Lue keskustelun säännöt.
Millainen on tuntemasi alkoholisti?
06.05.2017 |
Meillä tuli miehen kanssa puhetta alkoholismista, kun kommentoin erään hänen työkaverinsa olevan aika varmasti alkoholisti. Miehen mielestä ei ole, kun kaverilla kuitenkin on työpaikka eikä juo koko ajan. Hänen käsityksensä alkoholistista on siis sellainen stereotyyppinen katuojassa asuva juoppo.
Mun mielestä alkoholisti taas voi näyttää miltä tahansa tai olla millaisessa asemassa vain. Jos alkaa perua sovittuja menoja ja töitä sen vuoksi, että vetää viinaa tai ei pääse aiemmin sovittuun tapaamiseen, koska on krapula, niin kuulostaa mun mielestä jo sairaudelta. Siis jos näin tapahtuu enemmän kuin kerran.
Kommentit (168)
Alkoholismi on Suomessa niin yleistä, että jokainen varmaan tuntee monia ja hyvin erityyppisiä alkoholisteja laidasta laitaan.
Eli tunnen työssäkäyviä ja asiansa näennäisesti hoitavia alkoholisteja. Alkoholismi näkyy tarpeena täyttää vapaa-aika mahdollisimman viinavetoisesti. Usein ilta kuluu vain töiden jälkeen hankitun pullon tyhjentämisessä.
Sitten on tietysti ihan rapajuoppoja, joilla ei ole enää mitään häpyä olemisessaan. Kitataan ostarilla kaikkea, missä vain on jytyä (usein tietysti sekakäyttäjiä, mikä mömmö vain käy), käydään nurkan takana kusella ja jatketaan..
Sitten on nämä vain viikonloppuisin juovat, jotka hoitavat itsensä lähes sairaalakuntoon joka perjantai. Kieltävät usein olevansa alkoholisteja, koska perjantaipullon on perinteinen, suomalainen meininki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, laidasta laitaan.
Kavereita, jotka kiskoo aina tilaisuuden tullen. Etäisiä, jotka ei malta olla ilman edes lapsiviikonloppuina, vaan ipana mummulaan ja radalle. Aletaan kaikki olla kolmenkympin tienoilla, osa yli, joten ei ihan teinejäkään enää.
Oma isäni, joka kyllä hoiti työnsä, mutta vapaa kului kaljapullon kanssa. Nykyisin vetää vaihtelevasti koko ajan kun polvi poksahti eikä sitä saada korjattua.
Äitejä, jotka tykkää lapsen vaikka naapurin jarmolle ku pakko päästä radalle joka viikonloppu.
Pariskuntia, joita ei kiinnosta kettuakaan vaikka lapset on paikalla, vaan ku sitä kaljaa on saatava.
Omien lasteni isä, joka yrittää parhaansa mukaan petrata. Meno oli luokkaa piilopullo kun erottiin. Nyt yrittää tosissaan että palattaisiin yhteen. Olen sanonut ehdot, enkä edes harkitse ennenkun pystyy niihin. En luota. Enkä halua hyppyyttää lasten vuoksi.
Itse horjuin alkoholismin laidalla ennen lapsia. Lähdin jopa onnettomuuden jälkeen yksin räntäsateessa pyörätuolilla 1,5km päähän kauppaan hakemaan sitä kaljapullon kerrostalosta jossa ei ollut ramppeja.
Nykyisin en juo enää ollenkaan :)
Näköjään autocorrect teki tehtävänsä. * Kaljapäkkiä eikä kaljapullon 😂
Äitini juo joka ilta "vaan pari" eli noin 12 ja salapullosta päälle. Vahvasti kieltää asian jopa itseltään ja arvostelee muiden juomisia. On aina väsynyt, vatsa sekaisin ja paha olo aamuisin, mutta loukkaantuu jos naurahtaen sanoo mökillä aamulla, että eiköhän syy ole rapula ihan niinkuin meillä muillakin.
Hänen väsymys ja olot johtuu aina esim. siitä että in hoitanut lapsenlapsia parina päivänä tai syönyt jotain väärä. Koskaan syy ei ole alkoholi, vaikka sitä olisi alettu kittaamaan klo 12 edellisenä aamuna.
Muistan vieläkin sen aamun kun äiti tuli mökillä luokseni meidän kömmänään ja näytti kaljapulloa. "Tämä oikeesti toimii rapulaan! Loiventava. Empä oo ennen kokeillu"
Silloin tajusin miten rappiolla hän on. Sammuikin sitten jo klo 14, kun ei ihan loiventavaan jäänyt.
Surullista, mutta mikään mitä teen ei auta.
Silloi on asiat jo aika huonosti jos menettää juomisen vuoksi työnsä. Toki se riippuu työstä ja työpaikan kulttuuristakin että kuinka paljon juomista siedetään. Jostain työstä lentää heti pihalle kun jää kerran kiinni siitä että on kännissä töissä, toisessa taas ei puututa jos ei satu mitään.
Naapurin ukko on alkoholisti ja käy kyllä töissä mutta työpaikat ovat alkaneet vaihtua kiihtyvällä tahdilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähin varma on maalaistavisukko, perheellinen, maanviljelijä, nyt eläkkeellä. Elää edelleen taviseläkeläisen elämää mutta aika-ajoin juo viinaa kuin sieni, viikkojen putkia. Sitten ajellaan taksilla kuin Euroopan omistaja, vähän mukiloidaan vaimoa (joka ei vuosikymmenienkään jälkeen ole hakenut eroa?!) joka lähtee evakkoon naapuriin. Kun putki loppuu tullaan taas kotiin ja vaimokin sinne hiljalleen könyää.
Lähes jokaisella suomalaisella on alkoholisti lähipiirissään. Suurin osa ei tunnista heitä ja ammattilaisillekin, jotka päihteidenkäyttäjien parissa työskentelevät, se on monesti haastavaa. Tyypillinen alkoholisti on työssäkäyvä, näennäisesti pärjäävä ihminen. Sairaus tuottaa valtavan määrän häpeää, joka näyttäytyy yllämainituilla tavoilla, kuten leveilynä tai akan hakkaamisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Kolme lasta, hyvä työpaikka. Normi elämä. Kaunis koti ja piha.
Lähipiirissä nuorempaa ja vanhempaa alanmiestä ja -naista. Nuorilla menokenkä vipattaa ja kittaaminen on erittäin sosiaalista, pidemmälle ehtineillä enemmän piilopulloja eikä seurallakaan niin väliä. Kaikkia yhdistää se, että viinaa on saatava, oli mikä oli. Osa pystyy vielä käymään oinnoossa tai töissä, osa on sairauseläkkeellä. Lopettamista ei näköpiirissä. Siinä ei paina äidin/isän/puolison/lasten pyynnöt ja raivoamiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntemani kolmekymppinen mies. Työssäkäyvä, säntillinen, hoitaa kaiken ajallaan, ei ikinä ole jäänyt pois töistä krapulan tms. alkoholiin liittyvän takia.
Ryyppää joka viikonloppu. Jos on lomalla kolme viikkoa, ryyppää koko ajan, usean päivän putkia, välillä potee krapulaa, sitten taas ryyppää.
Ongelmakäyttäytymistä juovuksissa, mm. uhkailevia sähköpostiviestejä, vittuilevia puhelinsoittoja, itkemistä ja valittamista, syytöksiä ja marttyyriksi heittäytymistä, vahingoniloisuutta, seksuaalisia vihjailuja, rasismia...
Vakuuttelee koko ajan lähipiirilleen, ettei ole alkoholisti eikä voisi ikinä edes olla alkoholisti ja syinä esim. että on geneettisiltä ominaisuuksiltaan sellainen joka ei addiktoidu tai omaa veriryhmän johon ei tilastollisesti kuulu alkoholismi tms. ja että on työssäkäyvä eikä sen vuoksi voi olla alkoholisti.
Surullista on, että yllättävän monen mielestä on ihan ok juoda kunnon kännit, vaikka lapset pyörii ympärillä. Kunhan joku (1 aikuinen) on suht selvänä siinä lähettyvillä, niin se riittää. Muut voi öristä ja örveltää kännissä. Jotkut jopa käskee lapsiaan hakemaan itselleen uuden kaljan jääkaapista edellisen loputtua. Näistä pahimmat tapaukset alkavat tarjoilla lapsillekin olusia ja sidukoita kunhan nippanappa ovat teini-ikään päässeet. Jos tehdään remppaa, viinan on virrattava. Jos on juhlat, viinan on virrattava. Jos on viikonloppu tai loma, viinaaaa. Kevään kunniaksi, työpäivän loppuun saamisen kunniaksi, ihan vaan jotta jaksais tätä elämää jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äiti on alkoholisti. Korkki aukesi eron jälkeen isästä ja siitä sitten 3-kymppisenä hiljainen alamäki alkoi. Ei huomattu sisarien kanssa moneen vuoteen, että mitään olisi vialla. Homma paljastui vuosien jälkeen, kun sairaalasta soitettiin, että äiti kaatunut ja käsi paketissa odottaa noutajaa. Oli sitten naamaa myöden koko kroppa mustelmilla. Alkoholismin tunnistamista ei osattu huomata, kun vuorotyöläisenä joi keskellä päivää ja meni muka aina aikaisin nukkumaan, eli sammui. Nyt eläkkeelle jäätyään sitä juhlaa on kestänyt. Ei voida sisarusten kanssa juuri mitään tehdä, kun hoitaa asiansa, eikä aiheta muille häiriöitä. Ei halua itse hoitoon ja kieltää olevansa rapajuoppo. Ollaan kotoa löydetty monesti taju kankaalla tarpeet housuissa nukkumasta omassa oksennuksessaan. On siisti ihminen noin muuten ja siivoaa sotkunsa aina selvittyään.
Toinen on pikkulapsiperheen äiti. Arkisin ottaa silloin tällöin viiniä ja viikonloppu alkaa ja päättyy viinillä. Joka hetkessä lasi mukana. Ystäväpiiristä ei kukaan myönnä eikä ole huomannut, mutta minä alkoholistin lapsena näen kyllä. Asia on tuore tapaus ja pohdin miten ottaa asia esille.
Kolmas on lähisukulainen, on varhaiseläkkeellä reuman vuoksi. Tämä mies on joka ikinen viikonloppu ja keskiviikko pöhnässä ja harrastaa hiljaista tissuttelua aamusta asti. On aina jonkun asteisessa humalassa, kun käy kylässä. Tosin sitä ei sivullinen huomaa. Vaimo yhtä viinaan menevä. Lapseton pariskunta, eikä kukaan oikein "katso perään".
Neljäs on työkaveri. Hoitaa työnsä erinomaisesti, eikä aiheuta haju- tai poissaolo-ongelmia. Hurmaava persoona, jonka ex-vaimo petti vuosia hänen tietämättään. Eli kaksoiselämää. Myöhemmin paljastui, että keskimmäinen lapsista ei ollut hänen. Mies on nyt yh nuorimmalle ja vanhimmalle. Juo kaiken liikenevän ajan aina kun on yksin, eli lapset äidillään.
Näitä kaikkia tuntemiani alkoholisteja yhdistää myös korkea koulutustaso ja haastava työ. Alkoholismi ei ole köyhien tai alemman sosiaaliluokan etuoikeus.
Nuorimman lapsen isä. Monen viikon putkia, juo-sammuu-juo. Ei kulje baarissa, vaan itsekseen pökkelöi päissään. Ei rähjää eikä riehu, olla möllöttää. Ulkopuolinen ei välttämättä edes huomaa hänen olevan päissään. Kestopöhnässä. Jos ei rahaa kaljaan niin tekee kiljua. Reissu kuin reissu niin ensimmäisenä pitää hankkia kaljaa. Jos oikein rahoissa niin viskiä..ja silloin on aivan sekaisin. Rattijuopumus ei säikäyttänyt, päissään voi ajaa metsäteillä julisti. Ihan vaan muutama kalja on käytännössä 12+. Krapulaa loiventaa, syö bentsoja jos saanut joltain tai juo jopa Illodinit jos ei muuta ole. Itkee itsesäälissä pahimmillaan oloissaan. Juomiseen löytyy syitä; paniikkihäiriö, 20v sitten tapahtunut vääryys, herkkyys jne jne. Kukaan ei ymmärrä. Haluaa viettää vapaata elämää, eli ei käy töissä. Ryyppyputken jälkeen suunnittelee kaikkea, kunnes alkaa kaljahammasta kolottaa. Kaksi viikkoa ryhtiliikettä ja taas mennään. On ihan ok olla lasten seurassa päissään, tuo on yksi niistä syistä miksi hän on ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli alkoholisti. Hän oli työssään huomattavan arvostettu, luonteeltaan hellä ja perfektionistinen. Ei hänen alkoholisminsa näkynyt työssä ennen kuin vasta aivan viimeisinä vuosina, kun hän alkoi kuihtua.
Mä olen. Joskin yritän raitistua. Vasta pari viikkoa on mennyt ilman, mutta pitäkää peukkuja. Olen kolmekymppinen mies. Ihmiset pitävät mua aina äärimmäisen kunnollisena, jotkut pitävät uskovaisena. Moni on veikannut, etten juo ollenkaan. Jäin koukkuun heti kun ensimmäisen kerran kokeilin 18-vuotiaana. Jos juon yhdenkin, menetän kaiken kontrollin. Musta tulee ihan eri ihminen, enkä voi lopettaa. Juon monta päivää putkeen ja joudun johonkin ihan eri todellisuuteen. Ryyppään yleensä yksin kotona, mutta jos alkoholi loppuu, saatan lähteä baariin, eikä se koskaan pääty hyvin.
Miehesi on väärässä
Äkkiseltään mietittynä kolme alkoholistia löytyy, jotka tunnen. Kaksi alkoholin täysin pois jättänyttä, myöntävät ongelmansa ja yhden, joka ei omasta mielestään ole alkoholisti. Viimeisen olen nähnyt vajaan neljän vuoden tuntemisen aikaan kerran selvinpäin, eli tärinäkrapulassa. Ei ole töissä (=ei kykene oman alansa töihin, eli omasta mielestään täysin työkyvytön), joten kaljan voi avata samaan aikaan kun silmät aukeaa. Mutta ongelmaa ei ole, koska ei omien sanojensa mukaan koskaan örvellä tai juo muistiaan jne.
Työkaverini,yliopisto koulutettu nainen on selvästi alkoholisti.Saa punaviinin lipittelyn kuulostamaan aina hienostuneelta,eurooppalaiselta ja tyylikkäältä.
Tosiasiassa täysin koukussa viiniin.Juo sitä joka ilta,koska ei muuten saa unta.
Töissä on väsynyt,kiukkuinen,aina loman tarpeessa,unohtelee asioita,eikä hoida hommiaan.
Aivan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä ovat. Kontrollifriikkejä. Ajoittavat juomisen siten, että se ei sotke pahemmin elämään ja ulkopuoliset eivät huomaa. Eivät siis peru krapulan takia mitään. Kontrollifriikkejä.