Kumpi on sinulle läheisempi; äiti vai isä?

äiti

Molemmat ovat yhtä läheisiä, mutta hieman eri tavalla; äidin kanssa pystyn juttelemaan paremmin kaikesta maan ja taivaan väliltä, kun taas isä on parempi auttamaan ns. käytännön asioissa.

Äiti.

Mulla ei oikeastaan kukaan perheenjäsenistä ole läheinen. Se harmittaa mutta jos kasvat lapsesta asti perheessä jossa ei avoimesti keskustella vaan on vaan väittelyitä, mököttämisiä ja jännitteitä, on sellaisten ihmisten kanssa tosi vaikea alkaa muuttamaan dynamiikkaa. Itken usein tätä yksin mutta silti en osaa heitä nähdessäni halata, sanoa oikeita ongelmia tai ilon aiheita. Olen vaan kuin joku elävä kuollut. Tuntuu niin avuttomalta että minä joka tulen toimeen kaikkien kanssa, en pysty parempaan oman perheeni kanssa. Pelkään että joku päivä on se jolloin on liian myöhäistä enkä koskaan saanut sanottua.

Mutta muuten voisin sanoa että äitini on se joka on enemmän kanssani tekemisissä. Siksikin jo että minulla on lapsia ja hän heitä välillä hoitaa. Isäni kanssa välit ovat vain etääntyneet. Tuntuu että hän haluaa vain rusinat pullasta meidän elämästä eli siistit kahvikestit silloin tällöin jossa ei ole kiljuvia lapsia. Hän on vetäytyvää sorttia ja ollut aina auktoriteetti kun oli pieni ja siksikin minun on vaikea sanoa hänelle mitään suoraan.

Tää on ehdottomasti hankalin asia elämässäni.

Ei ole enää läheisiä, mutta nuorempana olin isän tyttö. Äidin kanssa ei voinut jutella mistään joten isälle tuli kerrottua paljon murheita ja iloja. Johtui ehkä siitä että isä oli aina läsnä, kun äiti oli uppoutuneena työhönsä myös kotona ollessa.

Lapsena olin täysin isän tyttö. Nyt aikuisena ovat yhtä etäisiä. Harmi sinänsä mutta kaikkia asioita ei voi korjata.

Molemmat läheisiä, mutta hieman eri tavoin.

Isän kanssa ollaan ns. sielunkumppaneita ja ymmärretään toisiamme sanattakin, vaikka paljon keskustellaankin kaikesta ja puhutaan sellasia tunnin-parin puheluita.

Äiti taas on se jolle soitan, jos olen kipeänä ja kaipaan lohdutusta.

N24

Molemmat ovat läheisiä, mutta isä ehkä hieman läheisempi.

Äiti läheinen, vaikka tunnistan aikuisenakin jotenkin yrittäväni miellyttää häntä. Isään on etäisen kohteliaat välit. Mä oon uupunut kun olen ollut heillä, en vaan voi olla sitä mikä olen. Oon myös erityisherkkä, pinnanalaiset jutut vaikuttaa paljon myös.

Isä on läheisin ja hieman läheisempi on äiti. Ennen oli äiti läheisempi ja isä etäisempi, mutta oon huomannut isäni kanssa pystyy olla ja jutella, mutta nuorena en usein isälle kertonut asioistani avoimesti kuin nyt

Peter Shilton

Ei ole kovin läheistä suhdetta kumpaankaan siinä mielessä, että emme juttele mistään syvällisemmästä. Arkisia asioita vain. Kuitenkin molemmat ovat minulle tärkeitä. Äiti ehkä läheisempi siksi, että hänen kanssaan soitellaan useammin ja ylipäänsä hän oli paljon kotona kun olin lapsi ja isä enemmän töissä, vaikka päivittäin kotona hänkin. Arvostan kuitenkin isääni enemmän kuin äitiäni. 

Sain maistaa tuota läheisempää perhe-elämää exäni kautta. Siellä juteltiin paljon avoimemmin ja oltiin tiiviimmin yhdessä jatkuvasti. Toisaalta tuntui, että exäni ei ollut katkaissut napanuoraa vanhempiinsa lainkaan ja he olivat edelleen hänen parhaat kaverinsa sisarustensa osalla, eikä hän oikein pitänyt ketään muuta merkityksellisenä. Välillä minäkin tunsin itseni ulkopuoliseksi kun he olivat kaikki niin samanlaisia, eivätkä kaivanneet mitään muuta kuin niitä omia juttujaan. Minä kuitenkin olen itsenäisempi, kiinnostuneempi kokeilemaan kaikkea ja vaadin myös paljon heitä enemmän omaa aikaa. Siten heidän luonaan vierailu oli joskus hieman ahdistavaakin, vaikka toisaalta en kyllä ole tuntenut missään muualla oloani yhtä tervetulleeksi kuin siellä. 

Molemmat etäisiä.

Mummo. Ja jos nyt noista kahesta valitaan, niin iskä. 

Tai en tiedä. Äidin kanssa puhun sit kaikista "tyttöjen jutuista". Hankala kysymys..

Mutta mummo.

Kaapista silmät kiiluen kurkisteleva musta mies.

Isä on läheisempi.