mä en ole synnytyksen jälkeen kyennyt vahaamaan alapäätä ://
karvoitusta siis. ennen pidin tosi siistinä. raskauden myötä raakkaaminen jäi vähemmälle kun maha oli eessä enkä oikein yltänyt saati nähnyt koko karvoja, aattelin että palaan vanhoihin rutiineihin kun kerkiän. mut nyt en voi enkä osaa enkä uskalla.
ennen mä en tuntenut silleen sympatiaa omaa pimppiä kohtaan mutta synnytys muutti kaiken. synnytys meni hiukan hulinaksi ja lopulta mua tikattiin aivan saatanan kauan ilman enempiä puudutuksia, ja jotenkin siitä jäi semmoinen yliherkkä fiilis koko alapäähän. en halua enää ikinä mitään kipua koko alueelle.
..ja nyt rehottaa sitten ihan hullu aluskasvillisuus kun en uskalla vahata, en ees ihan normaaleja bikinirajauksia pysty tekeen :/ mulla on niin paksu karva että ei kannata rupee poistamaan muuten kuin juurineen, kauhee sänki pukkaa jo ihan saman päivän aikana.
että tämmöstä, ei mulla sitten sen kummempia.
Kommentit (5)
Ei satu niin paljon ja voit itse keskittyä itsesi " rentouttamiseen" .
t.brassiin itse koukkuun jäänyt
Kyllä mullekin kävi niin että omaan alapäähän suhtautuu toisella tapaa kuin ennen. Arvostaen ja " säälien" . Ajattelin kyllä pitkästä aikaa kokeilla sitä vahaamista....
Ja onko nyt synnytyksen jälkeen tärkeintä oma alapää vai vauva? Mieti sitä. Kyllä sä sitä alapäätä sitten joudat vähän myöhemmin hoitamaan paremmin, kun vauva kasvaa ja aika kuluu. Luulis mieskin sen ymmärtävän, että vauva pieni etusijalla.
mut oishan se hauska olla itsekin silleen vähän siistimpi ettei paksut karvat pursoile pikkuhousuista.
mies ei tähän asiaan puutu millään muotoa, eikä se hänelle kai varsinaisesti kuulukaan.
oon joskus aikana ennen raskautta ottanut omasta mielestäni nätin ja tyylikkään lävistyksen tuonne alapäähän ja sekin olis paljon kivemman näköinen jos ois vähempi tuuhea pehko..
ap
Näin meillä toimii myös synnytyksen jälkeen.