Kuuluuko oman lapsen sijaislasta kohdella kuin "oikeaa" lapsenlasta?
Pojallani ja hänen vaimollaan on ennestään kaksi biologista lasta, päiväkoti-ikäisiä. Vien heitä aina syömään, puistoon, ostan leluja ja vaatteita yms. Jonkin aikaa sitten poikani perheineen ryhtyi sijaisperheeksi, ja tämä uusi tulokas ei edes ole vauva tai taapero johon olisi helppo kiintyä vaan jo 7-vuotias.
Kysymys kuuluukin, että pitääkö tämä 7v. ottaa mukaan mm. leikkipuistoon ja ostanko hänellekin leluja kun tulen käymään? Puhunkö hänestä lapsenlapsenani vai en? Onko hän poikani lapsi?
Ja en ole mikään itsekäs mummo joka ei halua "hyväksyä" sijaislasta, ihan vaan käytännön vuoksi kyselen :)
Kommentit (85)
Unohda ihan ensimmäiseksi sana sijaislapsi. Kukaan lapsi ei ole kenenkään sijainen.
Jos on ollut traumaattinen varhaislapsuus ja nyt ihan uudessa vieraassa perheessä niin ei varmaan tarvita kolmatta aikuista sekaantumaan siihen?
Miten jollakin tulee edes mieleen kysyä tälläistä?
Vierailija kirjoitti:
Unohda ihan ensimmäiseksi sana sijaislapsi. Kukaan lapsi ei ole kenenkään sijainen.
Yritin selittää vaan mahdollisimman lyhyesti, anteeksi. Kyseessä siis huostaanotettu lapsi :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut traumaattinen varhaislapsuus ja nyt ihan uudessa vieraassa perheessä niin ei varmaan tarvita kolmatta aikuista sekaantumaan siihen?
Sekaantumista olla läsnä ja antaa huomiota? Tuossa tapauksessa ei tarvita enää yhtään aikusta kääntämään selkäänsä ja jättämään ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Miten jollakin tulee edes mieleen kysyä tälläistä?
En ole koskaan aiemmin ollut tekemisissä sijaisperheiden kanssa joten en tiedä että pidetäänkö "näin vanhana" sijoitettua lasta perheen "omana lapsena". Vaikea selittää, mutta millään pahalla en tätä tarkoita...
ap
Sijaislapsella on myös omat biologiset vanhempansa, joten poikasi lapseksi hän ei muutu, vaikka saattaakin asua poikasi perheessä täysi-ikäiseksi saakka. Voit rauhassa puhua hänestä sijaislapsenlapsenasi, mutta huomaathan, että lapsen taustoista ym. et saa lärpätellä ympäriinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jollakin tulee edes mieleen kysyä tälläistä?
En ole koskaan aiemmin ollut tekemisissä sijaisperheiden kanssa joten en tiedä että pidetäänkö "näin vanhana" sijoitettua lasta perheen "omana lapsena". Vaikea selittää, mutta millään pahalla en tätä tarkoita...
ap
Onko lapsi tullut perheeseen väliaikaiseen sijoitukseen vai pysyvään?
Vierailija kirjoitti:
Sijaislapsella on myös omat biologiset vanhempansa, joten poikasi lapseksi hän ei muutu, vaikka saattaakin asua poikasi perheessä täysi-ikäiseksi saakka. Voit rauhassa puhua hänestä sijaislapsenlapsenasi, mutta huomaathan, että lapsen taustoista ym. et saa lärpätellä ympäriinsä.
Juuri tätä siis yritinkin kysymykselläni ajaa takaa :) ja en lörpöttele, en lörpöttele myöskään poikani biologisten lasten asioita ulkopuolisille.
ap
Sijaislapsella on omat isovanhemmat, joten en ole ryhtynyt mummoksi. Jos vien tuliaisia, ovat ne tietenkin kaikille (tarroja tms.), mutta en osta vaatteita tai leluja enkä vies puistoon tms.
Kummallista, että pojan perheeseen on tullut muita lapsia vanhempi sijaislapsi, pyrkimyksenä kun on se, että sijaislapsi olisi kuopus tai samanikäinen kuin muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jollakin tulee edes mieleen kysyä tälläistä?
En ole koskaan aiemmin ollut tekemisissä sijaisperheiden kanssa joten en tiedä että pidetäänkö "näin vanhana" sijoitettua lasta perheen "omana lapsena". Vaikea selittää, mutta millään pahalla en tätä tarkoita...
ap
Onko lapsi tullut perheeseen väliaikaiseen sijoitukseen vai pysyvään?
Pysyvään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jollakin tulee edes mieleen kysyä tälläistä?
En ole koskaan aiemmin ollut tekemisissä sijaisperheiden kanssa joten en tiedä että pidetäänkö "näin vanhana" sijoitettua lasta perheen "omana lapsena". Vaikea selittää, mutta millään pahalla en tätä tarkoita...
ap
Kai sinä sentään silti osaat asettua toisten asemaan vaikka tästä ei kokemusta olekaan? Miltä itsestäsi tuntuisi, jos itse jäisit ulkopuoliseksi?
Vierailija kirjoitti:
Sijaislapsella on myös omat biologiset vanhempansa, joten poikasi lapseksi hän ei muutu, vaikka saattaakin asua poikasi perheessä täysi-ikäiseksi saakka. Voit rauhassa puhua hänestä sijaislapsenlapsenasi, mutta huomaathan, että lapsen taustoista ym. et saa lärpätellä ympäriinsä.
Ei voi puhua sijaislapsesta eikä sijaislapsenlapsesta. Kyllä lapsi on myös sijaisperheen lapsi, ei mikään vieraileva asuja.
T sijaisäiti
Sinun pitää toimia niin, että lapsi ei tunne itseään ulkopuoliseksi. Lähtökohdat elämään ei hänellä muutenkaan ole varmaan kummoiset, joten eniten hän tarvitsee sitä, että tuntee olonsa hyväksytyksi. Sopeutuminen uuteen perheeseenkin helpottuu, kun ympäristö kohtelee häntä perheenjäsenenä.
Kuule, mieti. Edesauttaako se lapsen toipumista traumaattisesta varhaislapsuudesta ja kotoutumista uuteen perheeseen, jos häntä kohdellaan toisin kuin perheen biolapsia ja jätetään ulkopuolelle yhteisistä tekemisistä?
No EI AUTA.
Siitä lähdet sitten liikkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Sijaislapsella on omat isovanhemmat, joten en ole ryhtynyt mummoksi. Jos vien tuliaisia, ovat ne tietenkin kaikille (tarroja tms.), mutta en osta vaatteita tai leluja enkä vies puistoon tms.
Kummallista, että pojan perheeseen on tullut muita lapsia vanhempi sijaislapsi, pyrkimyksenä kun on se, että sijaislapsi olisi kuopus tai samanikäinen kuin muutkin.
Itsekin luulin että sijaislapsen kuuluu tulla nuorimmaiseksi, mutta ilmeisesti poikkauksia on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sijaislapsella on omat isovanhemmat, joten en ole ryhtynyt mummoksi. Jos vien tuliaisia, ovat ne tietenkin kaikille (tarroja tms.), mutta en osta vaatteita tai leluja enkä vies puistoon tms.
Kummallista, että pojan perheeseen on tullut muita lapsia vanhempi sijaislapsi, pyrkimyksenä kun on se, että sijaislapsi olisi kuopus tai samanikäinen kuin muutkin.
Sijaisperheestä on pulaa, että tälläiset pyrkimykset ei auttamatta toteudu.
Oletko jutellut asiasta poikasi ja hänen vaimonsa kanssa? Miten he toivovat sinun käyttäytyvän? Minun mielestäni on itsekästä heiltä ainakin odottaa, että otat tuon vieraan lapsen tuosta vain omaksesi, itse en siihen pystyisi. Toisaalta taas he itse eivät eriarvoista tuota "sijaislasta" vaan hän on heille kuin perheenjäsen. Ehkä se keskustelu asiasta olisi paikallaan. Tärkeintä tuossa on tehdä niin, ettei se lapsi kärsi, sillä äkkiähän toinen huomaa, jos on eriarvoisessa asemassa muihin nähden.
Sitten taas jos haluat verisukulaislapsiasi viedä ulos ilman, että uusi tulokas pääsee mukaan, on asiasta sovittava poikasi kanssa selvät säännöt, ja miten asia lapselle kerrotaan. Esim. itse mieheni kanssa olemme neljän lapsen uusioperhe, ja miehen vanhemmat vievät omia lapsenlapsiaan ulos syömään pari kertaa kuussa. Omat lapseni pääsevät sitten minun vanhempieni kanssa vastavuoroisesti tekemään jotain yhdessä. Lahjojen annosta olemme sopineet niin, että niitä annettaisiin vain juhlapäivinä (eri asia on sitten tilille annettava säästöön menevä raha). Yhdessä kaikki vierailut jne., esim. kaikki neljä lasta tulevat meidän mukaamme esim. omien vanhempieni synttäreille tai sunnuntaina kylään syömään.
Juttele poikasi kanssa, mitä he toivovat/odottavat sinulta. Sanoisin kyllä, että otat mukaan juttuihin. Tutustumisen jälkeen voit olla 7veelle vaikka mummokaveri/"Maija-täti"/tms. Miksei ihan mummokin sitten myöhemmin.
Totta hitossa hän on lapsenlapsesi.