Miksi muuten miehet hemmottelevat vaimojaan äitienpäivänä?
Minun mieheni on tehnyt selväksi ettei aio millään tavalla huomioida minua, hänen neljän lapsensa äitiä äitienpäivinä koska en ole hänen äitinsä.
Kommentit (34)
Meillä on vähän samaa puhetta muta ehkä pienenä vitsinä. Tuo on jotain miesten kateutta naisia kohtaan. Jos mies ei huomioi sinua opeta lapset huomioimaan ja ihastele heidän pikku lahjojaan ja korttejaan. Ja kun tulee isän päivä. Julista ettet SINÄ ainakaan lastesi isää muista. Omaa isää sitäkin enemmän.
Älä ota moisesta pulttia. Miehet on joskus niin saamarin lapsellisia.
Olen ajatellut, että mies haluaa näyttää arvostusta lastensa äitiä kohtaan muistamalla tätä äitienpäivänä.
Onhan se nyt kaikin tavoin kaunis ajatus, että isä huomioi lapsensa/lastensa äitiä äitienpäivänä, varsinkin jos lapset ovat vielä niin pieniä, että eivät osaa vielä itse tai ainakaan ilman apua. Samalla tavalla on hyvä juhlia isänpäivää. Samalla se on koko perheen juhlapäivä.
Siksi, että meillä lapset eivät ole niin isoja, että pystyisivät itse järjestämään äitienpäivän juhlallisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on tehnyt selväksi ettei aio millään tavalla huomioida minua, hänen neljän lapsensa äitiä äitienpäivinä koska en ole hänen äitinsä.
Kuule, tässä tapauksessa pidä omat juhlat. Ehdit vielä varata esim. ylellisen kylpyläviikonlopun. Pe illalla menoksi. Eikä maksa kuin 200 e + jos erityishoitoja otat, päivälliset päälle. Jätät ukon kotiin.
Meillä ei ole lapsia, mutta olen miettinyt, että entä jos olisi. Pitäisikö minun nykytyyliin viedä kukkia äidilleni vai sen sijaan lasteni äidille? Varmaan diplomaattisena luonteena huomioisin molempia, mutta silti tämä asia minua periaatteessa ihmetyttää.
Äitienpäivänä muistetaan äitejä, siis omien lasten äitejä ja omia äitejä ja isoäitejä. On todella outoa jos mies ei mitenkään kunnioita lastensa äitiä. Miehesi on moukka, jolla ei ole tapoja, surullista.
Vierailija kirjoitti:
Meinaako naislapset istua koko viikon muovitiara päässään lahjontaa, materiaa ja sirkushuveja odottaen?
Totta kai, otan mallia miehestä viime vuoden isänpäivänä. Mieslapsi kiukutteli kun ei vaimo muistanut mitenkään ja painui sitten ryyppäämään. Noh, tänä vuonna ei ole edes vaimoa enää tuolla ukolla.
Ei meillä huomioiminen ole mikään peli, eikä hemmottelu ole miehelle vastenmielistä. Minusta on kiva ilahduttaa miestä isänpäivänä. Tulee itsellekin iloinen mieli. Kai se miehelläkin on sama juttu, on kiva vähän juhlia arjen keskellä ja tehdä toinen iloiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole lapsia, mutta olen miettinyt, että entä jos olisi. Pitäisikö minun nykytyyliin viedä kukkia äidilleni vai sen sijaan lasteni äidille? Varmaan diplomaattisena luonteena huomioisin molempia, mutta silti tämä asia minua periaatteessa ihmetyttää.
Molemmille tietysti, ja lisäksi isoäideille jos heitä on elossa.
Niinpä. Nainenhan se yleensä järjestää kaikkien juhlat ja hänelle ei sitten kukaan. Näin ainakin meillä. Monesti äitienpäivänä ihan itketti kun ei tolvana mies huomioinut mitenkään vaikka ympärillä hypetettiin äitejä. Traumat sain siitä. Aina niin toivoin että saisin sellaisen ruukkuruusun. Kävin tervehtimässä äitiä ja anoppia vuorovuosina, kaukana kun asuivat. Lapset ei pieninä osanneet muuta kuin koulussa tehdyt korttinsa antaa, nykyisin asuvat kaukana ja soittavat kyllä.
Kyllä minä miehenä haluan lapseni äitiä haluan muistaa äitienpäivänä - ja toki muutoinkin.
Äitiys siis merkitsee ketjun naisille vain lahjojen saamista? Eikä edes hävetä?
Vierailija kirjoitti:
Meinaako naislapset istua koko viikon muovitiara päässään lahjontaa, materiaa ja sirkushuveja odottaen?
No en meinannut. Olisin kyllä iloinen, jos mies edes kerran vuodessa nousisi aamulla lasten kanssa ylös ja laittaisi aamupalan valmiiksi. Minähän en tee sitä kuin vuoden kaikkina muina aamuina, ihan sama kuinka pitkät tai lyhyet unet olen nukkunut... Olisi myös kiva saada vaikka suukko ja kukkia, mutta se nyt varmaan on liikaa toivottu.
Äiti heittäyty marttyyriksi äitienpäivänä, lisämausteen antoi huonot välit anoppiin.
Äitienpäivä on lasten juhla, aikuisten välienselvittelyt ja kireä tunnelma ei siihen sovi.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on tehnyt selväksi ettei aio millään tavalla huomioida minua, hänen neljän lapsensa äitiä äitienpäivinä koska en ole hänen äitinsä.
Ja kirjoitat siitä tänne? Eikö ole lievästi sanottuna perheen keskeinen asia... Elämä on. Jos otat itseesi niin voi voi.
Sen verran voi pienten lasten isältä odottaa, että auttaa niiden pirpanoiden kortit perille asti aamulla. Muuta ei voi mieheltä odottaa. Sitten joku sukulounas tms. on erikseen, jos sellaisia perinteitä on.
Mun isäni huomioi äitiäni edelleenkin äitienpäivänä, vaikka nuorinkin lapsista on kohta kuuskymppinen.
Mikähän tuossakin on takana oikeastaan. Jotenkin tuo selitys kuulostaa verukkeelta. Äitienpäivähän on mukava perhejuhla, ja jos ei ole, pitää sit ehkä hiukan muuttaa perheen tapoja. Sählätään kakku, kannetaan kahvit vuoteeseen lähes läiskyttämättä, muksut antavat itse tekemänsä kortit ja päivällä käydään vähintään kahvilla isovanhempien luona, jos asuvat samalla seudulla. Tai reissataan heidän luokseen koko viikonlopuksi.
Surullista tuommoinen...