Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko oman lapsen sijaislasta kohdella kuin "oikeaa" lapsenlasta?
08.05.2017 |
Pojallani ja hänen vaimollaan on ennestään kaksi biologista lasta, päiväkoti-ikäisiä. Vien heitä aina syömään, puistoon, ostan leluja ja vaatteita yms. Jonkin aikaa sitten poikani perheineen ryhtyi sijaisperheeksi, ja tämä uusi tulokas ei edes ole vauva tai taapero johon olisi helppo kiintyä vaan jo 7-vuotias.
Kysymys kuuluukin, että pitääkö tämä 7v. ottaa mukaan mm. leikkipuistoon ja ostanko hänellekin leluja kun tulen käymään? Puhunkö hänestä lapsenlapsenani vai en? Onko hän poikani lapsi?
Ja en ole mikään itsekäs mummo joka ei halua "hyväksyä" sijaislasta, ihan vaan käytännön vuoksi kyselen :)
Kommentit (85)
Miten eri tavalla ajattelisit sitten kohdella? Miten käyttäytymisesi eroaa yleensäkin lasten seurassa, onko ollut tapana ottaa suosikkeja ja inhokkeja, olla töykeä ei-sukulaisille vai mitä ihmettä?
Kaikkia lapsia pitäisi kohdella hyvin ja välittävästi, oli sitten sukua tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla sijoitetuilla lapsilla on kuitenkin olemassa omat biologiset isovanhemmat - ja vanhemmatkin. Harvempi on ihan omaiseton.
Joskus mietin, miksi sijaisperheen omat biologiset lapset ovat juuri ne jotka ovat velvollisia jakamaan ihan kaiken, oman kodin ja omien vanhempien lisäksi vielä isovanhemmat, tädit sedät ja kummit...
Ei sen sijaislapsen mummit ryhdy mummuksi lapsenlapsensa sijaisperheen muille lapsille.
Eiköhän ne biologiset lapset joka tapauksessa ole ne, jotka enemmän saavat, kun saavat elää koko ikänsä omien rakkaiden vanhempiensa kanssa. Vähän empatiaa vähäosaisempia kohtaan.
Sijoitetut lapset, joilla omaisia on (kuten useimmilla on), viettävät viikonloppuja, lomia ja juhlapyhiä myös biologisten sukulaistensa luona. He saavat huomionosoituksia ja lahjoja omaisiltaan.
Miksi biologisella lapsella ei saisi olla yhtään mitään omaa?
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla sijoitetuilla lapsilla on kuitenkin olemassa omat biologiset isovanhemmat - ja vanhemmatkin. Harvempi on ihan omaiseton.
Joskus mietin, miksi sijaisperheen omat biologiset lapset ovat juuri ne jotka ovat velvollisia jakamaan ihan kaiken, oman kodin ja omien vanhempien lisäksi vielä isovanhemmat, tädit sedät ja kummit...
Ei sen sijaislapsen mummit ryhdy mummuksi lapsenlapsensa sijaisperheen muille lapsille.
Ehkä siinä perheessä mietitään näitä asioita ennen kuin ryhdytään sijaisperheeksi? Joutuuhan lapset serkkujenkin kanssa jakamaan isovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kylmä ihminen ap.
Minusta ei vaan aivan järkevä aikuinen. 7-vuotiaalle voi olla ihan riittävän kova paikka joutua eroon omista vanhemmistaan. Jos joku täysin tuntematon alkaa yks kaks kutsua itseään vielä tämän lapsen mummiksi, vaikka lapsella on jo rakas ja läheinen mummi, joka vaan ei ole voinut esim terveytensä vuoksi ottaa lapsenlastaan luokseen asumaan, niin tämä hämmentää lasta entisestään.
7-vuotias ei ole tyhmä. Jos perheessä puhutaan mummista tai Riitta-mummista, totta helkkarissa hän tietää että se ei ole hänen mummi vaan perheen lasten mummi. Puhutaan ekaluokkalaisesta. Kyse on siitä miten häntä kohdellaan, sanotaanko että jää yksin kotiin siksi aikaa, vai odota autossa. Tai katsoo kun muut saa karkkia ja häntä ei huomioida millään lailla. Kyse ei ole uusperheestä, jossa osa lapsista saa karkkia eri päivänä. Tämä ei saa niitä sitten ikinä.
Nimenomaan 7-vuotias ei ole tyhmä. Eihän aloittajan ollut tarkoituskaan jättää tätä lapsensa sijaislasta karkitta, yksin autoon tms. Minusta on aivan tarpeetonta puhua Riitta-mummista, kun voi puhua Riitasta. Tunnen nuoren miehen, jonka isä kuoli pojan ollessa 6-vuotias. Muutamaa vuotta myöhemmin leski löysi uuden miehen, jonka kanssa hänellä on kaksi lasta. Äiti ja isäpuoli varmaan ihan hyvää hyvyyttään halusivat, että poikakin alkaa kutsua miestä isäkseen. Juttelin tämän pojan kanssa, kun hän oli teini-ikäinen. Kertoi, että isäpuolen kutsuminen isäksi oli ollut hänelle hyvin vaikeaa. Ei siksi, että isäpuolessa olisi ollut jotain vikaa tai tämä olisi kohdellut poikaa jollain tavalla huonosti. Vaan siksi, että hän koki äidin ja isäpuolen haluavan pyyhkiä kuolleen isän muiston pois. Hänellä oli isä eikä hän halunnut uutta isää korvaamaan kuollutta isäänsä. Isäpuoli oli ihan ok, mutta ei hän halunnut isäpuolestaan uutta isää.
Minusta suhtautuminen riippuu juuri siitä onko lapsella omaa sukua. Jos hän saa joululahjat ja puistokäynnit ym. omilta isovanhemmiltaan, sinun panoksesi jää pienemmäksi. Jos taas isovanhemmat eivät ole mukana elämässään, olet isovanhempi lapsellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmilla sijoitetuilla lapsilla on kuitenkin olemassa omat biologiset isovanhemmat - ja vanhemmatkin. Harvempi on ihan omaiseton.
Joskus mietin, miksi sijaisperheen omat biologiset lapset ovat juuri ne jotka ovat velvollisia jakamaan ihan kaiken, oman kodin ja omien vanhempien lisäksi vielä isovanhemmat, tädit sedät ja kummit...
Ei sen sijaislapsen mummit ryhdy mummuksi lapsenlapsensa sijaisperheen muille lapsille.
Ehkä siinä perheessä mietitään näitä asioita ennen kuin ryhdytään sijaisperheeksi? Joutuuhan lapset serkkujenkin kanssa jakamaan isovanhemmat.
Ei isovanhempisukupolvea oteta valmennuksiin mukaan, eivätkä kaikki sijaisvanhemmiksi ryhtyvät todellakaan kysy omien vanhempiensa mielipidettä tai suostumusta asialle.
Paljon täällä puhutaan siitä miten Suomessa ei olla "yhteisöllisiä". Tällä yleensä tarkoitetaan juurikin sitä, että isovanhemmat eivät auta ja eivät ole läsnä jne. Mutta eivät myöskään nuoret aikuistuneet pidä muuten vaan yhteyttä vanhempiinsa eivätkä paskaakaan piittaa näiden mielipiteistä. Jos joku päättää ryhtyä sijaisperheeksi, niin eipä se automaattisesti sitä tarkoita, että isovanhempien pitää ryhtyä sijaismummeiksi.
Luulisi kenen tahansa ymmärtävän perusinhimillisyyden osaset. Mutta ei. Ihan sama vaikka hoiviinne otettu (ja huom! TAHDOTTU) lapsi olisi kahden homon "mut-ku-mä-haluun" hetken huumassa hankittu kohtu-shoppailun tulos tai joku kadulla hihaan tarttunut romanikerjäläisen lapsi. Pientä lasta kohdellaan aina huomioiden ja tarpeen vaatiessa suojellen, aina. Oli kyseessä hetki kadulla tai ikuisuus kotona. Mummoksi ei tarvitse itseään kutsua, mutta aikuisten tehtävä on kohdata lapsi hyväksyvästi, oli hän kenen tahansa biologisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta suhtautuminen riippuu juuri siitä onko lapsella omaa sukua. Jos hän saa joululahjat ja puistokäynnit ym. omilta isovanhemmiltaan, sinun panoksesi jää pienemmäksi. Jos taas isovanhemmat eivät ole mukana elämässään, olet isovanhempi lapsellekin.
Samaa mieltä. Sillä erotuksella tosin, että minusta on aika oleellista, mikä on lapsen ja sijaisvanhempansa suhde sen jälkeen, jos sijaisvanhemmat eroavat. Aivan kuten uusperheissäkin, jos uusperheen aikuiset eroavat. Menettääkö sijaisvanhempi eron jälkeen oikeuden tavata lasta ja lapsi sijaisvanhempaansa? Omiin ja adoptoituihin lapsiin on juridinen oikeus eli toinen vanhempi ei eron jälkeen voi ilmoittaa, että sinä et sitten enää koskaan tapaa tätä lasta. Puolison lapsiin tällaista oikeutta ei ole. Ja sen vuoksi myös "isovanhemman" suhde katkeaa eikä lapsella tai "isovanhemmalla" ole mitään sanomista asiaan.
Toisen lasta voi kohdella hyvin ja rakastavasti ilman isovanhemman rooliakin. Minusta lapselle ei kuitenkaan koskaan saisi antaa käsitystä, että tämä rakas ja läheinen ihminen olisi hänen mumminsa, jos hänen oma vanhempansa tai sijaisvanhempansa voi katkaista tämän ihmissuhteen ihan milloin haluaa. Lapsi ei nimittäin välttämättä ymmärrä, miksi mummi hylkäsi hänet. Ei hylännyt, mutta kun edes mummin omalla lapsella ei ole oikeutta tavata lasta, niin mummin on silloin hyvin vaikea yrittää pitää yhteyttä.
no miks ei?
voit omalta osalta auttaa tuota lasta sopeutumaan perheeseen, kun hänkin tietää olevansa tasavertainen poikasi biologisten lasten kanssa. Lapset todellakin tarvitsevat vakaita ja rakastavia aikuisia ympärilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai! Minun äitini kohtelee mieheni aiemmasta liitosta olevia lapsia lähes samanarvoisesti kuin meidän yhteistä lasta, huomioi kaikkia yhtälailla kun miehen lapset ovat mukana ja muistaa heitäkin synttäreinä ja jouluna. Ihan oma-aloitteisesti on alkanut näin toimia mutta tosi kivahan se on lasten kannalta. Meidän yhteinen lapsi saa omaa aikaa mummon kanssa silloin kun miehen lapset ovat äidillään ja tapaamme mummoa ilman heitä. Jonkun mielestä tämä varmasti on liioiteltua huomioimista mutta meidän mielestä tosi kiva juttu! Varsinkin kun miehen lapsilla ei omia isovanhempia ole paitsi kaukana asuva ukki jota tapaavat harvoin. Sijaislapsi joka asuu perheessä ansaitsee ilman muuta tulla kohdelluksi tasavertaisena perheenjäsenenä! Se että on sijoitukseen päätynyt kertoo jo että rankat taustat on ja vaikeaa ilman eriarvoistamistakin ja varmaan huono itsetunto ja hylätyksi tulemisen tunne vaikka omaksi parhaakseen onkin sijoitettuna. Kauheaa jos lapselle tulee tunne ettei häntä oikein haluta minnekään ja aina on muita huonommassa asemassa ja hyljeksitty. Aikuisille tällaisten asioiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä jos yhtään on normaalilla empatiakyvyllä varustettu!
Varmaan riippuu vähän lapsesta, miksikä hän haluaa sinua kutsua. Hän on jo niin vanha, että voisi varmaan sanoa suoraankin, että "voit kutsua minua mummoksi, bonus-mummoksi, Raijaksi tai Raija-tädiksi, ihan mikä sinusta tuntuu kivoimmalta"...Riippuu varmaan myös siitä, näkeekö lapsi biologisia isovanhempiaan ja millaiset välit heidän kanssaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että lapsella itsellä on ongelmaa jos hänellä on vaikka neljäkin mummoa, joista yksi Raija-mummo. Näitä bonusperheitä on paljon nykyään. Olennaisempaa on se, onko Raija mukava, onko hän oikeudenmukainen, voi olla tiukkakin kunhan on reilu ja luotettava.
Noin muuten, jos olisin miniäsi niin sanoisin, että älä suotta kanna niitä leluja joka kerta lapsille. Kunhan istut lukemaan heille jotain ääneen ja leikit kauppaa. Ja jos sallit sen bonuslapsenkin olla mukana tekemättä siitä numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Sijaislapsella on omat isovanhemmat, joten en ole ryhtynyt mummoksi. Jos vien tuliaisia, ovat ne tietenkin kaikille (tarroja tms.), mutta en osta vaatteita tai leluja enkä vies puistoon tms.
Kummallista, että pojan perheeseen on tullut muita lapsia vanhempi sijaislapsi, pyrkimyksenä kun on se, että sijaislapsi olisi kuopus tai samanikäinen kuin muutkin.
Oikein joka kerta erikseen muistutat pientä lasta siitä että hän ei oikeasti kuulu perheeseen. Miten voit olla noin julma lapselle? Eikö lasta voi rakastaa vain sen takia ettei ole biologista sukua? Lapsi on osa perhettä ja jos muut saavat esim. vaatteita on todella julmaa jättää yksi ilman. Miten olet selittänyt sen lapselle? Että et ole tärkeä eikä kukaan sinua halua. On varmasti ollut tarpeeksi traumaattista pienelle tulla uuteen perheeseen ilman että uusi isovanhempi kohtelee kuin roskaa. Miten voit elää itsesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuatteko että sijaislapsi ei peri mitään? Ei sijaisvanhemmiltaan eikä näiden suvulta? Kiva jos on uskoteltu että oot muka kuin oma... kun ei se kuitenkaan ole sama kuin oma. Sijaislapsi ei myöskään tule missään kohtaa olemaan lähiomainen, esim. kun sijaisvanhempi ikääntyy ja joutuu sairaalaan ja ehkä tulee kyvyttömäksi hoitamaan asioitaan, niin asiat kuuluu niille omille biologisille lapsille, ei sijaislapselle. Sijaislapsi on tässä tilanteessa täysin noubadi.
Terveisin aikuisen, aiemmin sijaislapsena olleen miehen puoliso.
Kaikilla sijoitetuilla lapsilla ei ole mitään yhteyksiä sukulaisiinsa. Osa ei tapaa edes biologisia vanhempiaan. Kannattaa jutella sijaisvanhempien kanssa. Tärkeintä on huomioida sijaislasta tasapuolisesti aina silloin, kun hän on paikalla. Jouluna kaikille oma paketti, synttärinä muistaminen jne. Kun tulee kylään ja tuo tuliaisia, niin tuo kaikille yhtä lailla. Sijaislapselle on tärkeää olla olemassa.
Ystävälläni on sijaislapsia ja he kuuluvat perheeseen. He ovat biologisille lapsille sisaruksia ja sukulaisille sukulaisia... vaikkeivat biologisesti olekaan sukua. Sosiaalisesti heillä on yhteinen suku sijaisperheen kanssa. Heillä ei ole yhteyttä omiin sukulaisiinsa... jos ei lasketa valvottua parin tunnin tapaamista harvoin (ei edes joka kuukausi) äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tajuatteko että sijaislapsi ei peri mitään? Ei sijaisvanhemmiltaan eikä näiden suvulta? Kiva jos on uskoteltu että oot muka kuin oma... kun ei se kuitenkaan ole sama kuin oma. Sijaislapsi ei myöskään tule missään kohtaa olemaan lähiomainen, esim. kun sijaisvanhempi ikääntyy ja joutuu sairaalaan ja ehkä tulee kyvyttömäksi hoitamaan asioitaan, niin asiat kuuluu niille omille biologisille lapsille, ei sijaislapselle. Sijaislapsi on tässä tilanteessa täysin noubadi.
Terveisin aikuisen, aiemmin sijaislapsena olleen miehen puoliso.
Perii jos tehdään testamentti. Jokainen saa itse päättää lähiomaisensa. Terveydenhoitoon vaan merkintä. Älä hyvä ihminen käytä sanaa sijaislapsi.
Hän on sijaislapsi. Hänellä on omat vanhemmat ja isovanhemmat.
Ei sun tartte hänelle mitään ostaa ja huomioida. Ne hänen sijaisvanhempansa hoitavat hänet ja ostavat kulurahoillaan hänelle lahjat ja muut.
Sinulla on oikeus lahjoa ja leikkiä vain omien lastenlastesi kanssa.
En tarkoita, että töykeä pitäisi olla. Toki pitää ystävällisesti kohdella.
Muistan kun tälläkin palstalla joku sijaislapsena ollut tilitti kiukkuisena sitä, että hän ei perinyt yhtään mitään sijaisvanhemmiltaan.
Sijaislasta harmitti, kun kaikki meni biolapsille.
Vierailija kirjoitti:
Hän on sijaislapsi. Hänellä on omat vanhemmat ja isovanhemmat.
Ei sun tartte hänelle mitään ostaa ja huomioida. Ne hänen sijaisvanhempansa hoitavat hänet ja ostavat kulurahoillaan hänelle lahjat ja muut.
Sinulla on oikeus lahjoa ja leikkiä vain omien lastenlastesi kanssa.
En tarkoita, että töykeä pitäisi olla. Toki pitää ystävällisesti kohdella.
Näin ja perintö menee verisuvulle ilman mitään testamentteja.
Eiköhän ne biologiset lapset joka tapauksessa ole ne, jotka enemmän saavat, kun saavat elää koko ikänsä omien rakkaiden vanhempiensa kanssa. Vähän empatiaa vähäosaisempia kohtaan.