Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Arkisto
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II
Kommentit (8206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katkera ja vihainen. Mutta se ei muuta todellisuutta. Sinä aloitit radiohiljaisuuden koska et välittänyt
Pura nuo fiiliksesi siihen mieheen äläkä vain itke täällä, niin ehkä olosi helpottaa
En suosittele. Radiohiljaisuus on selvä viesti, ettei henkilö halua olla tekemisissä ja tuo valittaja saisi itselleen luultavasti vain pahemman olon, jos yrittäisi alkaa suoraan kohteelle purkamaan.
Niinno, mulla joskus kun jollekkin laitan viestiä niin alkaa heikottaan/pyörryttään. Mut ehkä se johtuu siitä että viestittelin väärälle henkilölle. Ite oon suoraan puhunut ja se on mua helpottanut vaikka vastakaikua ei ole tullutkaan.
Niin, ihmiset kokee asioita eri tavoin.
Mä henkilökohtaisesti en koe mielekkääksi enkä nää mitään pointtia siinä, että alkaisin väen vängällä vuodattaan tunteitani ihmiselle, jota ei kiinnosta.
Sehän on jo ajatuksena todella typerä ja nöyryyttäväkin.En tosin muutenkaan koe yleensä tarvetta "selvitellä" asioita, siis jotain sellasia keskusteluita jonkun menneisyyden duden kanssa mitkä joillekin ihmisille on tärkeitä.
Jos joku asia ei ole luontevasti tullut selvitetyksi ja mulla jää jotain hampaan koloon, niin olen yksin hiljaisuudessa ja käyn päässäni sellasta dialogia jolla käsittelen asian itsekseni.
Käytäntö ei ole ihan noin simppeli miltä näin kirjoitettuna voisi kuulostaa, mutta se on mun tapa ja ajan kanssa kyllä toimiva, eli jos vaikka joskus kolme vuotta sitten on tapahtunut jotain minkä olisi voinut/olisin silloin, siinä hetkessä halunnut selvittää, mutta niin ei jostain syystä käynyt/ollut mahdollista, niin ei mulla enää liikuta sellainen asia enkä koe mitään tarvetta puhua sellaisen ihmisen kanssa enää, joka niihin asioihin liittyi, koska olen itse käsitellyt asian valmiiksi jo pari vuotta sitten.
Esimerkkinä siis. Voisin kuvitella, että monella muullakin on näin.Elämä jatkuu kuitenkin lopulta, aina.
Ja avaimet siihen on vain henkilöllä itsellään.Ei kukaan jaksa kolmea vuotta sua ajatella. Älä kuvittele liikoja itsestäsi...
:DDDDDDD
En usko, että kolmea vuotta aktiivisesti ajatteli, mutta kolmen vuoden kuluttua sai yhtäkkiä jonkun "idean", että menneisyys pitää selvittää NYT.
Väitti kyllä ajattelevansa ja katuvansa "joka päivä", mutta uskon sen olleen osa hänen vakuuttelu-strategiaa.
Todennäköisesti oli vaan ajanut itsensä ja elämänsä siihen pisteeseen, ettei keksinyt enää ketään muuta ihmistä kenen hameenhelmoihin yrittäisi tukeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katkera ja vihainen. Mutta se ei muuta todellisuutta. Sinä aloitit radiohiljaisuuden koska et välittänyt
Pura nuo fiiliksesi siihen mieheen äläkä vain itke täällä, niin ehkä olosi helpottaa
En suosittele. Radiohiljaisuus on selvä viesti, ettei henkilö halua olla tekemisissä ja tuo valittaja saisi itselleen luultavasti vain pahemman olon, jos yrittäisi alkaa suoraan kohteelle purkamaan.
Niinno, mulla joskus kun jollekkin laitan viestiä niin alkaa heikottaan/pyörryttään. Mut ehkä se johtuu siitä että viestittelin väärälle henkilölle. Ite oon suoraan puhunut ja se on mua helpottanut vaikka vastakaikua ei ole tullutkaan.
Niin, ihmiset kokee asioita eri tavoin.
Mä henkilökohtaisesti en koe mielekkääksi enkä nää mitään pointtia siinä, että alkaisin väen vängällä vuodattaan tunteitani ihmiselle, jota ei kiinnosta.
Sehän on jo ajatuksena todella typerä ja nöyryyttäväkin.En tosin muutenkaan koe yleensä tarvetta "selvitellä" asioita, siis jotain sellasia keskusteluita jonkun menneisyyden duden kanssa mitkä joillekin ihmisille on tärkeitä.
Jos joku asia ei ole luontevasti tullut selvitetyksi ja mulla jää jotain hampaan koloon, niin olen yksin hiljaisuudessa ja käyn päässäni sellasta dialogia jolla käsittelen asian itsekseni.
Käytäntö ei ole ihan noin simppeli miltä näin kirjoitettuna voisi kuulostaa, mutta se on mun tapa ja ajan kanssa kyllä toimiva, eli jos vaikka joskus kolme vuotta sitten on tapahtunut jotain minkä olisi voinut/olisin silloin, siinä hetkessä halunnut selvittää, mutta niin ei jostain syystä käynyt/ollut mahdollista, niin ei mulla enää liikuta sellainen asia enkä koe mitään tarvetta puhua sellaisen ihmisen kanssa enää, joka niihin asioihin liittyi, koska olen itse käsitellyt asian valmiiksi jo pari vuotta sitten.
Esimerkkinä siis. Voisin kuvitella, että monella muullakin on näin.Elämä jatkuu kuitenkin lopulta, aina.
Ja avaimet siihen on vain henkilöllä itsellään.Ei kukaan jaksa kolmea vuotta sua ajatella. Älä kuvittele liikoja itsestäsi...
:DDDDDDD
En usko, että kolmea vuotta aktiivisesti ajatteli, mutta kolmen vuoden kuluttua sai yhtäkkiä jonkun "idean", että menneisyys pitää selvittää NYT.Väitti kyllä ajattelevansa ja katuvansa "joka päivä", mutta uskon sen olleen osa hänen vakuuttelu-strategiaa.
Todennäköisesti oli vaan ajanut itsensä ja elämänsä siihen pisteeseen, ettei keksinyt enää ketään muuta ihmistä kenen hameenhelmoihin yrittäisi tukeutua.
Tai ehkä sinä olet vain niin poikkeuksellinen nainen, että hän muistaa sinut vielä vaikka menisi kolme tai kolmekymmentä vuotta eikä hän ole siinä välissä tavannut ketään vertaistaan. Olisit imarreltu.
Mit helv... en oo koittanut taivutella missään vaiheessa ja sä näytit täällä luontees. Mulla on nyt hyvä olla enkä kaipaile. Musta tuntuu et sä koitat kaataa nyt kaiken mun niskaan. Ja mä en vaan ymmärrä, ja sun mielestä mun ei tartte.
Vierailija kirjoitti:
Mit helv... en oo koittanut taivutella missään vaiheessa ja sä näytit täällä luontees. Mulla on nyt hyvä olla enkä kaipaile. Musta tuntuu et sä koitat kaataa nyt kaiken mun niskaan. Ja mä en vaan ymmärrä, ja sun mielestä mun ei tartte.
Vai meneekö ihmiset nyt sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katkera ja vihainen. Mutta se ei muuta todellisuutta. Sinä aloitit radiohiljaisuuden koska et välittänyt
Pura nuo fiiliksesi siihen mieheen äläkä vain itke täällä, niin ehkä olosi helpottaa
En suosittele. Radiohiljaisuus on selvä viesti, ettei henkilö halua olla tekemisissä ja tuo valittaja saisi itselleen luultavasti vain pahemman olon, jos yrittäisi alkaa suoraan kohteelle purkamaan.
Niinno, mulla joskus kun jollekkin laitan viestiä niin alkaa heikottaan/pyörryttään. Mut ehkä se johtuu siitä että viestittelin väärälle henkilölle. Ite oon suoraan puhunut ja se on mua helpottanut vaikka vastakaikua ei ole tullutkaan.
Niin, ihmiset kokee asioita eri tavoin.
Mä henkilökohtaisesti en koe mielekkääksi enkä nää mitään pointtia siinä, että alkaisin väen vängällä vuodattaan tunteitani ihmiselle, jota ei kiinnosta.
Sehän on jo ajatuksena todella typerä ja nöyryyttäväkin.En tosin muutenkaan koe yleensä tarvetta "selvitellä" asioita, siis jotain sellasia keskusteluita jonkun menneisyyden duden kanssa mitkä joillekin ihmisille on tärkeitä.
Jos joku asia ei ole luontevasti tullut selvitetyksi ja mulla jää jotain hampaan koloon, niin olen yksin hiljaisuudessa ja käyn päässäni sellasta dialogia jolla käsittelen asian itsekseni.
Käytäntö ei ole ihan noin simppeli miltä näin kirjoitettuna voisi kuulostaa, mutta se on mun tapa ja ajan kanssa kyllä toimiva, eli jos vaikka joskus kolme vuotta sitten on tapahtunut jotain minkä olisi voinut/olisin silloin, siinä hetkessä halunnut selvittää, mutta niin ei jostain syystä käynyt/ollut mahdollista, niin ei mulla enää liikuta sellainen asia enkä koe mitään tarvetta puhua sellaisen ihmisen kanssa enää, joka niihin asioihin liittyi, koska olen itse käsitellyt asian valmiiksi jo pari vuotta sitten.
Esimerkkinä siis. Voisin kuvitella, että monella muullakin on näin.Elämä jatkuu kuitenkin lopulta, aina.
Ja avaimet siihen on vain henkilöllä itsellään.Ei kukaan jaksa kolmea vuotta sua ajatella. Älä kuvittele liikoja itsestäsi...
:DDDDDDD
En usko, että kolmea vuotta aktiivisesti ajatteli, mutta kolmen vuoden kuluttua sai yhtäkkiä jonkun "idean", että menneisyys pitää selvittää NYT.Väitti kyllä ajattelevansa ja katuvansa "joka päivä", mutta uskon sen olleen osa hänen vakuuttelu-strategiaa.
Todennäköisesti oli vaan ajanut itsensä ja elämänsä siihen pisteeseen, ettei keksinyt enää ketään muuta ihmistä kenen hameenhelmoihin yrittäisi tukeutua.Tai ehkä sinä olet vain niin poikkeuksellinen nainen, että hän muistaa sinut vielä vaikka menisi kolme tai kolmekymmentä vuotta eikä hän ole siinä välissä tavannut ketään vertaistaan. Olisit imarreltu.
Ei minussa ole mitään poikkeuksellista.
Se mies on vaan sössijä eikä ole sen jälkeen saanut mitään muita kuin noloja tuhnuja.
Ja sellanen se on nykyisin itsekin (ja siksi mikään, mikä siltä tulee ei voi olla imartelevaa), ihmiset kehittyy etenkin nuorena paljon.
Toiset positiiviseen suuntaan, toiset taas ottaa takapakkia ja tottakai ne sitten vuosien päästä miettii, että miks mä tein ne valinnat silloin.:D
Ehkä mulla ei just siks olekaan menneisyydessä ketään ketä kaipailisin tai haluaisin puhua yhtään mitään, kun ei rehellisesti kaduta yhtään, etten ole jäänyt elämään kenenkään menneisyydessä olleen miehen kanssa.
Nykyhetkessä on joku, mistä ehkä kaduttavaa keksin, mutta toisaalta en luultavasti olisi voinut kuitenkaan vaikuttaa mihinkään mitenkään.
Ymmärrän kyllä, miksi häntä ei kiinnosta (ei minuakaan kiinnostaisi, jos olisin hän).
Huvittavaa, kun ihmiset kuvittelevat täällä anonyymisti kirjoittelevien kirjoittavan just heille:D
Naiset kirjoittelee toisilleen:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totuttelen ajatukseen etten saa sua omakseni koskaan.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katkera ja vihainen. Mutta se ei muuta todellisuutta. Sinä aloitit radiohiljaisuuden koska et välittänyt
Pura nuo fiiliksesi siihen mieheen äläkä vain itke täällä, niin ehkä olosi helpottaa
En suosittele. Radiohiljaisuus on selvä viesti, ettei henkilö halua olla tekemisissä ja tuo valittaja saisi itselleen luultavasti vain pahemman olon, jos yrittäisi alkaa suoraan kohteelle purkamaan.
Niinno, mulla joskus kun jollekkin laitan viestiä niin alkaa heikottaan/pyörryttään. Mut ehkä se johtuu siitä että viestittelin väärälle henkilölle. Ite oon suoraan puhunut ja se on mua helpottanut vaikka vastakaikua ei ole tullutkaan.
Niin, ihmiset kokee asioita eri tavoin.
Mä henkilökohtaisesti en koe mielekkääksi enkä nää mitään pointtia siinä, että alkaisin väen vängällä vuodattaan tunteitani ihmiselle, jota ei kiinnosta.
Sehän on jo ajatuksena todella typerä ja nöyryyttäväkin.En tosin muutenkaan koe yleensä tarvetta "selvitellä" asioita, siis jotain sellasia keskusteluita jonkun menneisyyden duden kanssa mitkä joillekin ihmisille on tärkeitä.
Jos joku asia ei ole luontevasti tullut selvitetyksi ja mulla jää jotain hampaan koloon, niin olen yksin hiljaisuudessa ja käyn päässäni sellasta dialogia jolla käsittelen asian itsekseni.
Käytäntö ei ole ihan noin simppeli miltä näin kirjoitettuna voisi kuulostaa, mutta se on mun tapa ja ajan kanssa kyllä toimiva, eli jos vaikka joskus kolme vuotta sitten on tapahtunut jotain minkä olisi voinut/olisin silloin, siinä hetkessä halunnut selvittää, mutta niin ei jostain syystä käynyt/ollut mahdollista, niin ei mulla enää liikuta sellainen asia enkä koe mitään tarvetta puhua sellaisen ihmisen kanssa enää, joka niihin asioihin liittyi, koska olen itse käsitellyt asian valmiiksi jo pari vuotta sitten.
Esimerkkinä siis. Voisin kuvitella, että monella muullakin on näin.Elämä jatkuu kuitenkin lopulta, aina.
Ja avaimet siihen on vain henkilöllä itsellään.Ei kukaan jaksa kolmea vuotta sua ajatella. Älä kuvittele liikoja itsestäsi...
:DDDDDDD
En usko, että kolmea vuotta aktiivisesti ajatteli, mutta kolmen vuoden kuluttua sai yhtäkkiä jonkun "idean", että menneisyys pitää selvittää NYT.Väitti kyllä ajattelevansa ja katuvansa "joka päivä", mutta uskon sen olleen osa hänen vakuuttelu-strategiaa.
Todennäköisesti oli vaan ajanut itsensä ja elämänsä siihen pisteeseen, ettei keksinyt enää ketään muuta ihmistä kenen hameenhelmoihin yrittäisi tukeutua.Tai ehkä sinä olet vain niin poikkeuksellinen nainen, että hän muistaa sinut vielä vaikka menisi kolme tai kolmekymmentä vuotta eikä hän ole siinä välissä tavannut ketään vertaistaan. Olisit imarreltu.
Ei minussa ole mitään poikkeuksellista.
Se mies on vaan sössijä eikä ole sen jälkeen saanut mitään muita kuin noloja tuhnuja.
Ja sellanen se on nykyisin itsekin (ja siksi mikään, mikä siltä tulee ei voi olla imartelevaa), ihmiset kehittyy etenkin nuorena paljon.
Toiset positiiviseen suuntaan, toiset taas ottaa takapakkia ja tottakai ne sitten vuosien päästä miettii, että miks mä tein ne valinnat silloin.:DEhkä mulla ei just siks olekaan menneisyydessä ketään ketä kaipailisin tai haluaisin puhua yhtään mitään, kun ei rehellisesti kaduta yhtään, etten ole jäänyt elämään kenenkään menneisyydessä olleen miehen kanssa.
Nykyhetkessä on joku, mistä ehkä kaduttavaa keksin, mutta toisaalta en luultavasti olisi voinut kuitenkaan vaikuttaa mihinkään mitenkään.
Ymmärrän kyllä, miksi häntä ei kiinnosta (ei minuakaan kiinnostaisi, jos olisin hän).
Miksi häntä ei voisi muka kiinnostaa? Älä vähättele itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko julkaista jotain somessa, niin painan sulle sata tykkäystä koska oot niin hot 😛
Ei näy tykkäystä sulta.:/
Sait muutenkin niin paljon tykkäyksiä, että minun tykkäykseni ei siinä olisi paljoa painanut.
Voiko sitä laskea radiohiljaisuudeksi, jos toinen pää luulee, että nyt on vaihdettu taajuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet upein tuntemani ihminen ja tahdon vain, että olet onnellinen. Rakastan sinua.
Vierailija kirjoitti:
Olet upein tuntemani ihminen ja tahdon vain, että olet onnellinen. Rakastan sinua.
Pysy kaukana, niin olen vieläkin onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, kun ihmiset kuvittelevat täällä anonyymisti kirjoittelevien kirjoittavan just heille:D
Naiset kirjoittelee toisilleen:D
Ei nyt ihan niinkään. Huhujen mukaan tänne on kirjoitellut joskus myös "munaton mies". Ja "varmaan joku homo". 😂
Vierailija kirjoitti:
Sun tykkäykset ei merkitse enää mitään. Yritä pysyä joskus lojaalina kumppanilles.
Kannattaisko yrittää ite samaa? Ootte kuin luodut toisillenne. Oon iloinen puolestas, että saat katsella häntä loppuikäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katkera ja vihainen. Mutta se ei muuta todellisuutta. Sinä aloitit radiohiljaisuuden koska et välittänyt
Pura nuo fiiliksesi siihen mieheen äläkä vain itke täällä, niin ehkä olosi helpottaa
En suosittele. Radiohiljaisuus on selvä viesti, ettei henkilö halua olla tekemisissä ja tuo valittaja saisi itselleen luultavasti vain pahemman olon, jos yrittäisi alkaa suoraan kohteelle purkamaan.
Niinno, mulla joskus kun jollekkin laitan viestiä niin alkaa heikottaan/pyörryttään. Mut ehkä se johtuu siitä että viestittelin väärälle henkilölle. Ite oon suoraan puhunut ja se on mua helpottanut vaikka vastakaikua ei ole tullutkaan.
Niin, ihmiset kokee asioita eri tavoin.
Mä henkilökohtaisesti en koe mielekkääksi enkä nää mitään pointtia siinä, että alkaisin väen vängällä vuodattaan tunteitani ihmiselle, jota ei kiinnosta.
Sehän on jo ajatuksena todella typerä ja nöyryyttäväkin.En tosin muutenkaan koe yleensä tarvetta "selvitellä" asioita, siis jotain sellasia keskusteluita jonkun menneisyyden duden kanssa mitkä joillekin ihmisille on tärkeitä.
Jos joku asia ei ole luontevasti tullut selvitetyksi ja mulla jää jotain hampaan koloon, niin olen yksin hiljaisuudessa ja käyn päässäni sellasta dialogia jolla käsittelen asian itsekseni.
Käytäntö ei ole ihan noin simppeli miltä näin kirjoitettuna voisi kuulostaa, mutta se on mun tapa ja ajan kanssa kyllä toimiva, eli jos vaikka joskus kolme vuotta sitten on tapahtunut jotain minkä olisi voinut/olisin silloin, siinä hetkessä halunnut selvittää, mutta niin ei jostain syystä käynyt/ollut mahdollista, niin ei mulla enää liikuta sellainen asia enkä koe mitään tarvetta puhua sellaisen ihmisen kanssa enää, joka niihin asioihin liittyi, koska olen itse käsitellyt asian valmiiksi jo pari vuotta sitten.
Esimerkkinä siis. Voisin kuvitella, että monella muullakin on näin.Elämä jatkuu kuitenkin lopulta, aina.
Ja avaimet siihen on vain henkilöllä itsellään.Ei kukaan jaksa kolmea vuotta sua ajatella. Älä kuvittele liikoja itsestäsi...
:DDDDDDD
En usko, että kolmea vuotta aktiivisesti ajatteli, mutta kolmen vuoden kuluttua sai yhtäkkiä jonkun "idean", että menneisyys pitää selvittää NYT.Väitti kyllä ajattelevansa ja katuvansa "joka päivä", mutta uskon sen olleen osa hänen vakuuttelu-strategiaa.
Todennäköisesti oli vaan ajanut itsensä ja elämänsä siihen pisteeseen, ettei keksinyt enää ketään muuta ihmistä kenen hameenhelmoihin yrittäisi tukeutua.Tai ehkä sinä olet vain niin poikkeuksellinen nainen, että hän muistaa sinut vielä vaikka menisi kolme tai kolmekymmentä vuotta eikä hän ole siinä välissä tavannut ketään vertaistaan. Olisit imarreltu.
Ei minussa ole mitään poikkeuksellista.
Se mies on vaan sössijä eikä ole sen jälkeen saanut mitään muita kuin noloja tuhnuja.
Ja sellanen se on nykyisin itsekin (ja siksi mikään, mikä siltä tulee ei voi olla imartelevaa), ihmiset kehittyy etenkin nuorena paljon.
Toiset positiiviseen suuntaan, toiset taas ottaa takapakkia ja tottakai ne sitten vuosien päästä miettii, että miks mä tein ne valinnat silloin.:DEhkä mulla ei just siks olekaan menneisyydessä ketään ketä kaipailisin tai haluaisin puhua yhtään mitään, kun ei rehellisesti kaduta yhtään, etten ole jäänyt elämään kenenkään menneisyydessä olleen miehen kanssa.
Nykyhetkessä on joku, mistä ehkä kaduttavaa keksin, mutta toisaalta en luultavasti olisi voinut kuitenkaan vaikuttaa mihinkään mitenkään.
Ymmärrän kyllä, miksi häntä ei kiinnosta (ei minuakaan kiinnostaisi, jos olisin hän).Miksi häntä ei voisi muka kiinnostaa? Älä vähättele itseäsi.
En vähättele, olen vain realisti.
Se on fakta, ettei häntä kiinnosta. Tosi ja asia.
Minkä ymmärrän syistä: en ole tosiaan ole mitenkään poikkeuksellinen, mielenkiintoinen tms. vaan aika tylsä ja semisti erakoitunut, ahdistava ihminen.
En ole ollenkaan hänen tyylisensä enkä istu siihen muottiin, mitä hän haluaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katkera ja vihainen. Mutta se ei muuta todellisuutta. Sinä aloitit radiohiljaisuuden koska et välittänyt
Pura nuo fiiliksesi siihen mieheen äläkä vain itke täällä, niin ehkä olosi helpottaa
En suosittele. Radiohiljaisuus on selvä viesti, ettei henkilö halua olla tekemisissä ja tuo valittaja saisi itselleen luultavasti vain pahemman olon, jos yrittäisi alkaa suoraan kohteelle purkamaan.
Niinno, mulla joskus kun jollekkin laitan viestiä niin alkaa heikottaan/pyörryttään. Mut ehkä se johtuu siitä että viestittelin väärälle henkilölle. Ite oon suoraan puhunut ja se on mua helpottanut vaikka vastakaikua ei ole tullutkaan.
Niin, ihmiset kokee asioita eri tavoin.
Mä henkilökohtaisesti en koe mielekkääksi enkä nää mitään pointtia siinä, että alkaisin väen vängällä vuodattaan tunteitani ihmiselle, jota ei kiinnosta.
Sehän on jo ajatuksena todella typerä ja nöyryyttäväkin.En tosin muutenkaan koe yleensä tarvetta "selvitellä" asioita, siis jotain sellasia keskusteluita jonkun menneisyyden duden kanssa mitkä joillekin ihmisille on tärkeitä.
Jos joku asia ei ole luontevasti tullut selvitetyksi ja mulla jää jotain hampaan koloon, niin olen yksin hiljaisuudessa ja käyn päässäni sellasta dialogia jolla käsittelen asian itsekseni.
Käytäntö ei ole ihan noin simppeli miltä näin kirjoitettuna voisi kuulostaa, mutta se on mun tapa ja ajan kanssa kyllä toimiva, eli jos vaikka joskus kolme vuotta sitten on tapahtunut jotain minkä olisi voinut/olisin silloin, siinä hetkessä halunnut selvittää, mutta niin ei jostain syystä käynyt/ollut mahdollista, niin ei mulla enää liikuta sellainen asia enkä koe mitään tarvetta puhua sellaisen ihmisen kanssa enää, joka niihin asioihin liittyi, koska olen itse käsitellyt asian valmiiksi jo pari vuotta sitten.
Esimerkkinä siis. Voisin kuvitella, että monella muullakin on näin.Elämä jatkuu kuitenkin lopulta, aina.
Ja avaimet siihen on vain henkilöllä itsellään.Ei kukaan jaksa kolmea vuotta sua ajatella. Älä kuvittele liikoja itsestäsi...
:DDDDDDD
En usko, että kolmea vuotta aktiivisesti ajatteli, mutta kolmen vuoden kuluttua sai yhtäkkiä jonkun "idean", että menneisyys pitää selvittää NYT.Väitti kyllä ajattelevansa ja katuvansa "joka päivä", mutta uskon sen olleen osa hänen vakuuttelu-strategiaa.
Todennäköisesti oli vaan ajanut itsensä ja elämänsä siihen pisteeseen, ettei keksinyt enää ketään muuta ihmistä kenen hameenhelmoihin yrittäisi tukeutua.Tai ehkä sinä olet vain niin poikkeuksellinen nainen, että hän muistaa sinut vielä vaikka menisi kolme tai kolmekymmentä vuotta eikä hän ole siinä välissä tavannut ketään vertaistaan. Olisit imarreltu.
Ei minussa ole mitään poikkeuksellista.
Se mies on vaan sössijä eikä ole sen jälkeen saanut mitään muita kuin noloja tuhnuja.
Ja sellanen se on nykyisin itsekin (ja siksi mikään, mikä siltä tulee ei voi olla imartelevaa), ihmiset kehittyy etenkin nuorena paljon.
Toiset positiiviseen suuntaan, toiset taas ottaa takapakkia ja tottakai ne sitten vuosien päästä miettii, että miks mä tein ne valinnat silloin.:DEhkä mulla ei just siks olekaan menneisyydessä ketään ketä kaipailisin tai haluaisin puhua yhtään mitään, kun ei rehellisesti kaduta yhtään, etten ole jäänyt elämään kenenkään menneisyydessä olleen miehen kanssa.
Nykyhetkessä on joku, mistä ehkä kaduttavaa keksin, mutta toisaalta en luultavasti olisi voinut kuitenkaan vaikuttaa mihinkään mitenkään.
Ymmärrän kyllä, miksi häntä ei kiinnosta (ei minuakaan kiinnostaisi, jos olisin hän).Miksi häntä ei voisi muka kiinnostaa? Älä vähättele itseäsi.
En vähättele, olen vain realisti.
Se on fakta, ettei häntä kiinnosta. Tosi ja asia.
Minkä ymmärrän syistä: en ole tosiaan ole mitenkään poikkeuksellinen, mielenkiintoinen tms. vaan aika tylsä ja semisti erakoitunut, ahdistava ihminen.
En ole ollenkaan hänen tyylisensä enkä istu siihen muottiin, mitä hän haluaa jne.
Taidatkin olla mies..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katkera ja vihainen. Mutta se ei muuta todellisuutta. Sinä aloitit radiohiljaisuuden koska et välittänyt
Pura nuo fiiliksesi siihen mieheen äläkä vain itke täällä, niin ehkä olosi helpottaa
En suosittele. Radiohiljaisuus on selvä viesti, ettei henkilö halua olla tekemisissä ja tuo valittaja saisi itselleen luultavasti vain pahemman olon, jos yrittäisi alkaa suoraan kohteelle purkamaan.
Niinno, mulla joskus kun jollekkin laitan viestiä niin alkaa heikottaan/pyörryttään. Mut ehkä se johtuu siitä että viestittelin väärälle henkilölle. Ite oon suoraan puhunut ja se on mua helpottanut vaikka vastakaikua ei ole tullutkaan.
Niin, ihmiset kokee asioita eri tavoin.
Mä henkilökohtaisesti en koe mielekkääksi enkä nää mitään pointtia siinä, että alkaisin väen vängällä vuodattaan tunteitani ihmiselle, jota ei kiinnosta.
Sehän on jo ajatuksena todella typerä ja nöyryyttäväkin.En tosin muutenkaan koe yleensä tarvetta "selvitellä" asioita, siis jotain sellasia keskusteluita jonkun menneisyyden duden kanssa mitkä joillekin ihmisille on tärkeitä.
Jos joku asia ei ole luontevasti tullut selvitetyksi ja mulla jää jotain hampaan koloon, niin olen yksin hiljaisuudessa ja käyn päässäni sellasta dialogia jolla käsittelen asian itsekseni.
Käytäntö ei ole ihan noin simppeli miltä näin kirjoitettuna voisi kuulostaa, mutta se on mun tapa ja ajan kanssa kyllä toimiva, eli jos vaikka joskus kolme vuotta sitten on tapahtunut jotain minkä olisi voinut/olisin silloin, siinä hetkessä halunnut selvittää, mutta niin ei jostain syystä käynyt/ollut mahdollista, niin ei mulla enää liikuta sellainen asia enkä koe mitään tarvetta puhua sellaisen ihmisen kanssa enää, joka niihin asioihin liittyi, koska olen itse käsitellyt asian valmiiksi jo pari vuotta sitten.
Esimerkkinä siis. Voisin kuvitella, että monella muullakin on näin.Elämä jatkuu kuitenkin lopulta, aina.
Ja avaimet siihen on vain henkilöllä itsellään.Ei kukaan jaksa kolmea vuotta sua ajatella. Älä kuvittele liikoja itsestäsi...
:DDDDDDD
En usko, että kolmea vuotta aktiivisesti ajatteli, mutta kolmen vuoden kuluttua sai yhtäkkiä jonkun "idean", että menneisyys pitää selvittää NYT.Väitti kyllä ajattelevansa ja katuvansa "joka päivä", mutta uskon sen olleen osa hänen vakuuttelu-strategiaa.
Todennäköisesti oli vaan ajanut itsensä ja elämänsä siihen pisteeseen, ettei keksinyt enää ketään muuta ihmistä kenen hameenhelmoihin yrittäisi tukeutua.Tai ehkä sinä olet vain niin poikkeuksellinen nainen, että hän muistaa sinut vielä vaikka menisi kolme tai kolmekymmentä vuotta eikä hän ole siinä välissä tavannut ketään vertaistaan. Olisit imarreltu.
Ei minussa ole mitään poikkeuksellista.
Se mies on vaan sössijä eikä ole sen jälkeen saanut mitään muita kuin noloja tuhnuja.
Ja sellanen se on nykyisin itsekin (ja siksi mikään, mikä siltä tulee ei voi olla imartelevaa), ihmiset kehittyy etenkin nuorena paljon.
Toiset positiiviseen suuntaan, toiset taas ottaa takapakkia ja tottakai ne sitten vuosien päästä miettii, että miks mä tein ne valinnat silloin.:DEhkä mulla ei just siks olekaan menneisyydessä ketään ketä kaipailisin tai haluaisin puhua yhtään mitään, kun ei rehellisesti kaduta yhtään, etten ole jäänyt elämään kenenkään menneisyydessä olleen miehen kanssa.
Nykyhetkessä on joku, mistä ehkä kaduttavaa keksin, mutta toisaalta en luultavasti olisi voinut kuitenkaan vaikuttaa mihinkään mitenkään.
Ymmärrän kyllä, miksi häntä ei kiinnosta (ei minuakaan kiinnostaisi, jos olisin hän).Miksi häntä ei voisi muka kiinnostaa? Älä vähättele itseäsi.
En vähättele, olen vain realisti.
Se on fakta, ettei häntä kiinnosta. Tosi ja asia.
Minkä ymmärrän syistä: en ole tosiaan ole mitenkään poikkeuksellinen, mielenkiintoinen tms. vaan aika tylsä ja semisti erakoitunut, ahdistava ihminen.
En ole ollenkaan hänen tyylisensä enkä istu siihen muottiin, mitä hän haluaa jne.Taidatkin olla mies..?
En
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Odotan sinua taas Pub Wilsonissa ensi lauantaina!
Kukkamekko ja punainen polkka!
Huomaa minut!