Miten varaudutte vanhempienne vanhuuteen/sairauteen?

Vierailija kirjoitti:

En ole varautunut mitenkään, en ole edes tavannut yli kymmeneen vuoteen. Mulle voi vittuilla vain yhden kerran.

Minkä ikäinen mahdat olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoppoluusereihin katkoin kaikki välit jo 10 vuotta sitten. Evvk mitä siellä tapahtuu ja kuinka asiat hoituu, sisaruksilleni olen ilmoittanut kirjallisesti jo etukäteen etten aio millään muotoa osallistua mihinkään "normaalisti velvoittavaan".

Tee paperi että luovut perinnöstä niin et joudu perukirjoituksenkaan takia menemään. Muuten voivat mahdolliset velat tulla niskaasi.

Höpöhöpö. Velat eivät periydy.

Perunkirjoitus on tehtävä.

Meilläkin on edunvalvontasopimus tehtynä, jotenkin sanamuoto oli siten, että kunnon mahdollisesti huonontuessa. Myös hoitotahto on kirjattu ylös.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on edunvalvontasopimus tehtynä, jotenkin sanamuoto oli siten, että kunnon mahdollisesti huonontuessa. Myös hoitotahto on kirjattu ylös.

Tehtiinkö nuo vanhempien vai lasten aloitteesta?

Vierailija kirjoitti:

Muuttamalla mahdollisimman kauas ja estämällä riippuvuussuhteen syntyminen.

Ei lähelläasuminen tarkoita riippuvuussuhdetta suuntaan tai toiseen.

Onko tarkoitus siis saada mahdollisimman iso perintö itselle, vai miksi niita sopimuksia tehdään? Voiko siis noita mökkejä jne. myydä jo ennen kuolemaa ja saada niistä rahat?

Vierailija kirjoitti:

En ole varautunut mitenkään, en ole edes tavannut yli kymmeneen vuoteen. Mulle voi vittuilla vain yhden kerran.

Miten sinulle vittuiltiin?

Vierailija kirjoitti:

Onko tarkoitus siis saada mahdollisimman iso perintö itselle, vai miksi niita sopimuksia tehdään? Voiko siis noita mökkejä jne. myydä jo ennen kuolemaa ja saada niistä rahat?

Ison perinnön saaminen osissa kannattaa siksi, että veroprosentti nousee isommissa summissa. Eli miljoonan voi lahjoittaa menettämällä valtiolle siitä kymmeniätuhansiä euroja vähemmän, jos se annetaan pienemmissä osissa eikä kertarysäyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Onko tarkoitus siis saada mahdollisimman iso perintö itselle, vai miksi niita sopimuksia tehdään? Voiko siis noita mökkejä jne. myydä jo ennen kuolemaa ja saada niistä rahat?

Meidän perintö menee joka tapauksessa 75/25, toinen vanhemmista yhteinen. Vanhempani halusivat minut edunvalvojaksi mieluummin kuin ulkopuolisen (yleinen e.) Perintöä on aika paljon, mutta sitä tärkeämpää on pitää huoli siitä, että he saavat asianmukaista hoitoa sen ajan koittaessa (ei toteudu, elleivät omaiset vaadi).

Vierailija kirjoitti:

Minusta on fiksua, jos vanhus ei ole rikkaimmillaan kuollessaan. Eli jos on osannut siirtää omaisuuttaan etukäteen eteenpäin. Jos siis on halunnut.

Minulla lähipiirissä tapaus, jossa suvun kesämökki ränsistyy paikalleen. Jälkeläisillä ei riitä jaksaminen sen hoitamiseen (tai edes vuokraamiseen), ja sitä on hankala myydäkään, kun mökki on dementoituneen äidin nimissä. Äiti ei ole enää pitkään aikaan tunnistanut omia lapsiaan tai muutenkaan tiennyt maailman menosta. Ei sellaiselta ihmiseltä voi kysyä allekirjoitusta paperiin, jota hän ei ymmärrä.

Tällä äidillä on varmasti esunvalvoja. Ei muuta kuin maistraatilta pyytämään lupaa että äiti voi mökin myydä. Myynti pitää sitten tehdä äidin edun mukaisesti, eli ei pilkkahintaan onnistu jos mökillä on jotain arvoa.

Nuo on hirveän vaikeita asioita. Siinä vaiheessa, kun vanhus saa muistisairausdiagnoosin, hän ei ehkä ole halukas mitään papereita allekirjoittamaan, koska vielä pystyy niitä jotenkin avustettuna itsekin hoitamaan, ja vaikka lapset olisivat yksimielisiä asioista, niin monellahan se menee siihen, että autetaan sitten ilman mitään sitoumuksia.

Edunvalvojaksi ryhtyvän pitää tietää, että siinä hommassa on tarkkaan pidettävä kirjanpitoa ja kuitit kaikista raha-asioiden hoidosta pitää olla tallessa ja esitettävissä viranomaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on fiksua, jos vanhus ei ole rikkaimmillaan kuollessaan. Eli jos on osannut siirtää omaisuuttaan etukäteen eteenpäin. Jos siis on halunnut.

Minulla lähipiirissä tapaus, jossa suvun kesämökki ränsistyy paikalleen. Jälkeläisillä ei riitä jaksaminen sen hoitamiseen (tai edes vuokraamiseen), ja sitä on hankala myydäkään, kun mökki on dementoituneen äidin nimissä. Äiti ei ole enää pitkään aikaan tunnistanut omia lapsiaan tai muutenkaan tiennyt maailman menosta. Ei sellaiselta ihmiseltä voi kysyä allekirjoitusta paperiin, jota hän ei ymmärrä.

Tällä äidillä on varmasti esunvalvoja. Ei muuta kuin maistraatilta pyytämään lupaa että äiti voi mökin myydä. Myynti pitää sitten tehdä äidin edun mukaisesti, eli ei pilkkahintaan onnistu jos mökillä on jotain arvoa.

Miten tuollainen edunvalvoja hankitaan? Ei minusta kenelläkään isovanhemmistani ole ollut ja ihan dementoituneita olivat lopuksi. Voiko oma lapsi siis olla edunvalvoja?

Äidin sairastumiseen ja pikaiseen kuolemaan en ehtinyt varautua millään tavalla. Isäpuolen kuolemaan ehdin kyllä valmistautua henkisesti, sillä hän hiipui vähitellen. Hänen sukulaismiehensä (tuomari) hoiteli käytännön asiat.

En varaudu mitenkään. Äiti ei ansaitse huolenpitoa, enkä aio vaivata päätäni tulevalla. Se ämmä saa mun puolesta kuolla yksin; aivan kuten minäkin sain kasvaa ilman äidin tukea. Isää kyllä auttaisin viimeiseen asti, hän kun on sen ansainnut olemalla välittävä ja hyvä vanhempi, ja on edelleen tukena kaikessa.

Eikä mua haittaa vaikka mut täällä "välinpitämättömyydestä" ja "kylmyydestä" tuomittaisiin - en todellakaan säälisi narsistia joka teki kaikkensa jotta muilla oli kurja elämä. Ehkä käyn sylkemässä äidin haudalle kun siitä aika jättää.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on fiksua, jos vanhus ei ole rikkaimmillaan kuollessaan. Eli jos on osannut siirtää omaisuuttaan etukäteen eteenpäin. Jos siis on halunnut.

Tämä asia pitäisi kyllä sen vanhemman itse ottaa puheeksi. Jos lapsi alkaa tuollaista ehdottelemaan, niin kuulostaa, että perintöeurot vaan kiiltävät silmissä.

Hankalaa tässä on se, että äidin kanssa aina juteltiin perintösuunnittelusta ihan hyvillä mielin ja "tavallisesti". Jo silloin kun isovanhempani olivat vielä elossa ja he siirsivät omaisuuttaan vanhemmille. Saattoivat esim. maksaa jonkun ison vanhempieni laskun. Äiti myös suunnitelmallisesti antoi minulle aina sen verottoman 4000e/3v. Isä ei ole näihin keskusteluihin koskaan osallistunut.

Nykyisinhän minä omistan n. puolet isän hallinnoimasta omaisuudesta (koska perin äitini ja pesää ei ole jaettu). Perunkirjojen käsittelyn jälkeen ei asiasta ole puhuttu vuosiin mitään. Tuntuisi hassulta kahvipöydässä kysyä että mitäs meidän sijoitusasunnoille kuuluu? Onko putkiremppoja tulossa ja kunnon vuokralaiset olemassa?

Toivoisin, että isä nauttisi nyt keräämistään rahoista, mutta näköjään yhtä pihisti elää kuin aina ennenkin. En usko, että ikinä suostuisi ostamaan itselleen edes esim. siivousapua tai "kalliita" einesruokia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

.

Nykyisinhän minä omistan n. puolet isän hallinnoimasta omaisuudesta (koska perin äitini ja pesää ei ole jaettu). Perunkirjojen käsittelyn jälkeen ei asiasta ole puhuttu vuosiin mitään. Tuntuisi hassulta kahvipöydässä kysyä että mitäs meidän sijoitusasunnoille kuuluu? Onko putkiremppoja tulossa ja kunnon vuokralaiset olemassa?

.

Ap

Herranen aika, eikö teillä puhuta tämmöisistä asioista? Meillä nuo on ihan jokaiviikkoisia keskustelunaiheita ja aina jos sijoitusten suhteen tapahtuu joku muutos, se puhutaan läpi ja kaikki tietävät tilanteet.

Isä kuoli kun olin teini. Äidin kuolemaa osotan samppanjapullo kylmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.

Nykyisinhän minä omistan n. puolet isän hallinnoimasta omaisuudesta (koska perin äitini ja pesää ei ole jaettu). Perunkirjojen käsittelyn jälkeen ei asiasta ole puhuttu vuosiin mitään. Tuntuisi hassulta kahvipöydässä kysyä että mitäs meidän sijoitusasunnoille kuuluu? Onko putkiremppoja tulossa ja kunnon vuokralaiset olemassa?

.

Ap

Herranen aika, eikö teillä puhuta tämmöisistä asioista? Meillä nuo on ihan jokaiviikkoisia keskustelunaiheita ja aina jos sijoitusten suhteen tapahtuu joku muutos, se puhutaan läpi ja kaikki tietävät tilanteet.

No ei puhuta rahasta mitään. Siis isän kanssa, äidin kanssa puhuttiin ihan normaalisti. Sinänsä mitäpä minulle iskän tilit/sijoitukset kuuluu, hänen hallussaanhan ne ovat ja saa tehdä niillä mitä haluaa kunhan ei tahallisesti menetä osuuttani. Jos isä haluaa jonkun asunnon tai mökin myydä, niin sitten pitää pyytää minunkin nimmari paperiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on fiksua, jos vanhus ei ole rikkaimmillaan kuollessaan. Eli jos on osannut siirtää omaisuuttaan etukäteen eteenpäin. Jos siis on halunnut.

Minulla lähipiirissä tapaus, jossa suvun kesämökki ränsistyy paikalleen. Jälkeläisillä ei riitä jaksaminen sen hoitamiseen (tai edes vuokraamiseen), ja sitä on hankala myydäkään, kun mökki on dementoituneen äidin nimissä. Äiti ei ole enää pitkään aikaan tunnistanut omia lapsiaan tai muutenkaan tiennyt maailman menosta. Ei sellaiselta ihmiseltä voi kysyä allekirjoitusta paperiin, jota hän ei ymmärrä.

Tällä äidillä on varmasti esunvalvoja. Ei muuta kuin maistraatilta pyytämään lupaa että äiti voi mökin myydä. Myynti pitää sitten tehdä äidin edun mukaisesti, eli ei pilkkahintaan onnistu jos mökillä on jotain arvoa.

Miten tuollainen edunvalvoja hankitaan? Ei minusta kenelläkään isovanhemmistani ole ollut ja ihan dementoituneita olivat lopuksi. Voiko oma lapsi siis olla edunvalvoja?

Voi olla, siihen tarvitaan kaikkien lapsien suostumus ja  anomus laitetaan muistaakseni maistraatille. Velvollisuudetkin ovat suuret, eli kirjanpito kaikista raha-asioista jne

Äiti on tehnyt pankkinsa kanssa jo ajat sitten sopimukset, että me lapset voidaan hoitaa raha-asiat hänen puolestaan. Äiti on kohta 90, vielä täysin terve ja asuu omassa asunnossaan. Isä kuoli jo melkein 20 v sitten. Sitten kun äiti ei enää pärjää, hommaamme hänelle apua ja hoivakämpän.