Onko ketään, jolla masennuslääke toimii ja elämä tuntuu hyvältä?

Kyllä no tietenkään pahat asiat ei tunnu hyvältä eikä pidäkään.

Tuskin.

Toimi. Olen nyt jo ollut vuoden verran ilmankin, eikä ole mennyt takaisin huonoksi.

Masennuslääkkeen tarkoitus on nostaa toimintakykyä niin, että pystyy laittamaa asiansa järjestykseen. Jos vain syöt lääkettä ja makaat samassa paskassa, voit sietää sitä paremmin, mutta masennuksen syy ei poistu. 

En. Mutta tunnen muutamankin, jotka muuttuivat masennuslääkkeiden myötä täysin zombeiksi. Juu ei vissiin masenna enää, mutta ei myöskään naurata, huvita tai kiinnosta mikään.

Minulla toimii. Ei enää itketä joka päivä ja olo on tasaisempi. Ei se kuitenkaan tainomaisesti ratko ongelmia, jotka ennen lääkitystä jo olivat olemassa.

Vierailija kirjoitti:

En. Mutta tunnen muutamankin, jotka muuttuivat masennuslääkkeiden myötä täysin zombeiksi. Juu ei vissiin masenna enää, mutta ei myöskään naurata, huvita tai kiinnosta mikään.

Silloin pitää kokeilla jotain muuta lääkettä. Vaikuttavat eri tavoin. Ei tuohon jamaan ole mitään järkeä jäädä. 

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeen tarkoitus on nostaa toimintakykyä niin, että pystyy laittamaa asiansa järjestykseen. Jos vain syöt lääkettä ja makaat samassa paskassa, voit sietää sitä paremmin, mutta masennuksen syy ei poistu. 

sitä syytä ei voi aina poistaa .

Lääket ja terapia voi auttaa hyväksymään ja oppimaan elämänä sen syyn kanssa.

Mulla vaan nostetaan annosta. Luulin että venlafaxinin maksimi annos on 375mg per päivä. Psykiatri (Terveystalo) nosti sen 450mg per päivä. Pää hajoaa.

Ja vastaus kysymykseen, en tunne. Ehkä jonain päivänä se oon minä.

Minulla toimii. Olen välillä ollut vuosia ilmankin. Nuoruudessa taustalla syvä masennus, joka kesti vuosia. Aikuisiällä olen käyttänyt heikompina aikoina. Toimii juuri niin, että pahimmista kuopista pääsee pois, tai niihin ei putoa, ja joku vireystaso ja toimintakyky pysyy yllä. Sitten pystyy tekemään asioita, joista saa mielekkyyttä ym hyvää. Ikä 45 ja essitalopraami lääkkeenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Mutta tunnen muutamankin, jotka muuttuivat masennuslääkkeiden myötä täysin zombeiksi. Juu ei vissiin masenna enää, mutta ei myöskään naurata, huvita tai kiinnosta mikään.

Silloin pitää kokeilla jotain muuta lääkettä. Vaikuttavat eri tavoin. Ei tuohon jamaan ole mitään järkeä jäädä. 

Se on yksilön omista geeneistä kiinni, mikä lääke toimii ja mikä lääke on toimimatta. Moni ei tajua tuota asiaa ja syö vuosia sopimattomia lääkkeitä. Julkisella puolella tehdään farmakogeneettinen testi todella harvoin. Sitä ei tehdä edes psykoottisesti masentuneille. Hekin joutuvat kaivamaan kuvettaan ja käymään yksityislabrassa, jos haluavat tietää mikä lääkitys toimisi ihan oikeasti ja mikä lääke on heille pahaksi tai jopa vaarallinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Mutta tunnen muutamankin, jotka muuttuivat masennuslääkkeiden myötä täysin zombeiksi. Juu ei vissiin masenna enää, mutta ei myöskään naurata, huvita tai kiinnosta mikään.

Silloin pitää kokeilla jotain muuta lääkettä. Vaikuttavat eri tavoin. Ei tuohon jamaan ole mitään järkeä jäädä. 

Se on yksilön omista geeneistä kiinni, mikä lääke toimii ja mikä lääke on toimimatta. Moni ei tajua tuota asiaa ja syö vuosia sopimattomia lääkkeitä. Julkisella puolella tehdään farmakogeneettinen testi todella harvoin. Sitä ei tehdä edes psykoottisesti masentuneille. Hekin joutuvat kaivamaan kuvettaan ja käymään yksityislabrassa, jos haluavat tietää mikä lääkitys toimisi ihan oikeasti ja mikä lääke on heille pahaksi tai jopa vaarallinen. 

Tämä. Söin vuoden verran serotoniini-perusteista lääkettä, ei auttanut mitään. Aloitin dopamiini-perusteisen, ja puolen vuoden kuluttua olin uusi ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Mutta tunnen muutamankin, jotka muuttuivat masennuslääkkeiden myötä täysin zombeiksi. Juu ei vissiin masenna enää, mutta ei myöskään naurata, huvita tai kiinnosta mikään.

Silloin pitää kokeilla jotain muuta lääkettä. Vaikuttavat eri tavoin. Ei tuohon jamaan ole mitään järkeä jäädä. 

Se on yksilön omista geeneistä kiinni, mikä lääke toimii ja mikä lääke on toimimatta. Moni ei tajua tuota asiaa ja syö vuosia sopimattomia lääkkeitä. Julkisella puolella tehdään farmakogeneettinen testi todella harvoin. Sitä ei tehdä edes psykoottisesti masentuneille. Hekin joutuvat kaivamaan kuvettaan ja käymään yksityislabrassa, jos haluavat tietää mikä lääkitys toimisi ihan oikeasti ja mikä lääke on heille pahaksi tai jopa vaarallinen. 

Geenitesti ei kerro että lääke toimii masennusta hellittävästi. Jos geenit rajoittavat lääkkeen käyttöä, rajoite on luokkaa käytä 50mg 75mg sijaan. Lääkäri ei kuuntele mitään perustelua silloin kun ei halua. 

Käytännössä lääkkeiden tehoeroa ei ehkä huomaakaan. Toinen lääke voi olla tehokkaampi mutta se ei vielä muuta sitä jos lääkäri ei halua kyseistä lääkettä antaa. 

Ainakin ahdistusta lievittää tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Mutta tunnen muutamankin, jotka muuttuivat masennuslääkkeiden myötä täysin zombeiksi. Juu ei vissiin masenna enää, mutta ei myöskään naurata, huvita tai kiinnosta mikään.

Silloin pitää kokeilla jotain muuta lääkettä. Vaikuttavat eri tavoin. Ei tuohon jamaan ole mitään järkeä jäädä. 

Se on yksilön omista geeneistä kiinni, mikä lääke toimii ja mikä lääke on toimimatta. Moni ei tajua tuota asiaa ja syö vuosia sopimattomia lääkkeitä. Julkisella puolella tehdään farmakogeneettinen testi todella harvoin. Sitä ei tehdä edes psykoottisesti masentuneille. Hekin joutuvat kaivamaan kuvettaan ja käymään yksityislabrassa, jos haluavat tietää mikä lääkitys toimisi ihan oikeasti ja mikä lääke on heille pahaksi tai jopa vaarallinen. 

Tämä. Söin vuoden verran serotoniini-perusteista lääkettä, ei auttanut mitään. Aloitin dopamiini-perusteisen, ja puolen vuoden kuluttua olin uusi ihminen. 

Tämä ei ole geeniero vaan lääke-ero.