Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua oikeesti kaduttaa ihan sikana, että ikinä edes tapasin sut.

Mulla oli kaikki ihan hyvin ja olin päässyt kaikista vihaisista tunteista eroon, kunnes toit vihan takaisin elämääni.

Viha on ihan järjettömän raskas tunne eikä sitä meinaa kestää, siis pää vaan hajoaa ja tuntuu ettei haluu elää ja toisaalta toivoo sulle ja kaltaisillesi ja kaikille pahoille vaan kaikkea helvetin pahaa.

Mun sairaus se on kun en kestä jos joku ei kunnioita mua ja sekotan sen kunnioittamattomuuden ihan kaikkeen mitä elämässä on tapahtunut mua kunnoittamattomuuden vuoksi ja rupeen dissosioimaan, mutta se tunne on todellinen ja todellista on myös se, että sun ilkeys käänsi kaikki nupit kaakkoon ja olisi oikeasti vaan kaikkien kannalta parempi, jos ei oltais ikinä tavattu.:(

Se kunnioitus ei todellisuudessa ole, mikään taivaalta putoava itseisarvo.

Se on asia, mikä pitää ihan itse ansaita.

On turha vihata ketään, vain sen takia ettet herätä toimillasi tai ajatuksillasi kyseisen ihmisen kunnioitusta.

Kaikkia ei pysty kuitenkaan miellyttämään ja aina kun kumarrat yhteen suuntaan, pyllistät samalla toiseen.

Nyt vaan sitä hymyä huuleen ja ajattele positiivisesti.

Ei tietenkään ole, emmä itsekään lähtökohtaisesti ketään kunnioita silleen erityisesti.

En vaan tarkoittanut sellaista erityis-kunnioitusta, vaan sitä sellaista "peruskunnioitusta" mikä on kaikkia ihmisiä kohtaan, eli on ystävällinen ja reilu ellei selkeää syytä muuhun ole (henkilö itse kohtelee mua epäkunnioittavasti).

Kyllä muita ihmisiä pitää tuntemattakin sen verran kunnoittaa, ettei paskasti kohtele.

Enkä mä tunne ketään kohtaan kroonista vihaa eli VIHAA jotain ihmistä, mutta välillä tulee sellaisia vihakohtauksia minkä aikana tunnen vihaa jotain ihmistä kohtaan.

Joitain -useampiakin ihmisiä siis- kyllä halveksun aina ja ikuisesti, mutta se on sellasta rauhallista ja kylmää, eikä mulla mene siihen energiaa tai muutenkaan häiritse.

Ne halveksuttavat tyypit ansaitsee sen, ne on tehneet niin halveksuttavia valintoja "toteuttaa itseään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tuli se hetki kun kaipaan sua nainen. Ehkä säkin ainakin välillä ajattelet mua? Haluaisin sen saada joskus selville, en kyllä tiedä miten.

Kyllä. Kysymällä selviää. Tai ehkä näkemällä? Silmät tuskin valehtelee.

Se on varmaan se syy miksi en häntä näe enkä tapaa. Aika ei ollut silloin, eikä nyt, meille oikea. Tiedän silti jotenkin että näen hänet vielä joku päivä edessäni, toivon vaan että silloin aika olisi oikea.

Minkälainen tämä nainen on jota kaipailet? Ei kai sentään naimisissa tms.

Ai sä poistat yhä viestini?

Hävisit, ja se siitä. Toiset ei.

Vierailija kirjoitti:

Ai sä poistat yhä viestini?

Hävisit, ja se siitä. Toiset ei.

Terveisin se, jolle turha v*lla kun sovittu, että ok.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tuli se hetki kun kaipaan sua nainen. Ehkä säkin ainakin välillä ajattelet mua? Haluaisin sen saada joskus selville, en kyllä tiedä miten.

Kyllä. Kysymällä selviää. Tai ehkä näkemällä? Silmät tuskin valehtelee.

Se on varmaan se syy miksi en häntä näe enkä tapaa. Aika ei ollut silloin, eikä nyt, meille oikea. Tiedän silti jotenkin että näen hänet vielä joku päivä edessäni, toivon vaan että silloin aika olisi oikea.

Minkälainen tämä nainen on jota kaipailet? Ei kai sentään naimisissa tms.

Kaunis ja ihana tietty ja niin älykäs että ymmärsi väistää. Ja kyllä kyseessä on kielletty rakkaus, vaan ei naisesta johtuva.

No just, sata viestiä taas poistettu. 😕

Varmaan kaikki jotain Nelli Nuudelipään rakkaudentunnustuksia / vihaviestejä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tuli se hetki kun kaipaan sua nainen. Ehkä säkin ainakin välillä ajattelet mua? Haluaisin sen saada joskus selville, en kyllä tiedä miten.

Kyllä. Kysymällä selviää. Tai ehkä näkemällä? Silmät tuskin valehtelee.

Se on varmaan se syy miksi en häntä näe enkä tapaa. Aika ei ollut silloin, eikä nyt, meille oikea. Tiedän silti jotenkin että näen hänet vielä joku päivä edessäni, toivon vaan että silloin aika olisi oikea.

Minkälainen tämä nainen on jota kaipailet? Ei kai sentään naimisissa tms.

Kaunis ja ihana tietty ja niin älykäs että ymmärsi väistää. Ja kyllä kyseessä on kielletty rakkaus, vaan ei naisesta johtuva.

Taidat olla vähän koukussa? Kielletty miten? Mikä,tekee täštä rakkaudesta kiellettyä?

Pyy pyy on saanut toisen esseen kokonaan valmiiksi! <3 Se oli rivilleen sallitun maksimipituuden mittainen. :)

Nyt kohta lenkille ja sitten toinen teksti valmiiksi yön aikana. :D

Miten Hamsterin päivä on mennyt? <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tuli se hetki kun kaipaan sua nainen. Ehkä säkin ainakin välillä ajattelet mua? Haluaisin sen saada joskus selville, en kyllä tiedä miten.

Kyllä. Kysymällä selviää. Tai ehkä näkemällä? Silmät tuskin valehtelee.

Se on varmaan se syy miksi en häntä näe enkä tapaa. Aika ei ollut silloin, eikä nyt, meille oikea. Tiedän silti jotenkin että näen hänet vielä joku päivä edessäni, toivon vaan että silloin aika olisi oikea.

Miten olet ajatellut toimia kun tapaat tämän naisen? Milloin viimeksi näit hänet? Miksi aika ei ole jo nyt teille oikea?

Tainnu nuudelitkin köröhtää pahasti kun vollottaa?

Tainnu nuudelitkin köröhtää pahasti kun vollottaa?

Vierailija kirjoitti:

Tainnu nuudelitkin köröhtää pahasti kun vollottaa?

En mä vollota. En vaan tajua miks näitä viestejä pitää poistaa. Onko sulla joku ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden pyörremyrsky tuli taas. Kuinka suloinen voi ihminen olla, sisältä ja ulkoa. Euforiaa, jota seuraa aina musertava epätoivo. Haluan jo eteenpäin. Ei se ihminen voi oikeasti olla niin ihmeellinen. Ei se tekisi musta yhtään onnellisempaa. Se on ihan tavallinen. Mulla on jo kaikki. Nää tunnekuohut vaan haittaa mun elämää.

Kunhan ei olisi minulle tämä... lauloin eilen töistä palatessa täysillä mukana Happoradion kertosäettä biisistä Älä puhu huomisesta...

"Älä puhu huomisesta,

älä mieti tätä matkaamme allikkoon,

Älä puhu huomisesta,

ollaan hetki niin kuin kaikki ois yhä ookoo..."

No, näemme harvoin. Ainoa pelastus ehkä meille, ellemme halua sotkea elämäämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tuli se hetki kun kaipaan sua nainen. Ehkä säkin ainakin välillä ajattelet mua? Haluaisin sen saada joskus selville, en kyllä tiedä miten.

Kyllä. Kysymällä selviää. Tai ehkä näkemällä? Silmät tuskin valehtelee.

Se on varmaan se syy miksi en häntä näe enkä tapaa. Aika ei ollut silloin, eikä nyt, meille oikea. Tiedän silti jotenkin että näen hänet vielä joku päivä edessäni, toivon vaan että silloin aika olisi oikea.

Miten olet ajatellut toimia kun tapaat tämän naisen? Milloin viimeksi näit hänet? Miksi aika ei ole jo nyt teille oikea?

Melkeinpä toivon ettei tavattaisi, on aika vaikea tilanne ja en haluaisi mitenkään hänen tuntevan oloaan epämukavaksi. Haluaisin toki selvittää asiat hänen kanssaan ja saada asia jotenkin järjestykseen, mutta pelkään pahoin asioiden vain mutkistuvan entisestään.

Viime kerrasta on kuukausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tuli se hetki kun kaipaan sua nainen. Ehkä säkin ainakin välillä ajattelet mua? Haluaisin sen saada joskus selville, en kyllä tiedä miten.

Kyllä. Kysymällä selviää. Tai ehkä näkemällä? Silmät tuskin valehtelee.

Se on varmaan se syy miksi en häntä näe enkä tapaa. Aika ei ollut silloin, eikä nyt, meille oikea. Tiedän silti jotenkin että näen hänet vielä joku päivä edessäni, toivon vaan että silloin aika olisi oikea.

Miten olet ajatellut toimia kun tapaat tämän naisen? Milloin viimeksi näit hänet? Miksi aika ei ole jo nyt teille oikea?

Melkeinpä toivon ettei tavattaisi, on aika vaikea tilanne ja en haluaisi mitenkään hänen tuntevan oloaan epämukavaksi. Haluaisin toki selvittää asiat hänen kanssaan ja saada asia jotenkin järjestykseen, mutta pelkään pahoin asioiden vain mutkistuvan entisestään.

Viime kerrasta on kuukausia.

No toivottavasti kuitenkin saatte vielä tilaisuuden selvittää asia ettei tarvitse elää epätietoisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua oikeesti kaduttaa ihan sikana, että ikinä edes tapasin sut.

Mulla oli kaikki ihan hyvin ja olin päässyt kaikista vihaisista tunteista eroon, kunnes toit vihan takaisin elämääni.

Viha on ihan järjettömän raskas tunne eikä sitä meinaa kestää, siis pää vaan hajoaa ja tuntuu ettei haluu elää ja toisaalta toivoo sulle ja kaltaisillesi ja kaikille pahoille vaan kaikkea helvetin pahaa.

Mun sairaus se on kun en kestä jos joku ei kunnioita mua ja sekotan sen kunnioittamattomuuden ihan kaikkeen mitä elämässä on tapahtunut mua kunnoittamattomuuden vuoksi ja rupeen dissosioimaan, mutta se tunne on todellinen ja todellista on myös se, että sun ilkeys käänsi kaikki nupit kaakkoon ja olisi oikeasti vaan kaikkien kannalta parempi, jos ei oltais ikinä tavattu.:(

Sä toivot hevetin pahaa toisille. Et ansaitsekkaan mitään hyvää koska olet niin paha. Hyvä ihminen eitoivo pahaa kellekkään. Sinä kärsit ei muut.

Menkää vihaajat pois. Tää on rakkauden ja lämpimien tunteiden ketju. Toivottavasti Hän ei erehdy ikinä enää luulemaan, että vihaisin. ❤️

Ei kannata kuvitella mitään. Pitää muistaa se tunne minkä toinen on läsnäolollaan saanut sinut tuntemaan. Se on se juttu. Ei täällä joku hörhön kirjoitus.

Mutta kun ei enää oikein muista, alkaa muisto haalistua vähitellen.:(

Ehkäpä se on ihan hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä se on ihan hyvä?

On se hyvä, mutta kaikki emotionaaliset siirtymätilanteet on kamalia ja hankalia, eli ~vaikeita aikoja~ eletään parhaillaan.:D

Ja sellanen "tyhjän päälle" siirtyminen on myös jotenkin...kolkkoa ehkä?

Saahan ihastumisen tunteista eräänlaista sisältöä (päänsisäiseen) elämään.

Uskallanko paistaa ranskalaisia eli ranuja :D ja kalapuikkoja vielä tähän aikaan? Viimeksi lauantaiyönä kun tein k-juttuja, rupesi väsyttämään hirveästi syömisen jälkeen ja oli pakko mennä nukkumaan. :I

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden pyörremyrsky tuli taas. Kuinka suloinen voi ihminen olla, sisältä ja ulkoa. Euforiaa, jota seuraa aina musertava epätoivo. Haluan jo eteenpäin. Ei se ihminen voi oikeasti olla niin ihmeellinen. Ei se tekisi musta yhtään onnellisempaa. Se on ihan tavallinen. Mulla on jo kaikki. Nää tunnekuohut vaan haittaa mun elämää.

Kunhan ei olisi minulle tämä... lauloin eilen töistä palatessa täysillä mukana Happoradion kertosäettä biisistä Älä puhu huomisesta...

"Älä puhu huomisesta,

älä mieti tätä matkaamme allikkoon,

Älä puhu huomisesta,

ollaan hetki niin kuin kaikki ois yhä ookoo..."

No, näemme harvoin. Ainoa pelastus ehkä meille, ellemme halua sotkea elämäämme.

Aika osuva... Hänkin tykkää laulaa ja osaa pohdiskella asioita rauhallisesti. Hän ei kuitenkaan tunne mua kohtaan mitään. Mutta onhan sekin tavallaan pelastus.