Ehkäisystä huolimatta raskaana, kamala ajatus
http://www.is.fi/perhe/art-2000005198709.html
Miten joku olikin facebookkiin linkannut tuollaisen jutun...kun tässä ite viime aikoina vähän ahdistuneena pohtinut, mitähän tekisin jos sattuisinkin olemaan raskaana...
Olen oikeasti tosi uskova, ja pidän abortin tekoa syntinä. Mutta meillä oli nyt ex-miehen kanssa jo päätetty että erotaan, mutta harrastettiin silti muutamia kertoja seksiä ennenkuin nyt päästiin eri osoitteisiin.
No itellä on kierukka ja luotan siihen.
Mutta viime päivinä aloin miettimään, että jos nyt eron jälkeen huomaisinkin olevani raskaana, niin luulen että se häpeä olisi niin suuri että ainakin harkitsisin aborttia. Kun silloin ihmiset tajuaisivat että olen ollut miehen kanssa, vaikka uskossa olenkin.
En tiedä mitä ihmiset oikeasti ajattelisivat, mutta ite tuntisin suurta häpeää.
Mut onneksi luulen että menkat kyllä nyt alkaa ja en todellakaan harrasta mitään irtosuhteita.
Varmaan tuo pelko tuli kun huomasin että rinnat on kipeet vaikka yleensä ne ei mielestäni ole.
Onko kukaan tälläistä kokenut, joku ehkä uskovainen?
Tai olisiko turhaa tuntea häpeää tuollaisen takia...
Kommentit (22)
Oon huomannut tässä että rintakivun lisäksi tulee ärsyttäviä vilunväristyksiä. Siitäkään huolimatta en aio edes ajatella mahollisuutta että olisin paksuna.
Meillä on jo neljä lasta ja viimeisen jälkeen olen rukoillut tosissani, ettei Jumala antaisi enää yhtään lasta. Kertakaikkiaan nyt riitti. Vaikka lapset ovat Jumalan lahja ja jokainen arvokas jne..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.is.fi/perhe/art-2000005198709.html
Miten joku olikin facebookkiin linkannut tuollaisen jutun...kun tässä ite viime aikoina vähän ahdistuneena pohtinut, mitähän tekisin jos sattuisinkin olemaan raskaana...
Olen oikeasti tosi uskova, ja pidän abortin tekoa syntinä. Mutta meillä oli nyt ex-miehen kanssa jo päätetty että erotaan, mutta harrastettiin silti muutamia kertoja seksiä ennenkuin nyt päästiin eri osoitteisiin.
No itellä on kierukka ja luotan siihen.Mutta viime päivinä aloin miettimään, että jos nyt eron jälkeen huomaisinkin olevani raskaana, niin luulen että se häpeä olisi niin suuri että ainakin harkitsisin aborttia. Kun silloin ihmiset tajuaisivat että olen ollut miehen kanssa, vaikka uskossa olenkin.
Jos sä olet ollut naimisissa, niin ihmiset kyllä tajuavat että sä olet ollut miehen kanssa, vaikka et raskaana olisikaan. Vai oletko jossain sellaisessa uskossa, jossa pysytään avioliitossakin selibaatissa?
No meidän tilanne oli sellainen että asuttiin avoliitossa. Mies ei suostunutkaan avioliittoon ja asuttiin olosuhteiden pakosta aika pitkään yhessä vaikka erosta päätettiinkin.
Koin koko ajan syyllisyyttä siitä ettei oltu aviossa. Jopa yksi tunnettu uskova mies sanoi minulle että joudun kadotukseen jos en parin viikon sisällä muuta pois aboliitosta. No tuota miestä en kuunnellut enkä totellut mutta koko ajan oli syyllisyys....ap
Ihan sama, olitko avioliitossa vai avoliitossa. Joka tapauksessa ihmiset ymmärtävät, että olet "ollut" miehen kanssa. Riippumatta siitä, tulitko liitosta raskaaksi vai et.
Kaikki tutut siis tiesivät jo pitkään että muutetaan erilleen ja siksi kokisin häpeää jos nyt olisinkin paksuna ja muutkin saisivat tietää että "uskova ihminen harrastaa seksiä avioliiton ulkopuolella". En tiedä, tuon takia ehkä olisin valmis tekemään abortin kaikessa hiljsisuudessa, vaikka se väärin olisikin....
Pyhästä hengestäkö ne neljä ensimmäistä tuli?
Nyt lopetat sen asian pohtimisen, mitä muut ajattelevat. Niitä muita, jopa omassa seurakunnassasi, on niin monta, ja kaikki ajattelevat vähän eri tavalla.
Jos sinun pitää toimia vastoin vakaumustasi, jotta pelastaisit maineesi uskonyhteisössä tai uskonyhteisön maineen muiden silmissä, silloin sinulla on epäterve suhde yhteisöösi. Jos joku yhteisön jäsen käskee sinun toimia vastoin vakaumustasi, on tällä käskijällä epäterve suhde yhteisöön.
Voihan sitä lasta hoitaa yksinkin jos niin huono ruuti kävisi, että ehkäisy pettää.
Kohdun poiston pitäisi olla varma.
Kyllä mä olisin pystynyt viimeiset kuukaudet olemaan ilman seksiä, mutta en pystynyt tai osannut sanoa miehelle "ei", hän kun ei kysellyt haluanko minä seksiä...oon oikeesti ollu ärsyttävä lammas mut nyt oon vapaa siitä.
Paitsi jos yhtäkkiä tajuaisinkin että " oho, ehkäsy petti...."
Olis kiva tietää mitä muut tuollasessa tilsnteessa tekisivät...onko abortti kuitenkin suurempi paha Jumalan silmissä? Menettäisinkö uskoni tuollaisen teon jälkeen...
Miksi olla uskovainen ja elää vastoin uskoaan? Eikö olisi jo aika erota tuollaisesta lahkosta ja ruveta elämään ihan normaali elämää?
Tämä voi nyt tulla sulle järkytyksenä, mutta mitään jumalia ei ole olemassakaan. Joten eivät ne voi sua tuomitakaan.
Tärkein kysymys kuuluu: haluatko lapsen vai et halua. Jos haluat, tietenkin synnytät sen. Jos et, teet abortin (jos se vielä on mahdollista).
Vierailija kirjoitti:
Nyt lopetat sen asian pohtimisen, mitä muut ajattelevat. Niitä muita, jopa omassa seurakunnassasi, on niin monta, ja kaikki ajattelevat vähän eri tavalla.
Jos sinun pitää toimia vastoin vakaumustasi, jotta pelastaisit maineesi uskonyhteisössä tai uskonyhteisön maineen muiden silmissä, silloin sinulla on epäterve suhde yhteisöösi. Jos joku yhteisön jäsen käskee sinun toimia vastoin vakaumustasi, on tällä käskijällä epäterve suhde yhteisöön.
Niin, pelkäänkö turhaan että muut tuomitsisivat mut sen takia. Toisaalta yksin tuokaan ei mietittytäis, vaan en tiedä jaksaisinko enää sitä yövalvomista.
Tää neljäs on ollut pahin kaikista, raskauskin oli väsyttävin...en haluais käydä läpi enää sitä samaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tutut siis tiesivät jo pitkään että muutetaan erilleen ja siksi kokisin häpeää jos nyt olisinkin paksuna ja muutkin saisivat tietää että "uskova ihminen harrastaa seksiä avioliiton ulkopuolella". En tiedä, tuon takia ehkä olisin valmis tekemään abortin kaikessa hiljsisuudessa, vaikka se väärin olisikin....
Hei, rauha rauha. Ihan varmasti kaikki tietää jo nyt, että "uskova ihminen" on harrastanut seksiä avioliiton ulkopuolella, jos sulla on siitä todisteena neljä lasta.
Niin että voit kyllä rauhassa synnyttää sen viidennenkin, ei se häpeä siitä lisäänny.
Mä olin aikoinani uskossa ja vaikka nykyään maailmankatsomukseni on hyvin erilainen, ymmärrän hyvin ajatuksesi.
Mietit tuossa että kumpi on jumalan silmissä suurempi synti, abortti vai avioliiton ulkopuolinen seksi. Itse mietin sitä siltä kannalta, että molemmat ovat kristitylle väärin ja syntiä. Mutta jos tulee raskaaksi avioliiton ulkopuolisesta suhteesta, miksi tekisi toista syntiä ja abortoisi lapsen. Vahinko on jo päässyt tapahtumaan, joten omaa tilannettaan ei kannata pahentaa enää pyrkimällä eroon tilanteesta uusilla huonoilla valinnoilla.
Läheisten suhtautumista miettiessäsi voit ajatella, että tilanne olisi heillekin ikään kuin koettelemus jumalalta. Pystyvätkö he toimimaan oikein ja rakastamaan jsa tukemaan lähimmäistään tämän virheista huolimatta vai alkavatko tuomita. Kristinuskon mukaan kaikki kuitenkin ovat syntisiä, joten kukaan ei voi tuomita toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tutut siis tiesivät jo pitkään että muutetaan erilleen ja siksi kokisin häpeää jos nyt olisinkin paksuna ja muutkin saisivat tietää että "uskova ihminen harrastaa seksiä avioliiton ulkopuolella". En tiedä, tuon takia ehkä olisin valmis tekemään abortin kaikessa hiljsisuudessa, vaikka se väärin olisikin....
Hei, rauha rauha. Ihan varmasti kaikki tietää jo nyt, että "uskova ihminen" on harrastanut seksiä avioliiton ulkopuolella, jos sulla on siitä todisteena neljä lasta.
Niin että voit kyllä rauhassa synnyttää sen viidennenkin, ei se häpeä siitä lisäänny.
No onneks ei tarvi synnyttää koska en varmasti ole paksuna, mutta tuollaisia ahdistavia ajatuksia pyörinyt viime aikoina mielessä, ja nyt satuin tuon jutun lukemaan, kun jotkut "onnekkaat" onkin tullut ehkäisystä huolimatta raskaaksi...pitiki käydä lukemassa.
Nyt on ihan uteliaisuudesta pakko kysyä: miksi ihmiset olisi tuominneet sut vasta mahdollisen viidennen lapsen takia?
Kun kerran olet aiemmin synnyttänyt neljä muuta lasta avioliiton ulkopuolella? Eikö se tuomio ole sun päälläsi jo joka tapauksessa?
(En nyt puutu siihen, että ihmisen tuomitseminen "avioliiton ulkopuolisen seksin" takia on järjetöntä.)
Vierailija kirjoitti:
Mä olin aikoinani uskossa ja vaikka nykyään maailmankatsomukseni on hyvin erilainen, ymmärrän hyvin ajatuksesi.
Mietit tuossa että kumpi on jumalan silmissä suurempi synti, abortti vai avioliiton ulkopuolinen seksi. Itse mietin sitä siltä kannalta, että molemmat ovat kristitylle väärin ja syntiä. Mutta jos tulee raskaaksi avioliiton ulkopuolisesta suhteesta, miksi tekisi toista syntiä ja abortoisi lapsen. Vahinko on jo päässyt tapahtumaan, joten omaa tilannettaan ei kannata pahentaa enää pyrkimällä eroon tilanteesta uusilla huonoilla valinnoilla.
Läheisten suhtautumista miettiessäsi voit ajatella, että tilanne olisi heillekin ikään kuin koettelemus jumalalta. Pystyvätkö he toimimaan oikein ja rakastamaan jsa tukemaan lähimmäistään tämän virheista huolimatta vai alkavatko tuomita. Kristinuskon mukaan kaikki kuitenkin ovat syntisiä, joten kukaan ei voi tuomita toista.
Kiitos oikein asiallisesta vastauksesta. Onhan tuo totta, että tekisin vain lisää syntiä jos vielä tappaisin ihmisenalun. Oon varmaan muutenkin kova syyllistämään itseäni ja joskus tuntuu että elän jatkuvassa häpeän tunteessa, vaikka ei ehkä oo syytäkään. En tiedä tuleeko tuo jostain lapsuudesta, on ollut meinaa vähän ankara kasvatus.
Mutta nyt haluan oikeasti elää Raamatun mukaan enkä tehdä syntiä enää.
Sitten mietin, rakastaisiko Jeesus mua vähemmän tai enemmän, kumman valinnan sitten tekisinkin, vaikka tiedän että Jeesus rakastaa ihmistä yhtä paljon, vaikka virheitä tekisikin...mutta kaikkea sitä miettiikin..ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ihan uteliaisuudesta pakko kysyä: miksi ihmiset olisi tuominneet sut vasta mahdollisen viidennen lapsen takia?
Kun kerran olet aiemmin synnyttänyt neljä muuta lasta avioliiton ulkopuolella? Eikö se tuomio ole sun päälläsi jo joka tapauksessa?
(En nyt puutu siihen, että ihmisen tuomitseminen "avioliiton ulkopuolisen seksin" takia on järjetöntä.)
No jotenkin koen että aikaisemmat ei oo ollut niin pahoja, vaikka tosin häpesin jo tuota neljättä raskauttakin ja pitkitin sen kertomista muille..mutta oon tehnyt niin paljon virheitä ja toistuvasti lyönyt päätä seinään että tästä viidennestä (jos olisi) niin muut ajattelisivat että oon äärettömän tyhmä enkä opi koskaan.
Koska mun olisi jo aiemmin pitänyt tajuta että tuo mies on aivan väärä mulle...nyt en tän jälkeen halua edes kaveerata kys. Miehen kanssa vaan hoitaa pelkästään lasten asiat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on ihan uteliaisuudesta pakko kysyä: miksi ihmiset olisi tuominneet sut vasta mahdollisen viidennen lapsen takia?
Kun kerran olet aiemmin synnyttänyt neljä muuta lasta avioliiton ulkopuolella? Eikö se tuomio ole sun päälläsi jo joka tapauksessa?
(En nyt puutu siihen, että ihmisen tuomitseminen "avioliiton ulkopuolisen seksin" takia on järjetöntä.)
No jotenkin koen että aikaisemmat ei oo ollut niin pahoja, vaikka tosin häpesin jo tuota neljättä raskauttakin ja pitkitin sen kertomista muille..mutta oon tehnyt niin paljon virheitä ja toistuvasti lyönyt päätä seinään että tästä viidennestä (jos olisi) niin muut ajattelisivat että oon äärettömän tyhmä enkä opi koskaan.
Koska mun olisi jo aiemmin pitänyt tajuta että tuo mies on aivan väärä mulle...nyt en tän jälkeen halua edes kaveerata kys. Miehen kanssa vaan hoitaa pelkästään lasten asiat...
Ai plääh, sä olitkin provo.
No, tää tarina kyllä olikin liian hyvä ollakseen totta.
Jos sä olet ollut naimisissa, niin ihmiset kyllä tajuavat että sä olet ollut miehen kanssa, vaikka et raskaana olisikaan. Vai oletko jossain sellaisessa uskossa, jossa pysytään avioliitossakin selibaatissa?