Olen hiljainen isossa porukassa ja siksi yksinäinen

Perheen, muutaman ystävän ja poikaystävän kanssa puhun koko ajan. Siis ihan koko ajan.
Sitten mennäänkin jonnekin, missä on paljon uusia ihmisiä enkä osaakaan puhua niiden kanssa. Kaikki saa minusta ujon, hiljaisen ja tylsän kuvan ja asia on vaivannut itseäni aina.

Kahdenkesken osaan puhua ihmisille ja tämä onkin ainoa tapa saada uusia kavereita, esim. Poikaystäväni kautta en ole tutustunut hänen kavereihin, totta kai nähdään paljon mutta se on sellasta tosi pinnallista ja aina kun mies lähtee jonnekin hetkeksi niin mut usein jätetään ulkopuolelle, siis vieressä istuva tyyppi saattaa jopa kääntää selän ja jutella muille (lisään tähän väliin, että asun ulkomailla jos se vaikuttaa mihinkään. Suomessa kyllä sama ongelma joten vika on mun)
Mutta sitten aloitin uuden työn ja siellä rauhassa tutustuin yhteen työkaveriin ja nyt vietetään vapaa-aikaakin yhdessä.

Mitä ihmettä voin tehdä? Kuvailisin itseäni sosiaaliseksi, mutta joskus tulee hetkiä kun yhtäkkiä unohdan, miten/mitä puhutaan!

Muilla samankaltaisia kokemuksia?