Voisitko kertoa kokemuksia ryhmiksestä?

paikka. Meillä on tytöt olleet ryhmiksessä kaikki (3kpl) ja nuorin (2v.) on edelleen. Tosin meidän ryhmis on vähän pienempi, ainoastaan tänä keväänä on ollut sama kokoonpano kuin teidän tulevassa ryhmiksessänne.

Totta on, että tosi vähän heillä jää aikaa näille " isoille" , kun pienten perushoito vie hirmuisesti aikaa, mutta toisaalta ei minusta 3v:kään vielä rutkasti virikkeitä tarvitse, vaan se kodinomainen olo on tärkeintä.

Paljon riippuu myös hoitajista, millaisia ovat. Meillä on ollut tosi ihania.

Ja lapsen erityismieltymyksistä ja -taipumuksista kannattaa kertoa hoitajille ja omista toiveista myös.

Meidän ryhmiksessä ainakin ottavat tuokioissa ja toimintahetkissä juttuja paljon isompien mukaan ja nämä pienet talleroiset sitten osallistuvat intona omien kykyjensä mukaan juttuihin.

pakko sanoa näin ammatillisessa mielessä että oikea termi on ryhmäperhepäivähoito...ei ryhmäkoti (sanasta tulee lähinnä mieleen perhekoti...) Mutta siis...meillä erittäin hyviä kokemuksia ja sopii hoitoapaikaksi varmasti juuri sinunkin lapsellesi. Totta on ettei pienten perushoitoon menee paljon aikaa, mutta kannattaa hoitoon hakiessaan korostaa myös omia toivetaan. Itse ole piakkoin perustamassa ryhmistä. Olisin muuten kiinnostunut kuulemaan pienokaisesi lukuharrastuksesta. Meillä vanhemmat lapset oppineet lukemaan 4v. ja 3 kk ja 4 v. 8kk. Kohta neljä vuotta täyttävät kaksoset lukevat nyt kumpikin jo jonkin verran. Olen saanut etenkin juuri päivähoidon ammattilaisilta paljonkin negatiivista palautetta ja kritiikkiä siitä ettei noin nuorta lasta saa opettaa lukemaan. meillä kukaan ei varsinaisesti ole lapsia opettanutkaan...erilaisten leikkien, pelien ja oppimisvälineiden kautta ovat ihan itse omasta mielenkiinnostaan lukutaidon oppineet. Ja mielestäni lukutaito todella avartaa maailmaa. Toki myös huonolla tavalla...esim. iltapäivälehtien lööppejä on melko hankala selittää 3-vuotiaalle....olisi mielenkiinotoista kuulla sinun kokemuksistasi ja mielipiteistäsi...

olet oikeassa tuossa ryhmäperhepäivähoito-nimityksessä - se meidän paikka vaan käyttää virallisessa nimessään tuota ryhmäkoti-nimeä (ilmeisesti pituussyistä).



No sitten siitä lukuharrastuksesta, josta olit kiinnostunut. Minä taas olen kuullut, että lasta ei saisi yrittää estellä lukemaanoppimisessa tai missään muussakaan opiskelussa, jos hän on asiasta itse innostunut. Eihän ole mitään sen latistavampaa, jos lapsi olisi itse oppimisesta innoissaan ja hänelle sanottaisiin, että opetellaan sitä sitten muutaman vuoden päästä...



Tämä lukemaan oppiminen on lähtenyt lapsen omasta innostuksesta kirjaimiin. Hän istui tietokoneen edessä ja kyseli, mikä kirjain tämä on, entä tämä, jne. Montaa kertaa ei tarvinnut toistaa, sillä tuon ikäinenhän omaksuu asioita tosi nopeasti. Sitten hankittiin magneettikirjaimia, joita hän tykkäsi laittaa jääkaapin oveen. Ensin kirjoitteli omiaan ja sitten saatoin siinä aikani kuluksi vieressä kirjoitella hänen nimeään sun muita ja yhdessä pohdittiin, mitä siinä voisi olla.



Piirtämisestä hän ei ole ollenkaan innostunut, mutta kirjaimia yrittää kirjoitella paperiin. Oman nimensä hän osaakin jo kirjoittaa. Ja sitten hahmottaa ne kirjaimet niin hyvin, että tunnistaa kirjoitettuna oman nimensä ja esim. isi, äiti, mummi, kisu jne. yhä enemmän ja enemmän erilaisia sanoja.



Kirjoja luettaessa osoittelee kesken lukemisen kirjaimia ja sanoo, mitä ne ovat. Autojen rekisterikilvet lukee sujuvasti ja sanoo samalla esim. h niin kuin honda, s niin kuin s-kauppa, p niin kuin pysäköintitalo...



Että tätä rataa tämä on edennyt tämä touhu. Oppii varmaankin lukemaan kunnolla siinä 3-4-vuotiaana. Itse olen lukenut 4-vuotiaana ja mieheni 5-vuotiaana ja hänen serkkunsa on myös ollut aikainen lukija, joten ehkä tämä on geeneissä ;)

Ammatti-ihmisenä olen itsekin täysin samaa mieltä, ettei lapsen lukemaan oppimistani saisi estellä. Itse olen oppinut lukemaan vasta tokalla luokalla ja lasten isäkin muistaakseni kertoi (lasten isä kuoli 4 vuotta sitten) että vasta koulussa oppi lukemaan, että meillä ei geeneissä taida olla...muutenkin aina ihmettelen miten niin fiksuja lapsi olen saanut..=) Meilläkin aika samalla lailla oppimiset menny. Toisella kaksositamme, Lucalla on todettu lievä dysfasia ja käytämme osittain tukiviittomia. Luca oppi jo noin 3 v. 4kk. iässä lukemaan ja myös kirjoittamaan. Hienomotoriikka ei vielä antanut valmiuksia käsin kirjoittamiseen, mutta tietokoneella Luca pystyi ilmaisemaan itseään ja kertomaan jotain mitä puhumalla ei osannut. Nyt puhuminenkin jo sujuu hienosti. Vanhin lapseni, syksyllä kouluun menevä Alisa kirjoittelee jo pitkiä tarinoita sekä kirjeitä ja pitää päiväkirjaa. Hän kuten myös vuotta nuorempi pikkuveljensä rakastavat lukemista ja lainaavat viikottain kirjastosta valtavan määrän kirjoja. Yhdessä luetaan myös paljon ja lapset tykkäävät myös lukea nuoremmilleen. Lucan kaksoissisko Linnea ei ennen paljon kirjoi´mista ollut kiinnostunut, mutta kun huomasi että isommat ottivat lucan lukutaidon opittuaan mukaan alias peliin niin totesi sisruksilleen että nyt opetaate minutkin kyllä lukemaan...ja muutama viikko sitten tyttö tokais aamulla herättyään että mä osaan muuten lukea...ja niinhän se osasi...=) Olen itse ollut aina kova lukija ja toivon että lapsillanikin lukuharrastus kestää läpi elämän. Ainakin tähän saakka on innostusta ollut ja olemme jopa innostuneet tekemään kotonamme kirjailijaesittelyjä... tutkimme, luemme ja kirjoittelemme sekä piirrämme johonkin kirjailijaan liittyen ja pidämme sitten kotonamme näyttelyn. Mauri Kunnas, Astrid Lindgren ja H.C. Anderssen on jo käyty läpi.. :) Toivottavasti teilläkin lukuinto säilyy!! :)