Pitkien lasten vanhemmille. Ja saa muutkin lukea ;-)

meidän poika oli 4v. neuvolassa 120cm ja 29kg. lapsella kehityshäiriö

(kehitysvamma?).

pikkuveli on selvästi pienempi, mutta pitkä hänkin on.

pomo:

meidän poika oli 4v. neuvolassa 120cm ja 29kg. lapsella kehityshäiriö

(kehitysvamma?).

pikkuveli on selvästi pienempi, mutta pitkä hänkin on.

Meillä on nuorimmainen " liian pitkä" , puolitoistavuotias 90 cm. Päänympärys 52 cm, kolme senttiä enemmän kuin 3-vuotiaalla siskolla. Kasvu on ollut tasaista, siksi neuvolassa ei ole vakavasti huolestuttu mutta tilannetta seurataan.

Kiitos ketjuun kirjoittaneille, kovin tuttuja mietteitä sain lukea.

Tuttuje mietteita minullekin.



Meidan typsykka on vahan reilu 2v ja pituutta on 90cm ja painoa relut 16kg. Tytto on aina ollut aikamoinen pullukka ja vauva-aikana varsinkin tuli pahoitettua mieli joskus vieraiden kommenteista.



No, nyt jatan kommentit omaan arvoonsa. Neiti on syo terveellisesti ja liikkuu paljon ja on muutenkin minulle maailman ihanin ja taydellisin pikkutytto. Taitaa vaan olla rakenteeltaan vahan jamerampaa laatua.



Eihan kaikkien tarvitse aina silla keskikayralla kulkea.

Eli meidän tyttö on nyt 1v 10kk pituutta löytyy 95cm ja painoa n 14kg, poika on pikkuisen vajaa 5kk ja 4-kk neuvolassa mitat 70cm ja 10,7kg.



Ja ihmettelijöitä riittää ihan vaivaksi asti... =(

Aloituksen innoittamana kaivoin esiin vanhan Junior-lehden http://www.juniormagazine.co.uk/module-pagesetter-viewpub-tid-8-pid-79… , jonka artikkelissa " The too-tall toddler" (itse artikkeli ei kuitenkaan ole luettavissa nettisivuilla) käsiteltiin juuri näitä pituuden kielteisiä ja myönteisiä puolia - melkein kaikki asiat ovatkin tulleet esiin tässä ketjussa.



David Skuse on tutkinut lapsen pituuden sosiopsykologisia vaikutuksia. Googlaamalla löytyy, jos kiinnostaa.



Artikkelissa mainittiin tutkimuksesta, jonka mukaan pitkät tienaavat paremmin - keskimäärin 428 puntaa enemmän vuodessa / tuuma! Ja mitä pidempi mies on, sitä todennäköisemmin hänellä on puoliso ja lapsia. :-)

Meidän 1v2kk pirpana oli jo 1-vuotisneuvolassa 85,5 cm pitkä ja painoi 13,5 kg. Taivastelua on riittänyt koko ajan. Tyttö oppi kävelemään pari viikkoa sitten, ja kyllä otti pannuun ennen sitä, kun ihmiset kyselivät, että eikö tuo tyttö vielä kävele (ja sitten tuli se " siinä on varmaan joku vika" -katse). Neuvolassa on tätä taivasteltu myös koko ajan, kaiken maailman tutkimuksissa ja kontrolleissa on juostu. Eikä mitään vikaa. Isä on kaksimetrinen, ja minäkin yli 170 cm, ja isän suvussa kaikki ovat tosi pitkiä. Kuvaavaa on, että nuorinta veljestä, joka on 185 cm pitkä, kutsutaan leikkisästi " tyngäksi" ...

Sussu, niin tuttua, meidän poika lähti ryömimään vajaa 11-kuisena, konttaamaan 12-kuisena ja käveli 16-kuisena... Arvaa kuinka monet kerrat siihen mahtu " eiks toi vielä...." -tyyliset kysymykset!



Meillä ei onneksi lääkäri näe mitään ongelmaa vaan toteaa vaan päätä pyöritellen että aikas pitkä poika.

Poikani on isokokoinen, 1-2 vuotta vanhemman pituinen ja painoakin on yhtä paljon kuin reilut 3 vuotta vanhemmalla isosiskolla. Olen jo tottunut kommentteihin, miksi TUON ikäistä kuljetetaan rattaissa (poika on 3 v. ja tarhamatkaa reilu km). Yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Meillä kysymyksiä herättää myös se, että minä olen ihan keskipituinen naiseksi, pituusgeenit ovat tulleet mieheltäni.



Ikävimmät tapaukset ovat vauva-ajalta, jolloin epäilin maitoallergiaa (joka sitten osottautui oikeaksi epäilyksi). Useampi lääkäri totesi, että noin hyvin kasvavalla lapsella ei voi olla allergioita. No oli kuitenkin, kunhan ensin löydettiin lääkäri, joka uskoi äitiä ja alkoi tutkimaan asiaa. Maitoallergian takia imetin poikaa vuoden ikäiseksi. Se herätti kyllä huomiota niin tutuissa kuin vieraissakin (NOIN ISOA poikaa imetetään).



Myös joskus mietin, että vaaditaanko lapseltani tarhassa isomman lapsen käytöstä ja tapoja kuin itse asiassa on. Suurin osa vuotta vanhemmista lapsista ovat poikaani pienempiä.

Tyttö on nyt 2v 3kk, 2v neuvolassa oli 81cm ja vajaat 10kg. Käyttää 80-86cm vaatteita ja kengät ovat koko 21.

Tyttö on puhunut jo pitkään selvästi pitkiä lauseita, tukkaa on nyt alkanut enemmän tulla mutta pitkään oli ohutta ns vauvatukkaa. Kaupassa ja joka paikassa liikkuessa saa kuulla päivittelyä kun on NIIN pieni!

Tyttö ymmärtää ja vastasi kerran eräälle tädille ettei ole vauva vaan ISO TYTTÖ. Sitten olikin tädin mielestä koppava!



Tyttö oppi kävelemään 10kk ja sekös ihmisiä ihmetytty kun pieni vauva kävelee, oli 1v 71cm ja 8kg.



Koskaan ei siis ole sopivan kokoisia, siksi itse yritän olla päivittelemättä lasten kokoa varsinkin lapsen kuullen.



Aurinkoista kevään odotusta kaiken kokoisille!

=o)

Ihan kummallista käytöstä, itselleni ei tulisi mieleenkään! Uskoisin, että pojille on varmasti pituudesta tulevaisuudessa lähinnä hyötyä. Meillä on ongelma toisinpäin, lapsemme on adoptoitu Aasiasta ja lisäksi hän on keskonen ja kooltaan tosi pieni. Kun on vielä poikakin, niin toisinaan ihan pelottaa mitä hän vielä joutuu kestämään ellei kasvu tästä vauhditu. Itseäni ei haittaa yhtään että on pieni, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa on kyllä varmasti pienellä miehellä vaikeampaa kuin pitkällä. Meillä oli poika 3v 4kk neuvolassa 87cm ja 10,5kg. Kukaan vieras ei ole hänen kokoaan ihmetellyt, eikä meiltä itseasiassa ole juuri kukaan vieras edes kysynyt mitään adoptioon liittyen. Luulin että uteluita tulisi enemmänkin. Olemme kyllä olleet lapsemme kanssa kotona vasta vajaan 2kk.

Meillä kanssa pitkähkö 2 v. 1½ kk ja useat ovat luulleet vähintään 3-vuotiaaksi (ja kyllähän minä 98-104 senttisiä vaatteita joudun ostamaan tai siis noita isompia jo melkein). Tukkaa meilläkin on ollut neidillä aina ihan kunnolla, joten sekin kai " vanhettaa" .



Mua harmittaa se, että kun neiti puhuu paljon, mutta ei kuitenkaan ehkä niin vastaa, niin sitten ihmetellään sitä. Ja samaten, eihän 2 vee ole vielä fyysisesti yhtä " näppärä" kuin 3-vuotias, joten sekin hämää ihmisiä. Tutista ollaan sentään ihmisten ilmoilla ollessa luovuttu, ettei siitä saada katseita ;-) Kerran kaupassa, kun neiti oli 1½ v. kaupan täti totesi, että " mitä sinä tuollaista vauvakieltä puhut" . Siihen totesin, että kun ei oikein osaa vielä kunnolla puhua muuta, kun ikää on vasta tuo puolitoista. Tätikin meni vähän hämilleen ja totesi, että luuli yli 2 veeksi. Muutoin ei ole nyt suoraa kommentointia vierailta tullut -onneksi. Voisin täräyttää jotain rumaa takaisin.

ja myös päiväkodin lastentarhaopettaja on ottanut asian " tuhat" kertaa esille. Pari omaa kaveria, joilla myös lapsia, on käyttänyt sanoja jättiläinen ja hujoppi ja minusta ne on jo luokkaavia...Meijän poika on siis 4v ja terkkarilla mitattiin 113 cm, joten onhan se ikäisekseen pitkä, niin ku ollaan meki isän kanssa, minä 178 ja isukki 186. Oonki sitten yleensä todennut, että eihän siitä mitään kääpiötä oltu tekemässäkään. Mutta rasittavinta on ollu kuunnella tarhatätiä, joka monesti on päivitelly poijan pituutta ja vertailee muihin pk:n lapsiin...Luulis että ammattitaitoa olis sen verran ettei laita lapsia henkisten tai fyysisten ominaisuuksien kanssa vertailuun. No, voin kyllä olla vähä herkkänahkanen tämän asian kanssa,ku oon ite saanu kautta aikain kuulla kommenttia omasta pituudestani ja tietty nuorempana se otti aivoon, mutta ei enää nykysin. Mieheni sen sijaan on asian suhteen hyvinkin suoraviivainen: se on hyvä että on pitkä!

Meidän poika ei käyrien mukaan ole mikään kovin pitkä (2,5 v:nä oli 96 cm ja nyt 2 v 10 kk ikäisenä ehkä 98 cm), mutta on silti pisimpiä lapsia puistossa ja kerhossa (siis saman ikäisistä) ja monia vuotta vanhempia pidempi. Meilläpäin asuu vissiin siis lyhyitä lapsia. No, asiaan. Mä en ole ottanut koskaan yhtään " Onpa pitkä poika" -kommenttia mitenkään negatiivisesti. Ainoastaan kerran otti päähän, kun eräs äiti kommentoi sitä, kun meidän poika istui bussissa rattaissa, että " Miksi noin iso lapsi istuu rattaissa?" . Sanoin hänelle sitten, että poika on huimat 2 v ja saa mun puolesta joskus istua vielä rattaissakin. Mutta muuten mua ei ole häirinnyt kommentit pojan pituudesta.

kent:

Koko ajan poika-ressu saa kärsiä kun ihmiset pitävät häntä tyhmänä, omituisena, vähän kehittyneenä ja vielä joskus huonotapaisena. Tekis mieli ommella hänen takkiin joku kyltti " olen 2-vuotias" .

Olen tätä asiaa miettinyt viime aikoina todella paljon. Lähinnä siksi, että perhepäivähoitajan kanssa on ollut paljon keskustelua lapseni huonosta käytöksestä. Hoitajalla on kaksi vuoden ikäistä lasta (joista vanhempi on vieläpä erittäin pienikokoinen) ja yksi pienikokoinen ekaluokkalainen ja kokonsa puolesta tämä meidän 2,5-vuotias, jonka vaatekoko on 104-110 cm, on lähempänä tätä ekaluokkalaista. Kerran lapsella oli jopa tämän ekaluokkalaisen housut jalassa, kun tuli kotiin, eivätkä olleet yhtään liian isot! Joskus tuntuu, ettei hoitaja oikein ymmärrä, että lapsemme on vielä aika pieni, vaikka oikeasti kyllä tietenkin tietää lapsen iän. Sanoo esimerkiksi silloin tällöin, että " sitten eskarissa pitää osata käyttäytyä näin ja noin" . Ikään kuin meidän 2,5-vuotias olisi piankin menossa eskariin! Tai pyytää minua keskustelemaan kotona lapsen kanssa hänen käytöksestään. Lapsi kyllä puhuu melko hyvin ikäisekseen, mutta ei mistään oikeasta keskustelusta kyllä mitään vielä tule. Lapsi oli kerran varahoidossa toisella vähän iäkkäämmällä hoitajalla, joka sanoi, että lapsellemme voi tulla ongelmia kokonsa takia, koska näyttää nelivuotiaalta, mutta on vasta kaksi. Eli hän kyllä ymmärsi tämän asian.

Lapsi on aika vilkas, tyttö kaiken lisäksi ja tietysti pahimmassa uhmaiässä. Toiset lapset eivät myöskään tajua, että tyttömme on vielä pieni, vaan herkästi sanovat tuhmaksi, kun lapsi ymmärtämättömyyttään sotkee heidän leikkinsä. Usein kun hoitopäivän jälkeen kysyn lapselta, mitä olet tänään tehnyt, hän sanoo " olin tuhma" . Oikeasti lapsemme on kyllä ihan hyväkäytöksinen ja yleensä noudattaa kieltoja ja kehotuksia, mutta uhmakohtauksia tietysti tulee ja niitä pitäisi käsitellä ikätasolle sopivalla tavalla esim. ohjaamalla huomio muualle. Tuntuu kurjalta, että lapselle itselleen tulee sellainen olo, että hän on jatkuvasti tuhma.

Toisin kuin Kentillä, meidän lapsi on vieläpä lähtenyt aikaisin liikkeelle (ensiaskeleet 9 kk iässä) ja on kovin liikkuvainen. Eli liikkuminen, koko ja puhe kaikki yhdessä antavat vaikutelman huomattavasti vanhemmasta lapsesta. Mutta sosiaaliset taidot ovat ikätason mukaiset ja siitä seuraa ongelmia.

Aikuisena on ihan kivaa olla pitkä, mutta pitkältä lapselta usein vaaditaan enemmän kuin muilta samanikäisiltä.

Meidän poika on 1v 1kk ja on hiukan keskimääräistä pidempi. Syntyessä pituutta oli 54 cm. Hän näyttää ikäistään vanhemmalta, varsinkin kun oppi aikaisin kävelemään ja nyt jo juoksee kengätkin jalassa.



Haittaa on tähän asti ollut lähinnä sopivien vaatteiden löytymisessä ja se, kun ihmiset vertaavat omaan lapseensa. Olen jo kyllästynyt kommentteihin, että " parempi kun oppii myöhemmin kävelemään" tai " kiva kun meille vielä mahtuu äp-haalari" jne.



Aluksi sanoin vain, että minusta on kiva, kun lapset ovat erilaisia ja kukin kehittyy omaan tahtiinsa, ihan niin kuin me aikuisetkin. Yksi on yhdessä edellä ja toisessa jälessä keskivertoa, toinen toisessa. Mutta nykyisin yleensä tokaisen, että pituudessa ja aikaisessa kävelyssä on hyvätkin puolensa, vaikka haasteitakin toki on. Ja sitten mainitsen jonkun hyvän puolen. Se yleensä joko lopettaa keskustelun tai ainakin kääntää sen toisaalle.



Mutta harvemmin tähän onneksi törmää. Jos joku oikein ihmettelee, että ikää on vasta noin vähän, kerron, että isoisoisä oli aikanaan yli 2-metrinen ja on tainnut poika periä sieltä pituutensa.



Jaksamisia sinulle!



Mupsi

Meillä poika on nyt 2v 5kk ja luultavasti kolistelee tällä hetkellä metrin rajapyykkiä, mutta teillä taitaa olla vielä vauhdikkaampaa toi kasvu? Meidän poika on kasvanut aina +2-käyrällä ja on selvästi monia ikätovereitaan pidempi. Noita tilanteita tulee useasti, jolloin ihmiset luulevat poikaamme vähintään 3- tai 4-vuotiaaksi.



Juuri uhmakohtaukset, sosiaaliset tapahtumat muiden lasten kanssa (noi taidot kun 2-vuotiaalla on vielä puutteelliset), vaippojen käyttäminen ja puheen kehitys aiheuttavat tympeitä tilanteita. Myös fyysinen liikkuminen on välillä jopa huvittavaa. Käymme pojan kanssa jumpassa, missä vanhemmat mutta selvästi pienempikokoiset lapset ovat tottakai ketterämpiä ja taitavampia liikkumaan. Meidän poika taas löntystelee varovaisemmin perässä pitkine koipineen :).



Ei minua ainakaan toistaiseksi ole pojan isokokoisuus pahemmin haitannut, vaikka toki myönnän, että välillä se " olen 2-vuotta" -paita ei olisi hassumpi :). Mutta toisaalta mielestäni voimme olla ylpeitä, että poikamme ovat " miehen kokoisia" eivätkä mitään höyhensarjalaisia ;-).

Oma ekaluokkalaiseni on nyt 142 cm pitkä (7v 4kk) ja painoakin on liki 40 kiloa. Aina luullaan n. kymmenvuotiaaksi ja vaatteetkin (yläosat) on ostettava 11-12-vuotiaan kokoa (HM; Lindex jne.)



Hänellä tuli 120 cm täyteen alle 5-vuotiaana, eli olisi siis päässyt Lintsillä isojen laitteisiin kypsässä 4-vuoden iässä :)

Mutta ei ole kyllä noin räikeitä kommentteja tullut ikinä. Neiti on nyt 1v 5kk, aina on ollut paljon vahvaa tukkaa joka ei ole koskaan lähtenyt pois. 1v3kk neuvolassa neiti oli 85 cm pitkä ja painoi 10kg! Tyttö oppi 9 kk ikäsenä kävelemään eikä ole ollut ikinä sellanen vauvamainen ja pyöreä.



10 kk ikäsenä mentiin muskariin niin kysyivät että mitenkäspaljon yli vuoden tyttö on. Nyt taidetaan luulla varmaan lähemmäs parivuotiaaksi. Yleensä ihmiset ihmettelee kovasti kun kerron iän. Kaiken lisäksi neiti on vilkas ja pientä uhmaa ilmenee. Saa aikaan kaikenlaista... Mutta en mie ole kokenut mitään vaivaa. Lähinnä vaatteita on vaikea löytää pitkälle ja hoikalle tytölle kun kaikki vaatteet tippuu päältä.



Tiedä sitten mitä ihmiset ajattelee meidän " tuholaisesta" , jos eivät vaan sano suoraan, mikkä on varmaan ihan hyvä. Saattas tämä äiti antaa palautetta... :)

erinä ehkä se, että poikani 2, 7 v on myös sosiaalisesti, verbaalisesti ja motorisesti ainakin 3-vuotiaan tasolla. Mutta juttujen taso, päätön meno ja uhmakohtaukset aiheuttavat ihmisissä vähän ihmetystä, samoin vaunutohut. Se on ehkä ärsyttävintä, että vieraat ihmiset kyselevät häneltä milloin mitäkin jutustelun merkeissä, eikä hän vielä ymmärrä kaikkea... Tai jos liukumäessä hän ei tajua aina odottaa vuoroaan. Silloin sanon, että poika on vasta kaksi. Ja aina poikkeuksetta ihmiset sanovat että vai 2-vuotias, vaikuttaa ainakin 3 ellei neljä vuotiaalta. Joo ja häntä on syntymästä asti luultu vähintään puoli vuotta vanhemmaksi kuin on (käveli ulkona 9-kuisesta jne.). Kai siihen vain pitää tottua, mutta on se kieltämättä vähän erikoista... Sitten kuulee kommentteja hänen suurista käsistään ja jaloistaan. Meidän poika on todella söpö, joten kai siitä kasvaa varsinainen hurmuri;)

Pistäkääpä vähän mittoja tulemaan, niin katsotaan miten isoja/pitkiä täällä oikein kasvaakaan!



Meillä 2,7 v, 100 cm, noin 16 kg, kenkä 29 ja kädet 4 vuotiaan.

" Koko ajan poika-ressu saa kärsiä kun ihmiset pitävät häntä tyhmänä, omituisena, vähän kehittyneenä ja vielä joskus huonotapaisena. Tekis mieli ommella hänen takkiin joku kyltti " olen 2-vuotias" . "



Eihän se aina kivalta tunnu kun ihmiset katsovat hitaasti mutta mua katseet lähinnä huvittavat (ainakin suurimman osan aikaa).



Ainoa asia minkä olen kokenut todelliseksi ongelmaksi on pojan kontaktit ikätovereidensa kanssa. Kaverit jäävät kirjaimellisesti jalkoihin.



Lottis