Miten vaikeaa on sanoa kiitos?

Haluaisin ihan oikeesti kuulla teidän kokemuksia asiasta. Onko ihan yleistä, että pidemmässä parisuhteessa puolisosta ja puolison tekemisistä tulee itsestäänselvyys, joista ei tarvitse edes kiittää. Ihmeitä en kaipaisi, minulle riittäisi ihan se yksi sana; Kiitos.

Ei juurikaan vaikeaa. Melko helppoa. Asteikolla 1-10 kiitoksen sanominen on 2 helppoudessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei juurikaan vaikeaa. Melko helppoa. Asteikolla 1-10 kiitoksen sanominen on 2 helppoudessa.

Oikeesri?

Kyllä meillä molemmat kiittää. Monia kertoja päivässä. Ruuasta kiitetään aina. Myös silloin kiitetään kun huomataan että toinen on tehnyt kotihommia, pessyt pyykkiä, tyhjentänyt tiskikoneen, imuroinut, käynyt kaupassa yms. Välillä kiitetään toisiamme ihan vaan siitä että toinen on olemassa. Viisi vuotta ollaan oltu yhdessä, ja mukavaa on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko se ylivoimaista kiittää puolisoa esim. palveluksesta, ruuasta tai ylipäätään mistään, mistä nyt yleensä kiitetään toista ihmistä? Mun mies on kyllä parisuhteen ulkopuolella hyvinkin kohtelias ja jopa muut huomioonottava ja muita ihmisiä kehuva, mutta kotona sitä kiitosta ei vaan suusta kuulu. Miten teidän muiden miehet, kiittääkö?

Oletko ikinä kertonut miehellesi, että kiitoksen kuuleminen häneltä on sinulle tärkeää tai oletteko siitä yhdessä keskustelleet. Jos et niin suosittelen ensitilassa sen tekemään. Älä tee sitä syyttävällä tavalla, koska se saa miehen vain puolustuskannalle ja pahentaa tilannetta entisestään. Se, että vaadit kiitoksen sanomista syyllistävästi saattaa aiheuttaa vastareaktion miehessä ja saattaa ärsyttää. Toisaalta ärsyyntyminen ja kunnon riitely voi joskus puhdistaa ja auttaa näkemään ongelman mitättömyyden. Sinun kannattaa miettiä haluatko mieheltäsi aitoa kiitosta vai kiitosta vain kiitoksen sanomisen vuoksi. Miehesi ehkä ajattelee, että kiitoksen sanominen on tarpeetonta, koska ei tiedä, että se on sinulle tärkeää. Itse hän taas ei välttämättä pidä sitä niin tärkeänä asiana parisuhteessa vaan arvostaa jotain muuta. Voit myös itse miettiä, miksi kiitoksen kuuleminen mieheltäsi on sinulle niin tärkeää. Oletko huomannut, kiittääkö miehesi ehkä jollain muulla tavalla sinua, kuin sanomalla kiitos? Entä kiitätkö itse miestäsi ja onko se sinun mielestäsi tarpeellista näinpäin. Jos kiitoksen sanominen on vaikeaa, voitte myös keksiä jonkun oman sanan, jolla kuvaatte kiitosta ja käyttää toisienne kiittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin ihan oikeesti kuulla teidän kokemuksia asiasta. Onko ihan yleistä, että pidemmässä parisuhteessa puolisosta ja puolison tekemisistä tulee itsestäänselvyys, joista ei tarvitse edes kiittää. Ihmeitä en kaipaisi, minulle riittäisi ihan se yksi sana; Kiitos.

Minä haluaisin kuulla, miksi sinä haluat kuulla vain sen yhden sanan kiitos? Olen aidosti kiinostunut tästä ja ihmettelen tätä juuri nyt.

Taitaa olla ihan yleistä välinpitämättömyyttä, ettei toisille tarvitse olla enää kohtelias... Olin kaupassa lappamassa tavaraa liukuhihnalle, kun joku +-20w tyttö kädessään pari ostosta kysyi, pääsisikö minun edelleni, kun on kiire bussiin. Päästin toki tytön edelleni, eikä kiitoksen sanaakaan. Teki mieli tokaista "Ole hyvä vaan!" mutten kehdannut. 

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla ihan yleistä välinpitämättömyyttä, ettei toisille tarvitse olla enää kohtelias... Olin kaupassa lappamassa tavaraa liukuhihnalle, kun joku +-20w tyttö kädessään pari ostosta kysyi, pääsisikö minun edelleni, kun on kiire bussiin. Päästin toki tytön edelleni, eikä kiitoksen sanaakaan. Teki mieli tokaista "Ole hyvä vaan!" mutten kehdannut. 

Saitko hyvän ylemmyydentunteen, kun noin pidit +-20w tyttöä huonokäytöksisenä. Varmaan tuntu tosi hyvältä, kun oikein sait sen täällä kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko se ylivoimaista kiittää puolisoa esim. palveluksesta, ruuasta tai ylipäätään mistään, mistä nyt yleensä kiitetään toista ihmistä? Mun mies on kyllä parisuhteen ulkopuolella hyvinkin kohtelias ja jopa muut huomioonottava ja muita ihmisiä kehuva, mutta kotona sitä kiitosta ei vaan suusta kuulu. Miten teidän muiden miehet, kiittääkö?

Oletko ikinä kertonut miehellesi, että kiitoksen kuuleminen häneltä on sinulle tärkeää tai oletteko siitä yhdessä keskustelleet. Jos et niin suosittelen ensitilassa sen tekemään. Älä tee sitä syyttävällä tavalla, koska se saa miehen vain puolustuskannalle ja pahentaa tilannetta entisestään. Se, että vaadit kiitoksen sanomista syyllistävästi saattaa aiheuttaa vastareaktion miehessä ja saattaa ärsyttää. Toisaalta ärsyyntyminen ja kunnon riitely voi joskus puhdistaa ja auttaa näkemään ongelman mitättömyyden. Sinun kannattaa miettiä haluatko mieheltäsi aitoa kiitosta vai kiitosta vain kiitoksen sanomisen vuoksi. Miehesi ehkä ajattelee, että kiitoksen sanominen on tarpeetonta, koska ei tiedä, että se on sinulle tärkeää. Itse hän taas ei välttämättä pidä sitä niin tärkeänä asiana parisuhteessa vaan arvostaa jotain muuta. Voit myös itse miettiä, miksi kiitoksen kuuleminen mieheltäsi on sinulle niin tärkeää. Oletko huomannut, kiittääkö miehesi ehkä jollain muulla tavalla sinua, kuin sanomalla kiitos? Entä kiitätkö itse miestäsi ja onko se sinun mielestäsi tarpeellista näinpäin. Jos kiitoksen sanominen on vaikeaa, voitte myös keksiä jonkun oman sanan, jolla kuvaatte kiitosta ja käyttää toisienne kiittämiseen.

Voi, olen kyllä. Asiasta on keskusteltu muutamankin kerran viimeisen parin vuoden aikana. Max kaksi päivää mies muistaa sen kiitoksen sanoa ja sitten se taas jää. Itse kyllä kiitän, kun vaikka pyydän miestä ojentamaan jotain, kiitän kun imuroi, jos itse olen kiireinen. Kiitän kun mies vaihtaa auton renkaat tai ylipäätään tekee jotain minun hyväkseni.

Samainen mies on ollut hyvin tiukka siinä, että lapset muistavat AINA kiittää ruuasta, lahjoista yms. Itse vain on unohtanut sen kiittämisen taidon parin viime vuoden aikana.

Muutamaan kertaa asiasta olen avautunut, koska koen olevani miehelle kotiapulainen, joka hoitaa ruuat, pyykit, silitykset, siivoukset, lasten kuljetukset, sekä vielä kaikki paperihommat veroilmoituksesta, vakuutuksiin ja matkalaskuihin. Tämän teen tietysti oman työpäiväni päälle. Tottahan mieskin kotitöitä tekee, ruohonleikkuut, raskaammat pihahommat ja renkaanvaihdot jäävät miehen vastuulle. Itse pyrin kyllä siis näistä aina kiittämään tai kommentoimaan positiivisesti.

Kaipa minä kaipaisin mieheltä osoitusta siitä, että hän aidosti arvostaa minua ja työpanostani hänen ja perheemme hyväksi. Nyt tuntuu, että tilanne on se, että mies vain olettaa että hommat sujuu itsestään, ilman pienintäkään vaivannäköa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko se ylivoimaista kiittää puolisoa esim. palveluksesta, ruuasta tai ylipäätään mistään, mistä nyt yleensä kiitetään toista ihmistä? Mun mies on kyllä parisuhteen ulkopuolella hyvinkin kohtelias ja jopa muut huomioonottava ja muita ihmisiä kehuva, mutta kotona sitä kiitosta ei vaan suusta kuulu. Miten teidän muiden miehet, kiittääkö?

Oletko ikinä kertonut miehellesi, että kiitoksen kuuleminen häneltä on sinulle tärkeää tai oletteko siitä yhdessä keskustelleet. Jos et niin suosittelen ensitilassa sen tekemään. Älä tee sitä syyttävällä tavalla, koska se saa miehen vain puolustuskannalle ja pahentaa tilannetta entisestään. Se, että vaadit kiitoksen sanomista syyllistävästi saattaa aiheuttaa vastareaktion miehessä ja saattaa ärsyttää. Toisaalta ärsyyntyminen ja kunnon riitely voi joskus puhdistaa ja auttaa näkemään ongelman mitättömyyden. Sinun kannattaa miettiä haluatko mieheltäsi aitoa kiitosta vai kiitosta vain kiitoksen sanomisen vuoksi. Miehesi ehkä ajattelee, että kiitoksen sanominen on tarpeetonta, koska ei tiedä, että se on sinulle tärkeää. Itse hän taas ei välttämättä pidä sitä niin tärkeänä asiana parisuhteessa vaan arvostaa jotain muuta. Voit myös itse miettiä, miksi kiitoksen kuuleminen mieheltäsi on sinulle niin tärkeää. Oletko huomannut, kiittääkö miehesi ehkä jollain muulla tavalla sinua, kuin sanomalla kiitos? Entä kiitätkö itse miestäsi ja onko se sinun mielestäsi tarpeellista näinpäin. Jos kiitoksen sanominen on vaikeaa, voitte myös keksiä jonkun oman sanan, jolla kuvaatte kiitosta ja käyttää toisienne kiittämiseen.

Voi, olen kyllä. Asiasta on keskusteltu muutamankin kerran viimeisen parin vuoden aikana. Max kaksi päivää mies muistaa sen kiitoksen sanoa ja sitten se taas jää. Itse kyllä kiitän, kun vaikka pyydän miestä ojentamaan jotain, kiitän kun imuroi, jos itse olen kiireinen. Kiitän kun mies vaihtaa auton renkaat tai ylipäätään tekee jotain minun hyväkseni.

Samainen mies on ollut hyvin tiukka siinä, että lapset muistavat AINA kiittää ruuasta, lahjoista yms. Itse vain on unohtanut sen kiittämisen taidon parin viime vuoden aikana.

Muutamaan kertaa asiasta olen avautunut, koska koen olevani miehelle kotiapulainen, joka hoitaa ruuat, pyykit, silitykset, siivoukset, lasten kuljetukset, sekä vielä kaikki paperihommat veroilmoituksesta, vakuutuksiin ja matkalaskuihin. Tämän teen tietysti oman työpäiväni päälle. Tottahan mieskin kotitöitä tekee, ruohonleikkuut, raskaammat pihahommat ja renkaanvaihdot jäävät miehen vastuulle. Itse pyrin kyllä siis näistä aina kiittämään tai kommentoimaan positiivisesti.

Kaipa minä kaipaisin mieheltä osoitusta siitä, että hän aidosti arvostaa minua ja työpanostani hänen ja perheemme hyväksi. Nyt tuntuu, että tilanne on se, että mies vain olettaa että hommat sujuu itsestään, ilman pienintäkään vaivannäköa.

Ja ap siis tämä

Mulla samanlainen mies joka ei kiitosta sano kuin melkein pakon edessä. En tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä ei lapsena opetettu kiittämään.

Kiitän useinkin, mutta silloin saan kuulla että ''kiitos''-sana menettää merkityksensä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä molemmat kiittää. Monia kertoja päivässä. Ruuasta kiitetään aina. Myös silloin kiitetään kun huomataan että toinen on tehnyt kotihommia, pessyt pyykkiä, tyhjentänyt tiskikoneen, imuroinut, käynyt kaupassa yms. Välillä kiitetään toisiamme ihan vaan siitä että toinen on olemassa. Viisi vuotta ollaan oltu yhdessä, ja mukavaa on ollut.

Näin meilläkin oli silloin joskus ennen. Siksi kai tämä tilanne minua on alkanut häiritäkin. 16 yhteistä vuotta takana ja käytöstavat pudonneet matkan varrelle. Aidosta toisen huomioonottamisesta nyt puhumattakaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin ihan oikeesti kuulla teidän kokemuksia asiasta. Onko ihan yleistä, että pidemmässä parisuhteessa puolisosta ja puolison tekemisistä tulee itsestäänselvyys, joista ei tarvitse edes kiittää. Ihmeitä en kaipaisi, minulle riittäisi ihan se yksi sana; Kiitos.

Minä haluaisin kuulla, miksi sinä haluat kuulla vain sen yhden sanan kiitos? Olen aidosti kiinostunut tästä ja ihmettelen tätä juuri nyt.

Ootko sä joku tee se itse kotipsykologi joka tekee analyyseja muista ihmisistä ja ei mitään itsestään anna ulos vastauksen muodossa.

Moni mies odottaa kiitosta kaikista mahdollisista pikkutöistä, mutta ei huomaa kiittää vaimoa, joka tekee kotitöistä 85-100 prosenttia. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla samanlainen mies joka ei kiitosta sano kuin melkein pakon edessä. En tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä ei lapsena opetettu kiittämään.

Tämä mies osasi ennen kiittää ja kodin ulkopuolella hallitsee taidon loistavasti edelleen. Kotona vain ei enää kai katso kiittämistä tarpeelliseksi. Kun olen puhunut asiasta sanoo kyllä arvostavansa sitä, mitä hänen eteensä teen, mutta arkielämässä se arvostus ei kylläkään näy.

Ap

Minä en ole tottunut sanomaan kiitos lapsuudenperheessäni ja huomaan monissa tilanteissa jälkikäteen, että olisi pitänyt sanoa kiitos, mutta enpä taas hoksannut. Olen ihan yhtä kiitollinen kuin muutkin, mutta normaali kohteliaisuus ei kuulu luonteviin tapoihini. Se on vähän sama kuin Englannissa pitää sanoa aina please ja ulkomaalaisten on vaikea muistaa sitä. Minä on kiittämistilanteissa norsu lasikaupassa. Oikeastaan minua ällöttää liian maireat ja ylenpalttisesti kiittelevät ihmiset ja pidän heitä teeskentelijöinä. Tiedän, että kaltaisiani on enemmänkin. Onneksi mies ymmärtää junttijuureni.

En minäkään mitään ylenpalttista kiittelyä ja glooriaa kaipaa. Ennen meillä kiitettiin päivittäin ihan luontevasti, ilman suurempia kiemuroita. Joskus kiitos ja pikainen halaus, tai kiva kun teit tuon, kiitos. Tai esim. Ruohonleikkusta miehelle positiivinen kommentti, näyttääpä taas kivalta, kun leikkasit ruohon. Ei sen kummempaa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla ihan yleistä välinpitämättömyyttä, ettei toisille tarvitse olla enää kohtelias... Olin kaupassa lappamassa tavaraa liukuhihnalle, kun joku +-20w tyttö kädessään pari ostosta kysyi, pääsisikö minun edelleni, kun on kiire bussiin. Päästin toki tytön edelleni, eikä kiitoksen sanaakaan. Teki mieli tokaista "Ole hyvä vaan!" mutten kehdannut. 

Mun kokemus on et nuoret on niitä kaikkein kohteliaimpia. Viidenkympin korvilla olevat miehet taas kaikkein tylyinpiä. Ei osaa sanoa kiitos eikä anteeks.