Kamalimmat/turhimmat/sopimattomimmat lahjat joita olette saneet

Kiertoon menee jos en tykkää. En ala säilytellä vain siksi että se ollut lahja.

Mummo ostaa aina jonkun kamalan koriste-esineen. En voi sietää noita rumia pikkuesinetä enkä ymmärrä miksi kukaan niitä kotiinsa haluaa. Minä en ainakaan halua mitään turhaa posliinikoiraa kotiini pölyä keräämään.

Ikuinen kysymys raaskiiko heittää pois mummilta saatuja koristeita!

Jokin runokirja, en tykkää

Mutta lahjat otan aina hymyssä suin oli se mikä tahansa

Kapselikahvinkeitin. 3kk katselin sitä keittiön pöydällä ja sitten myin pois. Miten jollekulle tulee edes mieleen roudata moinen rotjake toiselle kysymättä etukäteen nappaako?

Sain vaarilta ja vaarin naisystävältä aikoinaan pitsiset pikkarit synttärilahjaksi murrosikäisenä ja veljen kanssa saatiin vaarilta vanhat 10 markkaset, eipä niillä rahoilla olisi mitään tehnyt. Pikkarit menivät palautukseen, ihan typerä lahja lähettää pitsipikkuhousut. :D Enpä noin muuten mitään ihan tyhmää lahjaa toista muista, mummun antama siivoushuiska oli aika tyhmä, mutta sainpahan kivempiä lahjoja siinä joukossa. Niin ei sillain harmittanut..

Kun olin 12 kissani kuoli FIP:hen ja systeri ajatteli piristää mua jollain '101 tapaa käyttää kuollutta kissaa'-kirjalla ._. En kokenut sitä kovin piristävänä

Muistaako kukaan sitä AV-klassikkoa, kun joku oli saanut anopiltaan lahjaksi laminoidun BMI-taulukon?

Lahjaksi ajonneen koriste-esineen, kun lahjan antaja ei raaskinut sitä poiskaan heittää

Yo-lahjaksi sain joltain sukulaiselta sellaisen elämänviisauden kirjan missä on latteita runoja ja sanontoja. Nämä lausahdukset taitavat olla nykyisin kysyttyä kamaa tietyntyyppisten ihmisten sisustusteksteinä seinillä, tyynyissä ja muissa tavaroissa.

Kaikenlainen kitsch puistattaa. Erilaiset koriste-esineet ovat vähitellen siirtyneet pois näkyviltä ja sitten kierrätykseen. Teininä ei oikein napannut, kun sain joltakin sukulaistädiltä useampana jouluna "silkkisen" alushameen tai kerraston. Siellä ne lojuivat aika pitkään kotitalon vintillä, mutta "Aika tavaran kaupitsee", kuten tavataan sanoa. Mekot alettiin tehdä ilman vuoria (halpaa, halpaa!), jolloin alushame nousi arvoon arvaamattomaan. Eipä tarttunut mekon helma sukkahousuihin. Myös kerrastojen paidat osoittautuivat ihan mukaviksi aluspuseroiksi neuleiden alle. Eli joskus se kamalakin lahja saattaa loppujen lopuksi olla ihan onnistunut!

PS Niitä pitkäpunttisia silkkipöksyjä en kuitenkaan koskaan ottanut käyttöön!

Sain lapsena kummisedältä kynttilänjalat. Puiset pallukat, joissa oli jo steariinitahroja... poikaystävältä Stephen Kingin kirjat (Tukikohta I ja Tukikohta II), hän aloitti itse niiden lukemisen jo samana iltana.

Mummolta rippilahjaksi alennuksesta ostetun suklaamunan (ei edes Kinder). Samalta ihmiseltä sain 30-vuotislahjaksi Ifolor-valokuvafirman filminpostituskuoren, joita jaettiin joka kotiin...

Joku mietelausekirja ja rikkinäinen vanha lompakko tulee nyt ensimmäisenä mieleen.

Sain vanhalta roman7naiselta lahjaksi vaaleanpunaisen, pitsiröyhelöisen itsetehdyn esiliinan sekä valtavat tekokultaiset klipsikorvikset.

Niitä oli tietysti pakko kokeilla ja sitten taivasteltiin porukalla, miten omituiselta 13-vuotias, laiha valkolainen poikatyttö näytti niissä. Menee sarjaan elämäni nöyryyttävimmät hetket :-)

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 12 kissani kuoli FIP:hen ja systeri ajatteli piristää mua jollain '101 tapaa käyttää kuollutta kissaa'-kirjalla ._. En kokenut sitä kovin piristävänä

Pistän paremmaksi: olin yrittänyt itsemurhaa syksyllä, ja sain jouluna sisarukselta lahjaksi Pupujen itsemurhakirjan :) Ei naurata vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Mummolta rippilahjaksi alennuksesta ostetun suklaamunan (ei edes Kinder). Samalta ihmiseltä sain 30-vuotislahjaksi Ifolor-valokuvafirman filminpostituskuoren, joita jaettiin joka kotiin...

Voi ei =(

Sain kerran joululahjaksi rappurallin.

Vierailija kirjoitti:

Mummolta rippilahjaksi alennuksesta ostetun suklaamunan (ei edes Kinder). Samalta ihmiseltä sain 30-vuotislahjaksi Ifolor-valokuvafirman filminpostituskuoren, joita jaettiin joka kotiin...

Tää oli ihan huippu! Näitä lisää!

Eräs entinen luokkakaverini näytti kerran, mitä oli saanut isältään 15-vuotissynttärilahjaksi; muistan  vieläkin elävästi. Kyseessä oli noin 10-vuotiaan lapsen kokoiselle lapselle tarkoitettu joustofroteekerrasto. Olikohan siinä vielä Tarjoustalon alehintalappukin kiinni. Nauroimme sitä vedet silmissä monta minuuttia. Miten jotkut kehtaa?

Sain kummiltani rippilahjaksi Käytöksen kultaisen käsikirjan, mikä oli siis täynnä etikettiohjeita esimerkiksi syntymäpäiväjuhlia tai häitä varten. Ei kamalasti lämmittänyt teinin mieltä