Entä, jos puoliso masentuu/ahdistuu...

Miten itse ajattelit toimia? Eihän sitä varmaan jaksa jos toinen ei hae apua itselleen vaan velloo kurjuudessa.

Puhut sille puolisolle. Täytyy tilanteessa ymmärtää että se kuormittaa myös sitä joka on läheinen.

Se on todella raskasta, mutta yritä saada puolisosi hakemaan sitä apua. Masennus on sairaus, ei se hoidotta parane, eikä puolison toimetkaan ole siinä suuremmin avuksi.

Jos ei suostu hakemaan apua, ota ero. Ei sinun pidä omaa mielenterveyttäsi uhrata.

Olen alkanut välttää koko miestä, kun en jaksa sitä jättimäistä pahaaoloa, jota hän kuljettaa mukanaan. Eikä se taktiikka ainakaan auta. Mutta tulen hulluksi huokailusta, kiroilemisesta, valittamisesta ja syyllistämisestä. Olen pohjimmiltani positiivinen ihminen, mutta varastoni on tyhjentynyt tuon kaikenkattavan negatiivisuuden kanssa kamppaillessa.

Oman jaksamisen kannalta tuntuu, että pitäisi käyttää voimavarani vain itseeni ja lapsiini, mutta kumppanin jättäminen vaille tukea vastamäessä... Tuo syyllisen olon itselle.

T. ap

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut välttää koko miestä, kun en jaksa sitä jättimäistä pahaaoloa, jota hän kuljettaa mukanaan. Eikä se taktiikka ainakaan auta. Mutta tulen hulluksi huokailusta, kiroilemisesta, valittamisesta ja syyllistämisestä. Olen pohjimmiltani positiivinen ihminen, mutta varastoni on tyhjentynyt tuon kaikenkattavan negatiivisuuden kanssa kamppaillessa.

Oman jaksamisen kannalta tuntuu, että pitäisi käyttää voimavarani vain itseeni ja lapsiini, mutta kumppanin jättäminen vaille tukea vastamäessä... Tuo syyllisen olon itselle.

T. ap

Muista että hän ei välttämättä ole ihmisenä muuttunut, hän on vain sairastunut. Avun hakeminen oli teidän kaikkien kannalta tärkeää.

En ole vielä keksinyt, miten vastahakoinen, iso mies pakotetaan lääkäriin. Olen ehdottanut monesti, mutta hän suhtautuu yhtä negatiivisesti lääkäriin kuin muuhunkin. "Ei sieltä apua saa." Kerran hän sai aikaisksi (kun joskus vuosia sitten oli nykyistä lievempi tilanne), puhua työterveyslääkärille. Sai lääkkeitäkin, mutta tuoteselosteen luettuaan heitti pillerit roskiin kokeilematta ensimmäistäkään.

Mielialalle olisi hyvä varmaankin vaikka pikkuinen ulkoilukin, vaikka kaksin, mutta ei häntä saa lähtemään.

T: ap

Ultimatum. Hoito tai ero. Tuet häntä hoidossa tai et ollenkaan. Jos hän rakastaa sua, hän menee hoitoon usko siihen itse tai ei.

Ap, mitä helve... sinä olet VUOSIA sietänyt tuota, et sinä ole miestä heti jättämässä pulaan. Minä ymmärrän, että podet huonoa omaatuntoa, mutta tuota siis onkin jo jatkunut VUOSIA!!!

Sietäisit saada piiskaa. Olet pakottanut lapsetkin sietämään isäänsä, mahdollisesti sairastutat heidätkin masennukseen.

Nyt otat ja lähdet. Jos mies ei tee mitään, siis mitään parantuakseen, sinä itse asiassa mahdollistat tuon, ettei hän hae apua.

Tilannehan on aivan sairas koko perheessänne. Mikään ei korjaannu, jos et lähde. Mies ei hae apua, lapsemme eivät saa vakaata ja rauhallista kotia. Nyt he varmasti jo varovat koko ajan käytöstään, ettei isä vaan suutu ja saa hepulia.

Nyt. Lähde. Niinkuin oisit jo!

3

Apua. Kolmonen on oikeassa, olet vastuuton. Säälin lapsia, jos tuota tosiaan on jatkunut vuosia (sanoit, että mies haki lääkkeitä vuosia sitten muttei niitäkään ole syönyt).

Kyllä, siis ekasta tällaisesta kaudesta on muutamia vuosia aikaa. Jollakin hän siitä rämpi yli, tosin ei ihan omaksi itsekseen asti. Mutta nyt tämä viimeisin alamäki tuntuu vain jatkuvan ja ollaan jossain paljon syvemmällä kuin silloin ennen.

Parikymmentä vuotta ollaan oltu yksissä, ja nyt muutama vuosi on yritetty pärjätä tässä tilanteessa.

Lähtemistä olen ajatellut paljonkin, tuntuu vain tosiaan törkeältä häipyä, koska toinen ei vain jaksa.

Sun pitää miettiä jo lapsiakin. Ihan oikeasti, masentunut "tartuttaa" helposti lähipiiriinsä.

Minkä ikäinen miehesi muuten on, tuo voi olla myös andropaussi eli miehen vaihdevuodet. Mun miehellä epäiltiin myös nelikymppisenä aluksi masennusta, oireet ovat hyvinkin samat. Nukkui huonosti, hikoili, oli helvetin väsynyt ja kärttyinen. Testosteronitasot kannattaa ilman muuta tutkia, koska lääkitys puree andropaussiin erinomaisesti.

Mutta tuokin siis onnistuu vain, jos mies menee lääkäriin.

Jos et pane kovaa kovaa vasten, mies ei ikinä tee mitään asialle.

3

Jos lähdet, varaudu totaaliyksinhuoltajuuteen. Ei sairaalle ihmiselle voi antaa lapsia, jos heillä on nytkin huono olo isän takia.

Hän on pikkuisen alle 40v.

Kokeilen vielä tuon lääkäriinpakottamisen. Ja sitten valmistaudun erovaihtoehtoon. Jospa se olisikin jollain lailla enemmän hyvästä kuin pahasta. Parin lapsen yh:na lienee rankkaa, mutta olen ajatellut niinkin, että ellei mies söisi voimavarojani, ehkä sillä ylijäämällä pärjäisin ainoana aikuisena. Tai no, sitähän minä tunnun olevan nytkin. Oikeaa apuahan miehestä ei tietenkään tuossa jamassa ole.

T: ap