Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon mustasukkaisuudesta?
09.05.2017 |
Olen taipuvainen mustasukkaisuuteen ja haluaisin siitä eroon, sillä koen että se menee liian pitkälle. Olen tällä hetkellä vapaa, mutta esimerkiksi kun aloitan seurustelun, pelkään että uusi seurustelukumppanini pettää minua. Ehkä täysin syyttä, toisinaan epäilyille on ihan perustelut.
Pahimpina vuosina kun aloitin seurustelun koin ainoaksi lääkkeeksi mennä sänkyyn jonkun muun kanssa, eli pettää uutta seurustelukumppania ns. kaiken varalta. Kun olin itse ensin pettänyt, en kokenut enää mustasukkaisuutta, sillä tiesin, että se ei olisi maailmanloppu ja sitten tilanne olisi vasta ns. tasan. Olin vapautuneempi ja itse suhde toimi paljon paremmin.
Nuorena minulla oli 3-4 vakavampaa suhdetta jotka kaikki päättyivät siihen, että minua petettiin törkeällä tavalla. Nyt minusta on tullut jotenkin pelokas ja liian varovainen / mustis.
Mikä avuksi?
mies38
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Asiallinen ja avoin aloitus kipeästä aiheesta, kiitos siitä! Itse olen nainen, joka hormonaalisen ehkäisyn takia kärsin mustasukkaisista pakkomielteistä. Ehkäisyä en voi lopettaa, koska se on määrätty sairauden hoitoon.
Koska olet mies, kohdallasi tuskin on kyse pelkistä hormoneista. Kognitiivinen terapia olisi yksi vaihtoehto, mutta pelkästään tuon takia et saisi siihen Kela-korvausta ja se tulisi älyttömän kalliiksi. Prosessi on myös pitkä, jopa vuosia. Ainoaksi vaihtoehdoksi ehkä siksi jää, että itse opettelet tuntemaan paremmin itsesi ja opit hyväksymään epävarmuuden osaksi elämää ja parisuhteita. Myös itsetunnon kehittäminen tekisi hyvää.
Jep, olen myös pienituloinen, joten terapia ei ole varteenotettava vaihtoehto. Asiaa ei auta myöskään se, että ystäväpiirissäni on jonkin verran ns. pelimiehiä, jotka ovat naimisissa, mutta pettävät vaimojaan ja näistä jutellaan sitten saunailloissa. Onkin käynyt mielessä, että mitä arkisemmaksi se ajatus pettämisestä muuttuu, kenties pystyn suhtautumaan siihen itse neutraalimmin. Nyt kun se on iso kivi kengässä tai alitajunnassa. Toisaalta tällainen taktiikka on kai vähän kuin parantelisi krapulaa jallupaukulla...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiallinen ja avoin aloitus kipeästä aiheesta, kiitos siitä! Itse olen nainen, joka hormonaalisen ehkäisyn takia kärsin mustasukkaisista pakkomielteistä. Ehkäisyä en voi lopettaa, koska se on määrätty sairauden hoitoon.
Koska olet mies, kohdallasi tuskin on kyse pelkistä hormoneista. Kognitiivinen terapia olisi yksi vaihtoehto, mutta pelkästään tuon takia et saisi siihen Kela-korvausta ja se tulisi älyttömän kalliiksi. Prosessi on myös pitkä, jopa vuosia. Ainoaksi vaihtoehdoksi ehkä siksi jää, että itse opettelet tuntemaan paremmin itsesi ja opit hyväksymään epävarmuuden osaksi elämää ja parisuhteita. Myös itsetunnon kehittäminen tekisi hyvää.
Jep, olen myös pienituloinen, joten terapia ei ole varteenotettava vaihtoehto. Asiaa ei auta myöskään se, että ystäväpiirissäni on jonkin verran ns. pelimiehiä, jotka ovat naimisissa, mutta pettävät vaimojaan ja näistä jutellaan sitten saunailloissa. Onkin käynyt mielessä, että mitä arkisemmaksi se ajatus pettämisestä muuttuu, kenties pystyn suhtautumaan siihen itse neutraalimmin. Nyt kun se on iso kivi kengässä tai alitajunnassa. Toisaalta tällainen taktiikka on kai vähän kuin parantelisi krapulaa jallupaukulla...
ap
Haluat olla uhriutuja? Ok, onnea valitsemallasi tiellä. Se, että puhut pelimiehistä ja kuinka vietät saunailtoja heidän kanssaan, lopetti ainakin oman kiinnostukseni vastata sinulle asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiallinen ja avoin aloitus kipeästä aiheesta, kiitos siitä! Itse olen nainen, joka hormonaalisen ehkäisyn takia kärsin mustasukkaisista pakkomielteistä. Ehkäisyä en voi lopettaa, koska se on määrätty sairauden hoitoon.
Koska olet mies, kohdallasi tuskin on kyse pelkistä hormoneista. Kognitiivinen terapia olisi yksi vaihtoehto, mutta pelkästään tuon takia et saisi siihen Kela-korvausta ja se tulisi älyttömän kalliiksi. Prosessi on myös pitkä, jopa vuosia. Ainoaksi vaihtoehdoksi ehkä siksi jää, että itse opettelet tuntemaan paremmin itsesi ja opit hyväksymään epävarmuuden osaksi elämää ja parisuhteita. Myös itsetunnon kehittäminen tekisi hyvää.
Jep, olen myös pienituloinen, joten terapia ei ole varteenotettava vaihtoehto. Asiaa ei auta myöskään se, että ystäväpiirissäni on jonkin verran ns. pelimiehiä, jotka ovat naimisissa, mutta pettävät vaimojaan ja näistä jutellaan sitten saunailloissa. Onkin käynyt mielessä, että mitä arkisemmaksi se ajatus pettämisestä muuttuu, kenties pystyn suhtautumaan siihen itse neutraalimmin. Nyt kun se on iso kivi kengässä tai alitajunnassa. Toisaalta tällainen taktiikka on kai vähän kuin parantelisi krapulaa jallupaukulla...
ap
Haluat olla uhriutuja? Ok, onnea valitsemallasi tiellä. Se, että puhut pelimiehistä ja kuinka vietät saunailtoja heidän kanssaan, lopetti ainakin oman kiinnostukseni vastata sinulle asiallisesti.
Minusta pelimies on ihan osuva termi miehelle, joka on naimisissa, mutta hänellä on salainen suhteen ulkopuolinen "säätö" tai kaksi. Työmatkoilla yhdenillan hoito jne. Nämä ovat lapsuudenystäviäni, olemme tunteneet vuosikymmenet ja nykyään meillä on vähän aikaa keskenämme, ehkä kolme-neljä kertaa vuodessa vietetään saunailtaa ja sitten puhetta riittääkin.
Olin nuorempana taipuvainen mustasukkaisuuteen, joka "oireili" ahdistuksena ja epävarmuutena, jonka laukaisi tietyt tilanteet, joissa oli pienikin syy mustasukkaisuudelle.
Tultuani uskoon se loppui, ihan oikeasti. Minulle tulee nyt mieleen ainakin kaksi tapaa, jolla uskoon tuleminen vaikutti mustasukkaisuustaipumukseeni. Kerron ne tässä, koska uskon niiden olevan tärkeää pohdittavaa kaikille mustasukkaisille ihmisille, ei vain uskovaisille.
1. Koin etten ns. jää tyhjän päälle, tule kaikkien hylkäämäksi, vaikka (silloinen) miesystäväni jättäisikin minut. Minulla on turva Jumalan kanssa. Ts. seurustelusuhteen ei tule olla ainoa kiinnekohta ja turva, koska sellainen johtaa ripustautumiseen, joka puolestaan altistaa mustasukkaisuudelle.
2. Omanarvontuntoni vahvistui, kun sen perusta ei enää ollut ailahteleva ihminen, vaan Jumala. En enää ollut "riippuvainen" siitä, että joku toinen sanoillaan ja käyttäytymisellään vakuuttaa, että olen arvokas, ja käänteisesti: minun ei enää tarvinnut pelätä arvottomuuden kokemusta, jos en saakaan toiselta ihmiseltä vakuutusta siitä, että olen arvokas.
Uskon että mustasukkaisuuden takana on hylätyksi tulemisen pelko.
Kunpa osaisinkin neuvoa. Itsetunto-ongelmat liittyvät usein mustasukkaisuuteen enkä minä ainakaan itse pysty kohentamaan itsetuntoani. Koen että tarvitsisin tueksi myös eheyttävän ihmissuhteen. Vaan kuinka ryhtyä uuteen suhteeseen kun mustasukkaisuuden tuoma paha olo iskee samantien? (Ei sillä että ehdokkaitakaan olisi.)
Minua ei ole edes koskaan tietääkseni petetty. Olen kuitenkin suhteissa kokenut olleeni sellainen "paremman puutteessa"-muija.
N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerros vähän tarkemmin. Minkälaisissa tilanteissa tunnet mustasukkaisuutta? Mikä kumppanisi teko tai sanominen herättää sen tunteen? Mitkä kaikki teot olisi mielestäsi pettämistä?
Vierailija kirjoitti:
Kunpa osaisinkin neuvoa. Itsetunto-ongelmat liittyvät usein mustasukkaisuuteen enkä minä ainakaan itse pysty kohentamaan itsetuntoani. Koen että tarvitsisin tueksi myös eheyttävän ihmissuhteen. Vaan kuinka ryhtyä uuteen suhteeseen kun mustasukkaisuuden tuoma paha olo iskee samantien? (Ei sillä että ehdokkaitakaan olisi.)
Minua ei ole edes koskaan tietääkseni petetty. Olen kuitenkin suhteissa kokenut olleeni sellainen "paremman puutteessa"-muija.
N36
Ehkä yksi yllättävimmistä mutta myös isoimmista ongelmista tässä on myös se, että aiheesta on todella vaikea puhua. Muut pitävät friikkinä, ja mitäköhän se kumppanikin oikein ajattelee jos tietäisi mitä minun mustasukkaisessa päässäni liikkuu. Ainoa hyvä ratkaisu olisikin, että ap ja sinä otatte yhteyttä, käytte treffeillä ja katsotte miten toimisi... Silloin kaksi heikkohermoista mustista päätyy suhteeseen ja teillä on yhteinen ymmärrys mitä on olla ihan överimustis. Veikkaan, että teille se toimisi itse asiassa tosi hyvin. Lopulta seurustelussa on kuitenkin kyse "yhteisestä kielestä" ja ymmärryksestä, kommunikoinnista.
Näin sivuhuomiona vaan, en ole alan asiantuntija millään muotoa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerros vähän tarkemmin. Minkälaisissa tilanteissa tunnet mustasukkaisuutta? Mikä kumppanisi teko tai sanominen herättää sen tunteen? Mitkä kaikki teot olisi mielestäsi pettämistä?
No mun mielestä esimerkiksi suutelu ja seksi on pettämistä, myös esimerkiksi pitkät katseet exään tuntuvat sielussa pahalta (mulla on muutama ex jotka olivat ystäviä omien exiensä kanssa ja pyörivät samoissa kaveriporukoissa). ja kuinkas ollakkaan se olikin vähän muutakin kuin vain "ystävyyttä". Ehkä tietty asioiden vähättely herättää epäluuloja, esim. jos sanoo että on tyttöjen ilta ja paikalla on kuitenkin ollut miehiä ja niin edespäin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerros vähän tarkemmin. Minkälaisissa tilanteissa tunnet mustasukkaisuutta? Mikä kumppanisi teko tai sanominen herättää sen tunteen? Mitkä kaikki teot olisi mielestäsi pettämistä?
No mun mielestä esimerkiksi suutelu ja seksi on pettämistä, myös esimerkiksi pitkät katseet exään tuntuvat sielussa pahalta (mulla on muutama ex jotka olivat ystäviä omien exiensä kanssa ja pyörivät samoissa kaveriporukoissa). ja kuinkas ollakkaan se olikin vähän muutakin kuin vain "ystävyyttä". Ehkä tietty asioiden vähättely herättää epäluuloja, esim. jos sanoo että on tyttöjen ilta ja paikalla on kuitenkin ollut miehiä ja niin edespäin.
ap
Oletko ihan oikeasti 38-vuotias? Et 18-vuotias? "Pitkät katseet exään", "tyttöjen ilta ja paikalla on ollut miehiä"?
Kuinka pitkiä suhteita/avoliittoja/avioliittoja sinulla ylipäänsä on taustalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerros vähän tarkemmin. Minkälaisissa tilanteissa tunnet mustasukkaisuutta? Mikä kumppanisi teko tai sanominen herättää sen tunteen? Mitkä kaikki teot olisi mielestäsi pettämistä?
No mun mielestä esimerkiksi suutelu ja seksi on pettämistä, myös esimerkiksi pitkät katseet exään tuntuvat sielussa pahalta (mulla on muutama ex jotka olivat ystäviä omien exiensä kanssa ja pyörivät samoissa kaveriporukoissa). ja kuinkas ollakkaan se olikin vähän muutakin kuin vain "ystävyyttä". Ehkä tietty asioiden vähättely herättää epäluuloja, esim. jos sanoo että on tyttöjen ilta ja paikalla on kuitenkin ollut miehiä ja niin edespäin.
ap
Oletko ihan oikeasti 38-vuotias? Et 18-vuotias? "Pitkät katseet exään", "tyttöjen ilta ja paikalla on ollut miehiä"?
Kuinka pitkiä suhteita/avoliittoja/avioliittoja sinulla ylipäänsä on taustalla?
Vaikuttaako tämä jotenkin kummalliselta sinusta? Ihan rehellisesti kerron tästä ongelmasta, se onnistuu näin nimettömänä. Olen 38-vuotias, amk-tutkinto löytyy matalapalkka-alalta, asun isossa kaupungissa mutta en Helsingissä. Miksi tuo edellinen vastaus vaikutti sinusta 18-vuotiaan vastaukselta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerros vähän tarkemmin. Minkälaisissa tilanteissa tunnet mustasukkaisuutta? Mikä kumppanisi teko tai sanominen herättää sen tunteen? Mitkä kaikki teot olisi mielestäsi pettämistä?
No mun mielestä esimerkiksi suutelu ja seksi on pettämistä, myös esimerkiksi pitkät katseet exään tuntuvat sielussa pahalta (mulla on muutama ex jotka olivat ystäviä omien exiensä kanssa ja pyörivät samoissa kaveriporukoissa). ja kuinkas ollakkaan se olikin vähän muutakin kuin vain "ystävyyttä". Ehkä tietty asioiden vähättely herättää epäluuloja, esim. jos sanoo että on tyttöjen ilta ja paikalla on kuitenkin ollut miehiä ja niin edespäin.
ap
Oletko ihan oikeasti 38-vuotias? Et 18-vuotias? "Pitkät katseet exään", "tyttöjen ilta ja paikalla on ollut miehiä"?
Kuinka pitkiä suhteita/avoliittoja/avioliittoja sinulla ylipäänsä on taustalla?
Vaikuttaako tämä jotenkin kummalliselta sinusta? Ihan rehellisesti kerron tästä ongelmasta, se onnistuu näin nimettömänä. Olen 38-vuotias, amk-tutkinto löytyy matalapalkka-alalta, asun isossa kaupungissa mutta en Helsingissä. Miksi tuo edellinen vastaus vaikutti sinusta 18-vuotiaan vastaukselta?
Lisäys: Pisin suhteeni on 4 vuotta, jokunen 2-3 vuoden suhde myös takana.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerros vähän tarkemmin. Minkälaisissa tilanteissa tunnet mustasukkaisuutta? Mikä kumppanisi teko tai sanominen herättää sen tunteen? Mitkä kaikki teot olisi mielestäsi pettämistä?
No mun mielestä esimerkiksi suutelu ja seksi on pettämistä, myös esimerkiksi pitkät katseet exään tuntuvat sielussa pahalta (mulla on muutama ex jotka olivat ystäviä omien exiensä kanssa ja pyörivät samoissa kaveriporukoissa). ja kuinkas ollakkaan se olikin vähän muutakin kuin vain "ystävyyttä". Ehkä tietty asioiden vähättely herättää epäluuloja, esim. jos sanoo että on tyttöjen ilta ja paikalla on kuitenkin ollut miehiä ja niin edespäin.
ap
Oletko ihan oikeasti 38-vuotias? Et 18-vuotias? "Pitkät katseet exään", "tyttöjen ilta ja paikalla on ollut miehiä"?
Kuinka pitkiä suhteita/avoliittoja/avioliittoja sinulla ylipäänsä on taustalla?
Vaikuttaako tämä jotenkin kummalliselta sinusta? Ihan rehellisesti kerron tästä ongelmasta, se onnistuu näin nimettömänä. Olen 38-vuotias, amk-tutkinto löytyy matalapalkka-alalta, asun isossa kaupungissa mutta en Helsingissä. Miksi tuo edellinen vastaus vaikutti sinusta 18-vuotiaan vastaukselta?
Koska yleensä 38-vuotiaalla on paljon enemmän parisuhdekokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerros vähän tarkemmin. Minkälaisissa tilanteissa tunnet mustasukkaisuutta? Mikä kumppanisi teko tai sanominen herättää sen tunteen? Mitkä kaikki teot olisi mielestäsi pettämistä?
No mun mielestä esimerkiksi suutelu ja seksi on pettämistä, myös esimerkiksi pitkät katseet exään tuntuvat sielussa pahalta (mulla on muutama ex jotka olivat ystäviä omien exiensä kanssa ja pyörivät samoissa kaveriporukoissa). ja kuinkas ollakkaan se olikin vähän muutakin kuin vain "ystävyyttä". Ehkä tietty asioiden vähättely herättää epäluuloja, esim. jos sanoo että on tyttöjen ilta ja paikalla on kuitenkin ollut miehiä ja niin edespäin.
ap
Oletko ihan oikeasti 38-vuotias? Et 18-vuotias? "Pitkät katseet exään", "tyttöjen ilta ja paikalla on ollut miehiä"?
Kuinka pitkiä suhteita/avoliittoja/avioliittoja sinulla ylipäänsä on taustalla?
Vaikuttaako tämä jotenkin kummalliselta sinusta? Ihan rehellisesti kerron tästä ongelmasta, se onnistuu näin nimettömänä. Olen 38-vuotias, amk-tutkinto löytyy matalapalkka-alalta, asun isossa kaupungissa mutta en Helsingissä. Miksi tuo edellinen vastaus vaikutti sinusta 18-vuotiaan vastaukselta?
Koska yleensä 38-vuotiaalla on paljon enemmän parisuhdekokemusta.
Minun suhteeni ovat lähes poikkeuksetta päättyneet siihen, että kumppanini on harrastanut seksiä toisen kanssa. En päässyt asiasta yli ja lopetin suhteet itse. Muutama suhde päättyi vain siihen, että toinen haluaa lapsia ja toinen ei ja muutama siihen, että toisen piti muuttaa työn perässä muualle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustasukkaisuudesta pääsee kun löytää niin ihanan, kauniin ja upean ihmisen, jota vain alkaa rakastamaan häntä sellaisena kuin on ja haluaa olla hänen arvoisensa ihminen. Olisi ihme jos tälläisestä ihmisestä eivät muut pitäisi. Sitten vain mietit haluatko rakastaa tätä ihmistä ja olla hänelle upea ja mahtava supermies, joka haluaa olla hänen tukena ja turvana myös ikävinä sadepäivinä vai alatko muuttaa häntä omiin pelkoihisi sopivaksi olennoksi ja yrität latistaa hänet ja hänen itsetunnon kaikin tavoin jotta voisit kontrolloida häntä. Siinä sitten muutut samalla pienikikkeliksi joka pilaa elämänsä parhaan asian. Naisen, joka haluaa arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa sinua. Mikä voi olla tärkeämpää elämässä. Mitä jää kun ajat hänet pois?
Jos et ole tuohon ikään mennessä keksinyt ratkaisua ongelmaasi, niin en odottaisi tästä eteenpäinkään siihen tulevan mitään ahaa -elämystä. Itse olin jonkun verran mustasukkainen kun olin ollut noin 25 vuotiaana mieheni kanssa pari vuotta ja minulla oli aivan liikaa aikaa miettiä erilaisia kauhukuvia. Sain mielessäni kehiteltyä vaikka mitä ja ajatukseni vainosivat minua ihan kunnolla. En tehnyt kuitenkaan mitään omia typeriä siirtoja, sellainen ei tullut edes mieleeni.
Huomasin mustasukkaisuuteni jossakin vaiheessa vain haihtuneen ja jälkikäteen syyksi löysin muutaman asian. Yksi oli se, että pääsin työhön, jonka takia minulla ei ollut yksinkertaisesti aikaa miettiä ylimääräisiä. Toinen oli se, että niin kuin joku toinenkin sanoi, niin tiesin, että vaikka mitä meidän välillä tapahtuisi, niin pärjäisin. Pärjäisin ihan samalla tapaa kuin olin pärjännyt ennen miestänikin. En ollut periaatteessa miehestäni riippuvainen mitenkään. Kolmas syy oli ihan normaali, eli opin luottamaan mieheeni kunnolla. Olin luottanut siihenkin saakka, mutta vaikka meillä suhteessa olikin mäkistä, niin pystyimme juttelemaan ja selvittämään asiamme asiallisesti ja molempia tyydyttävästi.
Muiden parisuhteisiin en omaani juuri verrannut, mutta vanhempieni pitkä yhteinen onnellinen avioliitto oli ihanne. Ystävissämme oli ja on vieläkin myös ainakin yhtä pitkään olevia pariskuntia.
Oikeastaan tuon jälkeen en ole tuntenut mustasukkaisuutta. Itseluottamukseni on ollut lapsesta saakka hyvä ja tiedän arvoni. Yhdessä olemme olleet nyt parikymmentä vuotta ja luottamuksemme toiseen on luja.
Olen mustasukkainen hänestä koska hän on maailman kaunein tyttö ja ihanin ja haluttavin mutta en halua näyttää hänelle pelkojani. Hänen peppunsa liike saa järjen seisahtumaan ja olemus saa miehen unohtamaan kaikki muut huoneessa olijat.
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuudesta pääsee kun löytää niin ihanan, kauniin ja upean ihmisen, jota vain alkaa rakastamaan häntä sellaisena kuin on ja haluaa olla hänen arvoisensa ihminen. Olisi ihme jos tälläisestä ihmisestä eivät muut pitäisi. Sitten vain mietit haluatko rakastaa tätä ihmistä ja olla hänelle upea ja mahtava supermies, joka haluaa olla hänen tukena ja turvana myös ikävinä sadepäivinä vai alatko muuttaa häntä omiin pelkoihisi sopivaksi olennoksi ja yrität latistaa hänet ja hänen itsetunnon kaikin tavoin jotta voisit kontrolloida häntä. Siinä sitten muutut samalla pienikikkeliksi joka pilaa elämänsä parhaan asian. Naisen, joka haluaa arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa sinua. Mikä voi olla tärkeämpää elämässä. Mitä jää kun ajat hänet pois?
Nyt ollaan ongelman ytimessä. Miten pääsen eroon näistä mustasukkaisuuden tunteista? Minulla on ollut upeita, kauniita ja kaikin puolin ihania kumppaneita vuosien varrella ja heistä suurin osa päätyi toisen miehen sänkyyn, osa tarkoituksella sivusuhteen kautta, osa baari-illan jälkeen humalassa. En halua uskoa, että kaikki naiset ovat tällaisia, mutta kun sama asia toistuu tarpeeksi usein, sitä jotenkin muuttuu varautuneeksi ja tällaiseksi ihmiseksi, jota juuri kuvailit melkolailla onnistuneesti. Mutta mikä lääkkeeksi?
Jos mustasukkaisuus on luottamuksen puutetta, niin se selviää vain ajan kanssa kun tutustuu ihmiseen, että onko hän luottamuksen arvoinen vai ei. Kaikkiin ei siis kannata heti luottaakaan, vaan antaa ajan y millainen ihminen on kyseessä.
Jos mustasukkaisuus on sitä mitä parisuhteessa usein on, niin siitä kyllä pitäisi pystyä kumppanin kanssa puhumaan. Hyvä kumppani kyllä ymmärtää. Voit kertoa, että sinusta ei tunnu mukavalta, että naisella on miespuolisia kavereita. Itse olen myös ollut tilanteessa, että olen ollut mustasukkainen puolison vastakkaista sukupuolta olevalle kaverille. Ratkaisin sen niin, että yritin tutustua tähän vastakkaista sukupuolta olevaan kaveriin (ex hoito) mahdollisimman hyvin. Kutsuin illan istujaisiin jne. Mustasukkaisuuteni hävisi, kun huomasin ettei siihen vaikuttanut olevan aihetta ja minä olen kaikista tärkein.
Olen itse nainen, ja ymmärtäisin tilanteesi jos olisin sinkku ja tapaisin sinut. Mustasukkaisuus ei ole vaarallista niin kauan, kun ketään ei loukata tai satuteta henkisesti tai fyysesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuudesta pääsee kun löytää niin ihanan, kauniin ja upean ihmisen, jota vain alkaa rakastamaan häntä sellaisena kuin on ja haluaa olla hänen arvoisensa ihminen. Olisi ihme jos tälläisestä ihmisestä eivät muut pitäisi. Sitten vain mietit haluatko rakastaa tätä ihmistä ja olla hänelle upea ja mahtava supermies, joka haluaa olla hänen tukena ja turvana myös ikävinä sadepäivinä vai alatko muuttaa häntä omiin pelkoihisi sopivaksi olennoksi ja yrität latistaa hänet ja hänen itsetunnon kaikin tavoin jotta voisit kontrolloida häntä. Siinä sitten muutut samalla pienikikkeliksi joka pilaa elämänsä parhaan asian. Naisen, joka haluaa arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa sinua. Mikä voi olla tärkeämpää elämässä. Mitä jää kun ajat hänet pois?
Nyt ollaan ongelman ytimessä. Miten pääsen eroon näistä mustasukkaisuuden tunteista? Minulla on ollut upeita, kauniita ja kaikin puolin ihania kumppaneita vuosien varrella ja heistä suurin osa päätyi toisen miehen sänkyyn, osa tarkoituksella sivusuhteen kautta, osa baari-illan jälkeen humalassa. En halua uskoa, että kaikki naiset ovat tällaisia, mutta kun sama asia toistuu tarpeeksi usein, sitä jotenkin muuttuu varautuneeksi ja tällaiseksi ihmiseksi, jota juuri kuvailit melkolailla onnistuneesti. Mutta mikä lääkkeeksi?
Opettele paremmaksi ihmistuntijaksi, millainen ihminen on uskollinen ja hyvä ihminen. Ja millainen ihminen voi pettää eikä välitä toisten tunteista. Jos valitset kumppanit vain ulkonäön perusteella, niin et välttämättä huomaa millainen luonne heillä on.
Ope
Asiallinen ja avoin aloitus kipeästä aiheesta, kiitos siitä! Itse olen nainen, joka hormonaalisen ehkäisyn takia kärsin mustasukkaisista pakkomielteistä. Ehkäisyä en voi lopettaa, koska se on määrätty sairauden hoitoon.
Koska olet mies, kohdallasi tuskin on kyse pelkistä hormoneista. Kognitiivinen terapia olisi yksi vaihtoehto, mutta pelkästään tuon takia et saisi siihen Kela-korvausta ja se tulisi älyttömän kalliiksi. Prosessi on myös pitkä, jopa vuosia. Ainoaksi vaihtoehdoksi ehkä siksi jää, että itse opettelet tuntemaan paremmin itsesi ja opit hyväksymään epävarmuuden osaksi elämää ja parisuhteita. Myös itsetunnon kehittäminen tekisi hyvää.