En olisi arvannut, että elämä voi olla kolmekymppisenä ohi

Saisit vähän perspektiiviä elämään kun sairastuisit esim. syöpään. Kun kohtaat kuolemanpelon niin tuollaiset pikkuläiskät elämässä unohtuu aika pian. Jokainen päivä, jonka saa elää terveenä ja viettää lähimmistesi kanssa on lahja, jota ei kannata väheksyä.

Läheinen ystäväni käy läpi tilannetta, jossa hänen henkensä on hyvin epävarmoissa kantimissa ja voin sanoa, että silloin kun tajuat, että elämme täällä vain kerran ja sekin kerta on aika pienestä kiinni niin alkaa olemaan kellossa aivan toisenlainen ääni.

Hävettää ihan kuunnella kun jotkut ihmiset valittavat ihan normaali arjesta, miten raskasta on kun on työtä ja lapsia hoidettavana ja parisuhdekin on huono. Nuo kaikki asiat olette aivan itse hankkineet elämäänne eikä niitä ole kukaan teille väkisin laittanut.

Nauttikaa elämästä ja stressatkaa vähemmän. Kuka tahansa meistä saattaa kuolla vaikka tältä istumalta.

Vierailija kirjoitti:

Hommaa rakastaja.

Naista kehotetaan pettämään ihan vain piristyksen vuoksi ja mies ristiinnaulitaan, jos ottaa eron rakastuttuaan toiseen. Siinä tämän päivän tasa-arvoa.

Elli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin aikalailla samanlaisessa tilanteessa hieman sinua vanhempana, n. 35-vuotiaana. Kun en muuta osannut luin erilaisia elämäntaito-oppaita, kävin energiahoidossa ja etsin itseäni, mietin ja pähkäilin. Näistä oli apua, sillä tajusin, että vain minä itse voin vaikuttaa omaan elämääni, ei kukaan muu, ei edes mieheni. Vaikka kuinka oli ikävää ja hankalaa, päätin miettiä millaista elämää haluan elää ja uskoa sitten unelmaani ja myös lähteä pyrkimään sitä kohti. Ei väkisellä puskien, vaan pienissä erissä, asia kerrallaan siten kuin hyvältä tuntui. Ja hoksasin myös, että miestäni en voi muuttaa, voin muuttaa vain itseäni.

Uskomatonta, mutta totta, se toimi. Halusin onnellisen parisuhteen ja perhe-elämän, mietin mitä voin tehdä sen eteen? Aloin toimia niinkuin olisin halunnut mieheni toimivan; tein asioita, joista ajattelin hänen pitävän ja ilahtuvan. Toivotin hyvät huomenet ja työpäivät, otin hänet vastaan työpäivän jälkeen hymy huulillani, suukotin ohimennen, kehaisin jostain, toin kaupasta pari olutpulloa lauantaiksi. Ja kyllä, harrastin myös seksiä, vaikka en olisi aina itse halunnut. Melko lyhyessä ajassa tuosta alkoi olla apua, miehenikin oli paremmalla tuulella, teki enemmän kotitöitä, oli paremmin läsnä arjessa, alkoi huomioida minua. Aloimme puhua ja selvittää solmuja, kerroimme toiveistamme ja haluistamme ja mietimme yhdessä niihin ratkaisuja. Tulimme vähitellen läheisemmiksi kuin olimme koskaan olleet. Aloimme ymmärtämään toisiamme. Rakkaus heräsi vähitellen uudelleen, ja minunkin alkoi tehdä mieli seksiä yhtä paljon kuin miehelläni.

Kun parisuhde oli paremmalla tolalla, se heijastui kaikkeen; jaksoi paremmin keskittyä lapsiin, nukuin paremmin, järjestimme toisillemme aikaa harrastaa jotain, käydä edes lenkillä, jos ei muuta ehtinyt. Ja järjestimme kahdenkeskistä aikaa, ihana viikonloppu silloin, tällöin hotellissa. Suhteemme lujittui, meistä tuli toistemme parhaita ystäviä ja samalla oli romantiikkaa ja nautinnollista seksiä.

Minun elämäni paras ratkaisu oli olla eroamatta, päättää yrittää korjata tilanne. Nyt olemme jo viisikymppisiä ja edelleen erittäin onnellisia, en voisi kuvitella parempaa ja onnellisempaa parisuhdetta. Ja on ihanaa, kun perhe on kasassa, upeaa yhdessä seurata aikuistuvia lapsia.

Vähitellen saimme muutenkin asioita järjestykseen, minä ryhdyin yrittäjäksi, enkä ole sitäkään katunut. Työ kulkee koko ajan mukana ja sitä on paljon, lomaa vähemmän kuin vieraan työssä, mutta toisaalta voin vaikuttaa melko paljon työaikoihini ja sisältöön. Halutessani voin tehdä 7-päiväisen viikon, kun on sadekelit ja aurinkoisella säällä pidän muutaman vapaapäivän, voin lähteä perjataina viikonlopn viettoon jo puolilta päivin. Toisaalta voin joutua tekemään paperihommia sunnuntaina. Tykkään kuitenkin, aina työ ei edes tunnu työltä, se on vain osa elämää. Enimmäkseen nautin työstäni.

Teimme myös talouteen vaikuttavia ratkaisuja; myimme uudehkon talomme kaupungissa ja ostimme vanhemman talon maalta. Erinomainen ratkaisu, lainataakka pieneni puoleen ja nyt se on jo maksettu. Ihana luonto ympärillä on suuri voimavara. Rakastan tätä hiljaisuutta ja rauhaa.

Mieti rauhassa mitä haluat elämältä. Ei sinulla ole kiire mihinkään, olet vielä nuori ja ehdit vaikka mitä. Älä tee hätiköityjä päätöksiä, etene rauhassa ja usko parempaan. Onnea elämääsi!

Kuulostat ihanalta ihmiseltä! Kaikkea hyvää sinulle! :)

Niin varmaan onkin. Johtuu ihan siitä, että tekstin kirjoittanut osaa käsitellä asioita aikuisena, eikä vain suolla katkeraa paskaa. Aina riittää näitä eroamisen suosittelijoita. Koska "erosinhan minäkin", sillä ei ole väliä oliko se lopulta hyvä päätös, kunhan muutkin eroavat.

Samin terapeutin tavoin, kysyn sinulta: "Miksi"?

Ap aloituksessa: "Itse en keksi mitään syytä miksi haluaisin elää". Että tällainen ihana ÄITI ihminen taas tällä kertaa. Ihan peukkua nostan, kun on pitänyt ne lapset tähän maailmaan tehdä. Hyvä äiti varmasti. Lisää tällaisia!

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi työssä? Jos, niin hän on velvollinen elättämään sinut. Voisitko harkita töistä pois jäämistä? Toki siitä seuraa karenssi, mutta jos sinulla on säästöjä tai miehesi tulot ovat korkeat, tätä kannattaisi minusta harkita. Saisit rauhassa katsoa uutta alaa itsellesi. Riittävätkö voimavarasi tällä hetkellä toisen työpaikan hakemiseen? Perhana, jätä osa kotihommista tekemättä! Katso edes, että motivoituuko miehesi hoitamaan niitä, jos palvelu ei enää pelaakaan.

Buhahaa.. mieskin voi jäädä pois töistä ja odottaa vaimon elättävän :D

(eikä lain mukaan ole pakko kaitsea lapsia päivällä, voi istua vaikka pubissa)

It takes two to tango

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Minä olin aikalailla samanlaisessa tilanteessa hieman sinua vanhempana, n. 35-vuotiaana. Kun en muuta osannut luin erilaisia elämäntaito-oppaita, kävin energiahoidossa ja etsin itseäni, mietin ja pähkäilin. Näistä oli apua, sillä tajusin, että vain minä itse voin vaikuttaa omaan elämääni, ei kukaan muu, ei edes mieheni. Vaikka kuinka oli ikävää ja hankalaa, päätin miettiä millaista elämää haluan elää ja uskoa sitten unelmaani ja myös lähteä pyrkimään sitä kohti. Ei väkisellä puskien, vaan pienissä erissä, asia kerrallaan siten kuin hyvältä tuntui. Ja hoksasin myös, että miestäni en voi muuttaa, voin muuttaa vain itseäni.

Uskomatonta, mutta totta, se toimi. Halusin onnellisen parisuhteen ja perhe-elämän, mietin mitä voin tehdä sen eteen? Aloin toimia niinkuin olisin halunnut mieheni toimivan; tein asioita, joista ajattelin hänen pitävän ja ilahtuvan. Toivotin hyvät huomenet ja työpäivät, otin hänet vastaan työpäivän jälkeen hymy huulillani, suukotin ohimennen, kehaisin jostain, toin kaupasta pari olutpulloa lauantaiksi. Ja kyllä, harrastin myös seksiä, vaikka en olisi aina itse halunnut. Melko lyhyessä ajassa tuosta alkoi olla apua, miehenikin oli paremmalla tuulella, teki enemmän kotitöitä, oli paremmin läsnä arjessa, alkoi huomioida minua. Aloimme puhua ja selvittää solmuja, kerroimme toiveistamme ja haluistamme ja mietimme yhdessä niihin ratkaisuja. Tulimme vähitellen läheisemmiksi kuin olimme koskaan olleet. Aloimme ymmärtämään toisiamme. Rakkaus heräsi vähitellen uudelleen, ja minunkin alkoi tehdä mieli seksiä yhtä paljon kuin miehelläni.

Kun parisuhde oli paremmalla tolalla, se heijastui kaikkeen; jaksoi paremmin keskittyä lapsiin, nukuin paremmin, järjestimme toisillemme aikaa harrastaa jotain, käydä edes lenkillä, jos ei muuta ehtinyt. Ja järjestimme kahdenkeskistä aikaa, ihana viikonloppu silloin, tällöin hotellissa. Suhteemme lujittui, meistä tuli toistemme parhaita ystäviä ja samalla oli romantiikkaa ja nautinnollista seksiä.

Minun elämäni paras ratkaisu oli olla eroamatta, päättää yrittää korjata tilanne. Nyt olemme jo viisikymppisiä ja edelleen erittäin onnellisia, en voisi kuvitella parempaa ja onnellisempaa parisuhdetta. Ja on ihanaa, kun perhe on kasassa, upeaa yhdessä seurata aikuistuvia lapsia.

Vähitellen saimme muutenkin asioita järjestykseen, minä ryhdyin yrittäjäksi, enkä ole sitäkään katunut. Työ kulkee koko ajan mukana ja sitä on paljon, lomaa vähemmän kuin vieraan työssä, mutta toisaalta voin vaikuttaa melko paljon työaikoihini ja sisältöön. Halutessani voin tehdä 7-päiväisen viikon, kun on sadekelit ja aurinkoisella säällä pidän muutaman vapaapäivän, voin lähteä perjataina viikonlopn viettoon jo puolilta päivin. Toisaalta voin joutua tekemään paperihommia sunnuntaina. Tykkään kuitenkin, aina työ ei edes tunnu työltä, se on vain osa elämää. Enimmäkseen nautin työstäni.

Teimme myös talouteen vaikuttavia ratkaisuja; myimme uudehkon talomme kaupungissa ja ostimme vanhemman talon maalta. Erinomainen ratkaisu, lainataakka pieneni puoleen ja nyt se on jo maksettu. Ihana luonto ympärillä on suuri voimavara. Rakastan tätä hiljaisuutta ja rauhaa.

Mieti rauhassa mitä haluat elämältä. Ei sinulla ole kiire mihinkään, olet vielä nuori ja ehdit vaikka mitä. Älä tee hätiköityjä päätöksiä, etene rauhassa ja usko parempaan. Onnea elämääsi!

Tästä tulisi monen ottaa opiksi. Rakkaus on tahdon asia. Paitsi parisuhteen myös itsen ja omien asenteiden eteen pitää tehdä työtä. Tahdotko sinä rakastaa?

Ainakin sulla on se mies. Joillakin meistä ei ole ketään...