Miksi kahden toisiinsa ihastuneen mutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti haluaa parisuhteensa säilyvän, niin ei kannata. Syyt:

1. Ihastuksen tunnustaminen ruokkii ihastusta. Huono asia, jos ei halua erota.

2. Ihastuksen kohteelta voi saada vastakaikua. Silloin on vielä vaikeampi olla etenemättä.

3. Tunnustaminen muuttaa ihastuksen yhteiseksi salaisuudeksenne, mikä hipoo jo uskottomuutta.

1. Jos parisuhde ei kestä voimakasta ihastusta, se kertoo siitä, että parisuhdetta täytyy vahvistaa.

2. Jokainen on vastuussa tekemisistään. Jos ei voi hillitä itseään ja tekojaan, on siinä kasvun paikka.

3. Salaisuuksia saa olla.

Mä en pystyis elämään tällaisen salaisuuden kanssa. Eli ei ole hyvä idea tavata ihastusta vaikka ajatus olisi kuinka hyvä ja viaton tahansa.

 

Parempi kuitenkin on puhua asiasta.

Vastuullinen aikuinen on rehellinen ja hillitsee ittensä. Ihastuksia tulee ja menee. Tärkeitä ihmisiä ei saa satuttaa.

No aloittaja, miten aiot tehdä?

Itsellänikin on vähän samantapainen tilanne. En vain ole täysin varma toisen tunteiden laadusta. Sähköä ja fyysistä halua kyllä vähintään on, ollut jo hyvän aikaa.  Itse haluaisin, että kanssani keskustellaan asiasta edes jossakin vaiheessa mikäli tilanne jatkuu. Olo on toisinaan hyvin yksinäinen asian kanssa ja haluaisin mahdollisesta molemminpuoleisesta ihastuksesta senkin takia puhua toiselle, siis mikäli hän tuntee yhtään enemmän minua kohtaan. Vaikka mitään ei voisi tapahtua, niin olisi hienoa jos asiasta pystyisi rennosti puhumaan toiselle kuitenkin. Tiedän, että hänelläkin on jollakin tavalla vaikeaa, vaikka ei täysin suoraan olekaan paljastanut tunteidensa laatua eli tunteeko muutakin kuin fyysistä halua. 

Pienempiä ihastumisia tapahtuu suhteileville siinä missä muillekin, mutta sellaisia en menisi ruokkimaan paljastamalla ihastusta. Nauttisin tunteesta itsekseni. Itselläni tämä ihastus vain ei ole pieni. Molempien suhteiden tilassa myös olisi parantamisen varaa, mikä sekin rassaa. Kirjoitin tähän ketjuun, koska kaipaan vertaistukea ja on myös jollakin tavalla lohdullista nähdä etten ole ainoa.

Up

Nosto : ) Olisi kiva kuulla kokemuksia ja neuvoja.

En ymmärrä miksi puhetta pantataan. Joka ilta täällä näitä ihastumis aloituksia. Jos puhuisitte asiat suoriksi asianomaisten kanssa ei tarttisi täällä arpoa ja ihmetellä. Miten h*ssä kukaan ulkopuolinen voi neuvoa asiasta josta lukee muutaman rivin verran jos aloittaja ei itsekkään tiedä vaikka tietää asian tarkemmin kuin ulkopuoliset. Ei päänne selviä eikä asiat ratkaistu jos ette uskalla avata suutanne. Luulisi että sen on jo aikuinen oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP, jos et uskalla tavata kahdestaan niin puhukaa puhelimessa tai viesteillä.

No tuosta kun jää kiinni miehelleen niin ei kiva

Ja tämä todistaa, että kyse on uskottomuudesta.

Minä tuossa tilanteessa kerroin aivan ensimmäiseksi miehelleni ja sitten vasta ihastuksen kohteelle, saatesanoilla että en aio tehdä asialle mitään koska mieheni on minulle tärkeintä maailmassa. Kaikki meni hyvin ja ihastus haihtui aikanaan. Mielestäni kertominen kohteelle on olennaista siksi, että jos tunteet jäävät piiloon, on suurempi riski siihen että ne joku kerta purkautuvat hallitsemattomasti, kun osapuolet eivät osaa olla varuillaan. Kertomisella saa kaiken mahdollisen jännitteen tilanteesta purettua.

Jos voit kertoa asiasta ensin kumppanillesi ja sitten ihastukselle, sitten ok puhua ihastuksen kanssa. Muuten ei. Uskokaa huviksenne kantapään kautta oppinutta. Ei kannata leikkiä tulella - ja sitä omista tunteista puhuminen toiselle puolison selän takana aina on, vaikka asiaa miten kääntelisi.

Kannatan todellakin kertomista. Ihastukseni kohde vaihtoi työpaikkaa ja kaikki jäi puhumatta. Viimeisenä iltana olimme juhlimassa yhdessä ja vaikutti koko illan siltä, että myös tämä mies olisi halunnut sanoa minulle sen, minkä minäkin olisin halunnut sanoa hänelle. Tilaisuutta ei kuitenkaan tullut. Nyt sydän on särkynyt ja edelleen toivon, että hän ottaisi minuun yhteyttä ja kertoisi tunteistaan.