Miten eroon mustasukkaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Jos mustasukkaisuus on luottamuksen puutetta, niin se selviää vain ajan kanssa kun tutustuu ihmiseen, että onko hän luottamuksen arvoinen vai ei. Kaikkiin ei siis kannata heti luottaakaan, vaan antaa ajan y millainen ihminen on kyseessä.

Jos mustasukkaisuus on sitä mitä parisuhteessa usein on, niin siitä kyllä pitäisi pystyä kumppanin kanssa puhumaan. Hyvä kumppani kyllä ymmärtää. Voit kertoa, että sinusta ei tunnu mukavalta, että naisella on miespuolisia kavereita. Itse olen myös ollut tilanteessa, että olen ollut mustasukkainen puolison vastakkaista sukupuolta olevalle kaverille. Ratkaisin sen niin, että yritin tutustua tähän vastakkaista sukupuolta olevaan kaveriin (ex hoito) mahdollisimman hyvin. Kutsuin illan istujaisiin jne. Mustasukkaisuuteni hävisi, kun huomasin ettei siihen vaikuttanut olevan aihetta ja minä olen kaikista tärkein.

Olen itse nainen, ja ymmärtäisin tilanteesi jos olisin sinkku ja tapaisin sinut. Mustasukkaisuus ei ole vaarallista niin kauan, kun ketään ei loukata tai satuteta henkisesti tai fyysesti.

Ongelma on varmaa osittain siinä, että en ole aina ollut tällainen. 19-26 vuotiaana en ollut mitenkään mustasukkainen, mutta jotenkin oma (huono) kokemus on se, mitä kautta peilaa nykyhetkeä, enkä pidä tästä kehityksestä enkä siitä, että minusta on tullut tällainen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuudesta pääsee kun löytää niin ihanan, kauniin ja upean ihmisen, jota vain alkaa rakastamaan häntä sellaisena kuin on ja haluaa olla hänen arvoisensa ihminen. Olisi ihme jos tälläisestä ihmisestä eivät muut pitäisi. Sitten vain mietit haluatko rakastaa tätä ihmistä ja olla hänelle upea ja mahtava supermies, joka haluaa olla hänen tukena ja turvana myös ikävinä sadepäivinä vai alatko muuttaa häntä omiin pelkoihisi sopivaksi olennoksi ja yrität latistaa hänet ja hänen itsetunnon kaikin tavoin jotta voisit kontrolloida häntä.  Siinä sitten muutut samalla pienikikkeliksi joka pilaa elämänsä parhaan asian. Naisen, joka haluaa arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa sinua. Mikä voi olla tärkeämpää elämässä. Mitä jää kun ajat hänet pois?

Nyt ollaan ongelman ytimessä. Miten pääsen eroon näistä mustasukkaisuuden tunteista? Minulla on ollut upeita, kauniita ja kaikin puolin ihania kumppaneita vuosien varrella ja heistä suurin osa päätyi toisen miehen sänkyyn, osa tarkoituksella sivusuhteen kautta, osa baari-illan jälkeen humalassa. En halua uskoa, että kaikki naiset ovat tällaisia, mutta kun sama asia toistuu tarpeeksi usein, sitä jotenkin muuttuu varautuneeksi ja tällaiseksi ihmiseksi, jota juuri kuvailit melkolailla onnistuneesti. Mutta mikä lääkkeeksi?

Opettele paremmaksi ihmistuntijaksi, millainen ihminen on uskollinen ja hyvä ihminen. Ja millainen ihminen voi pettää eikä välitä toisten tunteista. Jos valitset kumppanit vain ulkonäön perusteella, niin et välttämättä huomaa millainen luonne heillä on.

Ope

Luonne on minulle tärkeää, tunnen vetoa itsenäisiin naisiin ja ulkonäkö on tietysti vain plussaa. Voi olla että minulla on käynyt vain tavattoman huono tuuri. En missään nimessä halua leimata kaikkia naisia huonoiksi tai epäluotettaviksi, en ole tyhmä. En myöskään halua mitään uhrin viittaa vaikka joku voi niinkin tilanteen tulkita, siksi tilanne onkin itselleni vaikea ja haluan siitä eroon.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiallinen ja avoin aloitus kipeästä aiheesta, kiitos siitä! Itse olen nainen, joka hormonaalisen ehkäisyn takia kärsin mustasukkaisista pakkomielteistä. Ehkäisyä en voi lopettaa, koska se on määrätty sairauden hoitoon.

Koska olet mies, kohdallasi tuskin on kyse pelkistä hormoneista. Kognitiivinen terapia olisi yksi vaihtoehto, mutta pelkästään tuon takia et saisi siihen Kela-korvausta ja se tulisi älyttömän kalliiksi. Prosessi on myös pitkä, jopa vuosia. Ainoaksi vaihtoehdoksi ehkä siksi jää, että itse opettelet tuntemaan paremmin itsesi ja opit hyväksymään epävarmuuden osaksi elämää ja parisuhteita. Myös itsetunnon kehittäminen tekisi hyvää.

Jep, olen myös pienituloinen, joten terapia ei ole varteenotettava vaihtoehto. Asiaa ei auta myöskään se, että ystäväpiirissäni on jonkin verran ns. pelimiehiä, jotka ovat naimisissa, mutta pettävät vaimojaan ja näistä jutellaan sitten saunailloissa. Onkin käynyt mielessä, että mitä arkisemmaksi se ajatus pettämisestä muuttuu, kenties pystyn suhtautumaan siihen itse neutraalimmin. Nyt kun se on iso kivi kengässä tai alitajunnassa. Toisaalta tällainen taktiikka on kai vähän kuin parantelisi krapulaa jallupaukulla...

ap

En usko että pettämisen arkipäiväistyminen mielessäsi olisi ratkaisu. Jos pettäminen alkaa tuntua arkiselta, ollaan aika huolestuttavilla vesillä. Silloinhan sinulle alkaa olemaan aika arkinen selviö se, että "kaikki pettää" ja "pettäminen on niin arkista että tyttöystävänikin pettää". Koska oikeasti, aikuisilla, ei se pettäminen arkista ole. Vähemmistö pettää, siis aikuisissa vakituisissa parisuhteissa olevista fiksuista ihmisistä. Vaikka pettämisestä puhutaan paljon jne niin ei todellakaan ole niin, että kaikki pettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuudesta pääsee kun löytää niin ihanan, kauniin ja upean ihmisen, jota vain alkaa rakastamaan häntä sellaisena kuin on ja haluaa olla hänen arvoisensa ihminen. Olisi ihme jos tälläisestä ihmisestä eivät muut pitäisi. Sitten vain mietit haluatko rakastaa tätä ihmistä ja olla hänelle upea ja mahtava supermies, joka haluaa olla hänen tukena ja turvana myös ikävinä sadepäivinä vai alatko muuttaa häntä omiin pelkoihisi sopivaksi olennoksi ja yrität latistaa hänet ja hänen itsetunnon kaikin tavoin jotta voisit kontrolloida häntä.  Siinä sitten muutut samalla pienikikkeliksi joka pilaa elämänsä parhaan asian. Naisen, joka haluaa arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa sinua. Mikä voi olla tärkeämpää elämässä. Mitä jää kun ajat hänet pois?

Nyt ollaan ongelman ytimessä. Miten pääsen eroon näistä mustasukkaisuuden tunteista? Minulla on ollut upeita, kauniita ja kaikin puolin ihania kumppaneita vuosien varrella ja heistä suurin osa päätyi toisen miehen sänkyyn, osa tarkoituksella sivusuhteen kautta, osa baari-illan jälkeen humalassa. En halua uskoa, että kaikki naiset ovat tällaisia, mutta kun sama asia toistuu tarpeeksi usein, sitä jotenkin muuttuu varautuneeksi ja tällaiseksi ihmiseksi, jota juuri kuvailit melkolailla onnistuneesti. Mutta mikä lääkkeeksi?

Opettele paremmaksi ihmistuntijaksi, millainen ihminen on uskollinen ja hyvä ihminen. Ja millainen ihminen voi pettää eikä välitä toisten tunteista. Jos valitset kumppanit vain ulkonäön perusteella, niin et välttämättä huomaa millainen luonne heillä on.

Ope

Luonne on minulle tärkeää, tunnen vetoa itsenäisiin naisiin ja ulkonäkö on tietysti vain plussaa. Voi olla että minulla on käynyt vain tavattoman huono tuuri. En missään nimessä halua leimata kaikkia naisia huonoiksi tai epäluotettaviksi, en ole tyhmä. En myöskään halua mitään uhrin viittaa vaikka joku voi niinkin tilanteen tulkita, siksi tilanne onkin itselleni vaikea ja haluan siitä eroon.

ap

Minä olen ollut taipuvainen valitsemaan tiedostamattani pettämiseen taipuvaisia miehiä. Miehiä, joista on käynyt ilmi, että he ovat pettäneet edellisiä tyttöystäviään. Kävin kovan kamppailun itseni kanssa joitakin vuosia sitten, kun yritin päästä selville miksi valitsen tietyn tyyppisiä miehiä, ja millaisia miehiä minun itse asiassa kannattaisi valita heidän sijaan. 

Tarkoittaako itsenäinen nainen sinulle uranaista tai naista, joka selviää ns. miesten hommistakin itse? Vai tarkoittaako itsenäinen nainen sellaista hieman etäistä naista, hieman saavuttamattoman tuntuista naista, joka pitää aina tietyn henkisen etäisyyden kumppaniinsa, ei tippaakaan ripustaudu ikinä sekunniksikaan, eikä oikein näytä heikkouksiaan? Jos tuo jälkimmäinen pitää paikkaansa, niin voi olla, että ne on pettämiseen taipuvaisia naisia juuri tuon henkisen etäisyyden pitämisen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerros vähän tarkemmin. Minkälaisissa tilanteissa tunnet mustasukkaisuutta? Mikä kumppanisi teko tai sanominen herättää sen tunteen? Mitkä kaikki teot olisi mielestäsi pettämistä?

No mun mielestä esimerkiksi suutelu ja seksi on pettämistä, myös esimerkiksi pitkät katseet exään tuntuvat sielussa pahalta (mulla on muutama ex jotka olivat ystäviä omien exiensä kanssa ja pyörivät samoissa kaveriporukoissa). ja kuinkas ollakkaan se olikin vähän muutakin kuin vain "ystävyyttä". Ehkä tietty asioiden vähättely herättää epäluuloja, esim. jos sanoo että on tyttöjen ilta ja paikalla on kuitenkin ollut miehiä ja niin edespäin. 

ap

Siis tottakai illanvietossa voi olla sekä miehiä että naisia, eikä siinä ole mitään pahaa tai pettämiseen liittyvää. Mutta ehkä tarkoitit, että tyttöystävä valehtelee asiasta? Siis väittää, että on ollut vain naisia, mutta muuta kautta käykin ilmi, että siellä olikin myös miehiä? Tuollaisesta salailusta ja valehtelusta kyllä epäilykset herää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiallinen ja avoin aloitus kipeästä aiheesta, kiitos siitä! Itse olen nainen, joka hormonaalisen ehkäisyn takia kärsin mustasukkaisista pakkomielteistä. Ehkäisyä en voi lopettaa, koska se on määrätty sairauden hoitoon.

Koska olet mies, kohdallasi tuskin on kyse pelkistä hormoneista. Kognitiivinen terapia olisi yksi vaihtoehto, mutta pelkästään tuon takia et saisi siihen Kela-korvausta ja se tulisi älyttömän kalliiksi. Prosessi on myös pitkä, jopa vuosia. Ainoaksi vaihtoehdoksi ehkä siksi jää, että itse opettelet tuntemaan paremmin itsesi ja opit hyväksymään epävarmuuden osaksi elämää ja parisuhteita. Myös itsetunnon kehittäminen tekisi hyvää.

Jep, olen myös pienituloinen, joten terapia ei ole varteenotettava vaihtoehto. Asiaa ei auta myöskään se, että ystäväpiirissäni on jonkin verran ns. pelimiehiä, jotka ovat naimisissa, mutta pettävät vaimojaan ja näistä jutellaan sitten saunailloissa. Onkin käynyt mielessä, että mitä arkisemmaksi se ajatus pettämisestä muuttuu, kenties pystyn suhtautumaan siihen itse neutraalimmin. Nyt kun se on iso kivi kengässä tai alitajunnassa. Toisaalta tällainen taktiikka on kai vähän kuin parantelisi krapulaa jallupaukulla...

ap

En usko että pettämisen arkipäiväistyminen mielessäsi olisi ratkaisu. Jos pettäminen alkaa tuntua arkiselta, ollaan aika huolestuttavilla vesillä. Silloinhan sinulle alkaa olemaan aika arkinen selviö se, että "kaikki pettää" ja "pettäminen on niin arkista että tyttöystävänikin pettää". Koska oikeasti, aikuisilla, ei se pettäminen arkista ole. Vähemmistö pettää, siis aikuisissa vakituisissa parisuhteissa olevista fiksuista ihmisistä. Vaikka pettämisestä puhutaan paljon jne niin ei todellakaan ole niin, että kaikki pettäisi.

Tähän kaipaisin itselleni jonkinlaista "todistusta", sillä juurikin oma kokemus on ollut se, että reilusti yli puolet seurustelusuhteistani on päättynyt siihen, että kumppanini on pettänyt minua. Samaan aikaan ystäväni kertovat juttuja omista syrjähypyistään, mediassa puhutaan pettämisestä ja prosenttiluvut ovat aika huikeita. Ehkä sitä kautta tulee mieleen, että mukaudu tai kuole -mentaliteetti olisi ratkaisu. Kuulostaa kyyniselta ja sitä varmasti onkin. Haluaisin palata siihen ns. "viattomaan" mielentilaan, jossa olin nuorempana. Jos se nyt on vielä edes mahdollista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerros vähän tarkemmin. Minkälaisissa tilanteissa tunnet mustasukkaisuutta? Mikä kumppanisi teko tai sanominen herättää sen tunteen? Mitkä kaikki teot olisi mielestäsi pettämistä?

No mun mielestä esimerkiksi suutelu ja seksi on pettämistä, myös esimerkiksi pitkät katseet exään tuntuvat sielussa pahalta (mulla on muutama ex jotka olivat ystäviä omien exiensä kanssa ja pyörivät samoissa kaveriporukoissa). ja kuinkas ollakkaan se olikin vähän muutakin kuin vain "ystävyyttä". Ehkä tietty asioiden vähättely herättää epäluuloja, esim. jos sanoo että on tyttöjen ilta ja paikalla on kuitenkin ollut miehiä ja niin edespäin. 

ap

Siis tottakai illanvietossa voi olla sekä miehiä että naisia, eikä siinä ole mitään pahaa tai pettämiseen liittyvää. Mutta ehkä tarkoitit, että tyttöystävä valehtelee asiasta? Siis väittää, että on ollut vain naisia, mutta muuta kautta käykin ilmi, että siellä olikin myös miehiä? Tuollaisesta salailusta ja valehtelusta kyllä epäilykset herää.

Ei minulla ole mitään sitä vastaan jos naisystäväni lähtee viettämään iltaa ja paikalla on muita miehiä, kavereita tai kavereiden kavereita. Mutta juuri tuo, että sanotaan että kyseessä on vaan tyttöjen ilta ja myöhemmin käykin ilmi, että siellä olikin myös kundeja, on jotenkin raskasta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiallinen ja avoin aloitus kipeästä aiheesta, kiitos siitä! Itse olen nainen, joka hormonaalisen ehkäisyn takia kärsin mustasukkaisista pakkomielteistä. Ehkäisyä en voi lopettaa, koska se on määrätty sairauden hoitoon.

Koska olet mies, kohdallasi tuskin on kyse pelkistä hormoneista. Kognitiivinen terapia olisi yksi vaihtoehto, mutta pelkästään tuon takia et saisi siihen Kela-korvausta ja se tulisi älyttömän kalliiksi. Prosessi on myös pitkä, jopa vuosia. Ainoaksi vaihtoehdoksi ehkä siksi jää, että itse opettelet tuntemaan paremmin itsesi ja opit hyväksymään epävarmuuden osaksi elämää ja parisuhteita. Myös itsetunnon kehittäminen tekisi hyvää.

Jep, olen myös pienituloinen, joten terapia ei ole varteenotettava vaihtoehto. Asiaa ei auta myöskään se, että ystäväpiirissäni on jonkin verran ns. pelimiehiä, jotka ovat naimisissa, mutta pettävät vaimojaan ja näistä jutellaan sitten saunailloissa. Onkin käynyt mielessä, että mitä arkisemmaksi se ajatus pettämisestä muuttuu, kenties pystyn suhtautumaan siihen itse neutraalimmin. Nyt kun se on iso kivi kengässä tai alitajunnassa. Toisaalta tällainen taktiikka on kai vähän kuin parantelisi krapulaa jallupaukulla...

ap

En usko että pettämisen arkipäiväistyminen mielessäsi olisi ratkaisu. Jos pettäminen alkaa tuntua arkiselta, ollaan aika huolestuttavilla vesillä. Silloinhan sinulle alkaa olemaan aika arkinen selviö se, että "kaikki pettää" ja "pettäminen on niin arkista että tyttöystävänikin pettää". Koska oikeasti, aikuisilla, ei se pettäminen arkista ole. Vähemmistö pettää, siis aikuisissa vakituisissa parisuhteissa olevista fiksuista ihmisistä. Vaikka pettämisestä puhutaan paljon jne niin ei todellakaan ole niin, että kaikki pettäisi.

Tähän kaipaisin itselleni jonkinlaista "todistusta", sillä juurikin oma kokemus on ollut se, että reilusti yli puolet seurustelusuhteistani on päättynyt siihen, että kumppanini on pettänyt minua. Samaan aikaan ystäväni kertovat juttuja omista syrjähypyistään, mediassa puhutaan pettämisestä ja prosenttiluvut ovat aika huikeita. Ehkä sitä kautta tulee mieleen, että mukaudu tai kuole -mentaliteetti olisi ratkaisu. Kuulostaa kyyniselta ja sitä varmasti onkin. Haluaisin palata siihen ns. "viattomaan" mielentilaan, jossa olin nuorempana. Jos se nyt on vielä edes mahdollista.

ap

Minun kaikki eksät on pettäneet minua. Minulla on täysin sama "historia" kuin sinulla. Silti ajattelen ja uskon yhä, että vähemmistö FIKSUISTA aikuisista pettää. Viattomaan mielentilaan ei ole paluuta, kun on kerran joutunut petetyksi. Siihen viattoman mielentilan turvallisuudentunteeseen on tullut särö, kun on joutunut petetyksi. Sen särön kanssa me elämme loppuun asti. Mutta sen särön ei ole pakko antaa vaikuttaa tuleviin ihmissuhteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerros vähän tarkemmin. Minkälaisissa tilanteissa tunnet mustasukkaisuutta? Mikä kumppanisi teko tai sanominen herättää sen tunteen? Mitkä kaikki teot olisi mielestäsi pettämistä?

No mun mielestä esimerkiksi suutelu ja seksi on pettämistä, myös esimerkiksi pitkät katseet exään tuntuvat sielussa pahalta (mulla on muutama ex jotka olivat ystäviä omien exiensä kanssa ja pyörivät samoissa kaveriporukoissa). ja kuinkas ollakkaan se olikin vähän muutakin kuin vain "ystävyyttä". Ehkä tietty asioiden vähättely herättää epäluuloja, esim. jos sanoo että on tyttöjen ilta ja paikalla on kuitenkin ollut miehiä ja niin edespäin. 

ap

Siis tottakai illanvietossa voi olla sekä miehiä että naisia, eikä siinä ole mitään pahaa tai pettämiseen liittyvää. Mutta ehkä tarkoitit, että tyttöystävä valehtelee asiasta? Siis väittää, että on ollut vain naisia, mutta muuta kautta käykin ilmi, että siellä olikin myös miehiä? Tuollaisesta salailusta ja valehtelusta kyllä epäilykset herää.

Ei minulla ole mitään sitä vastaan jos naisystäväni lähtee viettämään iltaa ja paikalla on muita miehiä, kavereita tai kavereiden kavereita. Mutta juuri tuo, että sanotaan että kyseessä on vaan tyttöjen ilta ja myöhemmin käykin ilmi, että siellä olikin myös kundeja, on jotenkin raskasta.

ap

No ei ihme. Kyllähän valehtelu loukkaa ja herättää ihmettelyn, että mitä salattavaa on ollut. Minä ainakin ajattelen, että valehtelu johtuu siitä, että on jotain salattavaa. Vilpitön ihminen ei edes tule ajatelleeksi, että valehtelisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiallinen ja avoin aloitus kipeästä aiheesta, kiitos siitä! Itse olen nainen, joka hormonaalisen ehkäisyn takia kärsin mustasukkaisista pakkomielteistä. Ehkäisyä en voi lopettaa, koska se on määrätty sairauden hoitoon.

Koska olet mies, kohdallasi tuskin on kyse pelkistä hormoneista. Kognitiivinen terapia olisi yksi vaihtoehto, mutta pelkästään tuon takia et saisi siihen Kela-korvausta ja se tulisi älyttömän kalliiksi. Prosessi on myös pitkä, jopa vuosia. Ainoaksi vaihtoehdoksi ehkä siksi jää, että itse opettelet tuntemaan paremmin itsesi ja opit hyväksymään epävarmuuden osaksi elämää ja parisuhteita. Myös itsetunnon kehittäminen tekisi hyvää.

Jep, olen myös pienituloinen, joten terapia ei ole varteenotettava vaihtoehto. Asiaa ei auta myöskään se, että ystäväpiirissäni on jonkin verran ns. pelimiehiä, jotka ovat naimisissa, mutta pettävät vaimojaan ja näistä jutellaan sitten saunailloissa. Onkin käynyt mielessä, että mitä arkisemmaksi se ajatus pettämisestä muuttuu, kenties pystyn suhtautumaan siihen itse neutraalimmin. Nyt kun se on iso kivi kengässä tai alitajunnassa. Toisaalta tällainen taktiikka on kai vähän kuin parantelisi krapulaa jallupaukulla...

ap

En usko että pettämisen arkipäiväistyminen mielessäsi olisi ratkaisu. Jos pettäminen alkaa tuntua arkiselta, ollaan aika huolestuttavilla vesillä. Silloinhan sinulle alkaa olemaan aika arkinen selviö se, että "kaikki pettää" ja "pettäminen on niin arkista että tyttöystävänikin pettää". Koska oikeasti, aikuisilla, ei se pettäminen arkista ole. Vähemmistö pettää, siis aikuisissa vakituisissa parisuhteissa olevista fiksuista ihmisistä. Vaikka pettämisestä puhutaan paljon jne niin ei todellakaan ole niin, että kaikki pettäisi.

Tähän kaipaisin itselleni jonkinlaista "todistusta", sillä juurikin oma kokemus on ollut se, että reilusti yli puolet seurustelusuhteistani on päättynyt siihen, että kumppanini on pettänyt minua. Samaan aikaan ystäväni kertovat juttuja omista syrjähypyistään, mediassa puhutaan pettämisestä ja prosenttiluvut ovat aika huikeita. Ehkä sitä kautta tulee mieleen, että mukaudu tai kuole -mentaliteetti olisi ratkaisu. Kuulostaa kyyniselta ja sitä varmasti onkin. Haluaisin palata siihen ns. "viattomaan" mielentilaan, jossa olin nuorempana. Jos se nyt on vielä edes mahdollista.

ap

Pieni vinkki sinulle parin valintaan. Älä valitse ulkonäön perusteella, äläkä edes pelkän luonteen perusteella. Niiden avulla ei voi ennustaa henkilön luotettavuutta. Paras tapa valita ei-pettävä kumppani on valita se arvomaailman perusteella. Useimmat aikuiset ihmiset elävät arvojensa mukaisesti. Arvoja siis voi olla esim. perhekeskeisyys, uusien kokemuksien kartuttaminen jne. En tarkoita nyt sellaisia arvoja kuin esim. raha. Jos henkilö arvostaa vaikka jatkuvia uusia elämyksiä elämässä, niin hän pettää todennäköisemmin kuin sellainen, jolle tärkeintä on vaikkapa seesteisyyden rakentaminen elämään.

Myös huono esimerkki omilta vanhemmilta: isä oli kontrolloiva ja vanhanaikainen, tyyliin naisen paikka on keittiössä ja äidillä ei ollut juuri mitään sanaa mihinkään. Tämän takia minulla oli huonot välit isään, en hyväksynyt hänen arvojaan, toisaalta se on ehkä johtanut siihen, että viehätyn itsenäisistä ja "voimakkaista" naisista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerros vähän tarkemmin. Minkälaisissa tilanteissa tunnet mustasukkaisuutta? Mikä kumppanisi teko tai sanominen herättää sen tunteen? Mitkä kaikki teot olisi mielestäsi pettämistä?

No mun mielestä esimerkiksi suutelu ja seksi on pettämistä, myös esimerkiksi pitkät katseet exään tuntuvat sielussa pahalta (mulla on muutama ex jotka olivat ystäviä omien exiensä kanssa ja pyörivät samoissa kaveriporukoissa). ja kuinkas ollakkaan se olikin vähän muutakin kuin vain "ystävyyttä". Ehkä tietty asioiden vähättely herättää epäluuloja, esim. jos sanoo että on tyttöjen ilta ja paikalla on kuitenkin ollut miehiä ja niin edespäin. 

ap

Siis tottakai illanvietossa voi olla sekä miehiä että naisia, eikä siinä ole mitään pahaa tai pettämiseen liittyvää. Mutta ehkä tarkoitit, että tyttöystävä valehtelee asiasta? Siis väittää, että on ollut vain naisia, mutta muuta kautta käykin ilmi, että siellä olikin myös miehiä? Tuollaisesta salailusta ja valehtelusta kyllä epäilykset herää.

Ei minulla ole mitään sitä vastaan jos naisystäväni lähtee viettämään iltaa ja paikalla on muita miehiä, kavereita tai kavereiden kavereita. Mutta juuri tuo, että sanotaan että kyseessä on vaan tyttöjen ilta ja myöhemmin käykin ilmi, että siellä olikin myös kundeja, on jotenkin raskasta.

ap

Olet 38 v eikä sinulla ole edes (ex-)avopuolisoja, saati (ex-)aviopuolisoja puhumattakaan lapsista ja heidän äideistään? Olet vasta siinä vaiheessa, kun deittaillaan naisystäviä ja hengaillaan kavereiden ja kavereiden kavereiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiallinen ja avoin aloitus kipeästä aiheesta, kiitos siitä! Itse olen nainen, joka hormonaalisen ehkäisyn takia kärsin mustasukkaisista pakkomielteistä. Ehkäisyä en voi lopettaa, koska se on määrätty sairauden hoitoon.

Koska olet mies, kohdallasi tuskin on kyse pelkistä hormoneista. Kognitiivinen terapia olisi yksi vaihtoehto, mutta pelkästään tuon takia et saisi siihen Kela-korvausta ja se tulisi älyttömän kalliiksi. Prosessi on myös pitkä, jopa vuosia. Ainoaksi vaihtoehdoksi ehkä siksi jää, että itse opettelet tuntemaan paremmin itsesi ja opit hyväksymään epävarmuuden osaksi elämää ja parisuhteita. Myös itsetunnon kehittäminen tekisi hyvää.

Jep, olen myös pienituloinen, joten terapia ei ole varteenotettava vaihtoehto. Asiaa ei auta myöskään se, että ystäväpiirissäni on jonkin verran ns. pelimiehiä, jotka ovat naimisissa, mutta pettävät vaimojaan ja näistä jutellaan sitten saunailloissa. Onkin käynyt mielessä, että mitä arkisemmaksi se ajatus pettämisestä muuttuu, kenties pystyn suhtautumaan siihen itse neutraalimmin. Nyt kun se on iso kivi kengässä tai alitajunnassa. Toisaalta tällainen taktiikka on kai vähän kuin parantelisi krapulaa jallupaukulla...

ap

En usko että pettämisen arkipäiväistyminen mielessäsi olisi ratkaisu. Jos pettäminen alkaa tuntua arkiselta, ollaan aika huolestuttavilla vesillä. Silloinhan sinulle alkaa olemaan aika arkinen selviö se, että "kaikki pettää" ja "pettäminen on niin arkista että tyttöystävänikin pettää". Koska oikeasti, aikuisilla, ei se pettäminen arkista ole. Vähemmistö pettää, siis aikuisissa vakituisissa parisuhteissa olevista fiksuista ihmisistä. Vaikka pettämisestä puhutaan paljon jne niin ei todellakaan ole niin, että kaikki pettäisi.

Tähän kaipaisin itselleni jonkinlaista "todistusta", sillä juurikin oma kokemus on ollut se, että reilusti yli puolet seurustelusuhteistani on päättynyt siihen, että kumppanini on pettänyt minua. Samaan aikaan ystäväni kertovat juttuja omista syrjähypyistään, mediassa puhutaan pettämisestä ja prosenttiluvut ovat aika huikeita. Ehkä sitä kautta tulee mieleen, että mukaudu tai kuole -mentaliteetti olisi ratkaisu. Kuulostaa kyyniselta ja sitä varmasti onkin. Haluaisin palata siihen ns. "viattomaan" mielentilaan, jossa olin nuorempana. Jos se nyt on vielä edes mahdollista.

ap

Pieni vinkki sinulle parin valintaan. Älä valitse ulkonäön perusteella, äläkä edes pelkän luonteen perusteella. Niiden avulla ei voi ennustaa henkilön luotettavuutta. Paras tapa valita ei-pettävä kumppani on valita se arvomaailman perusteella. Useimmat aikuiset ihmiset elävät arvojensa mukaisesti. Arvoja siis voi olla esim. perhekeskeisyys, uusien kokemuksien kartuttaminen jne. En tarkoita nyt sellaisia arvoja kuin esim. raha. Jos henkilö arvostaa vaikka jatkuvia uusia elämyksiä elämässä, niin hän pettää todennäköisemmin kuin sellainen, jolle tärkeintä on vaikkapa seesteisyyden rakentaminen elämään.

Hyvä pointti, tunnistan ilmiön ja olen ehkä jotenkin ristiriitainen hahmo, sillä nautin kyllä uusista kokemuksista, matkustelu (pikku budjetilla) ja tietynlaista "heittäytymistä", mutta mitä tulee parisuhteeseen, siinä olen ehkä sitten vähemmän liberaali ja en katso sormien läpi minkäänlaista vehtailua. Tosin en myöskään halua itselleni lapsia (perhekeskeisyys). Ehkä omat arvoni ovat niin erikoinen yhtälö, että en vain löydä kaltaistani kumppania sen takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerros vähän tarkemmin. Minkälaisissa tilanteissa tunnet mustasukkaisuutta? Mikä kumppanisi teko tai sanominen herättää sen tunteen? Mitkä kaikki teot olisi mielestäsi pettämistä?

No mun mielestä esimerkiksi suutelu ja seksi on pettämistä, myös esimerkiksi pitkät katseet exään tuntuvat sielussa pahalta (mulla on muutama ex jotka olivat ystäviä omien exiensä kanssa ja pyörivät samoissa kaveriporukoissa). ja kuinkas ollakkaan se olikin vähän muutakin kuin vain "ystävyyttä". Ehkä tietty asioiden vähättely herättää epäluuloja, esim. jos sanoo että on tyttöjen ilta ja paikalla on kuitenkin ollut miehiä ja niin edespäin. 

ap

Siis tottakai illanvietossa voi olla sekä miehiä että naisia, eikä siinä ole mitään pahaa tai pettämiseen liittyvää. Mutta ehkä tarkoitit, että tyttöystävä valehtelee asiasta? Siis väittää, että on ollut vain naisia, mutta muuta kautta käykin ilmi, että siellä olikin myös miehiä? Tuollaisesta salailusta ja valehtelusta kyllä epäilykset herää.

Ei minulla ole mitään sitä vastaan jos naisystäväni lähtee viettämään iltaa ja paikalla on muita miehiä, kavereita tai kavereiden kavereita. Mutta juuri tuo, että sanotaan että kyseessä on vaan tyttöjen ilta ja myöhemmin käykin ilmi, että siellä olikin myös kundeja, on jotenkin raskasta.

ap

Olet 38 v eikä sinulla ole edes (ex-)avopuolisoja, saati (ex-)aviopuolisoja puhumattakaan lapsista ja heidän äideistään? Olet vasta siinä vaiheessa, kun deittaillaan naisystäviä ja hengaillaan kavereiden ja kavereiden kavereiden kanssa?

Olen asunut yhdessä kahden kumppanini kanssa (avopuoliso), lapsia ei ole ja se on oma tietoinen valintani, vaikka pidän kyllä lapsista. (Olen freelancer ja työtilanne on mitä on, en halua lapsia jos en pysty takaamaan heille taloudellisesti edes kohtalaista lapsuutta). 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuudesta pääsee kun löytää niin ihanan, kauniin ja upean ihmisen, jota vain alkaa rakastamaan häntä sellaisena kuin on ja haluaa olla hänen arvoisensa ihminen. Olisi ihme jos tälläisestä ihmisestä eivät muut pitäisi. Sitten vain mietit haluatko rakastaa tätä ihmistä ja olla hänelle upea ja mahtava supermies, joka haluaa olla hänen tukena ja turvana myös ikävinä sadepäivinä vai alatko muuttaa häntä omiin pelkoihisi sopivaksi olennoksi ja yrität latistaa hänet ja hänen itsetunnon kaikin tavoin jotta voisit kontrolloida häntä.  Siinä sitten muutut samalla pienikikkeliksi joka pilaa elämänsä parhaan asian. Naisen, joka haluaa arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa sinua. Mikä voi olla tärkeämpää elämässä. Mitä jää kun ajat hänet pois?

Nyt ollaan ongelman ytimessä. Miten pääsen eroon näistä mustasukkaisuuden tunteista? Minulla on ollut upeita, kauniita ja kaikin puolin ihania kumppaneita vuosien varrella ja heistä suurin osa päätyi toisen miehen sänkyyn, osa tarkoituksella sivusuhteen kautta, osa baari-illan jälkeen humalassa. En halua uskoa, että kaikki naiset ovat tällaisia, mutta kun sama asia toistuu tarpeeksi usein, sitä jotenkin muuttuu varautuneeksi ja tällaiseksi ihmiseksi, jota juuri kuvailit melkolailla onnistuneesti. Mutta mikä lääkkeeksi?

Opettele paremmaksi ihmistuntijaksi, millainen ihminen on uskollinen ja hyvä ihminen. Ja millainen ihminen voi pettää eikä välitä toisten tunteista. Jos valitset kumppanit vain ulkonäön perusteella, niin et välttämättä huomaa millainen luonne heillä on.

Ope

Luonne on minulle tärkeää, tunnen vetoa itsenäisiin naisiin ja ulkonäkö on tietysti vain plussaa. Voi olla että minulla on käynyt vain tavattoman huono tuuri. En missään nimessä halua leimata kaikkia naisia huonoiksi tai epäluotettaviksi, en ole tyhmä. En myöskään halua mitään uhrin viittaa vaikka joku voi niinkin tilanteen tulkita, siksi tilanne onkin itselleni vaikea ja haluan siitä eroon.

ap

Minä olen ollut taipuvainen valitsemaan tiedostamattani pettämiseen taipuvaisia miehiä. Miehiä, joista on käynyt ilmi, että he ovat pettäneet edellisiä tyttöystäviään. Kävin kovan kamppailun itseni kanssa joitakin vuosia sitten, kun yritin päästä selville miksi valitsen tietyn tyyppisiä miehiä, ja millaisia miehiä minun itse asiassa kannattaisi valita heidän sijaan. 

Tarkoittaako itsenäinen nainen sinulle uranaista tai naista, joka selviää ns. miesten hommistakin itse? Vai tarkoittaako itsenäinen nainen sellaista hieman etäistä naista, hieman saavuttamattoman tuntuista naista, joka pitää aina tietyn henkisen etäisyyden kumppaniinsa, ei tippaakaan ripustaudu ikinä sekunniksikaan, eikä oikein näytä heikkouksiaan? Jos tuo jälkimmäinen pitää paikkaansa, niin voi olla, että ne on pettämiseen taipuvaisia naisia juuri tuon henkisen etäisyyden pitämisen takia. 

Minulle itsenäinen nainen on sellainen, joka tietää mitä tekee, hänelle on tavoitteet elämässään korkealla (en tarkoita rahaa), pyrkii menestymään omalla urallaan, osallistuu, heittäytyy, on aidosti oma itsensä eikä arkaile vaan on rohkea ja avoin ja suvaitsevainen. Tunnen suurta vetoa tällaisiin naisiin, ja olen itsekin miehenä tällainen, mutta mitä tulee itse parisuhteeseen, niin siinä vaadin jämäkkyyttä ja ns. perinteistä mallia = ei kauheasti flirttailua muille miehille, puhumattakaan suutelusta tai seksistä. Suhde loppuu siihen paikkaan ja koen tämän aika raskaasti. 

ap

Erotessani exästäni sain kuulla hänen pettäneen mua ihan suhteemme loppuvaiheessa. Luulin olevani asian kanssa täysin fine, kunnes aloitin nykyisen mieheni kanssa seurustelemaan. Tai oikeastaan siinä kohtaa kun aloin odottamaan entistä yhteistä lastamme, päässäni naksahti ja aloin kyttäämään hänen sivuhistoriaa ja viestejänsä. Musta tuli itseasiassa rikollisen hyvä stalkkeri. No, kun vauvamme oli puolivuotias, hän jäi kiinni pettämisestä. Meillä meni todella hyvin ja olin lopettanut viestien yms lukemisen, kunnes kerran iski hirveä himo ja siinä se sitten oli.

Erottiin mutta palattiin yhteen. Mies halusi tehdä kaikkensa että saisin luottamuksen takaisin. Saatiin suhde toimimaan ja toinen lapsi.

Nykyään tilanteemme on hyvinkin seesteinen, etenkin oma pääkoppani on hyvässä terässä. Kaksi ihmistä, joita olen rakastanut koko sydämestäni, ovat mua pettäneet. Mua ei enää pelota. Mua ei pelota, mitä jos mies taas pettäisi. Mä tiedän sen, että mä selviytyisin siitä. Jos haluaisin erota, eroaisin. Mä kyllä pärjäisin. Nämä ajatukset ovat tuoneet mulle ihan älyttömästi itsetuntoa ja saaneet mustasukkaisen ihmisen täysin päinvastaiseksi.

Entä sitten jos se toinen pettää? Ihan oikeasti. Entä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuudesta pääsee kun löytää niin ihanan, kauniin ja upean ihmisen, jota vain alkaa rakastamaan häntä sellaisena kuin on ja haluaa olla hänen arvoisensa ihminen. Olisi ihme jos tälläisestä ihmisestä eivät muut pitäisi. Sitten vain mietit haluatko rakastaa tätä ihmistä ja olla hänelle upea ja mahtava supermies, joka haluaa olla hänen tukena ja turvana myös ikävinä sadepäivinä vai alatko muuttaa häntä omiin pelkoihisi sopivaksi olennoksi ja yrität latistaa hänet ja hänen itsetunnon kaikin tavoin jotta voisit kontrolloida häntä.  Siinä sitten muutut samalla pienikikkeliksi joka pilaa elämänsä parhaan asian. Naisen, joka haluaa arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa sinua. Mikä voi olla tärkeämpää elämässä. Mitä jää kun ajat hänet pois?

Nyt ollaan ongelman ytimessä. Miten pääsen eroon näistä mustasukkaisuuden tunteista? Minulla on ollut upeita, kauniita ja kaikin puolin ihania kumppaneita vuosien varrella ja heistä suurin osa päätyi toisen miehen sänkyyn, osa tarkoituksella sivusuhteen kautta, osa baari-illan jälkeen humalassa. En halua uskoa, että kaikki naiset ovat tällaisia, mutta kun sama asia toistuu tarpeeksi usein, sitä jotenkin muuttuu varautuneeksi ja tällaiseksi ihmiseksi, jota juuri kuvailit melkolailla onnistuneesti. Mutta mikä lääkkeeksi?

Opettele paremmaksi ihmistuntijaksi, millainen ihminen on uskollinen ja hyvä ihminen. Ja millainen ihminen voi pettää eikä välitä toisten tunteista. Jos valitset kumppanit vain ulkonäön perusteella, niin et välttämättä huomaa millainen luonne heillä on.

Ope

Luonne on minulle tärkeää, tunnen vetoa itsenäisiin naisiin ja ulkonäkö on tietysti vain plussaa. Voi olla että minulla on käynyt vain tavattoman huono tuuri. En missään nimessä halua leimata kaikkia naisia huonoiksi tai epäluotettaviksi, en ole tyhmä. En myöskään halua mitään uhrin viittaa vaikka joku voi niinkin tilanteen tulkita, siksi tilanne onkin itselleni vaikea ja haluan siitä eroon.

ap

Minä olen ollut taipuvainen valitsemaan tiedostamattani pettämiseen taipuvaisia miehiä. Miehiä, joista on käynyt ilmi, että he ovat pettäneet edellisiä tyttöystäviään. Kävin kovan kamppailun itseni kanssa joitakin vuosia sitten, kun yritin päästä selville miksi valitsen tietyn tyyppisiä miehiä, ja millaisia miehiä minun itse asiassa kannattaisi valita heidän sijaan. 

Tarkoittaako itsenäinen nainen sinulle uranaista tai naista, joka selviää ns. miesten hommistakin itse? Vai tarkoittaako itsenäinen nainen sellaista hieman etäistä naista, hieman saavuttamattoman tuntuista naista, joka pitää aina tietyn henkisen etäisyyden kumppaniinsa, ei tippaakaan ripustaudu ikinä sekunniksikaan, eikä oikein näytä heikkouksiaan? Jos tuo jälkimmäinen pitää paikkaansa, niin voi olla, että ne on pettämiseen taipuvaisia naisia juuri tuon henkisen etäisyyden pitämisen takia. 

Minulle itsenäinen nainen on sellainen, joka tietää mitä tekee, hänelle on tavoitteet elämässään korkealla (en tarkoita rahaa), pyrkii menestymään omalla urallaan, osallistuu, heittäytyy, on aidosti oma itsensä eikä arkaile vaan on rohkea ja avoin ja suvaitsevainen. Tunnen suurta vetoa tällaisiin naisiin, ja olen itsekin miehenä tällainen, mutta mitä tulee itse parisuhteeseen, niin siinä vaadin jämäkkyyttä ja ns. perinteistä mallia = ei kauheasti flirttailua muille miehille, puhumattakaan suutelusta tai seksistä. Suhde loppuu siihen paikkaan ja koen tämän aika raskaasti. 

ap

Minä olen juuri tuollainen nainen, jota kuvaat itsenäiseksi naiseksi. Kaikki listaamasi asiat täsmää juuri. Mutta siinähän se sinun ongelma sitten onkin. Minä nimittäin en sovi perinteisen mallin parisuhteeseen, pääasiassa siksi että en halua sellaista. Ja  väittäisin, että oikein kukaan kaltaisistani ja kuvaamasilaisista naisista ei halua ns. perinteisen mallin parisuhdetta. Siis jos ymmärsin oikein mitä sillä tarkoitat. Ymmärsin perinteisen mallin parisuhteella sellaisen, jossa mies on tavallaan sen suhteen "pää" joka voi tavallaan määrittää sen suhteen sääntöjä enemmän kuin se nainen. En kuitenkaan petä, enkä ole pettänyt, sitä ei koskaan kanssani tarvitse pelätä. Arvostan uskollisuutta niin suuresti, että edes suutelu toisen kanssa ei ole koskaan ok. Mutta koska tällainen "itsenäinen" nainen rakastaa tietyssä mielessä vapautta niin paljon, niin hän saattaa kyllä flirttailla muille miehille, ihan vain siksi että se on hauskaa, piristää arkea, ja itsevarmana itsenäisenä naisena sitä on tottunut tekemään, se tavallaan tulee automaattisesti. Se, että kumppani yrittää kontrolloida, on kauhistus, ja siitä tulee minunlaisten naisten kanssa varma riita.

Itsenäinen nainen ei suostu menettämään itsenäisyyttään parisuhteen myötä. Itsenäinen nainen ei suostu siihen, että kumppani yrittää sanella hänelle sääntöjä tai kyttää. Itsenäinen nainen jättää miehen, joka yrittää yhtään kontrolloida sitä naista tai sitä parisuhdetta. Itsenäisen naisen kanssa ainoa vaihtoehto on vain luottaa ilman yritystä kontrolloida. Ja mustasukkainen ihminen yrittää kontrolloida. Eli kannattaisiko sinun miettiä, että onko ns. itsenäinen nainen sinulle se paras vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustasukkaisuudesta pääsee kun löytää niin ihanan, kauniin ja upean ihmisen, jota vain alkaa rakastamaan häntä sellaisena kuin on ja haluaa olla hänen arvoisensa ihminen. Olisi ihme jos tälläisestä ihmisestä eivät muut pitäisi. Sitten vain mietit haluatko rakastaa tätä ihmistä ja olla hänelle upea ja mahtava supermies, joka haluaa olla hänen tukena ja turvana myös ikävinä sadepäivinä vai alatko muuttaa häntä omiin pelkoihisi sopivaksi olennoksi ja yrität latistaa hänet ja hänen itsetunnon kaikin tavoin jotta voisit kontrolloida häntä.  Siinä sitten muutut samalla pienikikkeliksi joka pilaa elämänsä parhaan asian. Naisen, joka haluaa arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa sinua. Mikä voi olla tärkeämpää elämässä. Mitä jää kun ajat hänet pois?

Nyt ollaan ongelman ytimessä. Miten pääsen eroon näistä mustasukkaisuuden tunteista? Minulla on ollut upeita, kauniita ja kaikin puolin ihania kumppaneita vuosien varrella ja heistä suurin osa päätyi toisen miehen sänkyyn, osa tarkoituksella sivusuhteen kautta, osa baari-illan jälkeen humalassa. En halua uskoa, että kaikki naiset ovat tällaisia, mutta kun sama asia toistuu tarpeeksi usein, sitä jotenkin muuttuu varautuneeksi ja tällaiseksi ihmiseksi, jota juuri kuvailit melkolailla onnistuneesti. Mutta mikä lääkkeeksi?

Opettele paremmaksi ihmistuntijaksi, millainen ihminen on uskollinen ja hyvä ihminen. Ja millainen ihminen voi pettää eikä välitä toisten tunteista. Jos valitset kumppanit vain ulkonäön perusteella, niin et välttämättä huomaa millainen luonne heillä on.

Ope

Luonne on minulle tärkeää, tunnen vetoa itsenäisiin naisiin ja ulkonäkö on tietysti vain plussaa. Voi olla että minulla on käynyt vain tavattoman huono tuuri. En missään nimessä halua leimata kaikkia naisia huonoiksi tai epäluotettaviksi, en ole tyhmä. En myöskään halua mitään uhrin viittaa vaikka joku voi niinkin tilanteen tulkita, siksi tilanne onkin itselleni vaikea ja haluan siitä eroon.

ap

Minä olen ollut taipuvainen valitsemaan tiedostamattani pettämiseen taipuvaisia miehiä. Miehiä, joista on käynyt ilmi, että he ovat pettäneet edellisiä tyttöystäviään. Kävin kovan kamppailun itseni kanssa joitakin vuosia sitten, kun yritin päästä selville miksi valitsen tietyn tyyppisiä miehiä, ja millaisia miehiä minun itse asiassa kannattaisi valita heidän sijaan. 

Tarkoittaako itsenäinen nainen sinulle uranaista tai naista, joka selviää ns. miesten hommistakin itse? Vai tarkoittaako itsenäinen nainen sellaista hieman etäistä naista, hieman saavuttamattoman tuntuista naista, joka pitää aina tietyn henkisen etäisyyden kumppaniinsa, ei tippaakaan ripustaudu ikinä sekunniksikaan, eikä oikein näytä heikkouksiaan? Jos tuo jälkimmäinen pitää paikkaansa, niin voi olla, että ne on pettämiseen taipuvaisia naisia juuri tuon henkisen etäisyyden pitämisen takia. 

Minulle itsenäinen nainen on sellainen, joka tietää mitä tekee, hänelle on tavoitteet elämässään korkealla (en tarkoita rahaa), pyrkii menestymään omalla urallaan, osallistuu, heittäytyy, on aidosti oma itsensä eikä arkaile vaan on rohkea ja avoin ja suvaitsevainen. Tunnen suurta vetoa tällaisiin naisiin, ja olen itsekin miehenä tällainen, mutta mitä tulee itse parisuhteeseen, niin siinä vaadin jämäkkyyttä ja ns. perinteistä mallia = ei kauheasti flirttailua muille miehille, puhumattakaan suutelusta tai seksistä. Suhde loppuu siihen paikkaan ja koen tämän aika raskaasti. 

ap

Onko siis niin, että ihastut juuri itsenäisiin naisiin, mutta sitten (alitajuisesti?) toivot, että se nainen lakkaa olemasta liian itsenäinen, kun alkaa parisuhteeseen sinun kanssa? Koska ne itsenäiset piirteet, jotka vetää sinua puoleesi, on niitä piirteitä, jotka paradoksaalista kyllä herättää sinussa mustasukkaisuuden tunteita. 

Sinun kannattaa miettiä, että voisiko olla kyse tästä. Koska jos on, niin se on sinulle pettymysten polku.. Ihminen on sellainen kuin hän on, eikä se parisuhteeseen ryhtymisen myötä muutu. Et voi toivoa, että nainen on ensin jotain, ja sitten myöhemmin jotain muuta. Tai siis voit toki toivoa, mutta petyt, koska toinen ei muutukaan toivomaasi suuntaan.

wt-mamma kirjoitti:

Erotessani exästäni sain kuulla hänen pettäneen mua ihan suhteemme loppuvaiheessa. Luulin olevani asian kanssa täysin fine, kunnes aloitin nykyisen mieheni kanssa seurustelemaan. Tai oikeastaan siinä kohtaa kun aloin odottamaan entistä yhteistä lastamme, päässäni naksahti ja aloin kyttäämään hänen sivuhistoriaa ja viestejänsä. Musta tuli itseasiassa rikollisen hyvä stalkkeri. No, kun vauvamme oli puolivuotias, hän jäi kiinni pettämisestä. Meillä meni todella hyvin ja olin lopettanut viestien yms lukemisen, kunnes kerran iski hirveä himo ja siinä se sitten oli.

Erottiin mutta palattiin yhteen. Mies halusi tehdä kaikkensa että saisin luottamuksen takaisin. Saatiin suhde toimimaan ja toinen lapsi.

Nykyään tilanteemme on hyvinkin seesteinen, etenkin oma pääkoppani on hyvässä terässä. Kaksi ihmistä, joita olen rakastanut koko sydämestäni, ovat mua pettäneet. Mua ei enää pelota. Mua ei pelota, mitä jos mies taas pettäisi. Mä tiedän sen, että mä selviytyisin siitä. Jos haluaisin erota, eroaisin. Mä kyllä pärjäisin. Nämä ajatukset ovat tuoneet mulle ihan älyttömästi itsetuntoa ja saaneet mustasukkaisen ihmisen täysin päinvastaiseksi.

Entä sitten jos se toinen pettää? Ihan oikeasti. Entä sitten?

Tuota tummennettua ajatusta en ole koskaan ymmärtänyt. Itse en pelkää, että puoliso pettäisi enkä ajattele koko asiaa.. Luotan häneen. Mutta jos mies pettäisi, niin lopettaisin tämän liiton heti. Miksi haluaisin olla jonkun kanssa, joka tekee jotain, mikä on mielestäni todella alhaista ja halveksittavaa? Menettäisin välittömästi kaiken kunnioituksen miestä kohtaan, ja sitä ei mikään kyllä enää voisi palauttaa. Joten entä sitten jos pettäisi? Sitten kaikki olisi loppu.

wt-mamma kirjoitti:

Erotessani exästäni sain kuulla hänen pettäneen mua ihan suhteemme loppuvaiheessa. Luulin olevani asian kanssa täysin fine, kunnes aloitin nykyisen mieheni kanssa seurustelemaan. Tai oikeastaan siinä kohtaa kun aloin odottamaan entistä yhteistä lastamme, päässäni naksahti ja aloin kyttäämään hänen sivuhistoriaa ja viestejänsä. Musta tuli itseasiassa rikollisen hyvä stalkkeri. No, kun vauvamme oli puolivuotias, hän jäi kiinni pettämisestä. Meillä meni todella hyvin ja olin lopettanut viestien yms lukemisen, kunnes kerran iski hirveä himo ja siinä se sitten oli.

Erottiin mutta palattiin yhteen. Mies halusi tehdä kaikkensa että saisin luottamuksen takaisin. Saatiin suhde toimimaan ja toinen lapsi.

Nykyään tilanteemme on hyvinkin seesteinen, etenkin oma pääkoppani on hyvässä terässä. Kaksi ihmistä, joita olen rakastanut koko sydämestäni, ovat mua pettäneet. Mua ei enää pelota. Mua ei pelota, mitä jos mies taas pettäisi. Mä tiedän sen, että mä selviytyisin siitä. Jos haluaisin erota, eroaisin. Mä kyllä pärjäisin. Nämä ajatukset ovat tuoneet mulle ihan älyttömästi itsetuntoa ja saaneet mustasukkaisen ihmisen täysin päinvastaiseksi.

Entä sitten jos se toinen pettää? Ihan oikeasti. Entä sitten?

Hienoa että olette selvinneet. Mutta onhan tuo aikamoinen henkinen kriisi läpikäytäväksi. Ei siihen mitenkään voi suhtautua olkaa kohauttaen. Ihanko tosissasi väität ettet pelkää joutuvasi läpikäymään sitä samaa raastavaa prosessia?

Ja jos toinen on jo kerran pettänyt, ja nyt sinulla on tunne että kaikki on hyvin, tapahtuu mitä vaan, niin melko avoimelta suhteelta kuulostaa.