Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II

Olen niin kyllästynyt noihin sinun naiskuvioihisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipausketju. Tehkää rinnalle katkeruusketju.

Ei ole katkeruutta vaan pettymistä.

Kyllä mä oon ihan rehellisesti katkera.:D

Ärsyttää sellanen aika yleinen mentaliteetti, ettei saisi olla katkera ja tyyliin menee elämä pilalle jos on katkera jostain asiasta/jollekin ihmiselle.

Eihän se nyt koko elämää hallitse se katkeruus, siis jos ja kun tuntee katkeruuden tunnetta yhdessä osassa elämässään.

Katkeruus on ihan luonnollinen tunne ja seuraus joskus elämässä tapahtuville asioille!

Hienoa, nyt vain se katkeruus/pettymysketju pystyyn. 😊

Ei sille mitään ketjua tarvitse pyhittää, ei se niin oleellinen ja vallitseva tunne ole.

Tunnen katkeruutta yhdestä asiasta ja olen vihainen yhdelle ihmiselle, se on vaan elämää eikä mikään aihe ketjulle.

Ei mulla oo mitään tarvetta prosessoida asiaa perustamalla ketjua ja kuuluttamalla kaikille paria tunnetta, en tarvi mitään vertaistukiryhmää.:D

Ja mulla ei kiinnosta lukea katkeria tilityksiä täällä kaipausketjussa, kiinnostaako jollain muulla?

Ah, Antti! Sinussa on jotain..

Vierailija kirjoitti:

Ah, Antti! Sinussa on jotain..

No joo, satiaisia ja erektiohäiriö löytyy..

Naiskuvioni ovat kieltämättä moderneja. *Reps*

Vierailija kirjoitti:

Teen yhtä kirjoitustyötä.... En ole täällä ihan koko ajan. Luen kyllä välillä aloituksia ja nuoletan, mutta en välttämättä kommentoi. 

Käy ulkona tuulettumassa ja keitä sen jälkeen raikas teekupillinen. <3

Nähdään vaikka kuun lopussa? :)

Oukkima doukki.

Kuka lohduttaisi nyytiä? Pahamieli. . : )

Tätäkö kaikkea kaipaus ja ikävä saa aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipausketju. Tehkää rinnalle katkeruusketju.

Ei ole katkeruutta vaan pettymistä.

Kyllä mä oon ihan rehellisesti katkera.:D

Ärsyttää sellanen aika yleinen mentaliteetti, ettei saisi olla katkera ja tyyliin menee elämä pilalle jos on katkera jostain asiasta/jollekin ihmiselle.

Eihän se nyt koko elämää hallitse se katkeruus, siis jos ja kun tuntee katkeruuden tunnetta yhdessä osassa elämässään.

Katkeruus on ihan luonnollinen tunne ja seuraus joskus elämässä tapahtuville asioille!

Hienoa, nyt vain se katkeruus/pettymysketju pystyyn. 😊

Ei sille mitään ketjua tarvitse pyhittää, ei se niin oleellinen ja vallitseva tunne ole.

Tunnen katkeruutta yhdestä asiasta ja olen vihainen yhdelle ihmiselle, se on vaan elämää eikä mikään aihe ketjulle.

Ei mulla oo mitään tarvetta prosessoida asiaa perustamalla ketjua ja kuuluttamalla kaikille paria tunnetta, en tarvi mitään vertaistukiryhmää.:D

Ja mulla ei kiinnosta lukea katkeria tilityksiä täällä kaipausketjussa, kiinnostaako jollain muulla?

Okei, ja sun mielipiteen pitäisi kiinnostaa syystä....?

Harmi kun et saa jotain positive vibes only-kaipausketjua, harmi jos kuplasi särkyy kun joku kirjoittaa rakkauden aiheuttamista negatiivisista tunteistaan tai "tilittää" katkerana vaikka rikki menneestä liitostaan tai jostain.

Todella harmi.

Varmaan voisit myös harjoitella jättää tuntemattomien tilitykset huomiotta?

Ei niitä tarvitse ottaa tikunnokkaan ja alkaa porukalla ruotimaan, ei kukaan ole sellaista pyytänyt.

Jotkut täällä vaan taitavat näköjään olla sillä tavalla herkkiä, että niiltä menee fiilis aika pienistä ja ottavat yhdenkin ikäviä tunteita käsittelevän viestin ketjun myrkyttämisenä.

235 kirjoitti:

Naiskuvioni ovat kieltämättä moderneja. *Reps*

Verkossa onanointia?

Se kai se on modernein tapa hoitaa naiskuviot, tai sitten sellanen ihmismäinen seksinukke.

Ne ei kyllä taida olla vielä yleisiä, ainakaan Euroopassa.

Mua vaivaa tämä meidän välillä oleva juttu. Oon toisaalta niin varma että kiinnostus on molemminpuolista mutta sitten taas epäilen. 

Joskus täällä oli ihan kauniita tekstejä, nyt vain ihmeellistä räkimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ah, Antti! Sinussa on jotain..

No joo, satiaisia ja erektiohäiriö löytyy..

Eihei, ei tässä Antissa ole satiaisia. Eikä minua haittaa erektiohäiriö jos sellainen olisi, se tulee jokaisen miehen kohdalle ajan myötä.

Sulle vastaili useampikin ihminen, sinä ainainen kaipausketjun kitisijä 😙

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törmäsin eilen toisaalla hyvin mielenkiintoiseen keskusteluun siitä miten hyvää ystävyyttä ei voi syntyä ilman jonkinlaista ihastumista. Useampi ketjussa kertoi tunteneensa alusta asti ihastumisen tunteita myös samaa sukupuolta oleviin nykyisiin hyviin ystäviinsä. Toki tuo ihastuminen ei ollut samanlaista kuin vastakkaista sukupuolta kohtaan, vaan he kokivat että ihastumista on hyvin monenlaista. Kukaan näistä ihmisistä ei ollut aluksi kertonut toiselle olleensa ihastunut. Yksi oli ottanut asian esiin vuosikausia myöhemmin ja yllätykseksi toinenkin oli tuntenut samoin. Muut eivät olleet koskaan kertoneet, eivät kokeneet tarpeelliseksi kertoa, eivät siis myöskään tienneet kokiko toinen samoin. Minun kokemani ihastuminen taisi sitten olla samanlaista kuin noilla. Tein vain virheen kun kerroin siitä, enkä edes osannut sanoittaa sitä. Toki ystävyys olisi ollut silti hyvin hyvin epätodennäköistä, oikeastana mahdotonta, mutta se ei olekaan se pääasia kertomattomuudessa:  Olisi vain ollut olennaista ymmärtää ettei tuollaisesta ihastumisesta ole tarpeellista kertoa. Tuntuu että en osaa muotoilla tätä ajattusta nyt oikein, mutta pakko vain lähettää tää viesti ennen kuin aika loppuu.

Kyllä hyvä ja syvä ystävyys voi syntyä ilman minkäänlaisia ihastumisen tunteita.

Mulla on kourallinen ystäviä ja pari ns. sielunkumppanin tasoista, enkä kyllä kokenut ihastumisen tunteita kun heihin tutustuin.

Itseasiassa en muista tunteneeni mitään suurempia tunteita, vaikka toki on mukavaa ja viihtyisää ollut.

Menin vaan virran mukana ja myöhemmin huomasin, että meistä on tullut todella läheisiä ja että henkilö näköjään jäi elämääni enkä ikinä antaisi pois.

Ei niihin alkuaikoihin kenenkään kanssa ole liittynyt mitään erityistä "taikaa" tai jotain, että oisin vaikka miettinyt, kuinka "siisti" tyyppi toinen on (tällasia jotkut kertoo, että pitävät joitain siisteinä tyyppeinä jne.).

Hauskaa on toki ollut alusta saakka, tosin se toinen sielunkumppani oli pitkään tosi hiljainen seurassani, mutta piti kuitenkin paljon yhteyttä ja ilmaantui usein päiviksi/viikoksi vaan hengaamaan mun kämpille (ja oli pääosin hiljaa:D).

Pidin sitä vähän outona, mutta koska sen läsnäolo ei häirinnyt mitenkään ja meillä oli yhteisiä intressejä ja sosiaalisuuserosta huolimatta samanlaisia tapoja olla, toivotin sen aina tervetulleeksi.

Ajan kanssa meille muotoutui omat tapamme, tuli lopullisesti yhteen hitsaavia hetkiä ja kokemuksia ja tänään voin sanoa, että se alkuun outo ja hiljainen, kaunis hyypiö on perheen ohella tärkeimpiä ihmisiä elämässäni ja todella äärimmäisen harvassa on ne, joiden kanssa olisi yhtä antoisaa ja kotoisaa olla.

En edelleenkään koe ihastumisen tunteita tai pidä "siistinä" tyyppinä, mutta rakastan ja kunnioitan loputtomasti ja olen valmis tekemään aika helvetisti sen ihmisen ja muidenkin ystävien hyvinvoinnin eteen.

Esimerkkinä siitä, ettei ystävyyden ja platonisen kumppanuuden muodostuminen vaadi ihastumisen tunteita.

Toki joillain ihmisillä varmasti vaatiikin, ja monillakin joskus voi ihastumisen tunteita tulla kun uuteen ihmiseen tutustuu, vaikkei se vaatimus millekään olekaan.:)

Omalla kohdalla ystävyyden muodostumiseen on vaikuttanut seikat: samankaltainen huumori ja kulttuuritaustat sekä se, että on ollut paljon yhteistä aikaa (jokaisen hyvän ystävän kanssa on asuttu joskus yhdessä ja/tai punkannu mun luona hetken/hetkiä, mun kokemuksen mukaan ystävyyttä ei synny jos tapaa vaan satunnaisesti päiväseltään tai tyyliin yhden yön).

Pointtini ei ollutkaan väittää että hyvän ystävyyden syntymiseen tarvitsisi aina ihastumisen. En minäkään ole ollut koskaan ihastunut hyviin ystäviini. Pointti oli se että ihastuminen voi tosiaan olla hyvin erilaista ja muutkin ovat sellaista kokeneet, esim noita samaa sukupuolta olevia aluksi miltei tuntemattomia ihmisiä kohtaan, joista kehittyi myöhemmin ystäviä. Tuo ihastuminen on vain sellaista josta ei tuntemattomille ja tutuillekaan alussa puhuta ja säikäytetä heitä, ei edes silloin vaikka ois varma että toinen on jo huomannut, koska meidän kulttuurimme mieltää ihastumisen aina tietynlaiseksi. Mustavalkoisesti ajattelemme että jos joku ihastuu samaan sukupuoleen, niin se on sitten vähintään biseksuaali. Itse kuulun näköjään noihin, jotka kokevat erilaisia ihastumisia. Ei pitäis alkaa kirjoittamaan tänne mitään viittä minuuttia ennen sulkemisaikaa, koska silloin kiire sotkee ajatukset täysin eikä osaa kertoa asiaa oikein.

wuthappened kirjoitti:

Joskus täällä oli ihan kauniita tekstejä, nyt vain ihmeellistä räkimistä.

No voi. Lähetän sulle tuntemato halauksen, kunnon rutistuksen, vähän pään silittelyä. Älä mökötä, tulee muuten rumat mökötysrypyt vanhana 😙

miehelle kirjoitti:

Mua vaivaa tämä meidän välillä oleva juttu. Oon toisaalta niin varma että kiinnostus on molemminpuolista mutta sitten taas epäilen. 

Täsmennä mitä epäilet?

Vierailija kirjoitti:

Mut on tunnistettu ja oon itse tunnistanut henkilön tästä ketjusta ja muistakin. Siitä kaikesta viestittelystä syntyi lopulta ihan älytön sotku oikeassa elämässä. Harmittaa tietysti, mutta eihän sille enää mitään voi. Asiat vaan on joskus tosi monimutkaisia.

Olen niin pahoillani kaikesta, jos tämä siis oli minulle.

Meinasin hipaista sua tänään ohimennessä mies mut en uskaltanut. Et kuitenkaan väistänyt kauemmas. Mäkin olen niin hemmetin epävarma, vaikka mun sydän sanoo et täs on jotain niin erilaista etten pysty unohtamaan sua. Oot ihana, ihanin, muista se aina! Ja se sinun hymy. 🙂🙃🙂

Vierailija kirjoitti:

miehelle kirjoitti:

Mua vaivaa tämä meidän välillä oleva juttu. Oon toisaalta niin varma että kiinnostus on molemminpuolista mutta sitten taas epäilen. 

Täsmennä mitä epäilet?

Epäilen sitä että onko sittenkään molemminpuolista.