Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Arkisto
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle II
Kommentit (8206)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En päästä sinua enää koskaan lähelleni.
Mitä tuollainen viesti tekee täällä? Miksi haluat myrkyttää tämän ketjun? Olet hyvin itsekäs.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuollainen viesti tekee täällä? Miksi haluat myrkyttää tämän ketjun? Olet hyvin itsekäs.
Onhan täällä kaikenlaisia viestejä ennenkin ollut.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisit kertoa suoraankin että tapailet useampaa. Ei tarttee enää peitellä mitään, kyllä minä tiedän.
Tulen sanomaan sinulle irl sellaista mitä et varmasti haluaisi kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelasit korttisi huonosti. Sorry.
Kaipausketju. Tehkää rinnalle katkeruusketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vadelmaa nyt taas.....
Touhuan illan. Jutellaan myöhemmin, kun olet taas normaali. :)
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä sunnuntain kunniaksi ikäviä asioita.
Kukaan, toistan KUKAAN mies ei ole ikinä käyttäytynyt niin loukkaavasti. Ikinä.
En varmaan pääse ikinä yli enkä ympäri siitä.
Ja mä oon sellanen, että jos joku on mua pahasti loukannut eikä pyydä anteeksi, niin mun viha vaan kasvaa päivä päivältä.
En ikinä unohda ajan kuluessa muuten vaan, en koskaan.
Tietysti viha voi koteloitua ja ajan kuluessa koteloituukin, mutta syöksyy kolminkertaisena kotelostaan kun kohde on näköpiirissä ja tunnemuistot aktivoituvat.
Ainoastaan anteeksipyyntö ja sopiminen tai kosto lopettaa vihan.Kuulostaa varmaan ihan tosi sairaalle joidenkin mielestä, mutta näin se vaan kohdallani on.
Meneekö miehelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin eilen toisaalla hyvin mielenkiintoiseen keskusteluun siitä miten hyvää ystävyyttä ei voi syntyä ilman jonkinlaista ihastumista. Useampi ketjussa kertoi tunteneensa alusta asti ihastumisen tunteita myös samaa sukupuolta oleviin nykyisiin hyviin ystäviinsä. Toki tuo ihastuminen ei ollut samanlaista kuin vastakkaista sukupuolta kohtaan, vaan he kokivat että ihastumista on hyvin monenlaista. Kukaan näistä ihmisistä ei ollut aluksi kertonut toiselle olleensa ihastunut. Yksi oli ottanut asian esiin vuosikausia myöhemmin ja yllätykseksi toinenkin oli tuntenut samoin. Muut eivät olleet koskaan kertoneet, eivät kokeneet tarpeelliseksi kertoa, eivät siis myöskään tienneet kokiko toinen samoin. Minun kokemani ihastuminen taisi sitten olla samanlaista kuin noilla. Tein vain virheen kun kerroin siitä, enkä edes osannut sanoittaa sitä. Toki ystävyys olisi ollut silti hyvin hyvin epätodennäköistä, oikeastana mahdotonta, mutta se ei olekaan se pääasia kertomattomuudessa: Olisi vain ollut olennaista ymmärtää ettei tuollaisesta ihastumisesta ole tarpeellista kertoa. Tuntuu että en osaa muotoilla tätä ajattusta nyt oikein, mutta pakko vain lähettää tää viesti ennen kuin aika loppuu.
Kyllä hyvä ja syvä ystävyys voi syntyä ilman minkäänlaisia ihastumisen tunteita.
Mulla on kourallinen ystäviä ja pari ns. sielunkumppanin tasoista, enkä kyllä kokenut ihastumisen tunteita kun heihin tutustuin.
Itseasiassa en muista tunteneeni mitään suurempia tunteita, vaikka toki on mukavaa ja viihtyisää ollut.
Menin vaan virran mukana ja myöhemmin huomasin, että meistä on tullut todella läheisiä ja että henkilö näköjään jäi elämääni enkä ikinä antaisi pois.
Ei niihin alkuaikoihin kenenkään kanssa ole liittynyt mitään erityistä "taikaa" tai jotain, että oisin vaikka miettinyt, kuinka "siisti" tyyppi toinen on (tällasia jotkut kertoo, että pitävät joitain siisteinä tyyppeinä jne.).
Hauskaa on toki ollut alusta saakka, tosin se toinen sielunkumppani oli pitkään tosi hiljainen seurassani, mutta piti kuitenkin paljon yhteyttä ja ilmaantui usein päiviksi/viikoksi vaan hengaamaan mun kämpille (ja oli pääosin hiljaa:D).
Pidin sitä vähän outona, mutta koska sen läsnäolo ei häirinnyt mitenkään ja meillä oli yhteisiä intressejä ja sosiaalisuuserosta huolimatta samanlaisia tapoja olla, toivotin sen aina tervetulleeksi.
Ajan kanssa meille muotoutui omat tapamme, tuli lopullisesti yhteen hitsaavia hetkiä ja kokemuksia ja tänään voin sanoa, että se alkuun outo ja hiljainen, kaunis hyypiö on perheen ohella tärkeimpiä ihmisiä elämässäni ja todella äärimmäisen harvassa on ne, joiden kanssa olisi yhtä antoisaa ja kotoisaa olla.
En edelleenkään koe ihastumisen tunteita tai pidä "siistinä" tyyppinä, mutta rakastan ja kunnioitan loputtomasti ja olen valmis tekemään aika helvetisti sen ihmisen ja muidenkin ystävien hyvinvoinnin eteen.
Esimerkkinä siitä, ettei ystävyyden ja platonisen kumppanuuden muodostuminen vaadi ihastumisen tunteita.
Toki joillain ihmisillä varmasti vaatiikin, ja monillakin joskus voi ihastumisen tunteita tulla kun uuteen ihmiseen tutustuu, vaikkei se vaatimus millekään olekaan.:)
Omalla kohdalla ystävyyden muodostumiseen on vaikuttanut seikat: samankaltainen huumori ja kulttuuritaustat sekä se, että on ollut paljon yhteistä aikaa (jokaisen hyvän ystävän kanssa on asuttu joskus yhdessä ja/tai punkannu mun luona hetken/hetkiä, mun kokemuksen mukaan ystävyyttä ei synny jos tapaa vaan satunnaisesti päiväseltään tai tyyliin yhden yön).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä sunnuntain kunniaksi ikäviä asioita.
Kukaan, toistan KUKAAN mies ei ole ikinä käyttäytynyt niin loukkaavasti. Ikinä.
En varmaan pääse ikinä yli enkä ympäri siitä.
Ja mä oon sellanen, että jos joku on mua pahasti loukannut eikä pyydä anteeksi, niin mun viha vaan kasvaa päivä päivältä.
En ikinä unohda ajan kuluessa muuten vaan, en koskaan.
Tietysti viha voi koteloitua ja ajan kuluessa koteloituukin, mutta syöksyy kolminkertaisena kotelostaan kun kohde on näköpiirissä ja tunnemuistot aktivoituvat.
Ainoastaan anteeksipyyntö ja sopiminen tai kosto lopettaa vihan.Kuulostaa varmaan ihan tosi sairaalle joidenkin mielestä, mutta näin se vaan kohdallani on.
Meneekö miehelle?
Eiku naiselle jota kutsun tuossa viestissä mieheksi
(kukaan muu mies kuin se)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaipausketju. Tehkää rinnalle katkeruusketju.
Ei ole katkeruutta vaan pettymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipausketju. Tehkää rinnalle katkeruusketju.
Ei ole katkeruutta vaan pettymistä.
Kyllä mä oon ihan rehellisesti katkera.:D
Ärsyttää sellanen aika yleinen mentaliteetti, ettei saisi olla katkera ja tyyliin menee elämä pilalle jos on katkera jostain asiasta/jollekin ihmiselle.
Eihän se nyt koko elämää hallitse se katkeruus, siis jos ja kun tuntee katkeruuden tunnetta yhdessä osassa elämässään.
Katkeruus on ihan luonnollinen tunne ja seuraus joskus elämässä tapahtuville asioille!
Sä siis päätit aloittaa taas, mä olin jo onnistunut puolittain jatkamaan elämääni. Ole onnellinen sen nautasi kanssa ja jätä minut rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipausketju. Tehkää rinnalle katkeruusketju.
Ei ole katkeruutta vaan pettymistä.
Kyllä mä oon ihan rehellisesti katkera.:D
Ärsyttää sellanen aika yleinen mentaliteetti, ettei saisi olla katkera ja tyyliin menee elämä pilalle jos on katkera jostain asiasta/jollekin ihmiselle.Eihän se nyt koko elämää hallitse se katkeruus, siis jos ja kun tuntee katkeruuden tunnetta yhdessä osassa elämässään.
Katkeruus on ihan luonnollinen tunne ja seuraus joskus elämässä tapahtuville asioille!
Hienoa, nyt vain se katkeruus/pettymysketju pystyyn. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipausketju. Tehkää rinnalle katkeruusketju.
Ei ole katkeruutta vaan pettymistä.
Kyllä mä oon ihan rehellisesti katkera.:D
Ärsyttää sellanen aika yleinen mentaliteetti, ettei saisi olla katkera ja tyyliin menee elämä pilalle jos on katkera jostain asiasta/jollekin ihmiselle.Eihän se nyt koko elämää hallitse se katkeruus, siis jos ja kun tuntee katkeruuden tunnetta yhdessä osassa elämässään.
Katkeruus on ihan luonnollinen tunne ja seuraus joskus elämässä tapahtuville asioille!Hienoa, nyt vain se katkeruus/pettymysketju pystyyn. 😊
Ei sille mitään ketjua tarvitse pyhittää, ei se niin oleellinen ja vallitseva tunne ole.
Tunnen katkeruutta yhdestä asiasta ja olen vihainen yhdelle ihmiselle, se on vaan elämää eikä mikään aihe ketjulle.
Ei mulla oo mitään tarvetta prosessoida asiaa perustamalla ketjua ja kuuluttamalla kaikille paria tunnetta, en tarvi mitään vertaistukiryhmää.:D
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Mietin tässä sunnuntain kunniaksi ikäviä asioita.
Kukaan, toistan KUKAAN mies ei ole ikinä käyttäytynyt niin loukkaavasti. Ikinä.
En varmaan pääse ikinä yli enkä ympäri siitä.
Ja mä oon sellanen, että jos joku on mua pahasti loukannut eikä pyydä anteeksi, niin mun viha vaan kasvaa päivä päivältä.
En ikinä unohda ajan kuluessa muuten vaan, en koskaan.
Tietysti viha voi koteloitua ja ajan kuluessa koteloituukin, mutta syöksyy kolminkertaisena kotelostaan kun kohde on näköpiirissä ja tunnemuistot aktivoituvat.
Ainoastaan anteeksipyyntö ja sopiminen tai kosto lopettaa vihan.
Kuulostaa varmaan ihan tosi sairaalle joidenkin mielestä, mutta näin se vaan kohdallani on.