Lapsi ei tule toimeen omanikäisten kanssa!

Up - eikö ketään

Olen pohtinut samaa 4v pojasta. Paras kaverinsa on 7v. Ei tule toimeen oman ikäistensä eikä nuorempien kanssa :/. Luonne muutenkin "hankala". Aina kun niitä konflikteja tulee niin ajattelen että olen pilannut lapsen ja ei tästä mitään tule, onko sillä jotain häikkää päässä... Mutta sitten taas kun näkee miten sujuu leikit parhaan kaverinsa kanssa niin on kuin ei mitään ongelmia koskaan olisi ollutkaan.

Mun oma nappula. Autismispektrumilla. Osaa asioida aikuisten, isojen lasten ja itseään selkeästi pienempien kanssa. Samaa ikäluokkaa sinun lapsesi kanssa tämä oma tapaus.

En aluksi kiinnittänyt huomiota, koska olin itse samanlainen lapsena. Itse tuppasin olemaan vanhempien kanssa kaveria ja sain palautetta, että olin kypsä ikäisekseni joka paikasta. Tämä käytännössä tarkoitti, että teini-ikään asti olin kovin yksinäinen ja 14 vuotiaana siirryin amisbensalenkkarien seuraan ja ystäväpiiri koostui päälle parikymppisistä. Tissuttelin ja "aikuistuin" liian varhain (eli aloin teinikännäämään vanhemmassa porukassa) ja muutin kotoa keskivertoa aikaisemmin omilleni. Kun juomisesta tuli laillista niin en enää jaksanut mokomaa örvellystä ja noin 21-24 v kieppeillä oma ikäluokka pääsi samaan elämäntilanteeseen. Perustin myös perheen nuorempana (ensisynnyttäjän keski-ikä on 28, minä tein 21 vuotiaana ensimmäisen lapseni). En itse ole oman lapsen kohdalla huolissani. Ajattelin ohjata lapseni harrastusten piiriin jossa synkkaa ja on juttuseuraa tai jotain intohimoja toteutettavana. Ei se ikä niin tärkeää ole kavereiden kanssa. 

Kiitos vastauksesta kolmonen :) pelkäsin että vastaus voisi liittyä autismin spektriin, mutta toisaalta olisi ehkä helpottavaa jos ongelmalla olisi nimi (äh, vaikea selittää)... Täytyy nyt 5v neuvolassa vaikka vielä tarkistella mitä mieltä siellä ollaan. 4v neuvolassa annettiin ohjeeksi sosiaalisten suhteiden tukeminen (th ei kuitenkaan silloin ollut huolissaan), mitä tässä nyt parhaan mukaan on tehty. -ap

Meillä on 4v. joka käyttäytyy aivan aloituksessa kuvatulla tavalla. Lisäksi on sellaista jähmettymistä sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi jumppasaliin mennessä jää ovelle seisomaan ja tuijottamaan muita. Aikuisen tarvitsee ohjata eteenpäin ja toistuvasti kertoa, mitä tehdään.

Paljon muutakin on, toisaalta erittäin lahjakas ja toisaalta ikäisiään jäljessä. Joten tuota autismikirjoa täälläkin epäillään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 4v. joka käyttäytyy aivan aloituksessa kuvatulla tavalla. Lisäksi on sellaista jähmettymistä sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi jumppasaliin mennessä jää ovelle seisomaan ja tuijottamaan muita. Aikuisen tarvitsee ohjata eteenpäin ja toistuvasti kertoa, mitä tehdään.

Paljon muutakin on, toisaalta erittäin lahjakas ja toisaalta ikäisiään jäljessä. Joten tuota autismikirjoa täälläkin epäillään.

Onko esim.th tai lääkäri esittänyt huolensa?

"Kiva" kuulla, että on muitakin tämän asian kanssa painivia. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 4v. joka käyttäytyy aivan aloituksessa kuvatulla tavalla. Lisäksi on sellaista jähmettymistä sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi jumppasaliin mennessä jää ovelle seisomaan ja tuijottamaan muita. Aikuisen tarvitsee ohjata eteenpäin ja toistuvasti kertoa, mitä tehdään.

Paljon muutakin on, toisaalta erittäin lahjakas ja toisaalta ikäisiään jäljessä. Joten tuota autismikirjoa täälläkin epäillään.

Onko esim.th tai lääkäri esittänyt huolensa?

"Kiva" kuulla, että on muitakin tämän asian kanssa painivia. -ap

Th oli nuori eikä selvästi tiennyt aiheesta juurikaan. Sentään kiinnitti huomiota tuohon, että osa tehtävistä sujuu surkeasti ja sitten taas osa on liian helppoja.

Lääkäriä odotellaan. Skeptisesti suhtaudun siihen että vielä selviäisi mitään, koska suuria ongelmia ei ole. Tämä taas johtuu pitkälti siitä, että sekä pk:ssa että kotona osaamme junalla tilanteet niin etteivät ne kärjisty.

Vierailija kirjoitti:

Olen pohtinut samaa 4v pojasta. Paras kaverinsa on 7v. Ei tule toimeen oman ikäistensä eikä nuorempien kanssa :/. Luonne muutenkin "hankala". Aina kun niitä konflikteja tulee niin ajattelen että olen pilannut lapsen ja ei tästä mitään tule, onko sillä jotain häikkää päässä... Mutta sitten taas kun näkee miten sujuu leikit parhaan kaverinsa kanssa niin on kuin ei mitään ongelmia koskaan olisi ollutkaan.

Sama homma, että luonnetta kokonaisuutena voisi kuvata "hankalaksi", eihän se kiva ole todeta, mutta on kyllä realistinen kuvaus meilläkin :/ -ap

Meillä nyt 11v tyttö jolla samas ollut juurikin 4-5v lähtien. Tällä hetkellä parhaat kaverit 3-4v vanhempia ( " lapsellisia ", eli kehissä kuitenkin leikkiminen ym. Ei kännääminen tms!!)

Tutkimukset edelleen kesken, mutta Aspergerin tyyppistä oireilua ja muitakin neurologisia vaivaa. Kehirysviovästymää ja oppimisvaikeuksien

9/9 jatkaa. Meidän tyttö on myöskin tuollainen "hankala". Jatkuvasti oltava kuulolla mitä tekee. Ei omatoimisuutta. Riidoissa sisarusten kanssa.

(Täällä #2) Kauhulla odotan mitä tapahtuu jos ja kun 7v huomaa että kolme vuotta nuoremman kanssa leikkiminen on "noloa".

Semmoinen havainto vielä, minkä tajusin/tiedostin vasta monta kuukautta 4v neuvolan jälkeen... Eli että hän manipuloi täysin tiensä läpi siitä. Ei tehnyt mitään vaadittavia tehtäviä, mutta on niin hyvä puhumaan aikuisten kanssa, että th ei huolestunut vaan jopa kehui.

Muutaman vuoden vanhempi osaa joustaa ihan eri tavalla, eli siinä mielessä helpompi leikkikaveri kuin samanikäinen jonka kanssa tulisi koko ajan vääntöä ja valtataistelua. Omakin lapsesi kyllä kypsyy ja oppii jakamaan! Muistan ihan hämmästelleeni kun oma poikani kouluiässä neuvotteli kavereiden kanssa reilusti ja fiksusti kun pienenä oli tapellut paljon kavereiden kanssa.

5 jatkaa:

Olemme neuvottomia siinä, miten lasta voisi enempää tukea ja auttaa näissä sosiaalisissa tilanteissa. Tätä hoetaan joka suunnalta, mutta kukaan ei osaa antaa konkreettisia neuvoja.

Jos lapsi lähtee tilanteesta pois (koska kokee ehkä kuormittuvansa), niin miten siinä kannustat leikkimään toisten kanssa? Tai edes vieressä. Kun se tilanne menee heti siihen, että lapsi alkaa murisemaan (kyllä!) muille ja jotkut sitä säikähtävät ja toiset taas alkavat pilkata.

On raskasta olla joka sekunti analysoimassa ja ennakoimassa mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos näin on tee, tavaroita hajoaa ja hiekkaa lentää muiden päälle.

Että voikin olla lasten leikkiminen vaikeaa.

^Jos näin *ei tee

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksesta kolmonen :) pelkäsin että vastaus voisi liittyä autismin spektriin, mutta toisaalta olisi ehkä helpottavaa jos ongelmalla olisi nimi (äh, vaikea selittää)... Täytyy nyt 5v neuvolassa vaikka vielä tarkistella mitä mieltä siellä ollaan. 4v neuvolassa annettiin ohjeeksi sosiaalisten suhteiden tukeminen (th ei kuitenkaan silloin ollut huolissaan), mitä tässä nyt parhaan mukaan on tehty. -ap

Autismispektrumilla on vähän kammottava kaiku neurotyypillisen ihmisien seassa, mikä on kovin valitettavaa. Itse koen oman erityislapseni keskivertoa helpommaksi nappulaksi diagnoosista huolimatta. Jos asiat selittää loogisesti tai kertoo kunnollisen syyn miksi jokin toimii tai miksi jotain ei saa tehdä (esimerkiksi lelujen jakaminen muiden kanssa tarkoittaa sitä, että saa leikkiä toisten leluilla ja kaikilla on parempi mieli tyyppiset asiat menevät helpommin jakeluun). Oma lapsi ei puhunut 3 v iässä, mutta nyt 3,5 vuotiaana puhuu suomea ja englantia. On ymmärtänyt sanalliset ohjeet jo aiemminkin eikä kuullunymmärtämisen vaikeuksia ole. Nyt puheen tultua lapsi ei erotu muista ikäisistään muulla tavalla paitsi siirtymävaiheissa jää vähän tölläilemään ja on enemmän sivustakatsoja uusissa tilanteissa. Ja sitten tämä, että oman ikäisten kanssa puuhastelu ei innosta.

Pienempien lasten kanssa poika saa sen isomman ihmisen roolin ja saa ohjata leikkejä ja selkeästi isompien kanssa osaa asettua noudattamaan leikin sääntöjä. Oman ikäluokan kanssa tökkää siihen vuorovaikutukseen ja tiimityöskentelyhankaluuteen, mutta se on täysin kuntoutettavissa oleva asia, koska kyse on peilisolujen toiminnasta. Peilisolut ovat aivoissa vastuussa muiden ihmisten eleiden ja äänensävyjen tulkkaamisesta. Autismispektrumilla peilisoluja ei puutu vaan ne ovat epäaktiivisia ja täten spontaani leikki muiden kanssa tulee tulkituksi omassa päässä väärin, mikä aiheuttaa pikkulasten kesken tietenkin isoa kränää. Peilisoluja saadaan aktivoitua pakottamalla katsekontaktiin ja vuorovaikutukseen muiden kanssa mikä heijastuu sosiaalisten taitojen parantumiseen ja parempaan kykyyn sietää ikätovereita, kun niiden puuhat eivät vaikuta niin vierailta ja pointittomilta. En nyt siis sano, että lapsesi on autisti tai pakosti kehitysvammainen ja mielestäni lapsilla ei ole mitään velvoitetta alkaa väkisin tykkäämään omasta ikäluokasta. Halusin vain tuoda ilmi, ettei ole mitään hätää vaikka neuvola alkaisi asiaa epäilemään ja internet on pullollaan tietoa ja erinäisiä harjoitteita, jos haluat ominpäin yrittää kaventaa kuilua lapsen ja hänen ikätovereiden välillä :)

Meillä aloitettiin yhteisöllinen puheterapia, koska ongelmat olivat niin kolossaalisia. Terapiassa lapsi laitettiin pyytämään kuvakortilla ja elekieltä käyttämällä muilta leluja ja sai palkintoja sekä onnistumisen kokemuksia vuorovaikutuksen suhteen ikätoverien kanssa. Edelleen se vaahtosammutin hakeutuu mielummin vanhempien seuraan, muttta ainakin osaa jonkin verran toimia ikätoverien seurassa. -3

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden vanhempi osaa joustaa ihan eri tavalla, eli siinä mielessä helpompi leikkikaveri kuin samanikäinen jonka kanssa tulisi koko ajan vääntöä ja valtataistelua. Omakin lapsesi kyllä kypsyy ja oppii jakamaan! Muistan ihan hämmästelleeni kun oma poikani kouluiässä neuvotteli kavereiden kanssa reilusti ja fiksusti kun pienenä oli tapellut paljon kavereiden kanssa.

Hmm. Tästä ja #15 tekstistä sain oivalluksen. Lapsi on todella erittäin logiikkauskovainen. Hän varmaan hyväksyy pienempänsä koska hänelle on toisteltu, että pienten kanssa pitää varoa ja pieni ei vielä osaa. Myös sen hän on sisäistänyt, että lelut pitää jakaa. Hän taitaa kokea, että omanikäistensä pitäisi osata jakaa lelut ja ei osaa käsitellä poikkeamia tästä. Raivostuu, murisee, yrittää huutamalla "opettaa" muille sääntöjä. Lisäksi, kuten #15 kirjoitti, lapsi todella tuntuisi pitävän muiden samanikäisten touhuja vieraina ja vailla pointtia. Kiitos hyvästä näkökulmasta ja harjoitusvinkeistä! -ap