Mamujen vaimot!

Nuo Tuhven mainitsemat jutut voin ainakin nolona allekirjoittaa. Täällä kanssa yksi kovaääninen ja vahvaluontoinen, jolla suuri " oikeellisuuden" tarve! :(



Siihen liittyen kai, mieheni ei tykkää minkäänlaisesta valittamisesta, siis ei nalkuttamisesta vaan siitä että esim. jostakin palvelusta tai tuotteesta valittaisi. JUST äsken oli lupaavasti alkanut riita. Kun ostettiin muutama viikko sitten uusi puinen sohvapöytä, jonka pinta on musta ihan liian pehmeä. Siis kynnellä saa painauman aikaiseksi. ja aihan mitättömillä leluilla, mm pilttikannen purkillä poika saa suuret kolot aikaiseksi. Mies ei ollenkaan ymmärrä miksi ihmeessä haluaisin tästä Ikealta udella... Kun pöytä on kerran ostettu, niin thats it, turha enää urputtaa!



Siis nämä suomalaiset kuluttajanoikeudet eivät oikein uppoa. Osti kanssa vähän aikaa sitten kaukosäätimen, joka ei toiminutkaan halutulla ja luvatulla tavalla. Noh, ei palauta sitä ei, vaikka myyjä ihan varta vasten pyysi. Mies vaan suuttuu jos tästä yritän keskustella, ilmeisesti tällainen " turha" valittaminen on hänestä jotenkin äärettömän noloa. Noh, tuleehan hän emempikin sellaisesta " ostajan vastuu" -kulttuurista.



Onko muilla tällaista?

minä olen kasvissyöjä ja mieskin syö pitkälti vain kasvisruokaa, tosin kalaa syö myös mielellään. Suomalainen ruoka uppoaa ja todella harvoin meillä syödään marokkolaista ruokaa. Harmi, mies voisi laittaa ruokaa useamminkin ;)



Meillä muuten myös suuri suuni herättää näkästystä toisinaan. Mies pelkää että lavertelen ystävilleni todella henkilökohtaisia asioita vaikken missään nimessä niin tekisikään. Puhumme kyllä ystävien kesken paljon parisuhdeasioista ja tämä ei ehkä ole niin hyväksyttävää miehen kulttuurissa.



Me olemme kyllä miehen kanssa kantaneet takaisin Ikeaan jo parikin mööpeliä ja ne on otettu mukisematta vastaan :D Eli miehelle ei ole ongelma valittaa viallisesta tuotteesta. Mies on onneksi myös todella rehellinen eikä tarvitse ihmetellä valkoisia valheita.



Suurin ero välillämme taitaakin olla tuo uskonto kysymys ja se aina silloin tällöin nousee pintaan. Mutta mitään isoa konfliktia emme ole senkään suhteen vuosien varrella saaneet aikaiseksi ja toivottavasti myös tulevaisuudessa niiltä vältytään. Yritämme molemmat hyväksyä ja kunnioittaa toistemme näkemyksiä.

melilea:

Meillä hiertää vaikka mistä..

No esim tuo ruokapuoli, josta onkin jo ollut juttua : Miehelle kelpaisi vain oman maansa ruoka, jota minä en tietenkään paria tunnetuinta ruokalajia lukuunottamatta osaa tehdä.

Meillä melko samanlainen juttu. ;o) Miehellä on tuhat ja yksi sääntöä mitä hän tykkää syödä ja mitä hän ei pöytäänsä huoli ja vaikka mies nyt ei ole koskaan edes vihjaissut vaativansa oman maansa ruokia (koska siihen vastaisin heti, että sitä olisi pitänyt miettiä kun suomalaisen vaimon valitsit), on hän kranttu ruoan kanssa. Ja kun minä en ole mikään keittiöiden kuningatar, tulee puhutta vähän väliä esimerkiksi siitä miksi pöytään on lastattu pahamaisia ranskalaisia tai miksi juurekset ei ole oikeaoppisesti kuorittu tuoretavarasta, eikä ostettu pakasteesta. ;o) Tekihän siipan oma äitimammanenkin jopa lasagnelevyt itse ja vaikka jokaiselle kultapojulle eri ruoan, jos sattuivat sellaisia toivomaan...

Valheet : en tiedä onko kulttuurikysymys, mutta ainakin mieheni perheelle totuudessa pysyminen on niin kovin vaikeaa. Kaikkea liioitellaan, asioista joissa ei ole edes mitään peiteltävää valehdellaan..

Gggrrr! VIHAAN tuota! Valkoisten valheiden kingi löytyy myös minun sohvaltani. Jos ei suoraan sanota valkoista valhetta, niin sitten ainakin jätetään osa kertomatta. Kuluu katsos tuo kieli kun pitää alvariinsa liikuttaa sitä ympäri suuta puhuessa. ;o) Enkä voi ymmärtää mikä niissä pikkuasioissa on niin merkityksellistä, että niiden kohdalla liiotellaan, jätetään kertomatta tai kerrotaan valkoinen valhe? Miksi? Jos kerran isot ja tärkeät asiat saa kerrottua kuin aikuinen aikuiselle, niin mikä ihme se on niissä pikkuasioissa? Miehen mukaan se on se, että kun niillä ei ole merkitystä! :oO Muttakun valhe kuin valhe on väärin!

Ja voi jummi kun nämä arabit ovat KOVAÄÄNISIÄ!!! Ah ihana hiljaisuus, kun joskus harvoin olen yksin kotona!! Huoh..

:oD Niin on albaanitkin! Telkkari huutaa, puhelimeen huudetaan, asiat kerrotaan maksimivolyymillä ja annas kun niitä on kaksi tai kolme kylässä, silloin saa naapurikin pidellä korvia! :oDDDD

Heh! Ei mutta pienellä huumorilla - ukko on omituinen, mutta niin rakas ja ihana. Sillä on omituiset ongelmansa, mutta se on silti hyvä mies ja sen kanssa on hyvä olla. Riidellään vähän väliä ja kaikki asiat koetaan +100%-asteilla, mutta yhtälailla syvää on sitten se rakkaus ja yhdessäolo kun asiat toimii... Ja kai ne toimii kun ovat pian 10 vuotta toimineet.

Meidän arki on aika saman tapaista kuin tuolla ketjun alkupäässä kirjoittanut (toinen) nigerialaisen vaimo kuvaili. Välillä miestä saa melkein patistaa käymään kavereidensa luona :)



Jomar: Meillä mies on oppinut tuon viallisesta/väärästä tuotteesta valiitamisen. Palauttaa itse omat vikaostoksensa (kun ei aina ymmärrä tutkia tarpeeksi tarkasti onko tavara just se minkä haluaa, esim. tammikuussa osti DVD-telineen cd-telineen sijaan ja hoiti palautuksen itse).



Jomar&Tuhve: Mä olen mielestäni onnistunut oppimaan tuon suun kiinni pitämisen aika hyvin (parin mokan jälkeen). Yksityisasioista ei puhuta miehen kavereille, paitsi jos mies puhuu ensin. Myös joskus on riidelty siitä etten ole ottanut miehen kavereita tarpeeksi huomioon. Nykyään jos vaikka miehen kaveri on kylässä (tosi tosi harvoin) enkä jaksa seurustella, kysyn ensin että onko ok jos menen lukemaan/tietokoneelle tms..

" Valheet : en tiedä onko kulttuurikysymys, mutta ainakin mieheni perheelle totuudessa pysyminen on niin kovin vaikeaa. Kaikkea liioitellaan, asioista joissa ei ole edes mitään peiteltävää valehdellaan.."



Tähänpä haluan sanoa että ehdottomasti arabikulttuuriin ei kuulu sen enmpää valhtelu kuin mihinkään muuhunkaan kulttuurin tietääkseni!



Valehtelu on yhtä tuomittava asia siinä kulttuurissa kuin täälläkin!



Joillakin on vaan tällainen tapa, se on monesti opittu asia ja johtuu siitä että on totuttu hoitamaan asiat vaivattomasti laskettelmalla välillä valkoisia valheita, kuin että pysyttäs aina totuudessa, joka voi olla joskus hankalaa ja vaivalloista.



Minun mies on myös arabi eikä hän missään tapauksessa hyväksy valehtelua, hän on ei hyväksy edes valkoisia valheita! Minä olen tuossa asiassa joustavampi ja hyväksynpä joskus pienen valkoisen valheen jos se ei haavoita ketään ja jos voin vaikka säästää jonkun ihmisen tunteita sillä. Mutta mies kertoo aina niinkuin asiat ovat, sekin on joskus ärsyttävää mutta ihailtava ominaisuus tietysti, hän on kotona sen oppinut ja pitää siitä kiinni.

No ensinnäkin mun mieheni ei ole arabi. Eikä valehtele. Mutta ikäviä asioita on kyllä hänestä hirmuhankalaa ottaa esille. Eli niitä saattaa jättää kertomatta.



Esim. Olen tässä vimpat 1 v 9 kk ollut joko raskaana tai imettänyt. Jotensakin hörhöolo siis... Ja voisin vannoa, että meiltä on ihan vaan hävinnyt ainakin yksi muki ja yksi keraaminen murokulho. Ei todellakaan mitään merkkituotteita, eikä edes omaa tunnearvoa. Mutta jostakin kumman syystä kun kerran kysyin mieheltäni, että tietääkö mitä niille on tapahtunut, niin eipä tiedä. Se on TOOOOSI kiva fiilis, kun ei tiedä, onko mies ne kenties (tiskatessaan) hajottanut eikä siis uskalla/kehtaa tunnustaa vai olenko minä mökkihöperö naisihminen ne vaan ihan pokkana roskikseen heittänyt. On nääs mies mm pikkulusikoita perässäni roskiksesta kaivanut! :)



Seurustelun alkuaikana mies oli tulossa Keniasta minua Tansaniaan tapaamaan. Ja pre-paid liittymäthän eivät toisessa maassa toimi. Eli lähtöpäivän aamuna sanoi, että on tulossa, sitten puhelin meni mykäksi. Ja minähän odotin seuraavan päivän iltaan, huolesta harmaana. Ei näkynyt miestä ei, enkä saanut kiinnikään. Lopulta serkkunsa kautta utelin ,että tietääkö mitään. Ja kas kummaa hetken päästä miehen puhelin alkoi toimia. Eli oli vielä kotona. Ei ollut saanut palkkaansa eikä voinut matkustaa. Ettäkö meinasin mennä linjoilta läpi! Tähän päivään mennessä en ole saanut miestä täysin ymmärtämään, että lievästi negatiivisten uutisten kertominen ON parempi homma kuin ilmoittamatta jättäminen ja toisen huolestuttaminen... Toki tuon jutun jälkeen koko homma oli mun puoleltani niin vaakalaudalla ja luottamus vähissä, ettei kyllä ikipäivänä enää uskaltaisi.

taitaa siis nää miehet,jotka muualla maailmassa ovat syntyneet, olla aikas samanlaisia =)

niin omalla tavalla outoja, mutta silti niin ihania omana kultana!



Meilläkin siivoillaan suunilleen puoliksi, syödään kylläkin aikas mukisematta minun laittamaa suomalaista pöperöä, vaan perunamuusi on ehdoton ei.

Viihdymme kotona,riitelemme joskus pienistäkin asioista, sovimme ne ja niin on ilma taas puhdistettu =)



Mistä voisi hieman valittaa on juuri tuo,että mies voisi olla asioista hieman avoimempi. Tuntuu että jos jostain asiasta haluaa perinpohjin tietää,sitä saa kaivella oikein työtä tekemällä ja silloinkaan ei ole varma onko ihan perillä koko asiasta. Huh!



Toinen asia on,että minä,joka en ymmärrä mistään virallisista asioista tai papereista yhtään mitään, joudun kaikki asiat hoitamaan tässä taloudessa yksin,koska miehen suomenkieli ei riitä näitä virallisimpia asioita selvittelemään. Tosin yhtä vähän minä niistä ymmärrän.

Tähän toivoisi tulevan muutosta.



Yhteisiä ystäviä/ystäväperheitä meillä ei myöskään ole,joka minua välillä harmittaa. Ehkä niitä vielä tulee?

Jomar: Meillä on ihan sama juttu noiden " huonojen uutisten" kanssa. Miehen on tosi vaikea kertoa niitä mulle. Syksyllä ajatteli esim. olla kertomatta sellasen PIKKUjutun kuin että ulkomaalaispoliisiin pitäisi mennä juttelemaan. onneksi oli ajatellut toisen kerran ja tullut siihen lopputulokseen, että on parempi kertoa ja kestää vaimon itkua hekti kuin olla kertomatta ja kertoa vasta jälkikäteen ja kestää sen itkun lisäksi hirveät raivarit.. Myös fyysisistä vaivoista miehen on välillä vaikea puhua. Eikä siis ole edes kyse mistään intiimivaivoista vaan ihan normaaleista asioista kuin että voi huonosti tms. No on onneksi oppinut siinäkin asiassa avaamaan suunsa.. Kolmas asia on se, että jos mies on huolissaan/stressaa jotain asiaa (esim. raha-asioita) ei hän halua puhua niistä. Mies ei sanojensa mukaan halua huolestuttaa minuakin, vaikka asia voisi olla niinkin että puhumalla saa asiat paremmin järjestettyä päässään ja yhdessä saattaisi ongelmakin ratketa helpommin.

No meillä on kyllä ollut sellasesta aina kesäsin ongelmaa kun minä tykkäisin mennä yleiselle rannalle ottaaan aurinkoa ja uimaan, mutta mies ei tykkää että vaimo menee " itteesä näytteleen" uimapuvussa/bikineissä. Se on asia jossa kultturieron huomaa. Joten se ei siis onnistu. Onneksi on olemassa noita rantoja, kylläkin tosi vähän täällä pk-seudulla, jossa voi olla ihan omin nokkineen.



Muuten kyllä esim. nämä ruokailutottumukset menee yksiin, me syömme etupäässä kalaa ja kasviksia. Ei suomalaista eikä arabialaista ruokaa, vaan ite väsätään mitä väsätään. Miehelläni on ruoka allergioita, eikä hän voi edes syödä kaikkee.





Hän on myös avoin ja asiasta kuin asiasta onneksi pystytään puhumaan. Niinkuin edellä sanoinkin hän on rehellinen, eikä ikinä tarvii epäillä etteikö hän kertois asioita niinkuin ne ovat.



Uskonto on meillä eri, hän rukoilee joka päivä ja joskus kun on kiire jonnekkin häntä ei tahdo saada liikkeelle ennekuin rukoilurituaalit on tehty, mutta siihenkin tottuu vaikka joskus ottaakin pikkasen lanttuun, mutta sillonkin olen hiljaa ja odotan vaan kärsivällisesti :). Minä olen kiinnostunut alkukristillisyydestä ja hyväksymme toistemme uskonnot, eikä siitäkään ole ollut ikinä mitään hankaluuksia.



Mies osaa myös leipoa ja ommella ja on parempi ompelija meistä kahdesta. Me käymme useasti myös elokuvissa, syömässä ulkona ja vieraillaan yhteisten ystäviemme luona. Meillä on lähes kaikki ystävät ovat yhteisiä,se on myös hyvä juttu. Meillä on vaan yksi mokuystävä pariskunta, mikä on sääli kylläkin.

Miehelläni ei ole mitään estoja lähteä rantsuun kanssani mutta kesäisin (suomessa)minua ottaa usein pattiin se, ettei miehellä ole mitään suurta tarvetta viettää päiviä ulkona kuten minulla! Puuduttavan talven jälkeen on niin taivaallista kun voi mennä puistoon istuskelemaan, rannalle makoilemaan, rullaluistelemaan, pyöräilemään jne. Mutta vapaapäivinä mies saattaa hyvinkin haluta nukkua tosi pitkään ja sitten lähteminen on muutenkin aina hänen kanssaan jotenkin tosi hidasta... joten päivä onkin jo pitkällä kun ollaan minnekään päästy...argh! Mies ei muutenkaan kamalasti tykkää ottaa aurinkoa tai vain istuskella jossain, aina pitäisi olla jotain TEKEMISTÄ.

Ainakaan minun mieheni ei ole! Hän ei juuri ymmärrä autoista, kodinkoneista tai pikkuremonteistakaan mitään.



Usein olen joutunut pyytämään jonkun veljistäni auttamaan mm. astianpesukoneen asennuksessa, huonekalujen kokoamisessa jne. Kun en itsekään osaa. Miehelläni on tällaisissa asioissa peukalo keskellä kämmentä. Hän tekee mieluummin ns. " naisten töitä" kuin perinteisiä miesten töitä. Onneksi emme omista omakotitaloa tai kesämökkiä...



Veljeni osaavat aina jotain, vaikka eivät ole ammatiltaan mitään rakennusmiehiä, sähkösentajia, putkirunkkareita... :) Tosin siskonikin osaa mm. vaihtaa renkaan autoon, ja kaikkea muuta, mitä itse en kyllä osaa/halua osata... (kynsi voi katketa)....



Tunnen muutamia muitakin arabimiehiä, ja samanlaisia tässä suhteessa ovat, ei mitän fixareita... Kai remontti/rakennustaitoisia arabejakin on, rakennetaanhan arabimaissakin taloja jne...

Minun mieheltäni kyllä sujuu kotihommien lisäksi myös pienet remonttihommat ja sähkövempainten korjaukset myös. Hän on myös hyvin kiinnostunut tietokoneista. Mutta hän ei ole ollenkaan kiinnostunut esim. autoista eikä haaveile auton ostamisesta,vaan hän haaveilee omasta asunnosta/talosta kaupungin ulkopuolella.



Eikä meillä katella telkustakaan mitään urheilujuttuja, joskus hän saattaa katsoa jalkapalloa jos sitä sattuu tulemaan, mutta mitenkään hulluna hän ei ole siihen. Amerikkalaista painia hän sen sijaan tykkää katsoa. Sitten me katsotaan tv:stä yhdessä kaikkee viihde juttuja, elokuvia ja dokkareita. Mies katsoo kyllä Salkkareita (!) myös, koska siitä oppii kuulema hyvin suomea. Itse en ole kattonut ainootakaan osaa siitä, ei kiinnosta ton tapaset sarjat. Ainoa ton tyyppinen sarja on " Lost" jota ainakin toistaiseksi olen seurannut.



Me harrastetaan myös liikuntaa, minä käyn jumpassa ahkeraan ja mies kävelee ja säästää nuukana tyyppinä siten bussirahat. Kesäsin sitten polkupyöräily on meillä kova sana. Jokapaikkaan mihin vaan päästään mennään pyörällä ja tehdään retkiä luontoon. Ihanaa kun kesä taas tulee!



Hän on siis myös tarkka rahoista, minulla on taasen tapana joskus tehdä heräteostoksia (viimeksi tänään ) josta tulee sitten välillä vähän moitteita. ;)