Luokallamme on yksi tyttö, jolla ei ole mitään merkkivaatteita/tuotteita ja hän väittää ettei se haittaa häntä
Olemme 7-luokalla. Tämä tyttö vaihtoi toisesta koulusta meidän kouluumme. Kun olemme kyselleet, että miksei sinulla ole sitä tai tätä, hän sanoo että häntä ei kiinnosta mitään merkit. Pukeutuu tyyliin markettivaatteisiin, ei meikkaa ja ajaa isoveljensä vanhaa polkupyörää. Tarjosin hänelle jopa omaa vanhaa (merkki)reppuani kun sain uuden, muttei hän huolinut sitä. Ei ole ainakaan köyhästä perheestä koska kun piti tehdä esitelmä jommankumman vanhemman ammatista, niin hänen isänsä on lentokapteeni. Minä ja muut luokan tytöt emme oikein ymmärrä häntä...
Kommentit (70)
Aloitus on provo. Kuinka huolestunut on ap itsestään kun roikkuu vieläkin palstalla tekemässä uusia provoja?
Sitä mitä ei ole eikä voikaan saada sitä ilmankin voi elää ja pakko opettaa olemaan tyytyväinen siihen vähäänkin mitä voi saada. Lasta tai nuorta joka ei voi saada kaikkea tai ei kenties juuri mitään mitä paremmissa oloissa elävät lapset saavat ei kenties ahdista se mitä hän ei voi saada vaan se, että sinä yltäkylläisyydessä elävänä arvoit ja arvostat toisia lapsia/nuoria sen perusteella millaisissa oloissa hän elää ja mitä materiaa hänellä on.
Ostaisin kyllä enemmän hyvälaatuisia merkkivaatteita, jos olisin varakkaampi. En sen merkin vuoksi, vaan juuri laadun vuoksi. Kaikki ns. omistamani merkkivaatteet ovat kestäneet huomattavasti kauemmin kuin esim. Tokmannilta ostamani. Niissä on jotenkin parempi ryhti, istuvat hyvin päällä, teepaidat eivät viru ja saumat ovat suorat. Joo, ja kyllä on myös Marimekko, mielestäni kaunis, kestänyt uuden näköisenä yli viisi vuotta. Nahkainen lahjaksi saamani ostoslaukku on ollut todella kestävä ja siistin näköinen vuosikausia. Eilen näin kahvilassa nuorehkon naisen, jolla oli hyvin leikattu, ryhdikäs, valkea, lyhythihainen teepata päällä. Joku pieni merkki oli hihassa.Oli vähällä, etten mennyt kysymään mistä hän on sen saanut. En ole ostanut yhtään uutta vaatetta koko kesänä niin sellaisen olisin voinut ostaa, vaikka olisi ollut vähän kalliimpikin.
Vierailija kirjoitti:
Wau. Ja vielä sanotaan, että kouluikäisten kirjoitustaito on hiipunut ja näin sitä nuori kirjoittaa kuin aikuinen konsanaan.
Taitaa olla se "naisena en ymmärrä" -ääliö kirjoittajana.
Potkulaki tulee voimaan tammikuussa. Aika monella ei ole kohta merkkivaatteita.
"Minä ja muut luokan tytöt emme oikein ymmärrä häntä..."
Sitä voi sitten miettiä kumpi se tyhmä olis jos ei olis provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi 7-luokkalainen ei kirjoittaisi noin? Äidinkieltä on tuossa vaiheessa opiskeltu jo seitsemän vuotta. Itse olin intohimoinen kirjallisuuden ystävä ja kahlannut tuossa vaiheessa läpi jopa kotimaisen kirjallisuuden klassikkoja. Sanomalehtiä aloin lukemaan lukutaidon myötä. Kirjoitin päiväkirjaa, kirjeitä ja runoja. Aika outoa olisi ollut kirjoittaa jotenkin lapsenomaisesti enää tuossa vaiheessa.
Lahjakkaiden, runsaasti lukevien ja kypsienkin 13-vuotaiden tekstissä on edelleen puhekielisyyksiä ja taivtus- ja pilkutusvirheitä, silloinkin kun ainekirjoituksessa pyritään mahdollisimman yleiskieliseen ilmaisuun. Muualla, erityisesti somessa ja ylipäänsä netissä puhekielinen teksti on normi, josta teinille ei tulisi edes mieleen pyrkiä pois. Jos AP on teinityttö, minä syön kuumemittarini:D
T. Yläkoulun äidinkielenopettaja
Ei ollut minulla aikanaan, tosin siitä jo 30 vuotta kun olin yläasteella. Puhdasta kirjakieltä kirjoitin.
Aloitus on lähes kymmenen vuoden takaa. Ovatkohan ap'n ajatukset muuttuneet yhtään?
Taidan itse olla samanlainen. Onkohan minulla yhtäkään merkkivaatetta? Eipä taida. Siis jos ostan vaatteen niin kyllä se on malli ja sopivuus, en edes katso jotain minkä merkkinen se nyt olikaan -)))! Hintakin on sama, jos on mukava niin ptan sen. Taidan muuten ostaa vaatteita ....3 vuoden välein. Olenkohan minä ns. pudonnut jo kelkasta..