Miksi miniä-vävy-appi-anoppisuhteet on monesti niin vaikeita?

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen että missä ne kaikki hirviöanopit piileksii, omani ovat olleet todella mukavia.

Josko sinä oletkin vain mukava ja helposti sopeutuva ihminen? Voisin kuvitella, että oma anoppini olisi melkoinen hirviö jos en olisi niin taitava sulkemaan korviani kaikelta höpötykseltä :) jos olisin herkempi olisi välit varmasti jo melko tulehtuneet aivan kuten anopin välit useisiin muihin sukulaisiin.

Mulla on helppo suhde anoppiin. Anoppi meinaa on kuollut kauan ennen kuin tapasin mieheni.

Mulla on mukava anoppi, mutta ei meillä mitään oikeaa ihmissuhdetta ole. Joudun kävelemään munankuorilla koko ajan hänen kanssaan ollessaan, varsinkin mieheen liittyvissä asioissa että ei koskaan päästä pintapuolta syvemmälle, mutta tullaan kyllä toimeen.

Ollaan vielä ihan erilaisia, niin eri-ikäisiä ja itse en pidä sellaisesta hymistelystä, mutta ymmärrän että joku toinen pitää.

Oispa sellainen rempseä ja retee anoppi, joka kestää suoraa puhetta ja huumoria. :)

Luulen että nämä suhteet ovat vaikeita siksi että niissä joutuu neuvottelemaan ja sopimaan yksityiselämän puolelle tulevista asioista paljon enemmän kuin missään muissa ihmissuhteissa. Vaativampi tilanne kertakaikkiaan. Harvoin ystävien tai työkavereiden kanssa täytyy sovittaa yhteen esim. kahden suvun erilaiset jouluperinteet, puhumattakaan lastenkasvatuksesta. Appivanhempien kanssa näitä tilanteita tulee useammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen että missä ne kaikki hirviöanopit piileksii, omani ovat olleet todella mukavia.

Josko sinä oletkin vain mukava ja helposti sopeutuva ihminen? Voisin kuvitella, että oma anoppini olisi melkoinen hirviö jos en olisi niin taitava sulkemaan korviani kaikelta höpötykseltä :) jos olisin herkempi olisi välit varmasti jo melko tulehtuneet aivan kuten anopin välit useisiin muihin sukulaisiin.

Oma anoppini suuttuu jos en kuuntele häntä ja pitää huolen et tulee kuulluks.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen että missä ne kaikki hirviöanopit piileksii, omani ovat olleet todella mukavia.

Josko sinä oletkin vain mukava ja helposti sopeutuva ihminen? Voisin kuvitella, että oma anoppini olisi melkoinen hirviö jos en olisi niin taitava sulkemaan korviani kaikelta höpötykseltä :) jos olisin herkempi olisi välit varmasti jo melko tulehtuneet aivan kuten anopin välit useisiin muihin sukulaisiin.

Oma anoppini suuttuu jos en kuuntele häntä ja pitää huolen et tulee kuulluks.

Juu toki kohteliaasti kuuntelen keskusteluissa ja vastaan jos vastausta odotetaan, höpötyksellä tärkoitin tässä oikeastaan erilaisia höpöhöpö käskyjä.

Kuten vaikka että taaperoa ei saa auttaa vaikka lapsi pyytää, pitää odottaa että lapsi alkaa itkemään ja vasta sitten saa nostaa syliin, lasta pitää syöttää puoliväkisin jos ei suostu itse syömään, miehen ei tarvitse osallistua lapsen hoitoon jne.

Suurimman osan ajasta anoppi haluaa vain puhua ja luennoida itse ja se hänelle sallittakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen että missä ne kaikki hirviöanopit piileksii, omani ovat olleet todella mukavia.

Josko sinä oletkin vain mukava ja helposti sopeutuva ihminen? Voisin kuvitella, että oma anoppini olisi melkoinen hirviö jos en olisi niin taitava sulkemaan korviani kaikelta höpötykseltä :) jos olisin herkempi olisi välit varmasti jo melko tulehtuneet aivan kuten anopin välit useisiin muihin sukulaisiin.

Oma anoppini suuttuu jos en kuuntele häntä ja pitää huolen et tulee kuulluks.

Juu toki kohteliaasti kuuntelen keskusteluissa ja vastaan jos vastausta odotetaan, höpötyksellä tärkoitin tässä oikeastaan erilaisia höpöhöpö käskyjä.

Kuten vaikka että taaperoa ei saa auttaa vaikka lapsi pyytää, pitää odottaa että lapsi alkaa itkemään ja vasta sitten saa nostaa syliin, lasta pitää syöttää puoliväkisin jos ei suostu itse syömään, miehen ei tarvitse osallistua lapsen hoitoon jne.

Suurimman osan ajasta anoppi haluaa vain puhua ja luennoida itse ja se hänelle sallittakoon.

Itsekin jätän tuollaset höpinät omaan arvoonsa. Tarkoitan nyt vähän toisenlaisia höpinöitä ja tällä naisella lienee vähän eri tyyli ilmaista mielipiteitään. Hän on oikeassa eikä kysele mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Anopit käyttää hyväksi tilannetta jossa toisen on pakko sietää lähes mitä vaan. Koska hänenkin täytyi aikanaan.

Tätä moni taitaa tehdä.

Itse sain kylmää kyytiä appiukolta.

Appi itse selitti katkerana usein kuinka oma anoppinsa ei koskaan häntä hyväksynyt, ja mm. esitti saavansa sairaskohtauksia hänen läsnäolonsa takia.

Niiden juttujen perusteella tuntui siltä että appi kostaa minulle kaikkea sitä paskaa mitä itse sai anopilta.

Anoppini oli onneksi suhteellisen asiallinen (jos ei piilovittuilua lasketa). Hän oli kärsinyt äitinsä toiminnasta ja vältti parhaansa mukaan toimimasta samoin. Aika hyvin onnistuikin siinä. Ei sekaantunut elämääni eikä haukkunut eikä arvostellut suoraan päin naamaa, napautteli vaan silloin tällöin ja piilovittuili. Ne oli helppo sivuuttaa.

Omalla kohdallani on kyse siitä, että en aluksi ollut anopin mieleen. Kun lopulta huomasi, ettei pääse minusta ja joutuu hyväksymään minut lastenlastensa äitinä, en enää antanut anteeksi vanhoja juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Kun jokaisesta eri mielipiteestä vedetään herneet palkoineen nenään ja sulle diagnosoidaan ihan näin maallikkona kaikenlaisia mielenterveyden ongelmia kun olet niin vaikea etkä myötäile vanhemman ihmisen puheita.

Yritetään määrätä suunnilleen mitä vaatteita (minkälaisia) saat pukea päällesi.

Niin ei siinä kovin lämpimät tunnelmat ole.

Ps. Nähdään silti 10-12x/vuosi

Pps. Lastaan rakastan ja hänen takiaan olen kestänyt, toistaiseksi

Oletkohan veljeni vaimo  ;)

Kuulostaa niin tutulta.

Jos olet niin voit lohduttaa, että sinä saat paljon lempeämmän käsittelyn kuin äitini antaa lapsilleen. Hän pitää pahimmat sekaantumiset, huutamiset, haukkumiset ja riehumiset sisällään silloin kun miniä tai vävy on paikalla.

Me lapset saadaan kaikki ihan ilman mitään suodattimia jos yksikään vieraampi (miniä, vävy, tai vaikka naapuri) ei ole paikalla. Siksi emme suostukaan tapaamaan äitiämme yksin.

Yksi esimerkki äitini sekaantumisesta ja riehumisesta. Veljeni osti asunnon, pienen yksiön hyvästä kerrostalosta, viihtyisällä alueella. Äiti sai hirveät hepulit tästä. Yritti saada veljeni "holhouksen alle". Taisi riehua vuoden sen holhousasiansa kanssa ja yritti manipuloida koko suvun taistelemaan kanssaan tämän tärkeän asian kanssa. Selitti ummet ja lammet jokaiselle mahdolliselle tyypille, väitti että veljeni on kykenemätön huolehtimaan tuommoisista asioista, hänestä ei ole semmoiseen. Veljelläni on korkeakoulututkinto ja hän työskentelee virkamiehenä. Äitini mielestä hän on kuitenkin niin vajaa ettei hänen kuulu asuntoa itselleen ostaa.

Hän pitää kaikkia lapsiaan jälkeenjääneinä ja jollakin tavalla huonompina kuin muut ihmiset. Kummastelee sitäkin silmät pyöreinä kuinka hänen yli kolmekymppiset aikuiset lapset osaavat huolehtia ruokaostokset ja jopa vertailla hintoja ö.Ö

Olen asunut vuosia ulkomailla ihan vain saadakseni elää omaa elämää rauhassa.

Toki miniät ja vävytkin saavat oman osansa äitini riehumisesta, mutta se pysyy kuitenkin jollain tasolla lähes asiallisena.