Pitkien lasten vanhemmille. Ja saa muutkin lukea ;-)
Koetteko että lapsen pituudesta on vaan haittaa? Musta rupeaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä... Meidän poika on nyt 2v7kk ja ollut koko pienen elämänsä muita suunnilleen päätä pidempi. Syntyessään oli 58 cm ja on sitten tasasesti kasvanut sillä omalla käyrällää eli mitään häikkää ei ole ollut eikä ole.
Poikamme ei koskaan ole ollut sellainen vauvamaisen pyöreä ekoja kuukausia lukuunottamatta, hänellä on ollut jotenkin " ison pojan tukka" ja koska on ollut pitkä niin on _joutunut_ käyttämään myös ehkä vähän vanhemmille tarkotettuja vaatteita. Kuitenkin on ihan oman tasosensa ja nytkin varmaan juuri keskiverto 2-vuotias.
Haukut alko jo siitä kun imetin julkisesti lasta jonka nämä kauhistelijat luulivat reilusti yli 1-vuotiaaksi (oli sillon 5kk ja täysimetyksellä). Sitten on tullut tutti (miten nyt NOIN vanhalla on tutti), lopetti tutin käytön kun oli 1v10kk. Kun poika sai siskon vähän yli puolitoistavuotiaana niin kaikki tantat häneltä kysyivät kaikenlaisia tuntemuksia ja sitten suoraan minulle paheksuivat kun poika ei vastaa. Selvisi sitten että olivat luuleet 4-vuotiaaksi... Sitten tulee kaikki uhmakohtaukset, minulle tullaan antamaan palautetta ISOn lapsen huonosta käytöksestä.
Kun kävimme ilmottamassa esikoista kouluun niin esikoinen ei itse päässyt mukaan vaan meillä oli nämä pienet mukana. Kanslisti katsoi meidän 2-vuotiasta ja kysy tosissaan onko tämä nyt se lapsi joka on tulossa kouluun!! Kun esikoinen meni sählykerhoon niin luokkakaverin isä kysyi että eikö pikkuveli halua tulla pelaamaan (kerho oli yli 5-vuotiaille).
Mutta nyt pinna paloi kun yhden lyhyen vaunulenkin aikana kaksi ihmistä pysähtyi kommentoimaan minulle ja toka vielä naureskeli ja torui poikaa että " ei tuon ikäinen kuule enää voi istua rattaissa" . Meillä on kaksostenrattaat pienille eikä meidän poika vielä jaksa pitkiä matkoja kävellä, toisekseen menee helposti omille teilleen niin pidän mielummin rattaissa.
Koko ajan poika-ressu saa kärsiä kun ihmiset pitävät häntä tyhmänä, omituisena, vähän kehittyneenä ja vielä joskus huonotapaisena. Tekis mieli ommella hänen takkiin joku kyltti " olen 2-vuotias" .
No niin, kiitos kun sain purettua kiukkuani tämän asian tiimoilta ja sori kaikille joilla on vähän isommat ongelmat kun minulla...
Kommentit (37)
Alkoi myös puhumaan hyvin aikaisin, ja on ottanut mielellään kontaktia ihmisiin. Huomaa että ihmiset todella luulevat paljon vanhemmaksi kuin on. Sitten päivitellään kun ei nyt 3-vuotta täytettyään " huomioi" riittävästi 2-vuotiaita puistossa jne. Välistä annetaan ymmärtää että " kyllähän noin ison pojan jo pitäisi jne."
Myös kysellään vaikeita asioita (tuon ikäiselle vaikeita) joihin ei osaa vastata. Ainoat taitavat olla th:t, lastentarhanopettajat ja muut lasten kanssa töitä tekevät, jotka ymmärtävät ettei häneltä voi odottaa mitään 6-vuotiaan kypsyyttä.
Uhmakohtaukset aiheuttavat välillä myös ihmetystä ihmisissä ja se että kertoilee välistä ihan satujuttuja. Mielikuvitus on vilkas ja kun luullaan parikin vuotta vanhemmaksi, niin ihmetellään että mitä se nyt noin satuilee, iso poika.
Joskus tuntuu että koosta on näin alle kouluiässä enemmän haittaa kuin hyötyä.
On pitkä poika ikäisekseen. Tuli itsellä hirmuinen suru vanhempien puolesta, kun lapsi oli edelliskesänä vajaa 1½ vuotta ja ihmiset kaupungilla ihmettelivät kuinka kävely oli horjuvaa, puhuminen avutonta jne. Kyllä arvostelijoita maailmaan mahtuu. Poika tosiaankin olisi voinut olla yli kaksikin kokonsa puolesta.
Nyt meillä itsellä on pitkä 1v 3 kk tyttö. Syntyessään 56 cm vuoden ikäisenä 81½ cm... Painoa melkein 10 kg. Syö ihan hirmuisesti. Pituutensa vuoksi ylettyy joka paikkaan ja nykyään kiipeilee vaikka minne. Oppi kävelemään alle vuoden ikäisenä. Viisaat voivottelivat ja kertoivat omista lapsistaan, miten ihanaa oli kun heidän lapsensa oppivat kävelyn vasta puolentoistavuoden ikäisenä ja eivät koskaan ottaneet pöydiltä tai hyllyiltä tavaroita. Meidän kyllä ottaa ja juuri mitään ei ole siirretty ylemmäs. Laitetaan tavarat takaisin ja kerron jos ei saa ottaa.
Nyt olen sitten huomannut, että vastaantulijat kadulla tulevat juttelemaan ja tyttö ei osaa vastata niin kummastellaan. Kun kerron iän niin taas kummastellaan...
Onko tämä nyt sitten kummastelua vielä pitkään??? Kun lukee teidän kommentteja niin kaipa.
Ei ole vielä kolmea täyttänyt ja pituutta 105 cm, painoa noin 18 kg. Kävisi siis hyvinkin 4-, jopa 5-vuotiaasta kokonsa puolesta. Poskissa on kyllä vielä pyöreyttä ja tukka edelleen hento, joten kasvojen perusteella ei ihan vielä kouluun otettaisi.
Kieltämättä joskus ajattelen, että mitähän muut ajattelevat, kun kuljetan " näin isoa" lasta rattaissa. Onneksi minulle ei mitkään tantat ole tulleet valittamaan. Jos joku naureskelee tai toruu isoa 2-vuotiasta rattaissa istujaa niin paheksuu sitten varmaan myös oikeasti jo 4-5-vuotiasta mutta vaikkapa liikuntavammaista rattaissa istujaa - eli omapahan on häpeänsä jos arvostelee toisia tietämättä asian oikeaa laitaa.
Voi kyllä olla, että vaikka lapsen ikä onkin tiedossa, kookkaalta lapselta alitajuisesti odotetaan vähän kypsempää käytöstä kuin mitä ikä edellyttäisi. Jopa myös vanhemmat itse.
Poikani tarharyhmässä on muitakin samanikäisiä pitkiä lapsia, joten siellä hän ei onneksi ole mikään sirkusfriikki. Kieltämättä on aika huvittavan näköistä kun jotkut samanikäiset ovat melkein 20 cm lyhyempiä höyhensarjalaisia. Onneksi poika on aika rauhallinen luonne eikä mikään höyryjyrä, etteivät kaverit jää jalkoihin.
Mutta mieluummin pitkä kuin pätkä, jos saisi valita. Aikuisiässä pituudesta ei sitten varmasti ole kuin hyötyä ainakin pojalle (jos nyt pysyy alle 2 metrin niin ettei tarvitse erikoisvalmisteisia vaatteita ym. kapineita). Naiset pitävät pitkistä miehistä ;-) ja joidenkin tutkimusten mukaan pituus korreloi jopa palkkatason kanssa.
Vaikka joskus se pituus jättää lapsen vaille huomiota, jota hyvät taidot ikäänsä nähteen oikeuttaisivat, mutta kyllä se aikuisena on silti kiva, kun on pitkä. Meidän 2v tyttö kohtalaisen pitkä, 92,5cm ja 13kg. Mutta tukka ponihännällä eikä muutenkaan ole ikinä kovin vauvamainen ollut, puhuu jo aikoja sitten paljon ja muutenkin luullaan vanhemmaksi. Kun 10cm lyhyempä kaveri, joka samanikäinen, kehutaan koko ajan, mutta meidän tytön paikalla kukaan ei ihmettele taitoja.
Itse ja veljeni olemme olleet samassa tilanteesssa aikoinaan. Myös koulussa se jatkuu, esim. alaluokilla opettaja aina ihmetteli miten se pikkuinen (synt. tammikuussa) kaverini on NIIN VIISAS ja minä iso tyttö (loppuvuosi) ei osa sitä ja tätä. Ja oikeasti olin kyllä huomattavasti älykkäämpi kuin se kaveri, tajuan jälkeenpäin.
Ja todellakin, myöhemmin on kuitenkin tosi kiva, kun on pitkä!
joten ei tiedä, miten kasvu menee tästä eteenpäin, mutta tähän asti se on ollut aika hurjaa. Syntyessään oli 56cm/4200g ja esim. 4kk oli 70,2cm ja painoi 10,195kg. Täysimetyksellä oli paria viikkoa vaille 6kk asti. Nyt 1-vuotis neuvolassa oli poika 84cm ja 13,200kg. Ihmiset kyllä aina olettaa/luulevat vanhemmaksi, eli tosi moni on sanonut iän kuullessaan, että " oho, voisi luulla vanhemmaksi" jne. Esim. 7kk iässä joku vanhempi ihminen kahvilassa luuli vuosikkaaksi ja yksi kaverini jaksaa sanoa koko ajan, että " on se kyllä iso" , SO????
Enpä ole välittänyt kommenteista, poitsu on ihana ja juuri oikean kokoinen tomera taapero. Ja just viikonloppuna kummisetä kysyi pojan tämänhetkistä pituutta ja kun kuuli, niin sanoi, että pojasta tulee sitten keskivertoa paremmin toimeentuleva (vai mites se nyt menikään tämä juttu, että jos on 1-v. yli 82cm pitkä...) :) Sen näkee sitten, mutta nautitaan me ihanista lapsistamme! :)
painoa nyt 15,2 kg. Poika on puhunut jo puolitoista vuotiaasta aivan selkeästi ja se tuohon pituuteen lisättynä saa myös monet kuvittelemaan lapsen paljon iäistään vanhemmaksi. Yleensä kuvitellaan, että 4 v tulee kohta täyteen... Silloin se tosiaan ärsyttää, jos joku katsoo ja ihmettelee pojan ikäisensä mukaista touhuntaa, koska tokihan 2-vuotias toimii vielä monissa asioissa eri tavalla kuin 4-vuotias... Mutta isompia ongelmia ei ole ainakaan vielä ollut.
Olen itse melko pitkä naiseksi (173 cm) ja mieheni on sellanen n. 185 senttinen, joten ei kai meille ihan pätkää lasta voisikaan tulla. Siskoni on mua muuten 3 cm pidempi ja mulla on esim. serkut (4 veljestä) joista lyhin on 194 cm, joten sukuihinsa poika vaan tulee... =)
Olemme siis itsekin pitkiä mieheni kanssa (yllättäen...) joten ei siinä mitään kummallista ole. Tytötkin meillä on pitkiä mutta ei mitenkään ihan kauheen " hujoppeja"
Tosiaan, varmaan siitä pituudesta on iloakin, ainakin myöhemmin. Eikä tämä ole sellainen ongelma jota päivittäin miettisin, tavallaan on hienoakin että poika on niin pitkä =) Sillon vaan tulee harmittava olo kun joku tulee suoraan päin naamaa kritisoimaan. Musta on sitä paitsi tahditonta ihmetellä kenellekään miksi lapsi on rattaissa, voihan lapsi olla vaikka sairas. No joo, taas totean että olen kuitenkin iloinen että mun ongelmani ovat tätä luokkaa...
Muuten, joku nimimerkki tuossa kertoi kouluikäsestä joka oli tosi pitkä. Meidän naapurin serkkupoika on 7v ja jopa minä ensin luulin poikaa ehkä 12-vuotiaaksi. Hänellä on kyllä vanhemmatkin TOSI pitkiä eli isä 2 metriä ja äiti 1,86m. Eli eihän se sinänsä kenenkään vika ole jos luulee lapsia vanhemmaksi mutta ne negatiiviset kommentit on ikäviä.
Kiitti kuitenkin kaikille!
niin nyökkäilen vaan itsekseni.
Meillä on vaan ollut se " ongelma" että poika ei esim puhu kauhean selvästi, vaikkakin paljon, hän käyttäytyy muutenkin monessa asiassa ns. lapsellisesti mikä siis tarkoittaa että juuri ikäänsä vastaavasti. Oppi vielä myöhään liikkumaan mikä pahensi kummasteluja.
Poika ei ole mikään erityisen pitkä, kulkee +2SD käyrällä ja on pitkäjalkainen hoikka lapsi.
Monesti tämän 5 vuoden aikana on poikani (ja minkin siinä sivussa) saanut epäreilua kohtelua, kun lapsen oletetaan olevan 2 vuotta ikäistään vanhempi.
Kurjin esimerkki on eräs muskari, jossa ohjaaja pisti lapseni menemään jonossa viimeiseksi, kun hän ei 2½-vuotiaana osannut 1. kerralla jonottaa kuten muut 4-7 vuotiaat kerhossa. Arvaatte varmaan, että se kerta jäi meidän osalta viimeiseksi.
Joka tapauksessa pitkän lapsen odotetaan olevan vanhempi ihan pelkän pituutensa vuoksi ja kun kyvyt ja touhut ovat ikäisensä tasoa, niin lasta pidetään tyhmänä/huonokäytökssisenä ja vanhempia lepsuina kasvattajina.
Omassa lapsessani pituus näkyy myös honkkeluutena. Kasvu on ollut niin nopeaa, että motoriset taidot laahaavat muita ikätovereita perässä.
Puhun kokemuksesta - kuopukseni on keskikäyrän lapsi ja elämä on hänellä todella helpompaa.
Totta on että omaa poikaanikin luullaan usein vanhemmaksi kuin onkaan ja vaate/kenkäkaupassa en kerro ikää, vaan koon (3 v 108 cm kenkä 33)
Meillä ei kovin räikeitä kokemuksia ole. Tuttijuttu on tuttu 1,5-vuotisajoilta ja rattaissa istumistakin ihmeteltiin. Ehkäpä tuo huonojen kokemusten puute johtuu siitäkin, etten juurikaan tuntemattomien kommentteja noteeraa.
Meillä on myös yksi hujoppi - isokenkäinen ja pitkäraajainen. Pienenä pullea, nyt hoikka ja pituus korostuu entisestään (ikää 3.5v).
Nuorempi taas ei ole yhtä pitkä, pitkähkö ja hoikka kyllä, mutta hänellä on ollut kunnon paksu tumma vauvasta saakka ja kaikki luulevat paljon vanhemmaksi.
Sitten on näitä, joilla on vähän " normaalia" pienempi lapsi, niin tuntemattomat kommentoivat, että annatteko tarpeeksi ruokaa, rintaruokinta ei riitä, jne. Itsekin sanoin vasta yhdelle äidille, että: " Oi ihana pikkutyttö" , johon äitinsä vastasi jotenkin alentuvasti, että: " Joo, hän on niin pieni, vaikka 10kk" . Siis oli varmaan " riittävän" monta kertaa kuullut pienuudesta ja nytkin tarttui tuohon sanaan, vaikken sitä niin tarkoittanut.
Meillä nimittäin on tosi pieni tyttö, 2-vuotiaana oli 10kg ja 81cm. On tarhakuvassakin pienin, vaikka joukossa on alle 1-vuotiaita... ja H&M:n vaatteissa lukee jotain että 12kk noissa meille sopivissa vaatteissa. Neiti syntyi keskosena ja kehitys laahasi aluksi jäljessä. Kun kaverin samanikäinen lapsi jo ryömi, meillä ei edes käännytty. Aloin kokea aika rasittavana sen, kun ihmiset kyselivät joka paikassa että kuinka vanha hän on, ja kun vastasin, tuli sellainen " ai niinkö" ja " onko se vähän jälkeenjäänyt" -katse.
Nyt neiti on taidoiltaan ihan normaalilla tasolla, mutta vaan niin kamalan pieni. Kun yksi vuotiaana mentiin ostamaan turvaistuinta kaukalon tilalle, sanoi myyjä alentuvasti, että " yleensä ihmiset sentään odottaa että lapsi on puolivuotias ennenkuin ostavat turvaistuimen" .
Eli tämä vaan teille lohdutukseksi: pituus tai lyhyys, aina jotain harmia!
Kuvailemaanne isomman lapsen kommentointia en itse ole joutunut kokemaan, mutta ystäväni välityksellä tämä on tuttu juttu. Ystävälläni on nimittäin isokokoinen poika: sekä paino että pituus menevät yläkäyrillä. Monta kertaa ystäväni on pahoittanut mielensä kun ihan ulkopuoliset ihmiset ovat päivitelleet lasta ikävään sävyyn; MITÄ sä syötät sille, läskisoossiako?. Kylläpä se on ISO. Miten noin iso poika syö vielä rintaa/tuttia/istuu rattaissa...
Mutta tuntuu kyllä myös siltä, ettei lapsi ikinä ole sopivan kokoinen. Itselläni on nimittäin kaksi kirjaimellisesti pientä tyttöä ja on sitä lasten pienuuden päivittelyä kuultu aivan tarpeeksi. Aikanaan jaksoin selittää kauniisti, että olen itse neuvolakortin mukaan kasvanut ihan täysin samalla tavalla ja silti olen keskimääräistä pidempi (173 cm), mutta nykyään kun joku päivittelee että " onpas se pieni sirppana" , totean vaan jotain tyyliin " jaa, musta se on ihan normaalin kokoinen" .
... mutta meillä on ' pieni iso tyttö' . (" ;)
Eihän sille mitään voi, että lapsi on ' jotenkin hyvin kehittyvä fyysisesti' ja sen vuoksi ' näyttää' ja/tai vaikuttaa ikäistään vanhemmalta tai voihan se olla myös joskus päinvastoin.
Itse olen sen verran hienotunteinen, etten arvioi tai arvostele vierasta lasta ulkoisin seikoin tai ' ihan tuosta noin vain' . Kuten ap. kirjoituksessaankin sanoo, asiaton kommentointi loukkaa.
Meillä taas tilanne on se, että pieni tyttömme saa päivähoidossakin hieman ' isomman tytön' leiman itseensä ja hoitajat sitten aika ajoin joutuvat itsekin toteamaan ' että hän vaikuttaa niin isolta mutta pieni tyttöhän hän on' ? Äitinä aina sitten muistuttelen lapsen ikää muillekin (" ;) ettei hän saisi olla oman ikäisensä - oman aikansa. (" ;)
Tuntuu monessa asiassa että vaan se keskiverto " kelpaa" . En ollenkaan epäile että pienikokosten vahemmille tulee ihan yhtä ikäviä tilanteita, itselläni kuitenkin on kokemusta vaan näistä pitkien pulmista.
Musta on ihanaa kun lapsissa on eroja. Aika huimaa tosiaan kun Veera kertoi tuossa että lapsi oli 2v-tarkastuksessa 81 cm, meillä poika oli 1v-tarkastuksessa 85 cm...
Sitten vielä lisään tähän omaan juttuuni että me asutaan Saksassa ja täällä taitaa keskipituus olla vielä vähän alhasempi lapsilla joten oikeen erottuu poika pituudellaan. Samoin ihmiset on ehkä vähän hanakampia kommentoimaan ääneen kaikkea ajattelemaansa eli kommenttia tulee paljon... Koulu alkaa pääsääntösesti vuotta aikasemmin kun Suomessa että siksi jopa tuolla koulussa hetken ajateltiin että taapero olis tulossa kouluun =) Itse asiassa siellä koulussa on esikoisen luokalla yksi poika joka on ihan tosi pieni ja jotenkin niin pullukka kasvoistaan että meidän taapero kyllä näyttää vanhemmalta.
Olimme aamupäivän uudessa kerhossa, ja tuntui, että monet pitivät pitkää, 3.5-vuotiasta tyttöäni paljon vanhempana. Hän on vilkas ja sosiaalinen ja muut kerholaiset olivat reilun vuoden ikäisiä, muutama 2-vuotias mukana. Tyttöni on tosi ison tytön näköinen, pituden lisäksi hoikka. Monesti luullaan reippaasti 5-vuotiaaksi. Ja kun ei käytös todellakaan ole sen ikäisen tasolla niin se herättää kummastusta.
Normaalisti se ei minua juurikaan häiritse koko juttu, mutta nyt tuli sellainen olo, että kyseinen kerho ei taida olla meitä varten. En tahdo kiikuttaa tyttöä taaperoiden äitien hämmästeltäväksi enää. Ja luulisin, että jos äidille jää nurja fiilis, niin varnasti myös lapselle. :/
Olen itse ollut lapsena muita päätä pidempi ja kokenut juuri tuon saman. Tietenkään mulla ei ole muistikuvia näin aikaisesta vaiheesta, mutta aina mua on luultu paljon vanhemmaksi, edelleen...
Bussissa (tms.) äiti joutui aina teroittamaan että " kyllä se on alle 6v. on vaan niin pitkä" , muuten olisivat ottaneet isomman lipun hinnan, sekä tietty kaikissa muissa vastaavissa tilanteissa mikä on joku ikäraja lapselle.
Itse en kokenut sitä haittaavana, lähinnä huvitti kun kaikki luuli vanhemmaksi. Ikävintä tosin oli siinä esimurros iässä (n. 10v tienoilla) kun ei löytynyt lastenosastolta enää vaatteita. Siihen aikaan vielä lasten vaatteet oli lasten vaatteita ja aikuisten vaatteet naisille suunniteltuja, nuorten vaatteet oli vasta tulossa. Joten jouduin sitten noinkin nuorena ostamaan esiintymisvaatteiksi (konsertteihin yms.) jakkupukuja ja muita " täti" vaatteita. Nykyäänhän tuo ei ole ongelma niinkään kun lastenkin vaatteet on niin aikuismaisia ja aikuisten vaatteet jäljittelee nuorisomuotia.
Riippuen lapsen luonteesta ja tyypistä muutenkin niin sen verran voisin tulevaisuutta varten varoittaa että mulle meinattiin myydä alkoholia jo 12-vuotiaana. Oikeasti tarkoitus oli ostaa alkoholitonta, mutta mulle ja kaverille meinattiin tarjoilla alkoholillista. Asia selvisi kun baarimikko (laivalla) kävisikö tällainen " Joku" kun sitä ei ole mitä pyydetiin. Mun äiti oli mukana (!) ja älysi että siinähän on alkoholia mitä baarimikko tarjosi ja hihkaisi että ei kun sitten vaikka jaffaa, nää on 12 vuotiaita. Uskotte että miehellä naama venähti.. Eli riippuu sitten isompana lapsen kasvonpiirteistä ja käyttäytymisestä miten asia on, mutta kun muutenkin luullaan vanhemmaksi niin myös näissä asioissa. Edelleen mua luullaan vanhemmaksi, n. 10vuotta yläkanttiin yleensä arvioidaan, eikä sentään sen takia että naama oli kurtussa tai mitään ;)
Eli siis, en itse ole kokenut sitä juurikaan haittana vaan lähinnä huvittavana. Toki jossain vaiheessa nyppii tuhannen kerran teroittaa että " Olen vasta..." , joskus jopa näyttää henkilökorttia johon yleensä on todettu että anteeksi, en voinut tietää, no et juu, kantsisko uskoa kun sanotaan...