Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin itseni kiinnostumaan miehestä ja seurustelusta?
07.05.2017 |
Olen ollut jo viitisen vuotta sinkkuna erottuani ensimmäisestä ja ainoasta suhteestani. Eroon ei sinällään liity mitään draamaa; oltiin alettu seurustelemaan teineinä ja jotenkin sitten aikuisina tajuttiin, että ollaan jotenkin kasvettu yhteen ja pitäisi löytää itseään. En traumatisoitunut.
En ole tapaillut erityisemmin ketään, pari kertaa saattanut kahvilla käydä. Nyt lähiaikoina tapasin mukavan miehen, joka on osoittanut kiinnostuksensa mua kohtaan. Hän on siis TODELLA mukava, pitkä ja komea. Mua vähän nuorempi, kiinnostunut samoista asioista. Käy töissä ja on kunnianhimoinen. Kaikinpuolin sellainen mies, jonka haluaisinkin. Mutta jotenkin en vaan tunne erityistä intohimoa häntä kohtaan. Hän haluaa viedä mua treffeille ja on kamalan ymmärtäväinen kun sanon, että viihdyn yksin ja olen ehkä vähän sitoutumiskammoinenkin. Ei ole mitenkään ahdistava, mutta tottakai hän haluaa nähdä ja tutustua enemmän.
Mua pelottaa, että jään yksin. En ole nyt tuon eroni jälkeen tavannut ketään näin potentiaalista ja pelkään, etten tapaakaan. Haluan kuitenkin tulevaisuudessa kumppanin, jonka kanssa matkustella ja perustaa yhteinen koti ja perhe. Kaikkee sellaista perinteistä huttua. Tuntuu, että jos nyt päästän tän jutun menemään niin kusen ihan omille nilkoilleni, koska kuinka usein tällaisia miehiä tulee vastaan?
Mistä sen intohimon voisi löytää? Vai pitäisikö vain ottaa riski ja toivoa, ettö löytyy joku vastaava, jota kohtaan sitten tunnen kiihkoakin? Vai onko se paljon vaadittu?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää miettiä kumpi sulle on tärkeämpää: parisuhde ja perheen perustaminen, vai juuri sen oikean kumppanin löytäminen. Jos ensimmäinen, voit "tyytyä" siihen ihan hyvään mieheen, mutta jos jälkimmäinen, sun pitää odottaa ja riskeerata, ettet välttämättä sitä löydäkään.
Mä en tiedä enää :D Toisaalta mä kyllä TIEDÄN, etten halua jäädä yksin. Mä tiedän kyllä mitä haluan elämältä. En vaan ehkä sitten koskaan ole uhrannut ajatusta sille, että mitä haluan mieheltä. Mä aloin seurustelemaan niin nuorena ja seurustelin niin pitkään, etten koskaan miettinyt asiaa. Toi mies ei edes ole "ihan" hyvä vaan tosi hyvä. Hänessä on kaikki ominaisuudet kohdillaan, hän on ihan loistava. En tiedä miksi en vaan jotenkin osaa kiinnostua.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää miettiä kumpi sulle on tärkeämpää: parisuhde ja perheen perustaminen, vai juuri sen oikean kumppanin löytäminen. Jos ensimmäinen, voit "tyytyä" siihen ihan hyvään mieheen, mutta jos jälkimmäinen, sun pitää odottaa ja riskeerata, ettet välttämättä sitä löydäkään.
Mä en tiedä enää :D Toisaalta mä kyllä TIEDÄN, etten halua jäädä yksin. Mä tiedän kyllä mitä haluan elämältä. En vaan ehkä sitten koskaan ole uhrannut ajatusta sille, että mitä haluan mieheltä. Mä aloin seurustelemaan niin nuorena ja seurustelin niin pitkään, etten koskaan miettinyt asiaa. Toi mies ei edes ole "ihan" hyvä vaan tosi hyvä. Hänessä on kaikki ominaisuudet kohdillaan, hän on ihan loistava. En tiedä miksi en vaan jotenkin osaa kiinnostua.
AP
Jos siitä puuttuu se jokin niin ei siitä mitään tule vaikka kuin yrittää. Korkeintaan pahan mielen kummatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää miettiä kumpi sulle on tärkeämpää: parisuhde ja perheen perustaminen, vai juuri sen oikean kumppanin löytäminen. Jos ensimmäinen, voit "tyytyä" siihen ihan hyvään mieheen, mutta jos jälkimmäinen, sun pitää odottaa ja riskeerata, ettet välttämättä sitä löydäkään.
Mä en tiedä enää :D Toisaalta mä kyllä TIEDÄN, etten halua jäädä yksin. Mä tiedän kyllä mitä haluan elämältä. En vaan ehkä sitten koskaan ole uhrannut ajatusta sille, että mitä haluan mieheltä. Mä aloin seurustelemaan niin nuorena ja seurustelin niin pitkään, etten koskaan miettinyt asiaa. Toi mies ei edes ole "ihan" hyvä vaan tosi hyvä. Hänessä on kaikki ominaisuudet kohdillaan, hän on ihan loistava. En tiedä miksi en vaan jotenkin osaa kiinnostua.
AP
Ihminen voi olla vaikka kuinka täydellinen, mutta jos sä et rakastu siihen, ei se ole sun eikä sen syy. Voit tietysti mennä järkiliittoon, ja toivoa, että rakkaus ja intohimo syttyy myöhemmin, tai sitten ei, mutta voit olla onnellinen siitä huolimatta. Ja sitten väistämättä jonain päivänä tapaatkin sen, joka vie jalat alta, ja sit sattuu. Itse en alkaisi suhteeseen, jos en olisi todella rakastunut, mutta sinähän itse päätät elämästäsi. Lue nyt kuitenkin vielä ajatuksella niitä juttuja, joissa valitetaan tylsää intohimotonta liittoa...
Kootut AV:n vinkit:
Ei siinä ole sitä jotakin. Jätä se sika! Eiköhän kohta puoliin tule joku jännis, johon ihastut ihan täysillä. Sitten se jännis kusee sun nilkoille ja suunnitelmiisi sun puolesta.
Mulla on jotain samantapaista meneillään. Siis en vain ylipäätään saa itseäni kiinnostumaan suhteesta, kun ajattelenkin sitä niin alkaa ahdistaa vaikka nytkin olisi kiva mies "tarjolla". Toisaalta en koe hirveänä ajatuksena että olisin yksin vielä viiden vuoden päästä, joten ehkä tämä ei ole niin suuri ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman asian kanssa kamppailen! Tosi potentiaalinen mies, mutta ei kutittele rakkaushermoja, ei sitten ollenkaan, vaikka ihan huippu tyyppi muuten ja kaikki kohdallaan.
Entäs, jos kokeilisi kuitenkin? Antaisi intohimon syttymiselle aikaa? Ettei päättäisi ihan vielä, vaan rauhassa katselisi, josko jotain voisi syntyäkin. Ei kaikki tosirakkaudet synny ensinäkemältä.
Ei tosin ole reilua tuota ihankiva-miestä kohtaan, kun sinulla ei ole samanlaisia tunteita kuin hänellä. Sitten joku päivä kohtaat kuitenkin sen miehen, joka kolahtaa oikein kunnolla.
Sun pitää miettiä kumpi sulle on tärkeämpää: parisuhde ja perheen perustaminen, vai juuri sen oikean kumppanin löytäminen. Jos ensimmäinen, voit "tyytyä" siihen ihan hyvään mieheen, mutta jos jälkimmäinen, sun pitää odottaa ja riskeerata, ettet välttämättä sitä löydäkään.