Mamujen vaimot!

Hyvin tasapuolinen ketju tässäkin parisuhteiden plussista ja miinuksista. :o) Kyllä näitä täältä löytyy... En tiedä onko minulla sitten ne vaaleanpunaiset rillit nenällä, mutta kun minusta naissa ketjuissa kuvataan elämään hyvässä ja pahassa, ei pelkästään hyvässä. ;o)

nauroin ihan kippurassa kun luin näitä vastauksia, niin hyvin ne välillä kuvasivat miestäni! siis sekä hyvässä että pahassa.



meidän elämämme on myös ihan tavallista ja minullakin on sellainen tuntuma että ympärillämme olevat ihmiset kuvittelevat meidän olevan huomattavasti eksoottisempi pariskunta kuin mitä todellisuudessa olemme. en ole toitottanut kovinkaan monelle mieheni kulttuuritaustaa, sillä minulla on huonoja kokemuksia ihmisten ennakkoluuloista. varsinkin silloin kun olin vasta muuttanut tänne paikkakunnalle, eivätkä ihmiset tunteneet minua, he ajattelivat minun olevan tietynlainen. esim. töissä oli välillä vähän hankalaa..ei siitä kuitenkaan sen enempää sillä nyt ihmiset tuntevat minut sellaisena kuin olen.



meidän arkemme on sitä että käymme töissä, maksamme saamillamme tuloilla laskuja ja välillä meillä käy vieraita. olen ollut suhteessa parin suomalaisen kanssa ja se arki oli kieltämättä aika samanlaista kuin tämän minun marokkolaisenikin kanssa. :0)



siinä olen samaa mieltä, että totuus on miehelleni huomattavasti laveampi käsite kuin minulle. kutsuisin sitä myöskin valkoisten valheiden lasketteluksi, ja suomalaisena tähän on tietenkin ollut vaikea tottua! mehän olemme yltiörehellistä kansaa kaikki tyynni, eikö? miehelleni on kuitenkin hyvin tärkeää se mielikuva, mitä muilla ihmisillä on minusta. muille ei kerta kaikkiaan voi antaa huonoa kuvaa minusta ja meidän perheestämme ja ihan hyvä niin. ongelmat ratkotaan kotona ilman ulkopuolisten armollista apua.. en itsekään levittele yksityiselämäni asioita muille!



ruoka: mies rakastaa marokkolaista ruokaa ja osaa laittaa sitä oikein hyvin. itsekin taidan muutaman reseptin mutta olen tällainen tuurikokki, eli en kaiva reseptiä esiin kuin korkeintaan tarkistaakseni uunin lämpötilan ja keittoajan. eli en halua korvata marokkolaista kotonamme. olen suomalainen ja taidan parhaiten suomalaiset jutut.



siivoaminen: mies on todella tarkka siivoaja ja puunaa paremmin kuin minä konsanaan! anoppinsa, äitini, on aivan otettu siististä miehestäni. itsekään en ole sottapytty, mutta mieheni rinnalla näytän sellaiselta tahtomattanikin. onneksi jaamme tämän saman siisteysnäkemyksen!



kovaäänisyys: kaksi tai useampi marokkolainen saman katon alla johtaa siihen, että volyymi nousee täysin käsittämättömälle tasolle. usein jätänkin mieheni kavereineen juttelemaan kaikessa rauhassa ja lähden siksi aikaa kirjastoon, kävelylle tai jumppaan. minua hermostuttaa kova meteli, varsinkin kun arabia kielenä kuulostaa korvaani aika aggressiiviselta. ja näin rauha säilyy.



lahjat: raskaana ollessani minusta tuntui todella kiusalliselta kun kaverit toivat lahjoja kotiimme. en oikein voinut kieltäytyäkään niistä, vaikken nähnyt niille mitään käyttöä.. mitä teen vaikkapa sipulileikkurilla?! en ole myöskään tottunut siihen, että kylään mennessä aina pitäisi viedä mukana jotain annettavaa. minulle lahjat ovat aina olleet huolellisen mietinnän tulos ja näin ollen niitä ei jaetakaan kenelle tahansa koska tahansa. ja toisaalta hävettää olla viemättä mitään. tähän aiheeseen liittyy myös se, että ajattelen kuluttamisessa luontoa ja pyrin olemaan tuhlaamatta. tämä " säästä luontoa" on aivan tuntematon käsite mieheni maanmiehille!



HUH, miten pitkä kirjoitus! kiva jos jaksoit lukea tänne asti, mutta en syytä ellet jaksanut.. :0) paljon jäi vielä mainitsemattakin. kiva huomata että muutkin painivat samojen, arkisten ongelmien kanssa!

Perusperhe-elämää täälläkin vietetään, iloineen ja suruineen. Mieheni on Tansaniasta ja meillä on kymmenkuinen poika, jonka ympärillä elämä pitkälti pyörii.



Sellainen hassu juttu vaan tuli tätä ketjua lueskellessa mieleen, että minun mieheni kun on tuollaista keittiössä viihtyvää ja muutenkin kotitöistä suuren vastuun ottavaa sorttia, niin mulle selvisi vasta joskus tässä lähiaikoina, että sukulaistätini olivat olettaneet, että se on Tansaniassa tapa, että mies siivoaa ja laittaa ruoat... Yhden tapauksen perusteella tehtiin taas siis koko kansaa koskeva olettamus, näin ne stereotypiat syntyvät, positiivisetkin! :)

kuulostaa ihan minulta ja mieheltäni,pistäpä mailia ni jatketaan jos sua kiinnostaa;)meltem1203@hotmail.com

Meidänkin elämästä on eksotiikka aika kaukana. No, kuunnellaan meillä vietnamilaista musiikkia, tehdään vietn. ruokaa, kotona puhutaan kahta kieltä, ystävät ovat aina tervetulleita jne., mutta aika tavanomaista, tasaista perhe-elämää vietetään.



Mieheni on töissä, niin minäkin, ja meillä on 2,5-vuotias tyttö. Siivouspuoli on aika tasan 50-50, mutta ajoituksesta määrään enemmän minä. Mies laittaa ruokaa enemmän. Juo aamukahvit, syö salmiakkia, löhöää sohvalla urheilua katsoen ja saunoo. Joskus on valtava koti-ikävä, joskus helpompaa.



Enpä tiedä, onko elämämme niin kovin erilaista. Viihdytään hyvin kotona, ja ns. omia menoja on ehkä vähemmän kuin keskivertopareilla.

Meillä nimittäis sattuu olemaan aika laiska vaimoke ja ahkera mies. Siivoa enemmän kuin minä, hoitaa lasta minkä ehtii, vie koirat ulos jne. Ainoa mikä on mun bravurini on ruoanlaitto. Mies kuulemma hädänhetkellä kokkaisi kyllä, mutta mä en kuulemaa sitä suostuisi syömään! :) Harrastuksina on kotona löhöäminen meillä kummallakin ja poitsun kanssa käydään vauvauinnissa.



Vauvauintia muuten suosittelen lämpimästi vauvaantuneille. Siis jos mies on kuten mun, uimataidoton. Se on tosi pehmeä lasku oppia sinuiksi veden kanssa, kun huomio keskittyy siihen lapseen ja itse saa pikkuhiljaa mukautua matalassa altaassa! Siis siis vielä osaa uida, mutta ei enää pelkää vettä.



En usko, että ikinä mies minua löisi, mä se ennemmin saattaisin mällästä jos oikein ärtsy tilanne sattuisi. No ei ole sattunut, eikä kyllä satukkaan. Eikä tuo kyllä pettäisikään. Ei yhtään identifioi itseään steissillä hengaajiin eikä vaimojansa pettäviin. Samanmoinen tarve kun mulla on heti avautua jos vaikka joku hauska juttu on vastakkaisen sukupuolen kanssa tapahtunut.



Tykkää saunasta, karhusta, makkarasta, maidosta, ruisleivästä, juustosta ja kahvista. Ainoa epäsuomalainen juttu on, ettei jäätelöstä tykkää! Ihan perusmukava mies ja ihana isä pojalleen tuo kultani on.

Niin mieheni on sellainen kokosuklainen kenialainen. Poika on vaaleaa maitosuklaata! :)

eli ei erityisemmin eksotiikkaa ja jännitystä kuten monet kuvittelevat :) Mies opiskelee ja on kotona viihtyvää sorttia, istuu tietokoneella ja tekee koulutöitä :D Käy myös pelaamassa jalkapalloa ja joskus biljardia. Minä käyn töissä ja tapaan aika usein kavereita. Kotona luen, katson televisiota ja surfaan netissä. Mies on meistä se siistimpi osapuoli, siivoaa enemmän. Minä laitan yleensä ruoan, tosin olen kyllä senkin saralla aika laiska. En ole todellakaan mikään kotihengetär :D Yhdessä käydään välillä kävelyllä, katsotaan elokuvia, käydään illanvietoissa ystäväpariskuntien kanssa, tavataan kavereitani muutenkin (heistä on tullut myös mieheni kavereita) jne.



Jo ennen kun tutustuin mieheeni olin kiinnostunut muista kulttuureista. Katson mielelläni ulkomaalaisia elokuvia ja kulttuuridokumentteja ja kuuntelen itämaista, afrikkalaista, japanilaista ja ranskalaista musiikkia. Ystäviä on ympäri maailmaa. Molemmat pidämme matkustamisesta.



Meillä ei ole vielä lapsia joten mitään " rajoitteita" ei ole silläkään saralla. Mies ei kontrolloi elämääni enkä minä hänen. Meillä ei alisteta, olla väkivaltaisia eikä petetä. Mutta ei myöskään syödä joka päivä herkullisia ja eksoottisia ruokia, harrastateta jänniä juttuja, järjestetä itämaisia (mies on Marokosta) kutsuja tai mitään muutakaan kovin jännää. Ihan tavallista elämää, sanoisin.

Moi,



Hassu toi kysymys mutta niin yleinen... itselle tulee mieleen et suurin ero " keskivertosuomalaispariin" on ettei niin ympäristö jatkuvasti kysele et " oletteko huomanneet jo kulttuurieroja" ja epäile sitä kuinka kauan liitto kestää ja halusiko valkoinen vaimo vain suklaasilmäisen lapsen (kiitos vaan mutta itselläkin on suklaasilmät joten se siitä) (ja varmaan suomalaisten puolelta halusiko mies vain valkoisen lapsen)... huh huh...joo ja paras tähän astisista on se et olen toistamiseen kuullut ulkopuolisten suusta et valkoinen nainen ei osaa sitoutua eikä rakastaa... juu juu... siis näin omat kokemukset, eihän kaikki mokuparit ole todellakaan " musta-valkoisia" !! Ja todellakin tekee mieli taas sanoa ympäristölle, että rotu on sosiaalinen määritelmä, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa millainen ihminen on. Joten se siitä.



Meillä elämä menee normaalia kaavaa, käydään töissä, vietetään iltoja kotona ja kaupungilla ja viikonloppuja missä milloinkin. Mun mielestä on selvää, että jos mokuparit osaa kunnioittaa toistensa tapoja ihan niin kuin mikä muukin " keskivertosuomalaispari" niin tottakai tapaeroista keskustellaan ja sovitaan miten meidän perheessä asiat hoidetaan. Varmaan meillä mokupareilla nousee esiin asioita mitä samasta kulttuuripiiristä tulevilla ei, mutta itse olemme parimme valinneet ja ainakin suurin osa on varmasti ollut tietoinen näistä mahdollisista eroista.



Tulee vaan tässä mieleen että kukin voi mennä itseensä miettiessään, et miksi on sen parinsa valinnut. Jos ollaan eksotiikkaa etsimässä niin hyvä muistaa et se kyllä karisee pois ajan kanssa ja mitäs sitten on yhteistä?

Niin siis en mitenkään tarkoittanut hyökätä, oli vaan ehkä pakko purkaa kun ärsytti taas eilen et ihmiset jotka eivät mitään meistä tiedä kommentoivat vaan sillä perusteella et ollaan " eri kulttuureista" .



:o)



Tosiaankin elämä menee tavallista rataa, täksi illaksi haetaan varmaan leffa kun mies tulee töistä ja syödään perunamuusia ja jauhelihakastiketta. Meillä on kyllä kaikenlaista sapuskaa riippuen aina siitä mitä käteen jää kaupassa. Siivoushommista sen verran et meillä tekee kuka ehtii. Mä olin ehtinyt asuun kauemmin yksin joten olen tottuneempi pyörittään taloutta, mut sovittiin et tehdään yhtä paljon ja ei ole tarvinnut vuorolistoja tehdä joten hyvin menee.

Kiva kuulla et muutkin on innostuneet vauvauinnista! Me ollaan kans alettu käymään uimassa jo nyt jotta miehellä on sitten mukavempaa vauvauinnissa kun on tottunut jo halliinkin paremmin ja jos vaikka oppis kesän aikana uimaan. Kyllä hän jo vähän osaa uida mutta opetellaan nyt kunnolla jotta voidaan sitten käydä rannalla lapsenkin kanssa.

En ole koskaan ollut suomalaisen vaimo, joten en voi verrata minkälaista olisi olla ei-maahanmuuttajan vaimo.

Minusta kuitenkin tuntuu, että elämämme on tavallisempaa kuin mitä ulkopuoliset luulevat/ajattelevat. Olemme kotona viihtyviä, miestäni on TODELLA vaikea suostutella lähtemään mihinkään iltaa viettämään (ravintolaan syömään tms). Toki ulkonakäynti mahdollisuuksiakaan ei ole kuin ani harvoin, sillä pikkuinen poikamme pitää meidät visusti kotona, eikä sukulaisiakaan/ lapsen hoitajia ole lähettyvillä.

Ruokaa laitamme molemmat, tai sanotaanko näin että jos syömme nigerialaista ruokaa, mieheni kokkaa, ja jos suomalaista, minä kokkaan. Mieheni ei pidä ulkoilusta (jos ei sitä lasketa kun kaupungille kauppoihin lähdetään, haluaa että kävellään), ei tykkää saunoa muuta kuin kerran vuodessa, eikä syö salaatteja tms. kevyitä ruokia sillä ne eivät täytä hänen vatsaansa. Yhdessä siivotaan, yhdessä hoidamme poikaa jne.

Meillä eletään aika tasa-arvoista elämää, ja usein minua huvittaakin kun ihmiset olettavat että afrikkalainen mies vaatii naisen tehdä kaikki kotityöt, vaikka eräissä suomalaisissa ystäväperheissämme miehet eivät edes osaa siivota saatika tehdä ruokaa tai auttaa vaimoaan missään kotihommissa. Noh, joku varmaan ymmärtää, mitä tarkoitan ;)

Me emme myöskään hengaile missään siis ei myöskään mieheni (ei tapaile maanmiehiään kaupungilla), joskus saattaa pistäytyä kaverin pitämässä kaupassa kotimatkallaan but that' s all. Minä opiskelen, mieheni käy töissä osa-aikaisesti. Sunnuntaisin käymme aina kirkossa koko perhe (mitä jotkut suomalaispariskunnatkin tekevät ;) Tällaista elämämme on, tasaista, perhekeskeistä elämää...

Kiva lukea tavallisista moku-perheistä. Onhan täällä ollut juttua ongelmistakin, joita joissain perheissä ilmenee. Hyvä, että niistäkin uskalletaan puhua.



Kulttuurieroja taitaa kuitenkin meilläkin olla, kun oikein miettii. Ne eivät ole kuitenkaan näitä " perinteisiä" tasa-arvo-ongelmia, joita yleensä epäillään olevan (varmasti on moku-perheitä, joissa on myös niitä ongelmia).



Ruokaan liittyviä eroja on paljonkin. Mieheni ei esim. syö makaronilaatikkoa, koska ei ymmärrä, miksi munat ja maidot pitää sotkea makaronin ja jauhelihan kanssa, samoin kalakeitto, ruisleipä jne. ovat outoja hänelle. Itse taas en syö mieheni laittamaa riisi-" jotain outoa papujuttua" -ruokaa enkä tonnikala-oliivi-yhdistelmää. Joskus mieheni laittaa leivän sisälle banaania ja juustoa samaan aikaan. Tämä ei myöskään ole lemppariani, kuten ei myöskään kylmät, keitetyt perunan palat... Mieheni taitaa kyllä olla ainoa laatuaan :) :) :)



Minä käytän haarukkaa ja veistä myös kotona, enkä kauho ruokaani revittävän arabialaisen leivän avulla (ja sormin) suuhun :) ja käteni ovat puhtaat ruokailun lopettetuani...



Sitten yritin muistella ja selailla yhtä ketjua täällä. Eräs maahanmuuttajan suom. vaimo täällä kertoi aikaisemmin miehensä " avuttomuudesta" hoitaa asioita, siis kieli yms. vaikeuksien vuoksi. Tämän ongelman tunnen/tunsin myös omakseni. Kieli on tosi iso juttu, varsinkin täällä Suomessa. Sen puuttuminen kyllä aiheuttaa vaikeuksia mm. työpaikan löytymisessä ja muissakin jutuissa.



Puutteelliseen kielitaitoon liittyy meillä myös mm. leffassa käyminen, emme voi mennä katsomaan suomalaista leffaa yhdessä, koska mieheni ei siitä vielä tarpeeksi ymmärtäisi. Onneksi mieheni puhuu englantia ja ranskaakin hieman, joten mm. amerikkalaisia leffoja voimme käydä katsomassa. Mieheni puhuu siis opiskelee suomea ja osaakin sitä, mutta siinä on vielä puutteitakin...



Sitten aikatauluongelma on eräs asia. Mieheni ei tahdo pysyä kellon perässä!! Suomessa mennään tosi tarkasti aikataulujen mukaan ja myöhästelyä ei katsota hyvällä.



Tässä hajanaisia ajatuksiani näin aamutuimaan. Lentokoneet -nimimerkille laitoin meiliä.

Minä olen sitä tapaa opetellut yli kymmenen vuoden ajan ja tuntuu, että vieläkin opettelen. Kyllä tuo suomalainen luonto on niin vahva. Olenkin joskus sanonut, että ghanalaista minusta ei koskaan tule, vaikka kuinka yrittäisin. Voin vain ymmärtää jotain, mutta käyttäytyä siten en osaa. Tässä näitä asioita, mitä harjoittelen ja jatkan harjoittelemista lopun ikääni:



Kyllä minun täytyisi olla varvovaisempi puheissani kuin mitä keskimäärin suomalainen yleensä on. Kerron liian avoimesti kaikesta, esimerkiksi työttömyydestä ja sen sellaisista asioista.



Lisäksi jos mies vieraiden edessä sanoo asiat jotenkin, mikä ei minun mielestäni mene ihan niin, minun pitäisi olla siinä vieraiden edessä hiljaa. Suomalainen nainen yleensä sanoa täräyttää suoraan ja korjaa miehen puheet. Kyse ei ole salaisuuksista tai siitä, että mies haluaisi valehdella, vaan voi olla ihan vain, että mies muistaa asian eri tavalla tai on ymmärtänyt asian eri tavalla kuin nainen. Tämä miehen korjaaminen on mielestäni ghanalaisessa mielessä erittäin noloa.

Vai vaan mustista ja valkoisista? Mitä rotua suosittelet?

Jotenkin ällöä että jotain kiinnosta iihmissuhteista puhuttaessa pelkästään seksi...hyvin paljastava kysymys.

Niistä minulla on kokemusta kappaleen verran. Ovat erittäin uskollisia ja kuuliaisia. Tykkäävät rapsutuksista ja kehuista. Lapsirakkaitakin ovat, joten voit huoletta jättää pienokaiset kiharakarvaisen algerianseisojan hellään huomaan.



Allergiaperheeseen en kuitenkaan kyseistä rotua suosittele, koska erityisesti keväällä mustaa karvaa irtoaa runsaasti, ja jotkut ovat saaneet hinkuyskän kaltaisia oireita karvapohjassa olevasta hilseestä.

Normaalia elamaa iloineen ja suruineen, mita nyt albanialainen kulttuuri on voimakkaasti lasna. Asumme " ei kummankaan maassa" , joten mina ikavoin Suomessa asuvia laheisiani ja mies vastaavasti omiaan Albaniassa.



Vaikka rakastuinkin albanialaiseen mieheen, ei se tarkoita sita, etta pitaisin heita kaikkia erinomaisina ja ihanina. Tuttavapiiristamme loytyy useampi " mata omena" , aivan kuten muistakin kansalaisuuksista. Albanialaisetkin kun ovat yksiloita: joku esim. hakkaa tai pettaa, toinen taas ei.



Meilla on samanlaiset arvomaailmat ja viihdymme erinomaisesti toistemme seurassa. Miehelta sujuu niin kaupassa kaynti, ruoan laitto, pyykinpesu kuin siivoaminenkin, ei siis pida niita vain naisten hommina.



Hayfa: :)

Minunkin mieheni yhdistää aina tonnikalaa ja oliivia, samoin tuo riisi-papuyhdistelmä on ollut kova sana. Perunaa menee kylmänä lehtisalaatin, keitettyjen kananmunien ja sipulin kanssa. Itsekin olen tuota salaattia oppinut syömään ja pidänkin siitä, mutta en syö sitä kovin usein, koska siitä tulee aika pahanhakuinen hengitys ;-)



Ruoista hän syö muuten lähes kaikkea, paisi ei tietenkään sianlihaa, eikä muuta kuin halal-lihaa. Itse olen aika nirso monen ruuan suhteen, varsinkin tiettyjen vihannesten. Esimerkiksi oliiveja, sieniä ja pinaattia en voi sietää, mutta mieheni sen sijaan rakastaa niitä =)

Meillä hiertää vaikka mistä..

No esim tuo ruokapuoli, josta onkin jo ollut juttua : Miehelle kelpaisi vain oman maansa ruoka, jota minä en tietenkään paria tunnetuinta ruokalajia lukuunottamatta osaa tehdä. Joten mies rukka sitten " näkee nälkää" .. ARGH!!!

Täsmällisyys : jos minulla on menoa klo 14, sanon miehelle, että se on klo 13, jossa tapauksessa hän HYVÄLLÄ TUURILLA on kotona klo 13.45, jolloin juuri ehdin minne pitikin. GRRR!

Valheet : en tiedä onko kulttuurikysymys, mutta ainakin mieheni perheelle totuudessa pysyminen on niin kovin vaikeaa. Kaikkea liioitellaan, asioista joissa ei ole edes mitään peiteltävää valehdellaan.. Mieheni myös. On esim sattunut, että hän on ollut naapuri kahvilassa oluella naapurimme kanssa, ja on väittänyt olleensa esim vanhempiensa luona, ja sitten olenkin naapurilta kuullut että he olivat oluella. Jota vatsaan minulla ei itse asiassa mitään edes ole, valehtelemista kylläkin. ARGH!!!

Siistiä pitäisi olla (" äitini pesee lattiat joka ikinen päivä" GRRR), muttei itse asian eteen tee mitään ilman kauheaa patistelua. Ja loppujen lopuksi onkin helpompi ja tehokkaampi tehdä itse..

Ja voi jummi kun nämä arabit ovat KOVAÄÄNISIÄ!!! Ah ihana hiljaisuus, kun joskus harvoin olen yksin kotona!! Huoh..

Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka, mutta lähdenpä tästä hellan eteen, ennen kuin kingi herää iltauniltaan... : ) Tässä valitan, mutta itsepähän tähän soppaan halusin.. Ja jos ihan totta puhutaan, niin enpä noin vain vaihtaisi osaani kenenkään kanssa.. Riitelemme päivittäin, mutta voih kuinka ihana onkaan sitten tehdä sovinto! Ja näin jo 8 vuotta!!! (olen varmaan vähän maso...)