin eroissa. Nautin suunnattomasti lapsen kanssa vietetystä ajasta ja sitähän se 99% elämästäni onkin - lapsiperheen arkea ja juhlaa. Sitten 1% ajasta on sitä omaa ja parisuhdeaikaa, niin kyllä, häpeilemättä nautin siitäkin täysin siemauksin. Lapsi jätetään hoitoon vain harvoin ja sillonkin aina ihmiselle johon luotan sataprosenttisesti. En näe mitään potentiaalista hyötyä lapselle, itselleni tai parisuhteelle siitä, että jättäisin joko tuon oman ja parisuhdeajan kokonaan väliin, tai vaihtoehtoisesti viettäisin sen onnettomana ja pahalla mielellä. Haittapuolia näen sen sijaan useita.

Miten sä voit olla vastasyntyneen kanssa onnettomana ja pahalla mielellä? Olisko sitä lasta kannattanut tehdä ollenkaan jos sen kanssa oleminen tekee niin onnettomaksi.