Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan ulkoapäin määriteltyjä juhlapäiviä. Äitienpäivä on pahin.
11.05.2017 |
Siis kalenteriin merkittyjä juhlapyhiä, kuten juuri äitienpäivä. "Pakollisia juhlia". Mieheni pilasi elämäni ensimmäisen äitienpäivän ignooramalla sen täysin ja nukkumalla koko päivän yli. Oli todella inhottavaa, kun tuttavat silloin kyselivät minulta, tuoreelta äidiltä, miten meillä juhlittiin. Tuon jälkeen aloin vihata kaikkia äitienpäiviä. Omaa äitiäni muistan toki.
Joulu tulee kakkosena. Toki vietän ja laitan sitä lasten vuoksi.
Kommentit (37)
Joo niin vihaan minäkin. Tai vihasin, nyt alkaa helpottaa kun pääsen jo vähemmällä. Mies ei laita tikkua ristiin ja antaa pojillekin sen mallin että maataan vaan sohvalla ja tungetaan konvehteja naamaan kaksin käsin. Minä raadan keittiössä. Pöytään tulee kyllä mieluusti kun kutsutaan ja herkut kelpaa. Äitienpäivänä en raada mutta niinpä ei sitten mitään juhlaa olekaan. Miten lapsellinen pitää miehen olla kun ei ajattele muuta kuin omaa napaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo miehet miten vaikeaa on viedä puoliso ravintolaan äitienpäivälounaalle ja ostaa vaikkapa ruusu ja sanoa että hyvää äitienpäivää, lasteni äiti!
Oot vissiin hankkinut lapsia poikasi kanssa kun odotin että hän juhlii kanssasi äitienpäivää ja järkkää silloin jotain?
Kiva tunnelma äiti kihisee kiukusta epätäydellisten perhejuhlien keskellä. Oman äitini nyreilyn huipentumat osuivat äitien- ja isänpäiviin... kiva siinä lapsen juhlia, kun äiti on martyyrikruunu päänuppiin kiristyneenä.
Vierailija kirjoitti:
Haloo miehet miten vaikeaa on viedä puoliso ravintolaan äitienpäivälounaalle ja ostaa vaikkapa ruusu ja sanoa että hyvää äitienpäivää, lasteni äiti!
Haloo rouvat varatkaa pöytä ätienpäivälounaalle, mies maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo niin vihaan minäkin. Tai vihasin, nyt alkaa helpottaa kun pääsen jo vähemmällä. Mies ei laita tikkua ristiin ja antaa pojillekin sen mallin että maataan vaan sohvalla ja tungetaan konvehteja naamaan kaksin käsin. Minä raadan keittiössä. Pöytään tulee kyllä mieluusti kun kutsutaan ja herkut kelpaa. Äitienpäivänä en raada mutta niinpä ei sitten mitään juhlaa olekaan. Miten lapsellinen pitää miehen olla kun ei ajattele muuta kuin omaa napaansa?
Etkö sinä äitinä kasvata poikaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haloo miehet miten vaikeaa on viedä puoliso ravintolaan äitienpäivälounaalle ja ostaa vaikkapa ruusu ja sanoa että hyvää äitienpäivää, lasteni äiti!
Haloo rouvat varatkaa pöytä ätienpäivälounaalle, mies maksaa.
Yhteiset rahat joten ei onnistu.
Sitä paitsi, periaatekysymys. Ei voi olla miehelle ylivoimaista järjestää edes jotakin.
Noh, itse sain aikoinani tarpeekseni kun mies ei koskaan muistanut mitenkään. Oli sitten joulu, juhannus tai vaikka äitienpäivä. Minä taasen muistin aina kunnes mitta tuli täyteen ja lopetin muistamisen myös. Kyllä alkoi nurinat ja kehiin astui mieslapsi joka mökötti ja tiuski lapsillekin. Jatkan edelleen samalla linjalla. Jos mies ei muista minua mitenkään, en minäkään häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummanko käytöksestä se poikalapsi mallinsa ottaa, isän vai äidin?
Muistan tän keskustelun jo viime vuodelta näihin aikoihin. Olen myös yksi niistä, joiden on turha odottaa mitään ekstraa. Mies menee puihin kun täytyy itse suunnitella jotain. Kysyy multa, mitä olet ajatellut sunnuntain ruoaksi. Tekee kyllä, mutta ei mielellään. Nykyään jo aikuiset pojat ovat ihan samanlaisia. Tulevat kyllä kotiin, mutta nukkuvat pitkään aamulla, saan itse kokoilla aamupalaa ja pahimmassa tapauksessa syödäkin sen yksin. Kukaan ei halua tehdä kakkua, vaikka osaisivat ihan varmasti ohjeista tehdä. Kukaan ei osta mitään lahjoja, ei puhettakaan.
Ei sille vaan mitään voi, että ottaa päähän. Olisiko minun pitänyt opettaa heille, miten minun juhlapäivääni voisi kunnioittaa (no oikeastaan olen kyllä sanonutkin mistä pitäisin). Itse laitan kaikille syntymä- ja nimipäivät, ja kaikki muutkin juhlat juhlitaan kyllä iloisesti kaikki herkut vastaanottaen. Miksi ihmeessä tää äitienpäivä on niin vaikea? Ärsyttää olla se marttyyriäiti, mut kun tulee vaan se olo, et eikö musta oikeesti välitetä tän vertaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten varaisinkin lounaan äitienpäiväksi, mutta en tykkäö siitä suuresta ruuhkasta ravintoloissa silloin. Ei ole viihtyisää.
Naislapset ovat itkeneet äitienpäivästä jo neljä päivää. Naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sitä vois vähän etukäteen vihjailla tyyliin "ensi viikon sunnuntaina on äitienpäivä", "olisi kiva, jos osallistuisit ruuanlaittoon/veisit syömään", "olisi ihanaa saada äitienpäivänä kukkia", "olisi kiva, jos tehtäisiin jotain kivaa yhdessä koko perhe" tms. Jos mies ei luonnostaan tajua, vähän voi potkia perseelle👍
Mies keittää minulle aamukahvit vuoden ympäri. Miksi äitiyttä pitäisi arvostaa vain yhtenä päivänä vuodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot vissiin hankkinut lapsia poikasi kanssa kun odotin että hän juhlii kanssasi äitienpäivää ja järkkää silloin jotain?
Miksi ihmeessä pressa muistaa vieraita äitejä kunniamerkeillä, eihän sellaista sopis antaa kuin omalle äidille. Ja miksi ihmeessä äitienpäivänä liputetaan, eihän sellaistakaan sopis tehdä. Pitää muistaa vain ja ainoastaan omaa äitiä. Äitienpäivän nimeksikin pitäis vaihtaa Vain Oman Äidin Päivä. Koska silloin ei sovi muistaa muita äitejä. Hyi sellaiselle, joka moista edes ajattelee. Hyi Hyi!
Viettäkää äidit yhdessä äitienpäivää jos ei perhettä kiinnosta. Toisten äitien kanssa äitienpäivälounaalle ja jtn. Muuta kivaa. Miehet hoitaa sillä välin lapset ja kodin sekä itsensä.
Viime vuonna, ensimmäinen äitienpäiväni äitinä... Mies nukkui koko päivän krapulaa pois, kahvittelin meillä anopin kanssa ja vein vauvan yksinäni vaunulenkille. Kyllä itketti.
Olin edellisenä päivänä leiponut kakun (ennakoin, ettei mies sellaista "osaisi"), ja vein palan naapurin yh-äidillekin. Hänen ex-miehensä olisi muutoin vienyt lapsensa äidin syömään, mutta heidän lapselleen tuli sopivasti oksennustauti.
Tänä vuonna tuskin kakkua ehdin leipoa, taidan vain laittaa suklaalevyjen väliin valmista kermavaahtoa ja marenkia ja narskutella sitä hiljaa nyyhkien.
Ostin 10 vuotta sitten vaimolle ja lasteni äidille noin 1500 euron kultakorun äippäpäivälahjaksi. Ainoa vaan että nettikauppa ei saanut sitä toimitettua ajoissa ja ei ollut korua mitä antaa juuri kyseisenä päivänä. Arvatkaapa mikä huuto siitä tuli kun ei ollut mitään pientäkään lahjaa. Mutta vielä nolompi nainen oli kun raivoissani korun saatuani näytin milloin olin tilannut (tilauslista).
Sen jälkeen meillä ei ole äitienpäivää juhlittu eikä juhlita vaikka kuinka aneltaisiin tai vedottaisiin "kun muillakin". Hän itse käytöksellään pilasi tuon päivän, minulla nousee karvat pystyynkin kun kyseinen päivä lähestyy.
Minä olen aina opettanut pojalleni miten mukavaa on juhlia pitää. Minun poikani on oppinut siihen pienestä pitäen että tehdään hyvää ruokaa ja leivotaan vaikka kakku. Harmi vaan että huomennakin mieheni pitää olla töissä kun nykyään kaikki kaupat pitää olla auki. Perheen yhteistä äitienpäivää juhlittiin perjantaina ja mukavaa oli.
Ei se keneltäkään ole pois jos liputetaan äitienpäivänä ja muistetaan äitiä. Kaikki ei halua juhlia ja se on ihan ok.
Muistaisipa kaikki joilla Äiti on elossa niin häntä vaikka valkovuokoilla. Vielä tulee se aika kun äiti on mullan alla niin kuin itselläni.
Alue: Aihe vapaa
Miksi et järjestänyt itse jotain äitienpäiväksi, niin olisit saanut juhlan, josta pidät? Kai se juhlafiilis siitä olis tarttunut muihinkin? En usko, että kukaan haluaa tietoisesti dissata äitienpäivän, mutta se on niin teennäistä, että miehet (osa) menee vain ihan puihin.