Vihaan ulkoapäin määriteltyjä juhlapäiviä. Äitienpäivä on pahin.

Vierailija kirjoitti:

Haloo miehet miten vaikeaa on viedä puoliso ravintolaan äitienpäivälounaalle ja ostaa vaikkapa ruusu ja sanoa että hyvää äitienpäivää, lasteni äiti!

Luoja varjelkoon, loukkaantuisin kovin, jos minut vietäisiin syömään äitienpäivänä.  Silloin on kamalat jonot ja ruoa normaalia heikkotasoisempaa.

Mieheni vie minut syömään usein, kahdenkeskiselle ihanalle illalliselle. Tuo kukkia tai pieniä lahjoja muuten vain, yllättäen. Se on huomatavasti mukavampaa.

Äitienpäivää ja isänpäivää meillä ei ole koskaan sen suuremmin juhlittu.

Meillä sitä ei juhlita. Piste. Ei myöskään joulua, pääsiäistä tms. Ihan sama täällä, mikä päivä on kalenterin mukaan. Emme kannata näitä markkinavoimien juhlia. Joka päivä on jonkun äidin päivä. Joka päivä on jonkun isän päivä. Tai sitten ei, joten jätämme nämä sikseen ja elämme normaalisti!

Ihan vitun turhaa paskaa kaikki joulut, isänpäivät, äitienpäivät ja muut. Synttärit on ihan ymmärrettävä juhla, mutta aikuisena harvoin tuntuu enää miltään. Tupaantuliaiset on hyvä aihe juhlia.

Vierailija kirjoitti:

Kummanko käytöksestä se poikalapsi mallinsa ottaa, isän vai äidin?

Rakas anoppini, maatilan emäntä kyllä pisti poikansa myös ruanlaittohommiin. Mieheni laittaa hyvää ruokaa ja osaa leipoa, toisaalta hänen veljeään ei moiset hommat oikein nappaa.

Paljon kiinni miehestä itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vitun turhaa paskaa kaikki joulut, isänpäivät, äitienpäivät ja muut. Synttärit on ihan ymmärrettävä juhla, mutta aikuisena harvoin tuntuu enää miltään. Tupaantuliaiset on hyvä aihe juhlia.

Pidät siis huoneiden juhlimisesta, mutta et ihmisten?

Ai just toi marttyyrikäytös on omalta äidiltä tuttua. Lapsena tein kakut, kortit ja lahjat, mutta lähes joka kerta joutui koko päivän kuuntelemaan, kuinka isä ei ollut taas muistanut ja olemme kaikki paskoja. Välillä näin kun äiti itki koko päivän ja jo viikkoa aikaisemmin vuosien myötä opin ahdistumaan äitienpäivästä. Nyt aikuisena ahdistaa kun olen työttömänä ja täysin rahaton, edes sitä viittä euroa ei ole ylimääräistä. Tuli odottamattomia laskuja ja tunnen oloni todella paskaksi, kun en tajunnut varautua. Tuskin kehtaan edes mennä vanhempien luokse kylään, kun olen tällainen pettymys.

Minäkin, ne on aina sitäpaitsi niin väkinäisiä ja aiheuttavat stressiä ja riitoja. Ihmisten luomia kahleita itselleen ja toisilleen.

Mua taas ärsyttää tollaset kyyniset paskat jotka ei viitsi juhlia mitään vaan mulkoilevat joka juhlan aiheelle. Joo saatte iha ite päättää juhlitteko vai ette, mutta oma häpeä kulkea naama norsunvitulla kun muut juhliin. Miehet jos ei huomioi niin tiukkasanainen puhuttelu, lapset ukolle ja meet viettään sitä muualle. Johan sitte tulee äitiä ikävä ku ei ole ruuan laittajaa. Ihan turha puhista ja vääntää jotain juhla-ateriaa.

Vierailija kirjoitti:

Viettäkää äidit yhdessä äitienpäivää jos ei perhettä kiinnosta. Toisten äitien kanssa äitienpäivälounaalle ja jtn. Muuta kivaa. Miehet hoitaa sillä välin lapset ja kodin sekä itsensä.

Näin. Miksi pitää kiukkusena passata ukkonsa ja muksut äitienpäivänä. Ei ne teitä sen jälkeen arvostaa rupee. Pilaatte oman päivänne

Minua taas ihmetyttää ihmiset, joiden mielestä "ulkoapäin" määritellyt juhlapyhät ovat inhottavia.

EIHÄN MUUNLAISIA JUHLAPYHIÄ EDES OLE, saat..an tampiot! Synttäritkin on joku aikojen alussa ottanut tavaksi juhlia, joten nekin ovat "ulkoapäin määriteltyjä".

Se, että joku juhla ei mene haluamallanne tavalla on oma vikanne: liialliset odotukset esimerkiksi. Tai ette osaa sanoa selvästi toiveitanne julki. Tai ette ota omaa vastuuta juhlan järjestämisestä.

Aikuisen ihmisen kuuluu kestää sitä paitsi pettymyksiä demonisoimatta jotakin täysin "syytöntä" asiaa, kuten nyt almanakkaan merkittyä juhlapyhää. Ei OLE mitään lakiin kirjattua Oikeaa Tapaa viettää mitään juhlaa, se on ihan itse päätettävissä juhliiko vai ei ja millä tavalla juhlii jos juhlii!

Vierailija kirjoitti:

Ai just toi marttyyrikäytös on omalta äidiltä tuttua. Lapsena tein kakut, kortit ja lahjat, mutta lähes joka kerta joutui koko päivän kuuntelemaan, kuinka isä ei ollut taas muistanut ja olemme kaikki paskoja. Välillä näin kun äiti itki koko päivän ja jo viikkoa aikaisemmin vuosien myötä opin ahdistumaan äitienpäivästä. Nyt aikuisena ahdistaa kun olen työttömänä ja täysin rahaton, edes sitä viittä euroa ei ole ylimääräistä. Tuli odottamattomia laskuja ja tunnen oloni todella paskaksi, kun en tajunnut varautua. Tuskin kehtaan edes mennä vanhempien luokse kylään, kun olen tällainen pettymys.

Lisään vielä että näin aiheutatte lapsillenne stressiä typerästä juhlapyhästä moniksi kymmeniksi vuosiksi. Jos lapset ovat panostaneet, yrittäkää olla edes vähän pirteämpiä ja kiittäkää lapsia. Jos haukutte lapsen tekemän lahjan, voitte olla varmoja, ettei lapsi enää omasta ilostaan koskaan järjestä teille mitään, koska se ei ole tarpeeksi hyvää. Vain velvollisuuden tunnosta ja pelosta teitä muistetaan seuraavana äitienpäivänä.

Meillä juhlitaan erittäin harvoin, mutta toki vietetään monia ns juhlapäiviä.

Kun lapset olivat pieniä, toki ns juhlistettiin äitenpäivääkin, mutta vain sen aamupalan verran, jollois sain askarrellut lahjat samalla, eli kortin tms :)

Meillä ei puolisot osta mitään, ellei pikkuväki ole niin toivonut.

Eikä meillä kukaan koe itkua ja parkua tämän vuoksi.

On teillä huonoja miehiä. En sietäisi tuommoista itsekästä ja laiskaa ukkoa päivääkään. Mieluummin olisin sinkkuna kuin huonon miehen kanssa.

Mä ostan joka vuosi itselleni upean kukan, minkä milloinkin. Vien äitini haudalle ruusun. Leivon lasten kanssa kakun ja he antaavat koulussa tai päiväkodissa tehdyn lahjan ja kortin. Syödään kotona ihan tavallista ruokaa, käydään mummon luona.

Ihan juuri sellainen päivä kuin haluankin. Miehellä ei ole tähän osaa ei arpaa :D

Mies on juuri sellainen perinteinen, ei ostele lahjoja eikä kukkia, itse. Minä ostan itselleni hänen puolestaan ja se on ihan fine. Me ollaan liian järkeviä ihmisiä, ostetaan mitä tarvitsemme, milloin tarvitsemme. Koruista en välitä vaikka kauniita ne onkin, jäävät kuitenkin vain kaappiin käyttämättömänä.

Isänpäivä juhlitaan samoin, kakku tehdään ja annetaan lasten lahjat. En osta lahjaa jos mies ei pyydä jotain erikseen.

Mua vähän hämmentää ennemminkin tää lapsettomien lauantai. Vie ilon äitienpäivästä, kun tulee syyllinen olo omasta onnesta. Miksei se voisi olla joskus muulloin?

Nojoo. Kun on lapseton ja oma äiti on kuollut nii voi kyllä sanoa, ettei äitienpäivä hehkutuksineen ole mieltä ylentävää.

Mut hei elämä on, vois olla paljon huonomminkin.

Juhlat on kivoja. Arkea on niin paljon, että väliin sopii juhlia! Meillä lapset on oppineet, että äitienpäivänä ja isänpäivänä hoidetaan aamiainen, kortit, lahjat. Kuuluu asiaan. Aikaisemmin minä olin työnjohdossa isänpäivänä ja ex äitienpäivänä. Eron jälkeen lapset (silloin 7v ja 10v) on hoitaneet kahdestaan. Exä silti huolehtii, että lapsilla on mulle lahja. Ja mä huolehdin saman exälle. Kivoja päiviä olleet aina.