Matkusteletko koskaan yksin?

Matkustin ennen perhettä aina yksin - ihan parasta, oli kyseessä sitten rantaloma tai kaupunkiloma. Nyt lapsi sen verran iso, että olen perhelomien lisäksi voinut tehdä myös pieniä, omia reissuja esim. Pietariin ja muualle "lähialueille". Nyt suunnittelen nelikymppisteni kunniaksi muutaman viikon Aasian-reissua - can't wait!

En ole mutta harkitsen lähtöä. Olen matkustellut paljon miehen ja perheen kanssa

Nyt harkitsen matkaa vaikka rantalomalle yksin

Mitä tulee ulkomailla matkustamiseen, matkustan aina yksin, mutta ehkä 50% ajasta minulla on joku siellä kohdemaassa, jonka tunnen etukäteen ja jonka kanssa vietän osan ajastani. Olen matkustanut aika paljon Euroopassa ja Aasiassa. 

Yksin matkustaminen on ihanaa. Voi aina tehdä kuten itse haluaa, eikä tarvitse taipua mihinkään tylsään, mikä ei kiinnosta. En viitsisi lentää +10 tuntia toiselle puolelle maapalloa ja sitten tehdä asioita, joita en tekisi itsekseni. Ja oon kuullut liikaa juttuja siitä, miten kaverit on lähteneet lomalle ja riidelleet keskenään koko reissun.

Ja koska asun useimmiten hostelleissa, tapaan aina uusia ihmisiä ja löydän itselleni seuraa, jos haluan.

Matkustan etupäässä yksin, koska miesystävää ei matkailu niin kiinnosta. Olisi kivaa jakaa reissujen kokemuksia jonkun kanssa, mutta muuten olen tehnyt ja nähnyt paljon enemmän kuin jos olisi miehen kanssa kaksin nyhvätty. Suosittelen hostelleja, koska niissä tapaa muita ihmisiä ja tutustuukin eri tavalla , kuin yksin hotellihuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Matkustan etupäässä yksin, koska miesystävää ei matkailu niin kiinnosta. Olisi kivaa jakaa reissujen kokemuksia jonkun kanssa, mutta muuten olen tehnyt ja nähnyt paljon enemmän kuin jos olisi miehen kanssa kaksin nyhvätty. Suosittelen hostelleja, koska niissä tapaa muita ihmisiä ja tutustuukin eri tavalla , kuin yksin hotellihuoneessa.

Hostellit sopii jollekin parikymppisille reppureissaajille, eikä niillekään kaikille. Olen matkustanut yli 30 vuotta yksin, enkä koskaan mene hostelleihin. Matkalla mulle on kaikkein tärkeintä oma rauha ja vapaus, eikä sitä ole jos joutuu jakamaan kylpyhuoneen ja pahimmassa tapauksessa makuuhuoneenkin 20 kännissä heiluvat britin kanssa. Muutenkin ärsyttää että pitkät reissut ja yksinmatkustaminen kuvitellaan usein "reppureissaamiseksi", vaikka matkoja voi tehdä kymmenillä muillakin tavoin.

Sana kirjoitti:

En kovin pitkällä, koska minulla on niin huono suuntavaisto. On stressaavaa koko ajan huolehtia siitä, että pysyy kartalla, joten matkailu yksin lisäisi stressiä enemmän kuin rentouttaisi.

Itsellänikin on erittäin huono suuntavaisto ja eksyn jo tutussakin paikassa. Mutta silti olen matkustellut yksin. Tällöin pitää vain suunnitella ja ennakoida tarkemmin. 

Esim. jos illalla haluaa lähtee hotellilta syömään. Niin ottaa hotellista ja hotellikadusta itselleen kuvia ja tuntomerkkejä. Sitten tietysti vielä ilmoittaa läheisille Suomeen hotellitiedot ym. jos vaikka vaikka unohdat laukun ravintolaan, jossa on tiedot ym. En myöskään lähtisi matkalle, jollei olisi sen verran ylimäräistä, että hätätapauksessa voisi tulla taksilla takaisin hotellille. Suuntavaistottoman kannattaa valikoida hotelli helposta paikasta, esim. aivan keskustasta, jonkin maamerkin läheltä tai vaikkapa metro/bussipysäkin viereltä ja, kun bussilinjan tietää niin hotellillekin varmasti löytää. Yksin ei myöskään hirveästi kannata pimeällä kulkea, koska kadut luonnollisesti näyttävät pimeällä hieman erilaiselta.

Itse en ole suuntavaistottumuuteni takia ikinä joutunut varsinaiseen pulaan matkoilla. Kun varaa tarpeeksi aikaa siirtymiin ja kysyy paikallisilta apua, niin kai sitä jossakin vaiheessa ainakin perille löytää. 

Kun on löyhä aikataulu niin ei mene paniikkiin, jos ei heti tiettyä paikkaa löydäkkään. 

Yksin matkustaminen on ihan parasta! Kivempaa kuin ryhmässä tai miehen kanssa.

Yksin ei tarvitse välittää pätkääkään muista vaan saa tehdä ja mennä just niin kuin ktse haluaa.

Viime vuosina vain yksin, sitä ennen kaverin kanssa Briteissä, Puolassa, Malesiassa, Bulgariassa, Libanonissa, Georgiassa, Itävallassa. Mutta häntä ei enää kiinnostaneet tälläiset paikat, liian tavanomaisia, eikä euroopan arkkitehtuurin päälle ymmärtänyt tai nauttinut siitä, tai kaupungeista yleisesti, vaan alkoi käymään erikoismatkoilla Olympialla, jotka maksaa 3000-4000 €/ matka. Sen jälkeen olen käynyt ainoastaan yksin matkoillla, koska en tosiaan ala maksamaan 10 päivän reissusta 3000+ €. 

Tottakai kaikki matkustaa minne ja miten haluaa. Ajattelin omasta näkökulmasta ja kokemuksesta matkailla, jos haluaa tutustua muihin matkailijoihin. Huomaa, ettet ole ollut hostelleissa, koska mielikuva on parikymppisistä bilettäjistä ja totuus on yleensä ihan muuta. Viimeksi olin nuorin ja olen yli 35.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

En kovin pitkällä, koska minulla on niin huono suuntavaisto. On stressaavaa koko ajan huolehtia siitä, että pysyy kartalla, joten matkailu yksin lisäisi stressiä enemmän kuin rentouttaisi.

Kuinka todennäköistä on, että eksyttyäsi et olisikaan enää Maan pinnalla? Ei kovinkaan. Niin kauan kuin olet Maassa, et voi olla kovinkaan eksyksissä.

Miksi muuten ihminen, joka nimimerkillään (ja tuolla blogilinkillään) ilmeisesti kuvaa olevansa uskovainen, pelkäisi eksymistä?

Ohis, mutta miksi kaikesta pitää aina nälviä, ärsyttävää. Antakaa ihmisten edes matkustaa siinä seurassa, mikä parhaalta tuntuu :D

Itse asiassa kommentissani ei ollut mitään nälvimistä, päinvastoin. Tarkoitukseni oli kannustaa. Vaikkei minun omakaan suuntavaisto ole parhain, olen uskaltanut matkustaa yksin. Luin jostain tuon ajatuksen, että niin kauan kun pysyy maan pinnalla, kaikki on vielä erinomaisen hyvin. Tajusin silloin, että totta, mitä turhaan pelätä eksymistä. Aina löytyy joku, joka neuvoo. Kotiin (tai hotelliin) palaaminen voi joskus kestää hieman kauemmin kuin on ajatellut, mutta eihän nykymaailmassa hyvänen aika kukaan eksy niin, ettei enää koskaan pääse takaisin. Eikö tämä ole helpottava ajatus?

Ja mitä tulee uskontoon viittaamiseen, niin mitään nälvimistä ei ollut siinäkään. Itse en ole uskovainen, mutta käsittääkseni uskon pitäisi tuoda ihmiselle rohkeutta ja tunteen, että hänestä pidetään aina huolta. Hetkellinen eksyminen nyt on pientä siihen verrattuna, mitä ihmiselle voi sattua.

Voisin vielä todeta, että usein huonon suuntavaiston omaava ihminen pärjää ihan hyvin yksin. Ryhmässä ollessaan he antavat toisten hoitaa liikkumisen, eivätkä kiinnitä ympäristöön huomiota, koska heidän ei tarvitse. Jos ei koskaan haluakaan olla itsenäinen, niin mikäs siinä. Voi sitä koko elämänsä narista, että "en minä osaa liikkua yksin", muttei sitä kyllä opikaan, jos ei koskaan kokeile.

Mitä tulee hostelleihin ja siellä viihtyviin matkustajiin, niin kannattaa ihan hostellia valitessa ottaa selvää eri vaihtoehdoista. Toiset hostellit profiloituu selvästi niiden 20-vuotiaiden bilemestaksi ja niissä on usein oma baari, jossa järjestetään bileitä monta kertaa viikossa - näistä asioita mainitaan useimmiten siellä hostellien kuvauksissa. Sitten on rauhallisia hostelleita, joissa on esimerkiksi tiukat ajat hiljaisuudelle ja sen sellaiselle ja vaikka jakaisitkin huoneen tuntemattomien kanssa, niin paikka voi olla hyvin rauhallinen. Oon ollut myös tosi eritasoisissa hostelleissa: jäätävissä homeisissa törkypesissä, joissa on yksi luutakaapin kokonen suihku 40:lle ihmiselle ja sit oikein siisteissä ja viihtyisissä paikoissa, joissa mielellään viettää aikaa muutenkin kuin välttämättömästä pakosta.

Aina sillä kavereita mulla ei ole ja perhettäni en kestä niin pitkiä aikoja. Jenkeissä olen käynyt 7 kertaa yksin. Kaikki hyviä reissuja ja rakkaita muistoja :) Yksin saan myös reissuilla olla sillä olen ruma ja tissitön nainen. N28

Toki, mm. Japaniin. Alunperin hermostutti ajatus yksin reissaamisesta mutta huomasinkin pitäväni siitä lähes enemmän kuin kaveri(e)n kanssa mennessä. Ei tarvitse tehdä kompromisseja sen suhteen mitä tehdään, varsinkaan jos itseä ei esim kiinnosta tiettyjen nähtävyyksien pällistely yhtään. Ei myöskään rajoita siinä mielessä että joutuisi lykkäämään reissuja kun ei saa nyt kaveria mukaan, tätäkin nähty. Minä lähden silloin kun minulle itselleni sopii. Maalaisjärki kun on mukana niin pärjää jo pitkälle, kielitaitokin aina plussaa.

Teen vuoden aika yleensä 4-5 matkaa, joista suurin osa pidennettyjä viikonloppureissuja. Olen kierrellyt paljon Keski-Euroopan kaupunkeja ensin aloittaen isoista kuten Praha, Wien, Pariisi, Geneve ym. Sitten, kun isoimmat kaupungit on hanskassa niin teen usein reissuja samojen maiden pienempiin kaupunkeihin, joissa on kulttuurihistoriallisesti tai arkkitehtonisesti mielenkiintoisia paikkoja.

Pari matkaa sitten yleensä alkukeväästä ja alkusyksystä Välimeren suunnalle aurinkoon. Nyt olen aika ahkerasti yrittänyt kierrellä Kreikan saaristoa. Ensi viikolla suuntaan Parokselle ja Antiparokselle eli lennot Ateenaan ja lautalla pari tuntia. Näyttäisi olevan ihan kivoja kelejä 28 astetta. :)

Yksin matkustelen, kun ei ole ketään kaveriakaan löytynyt. Yksin matkaamisessa parasta on juuri vapaus mennä minne ja milloin haluaa ja kohteessa saan seurata juuri minua miellyttäviä asioita. Senverran mukavuudenhaluinen olen, että majoitun 4-5 tähden kohteissa riippuen kaupungista. Rakastan pikkukaupunkien boutique-hotelleja.

Suosittelen lämpimästi yksin reissaamista!

M27

Yksi parhaista reissuista oli kun matkustin Italiaan Piemonteen lokakuussa yksin. Toki määränpää oli tuttu ja ihmiset siellä myös mutta jo ajomatka Milanosta oli elämys:D Yleensä mies ajaa tuon pidemmän matkan ja minä sitten kylien välillä lyhyempiä reissuja.

Vuokratalomme sijaan majoituin pieneen ikivanhaan rakennuskompleksiin tehtyyn hotelliin joka oli kyllä ihan luksusta. Siellä oli vain pari muuta vierasta joten sain olla uima-altaalla ihan yksin (näköala ruskan värittämille viiniviljelmille, kyliin ja Mont Blancille!) ja nauttia syksyn lämmöstä. Kiertelin kyliä ja kaupunkeja, kävin viinitilalla mistä meillä on osuus, ostelin tuliaisiksi herkkuja delitehtaalta, kävin "metsästämässä" ja syömässä valkoisia tryffeleitä (saimme 110g=500€), tapasin ystäviä jne.

Muuten teen paljon työhön (matkailuun) liittyviä matkoja joilla olen ainoa suomalainen, tavallaanhan nekin on silloin yksin tehtyjä vaikka ryhmä suureneekin ja muihin tutustuu jossain vaiheessa. Tällaiselta tulin lauantaina ja lähden taas keskiviikkona.

En nykyään matkustele yksin, kun on mies ja lapset, ja mieluummin lähden heidän kanssaan, mutta ehdin tehdä viitisen reissua yksinkin. Oli oikein ihanaa. Tein päätöksen yksin reissaamisesta sen jälkeen, kun olin vieraillut ulkomailla asuvan ystäväni luona, ja se oli aika epämiellyttävä vierailu kaikkinensa.