Mitä järkeä työnteossa loppujen lopuksi on?

Vierailija kirjoitti:

Siis muuta kuin palkka? Välillä tuntuu, että se on pelkkää kiirettä, stressiä ja painetta. Tiukat aikataulut, keskeytykset, hälinä... Ikinä ei ehdi tehdä työtä huolella ja rauhassa. Vapaa-aikaa on aivan liian vähän ja siitäkin iso osa menee kotitöihin, kaupassa käyntiin ja lepäämiseen.

Kysy musliminaisilta. Minä ainakin haluan samaa, enkä tule ikinä tekemään töitä kunnolla, jos kerran voi löhötä kotonakin.

Voisikohan näistä vastauksista päätellä, että ekstrovertit pitävät työssäkäynnistä enemmän kuin introvertit? On aivan tutkittu juttu, että introvertit kuormittuvat enemmän juuri hälinästä, keskeytyksistä, multitaskauksesta ym.

Vierailija kirjoitti:

Palkkahan se kaikkein tärkein syy työssäkäynnille taitaa olla. Joissakin harvoissa ammateissa tietysti voi saada myös tuntea olevansa tärkeä ja tekevänsä asioita, joilla on vaikutusta ihmisten elämään.

Tuollaiset työt ovat pahimpia energiasyöppöjä, eivätkä anna tekijälleen mitään. Lapsellista kuvitella muuta.

Työ on mukavaa ja autan työssäni ihmisiä saamaan yrityksen tarjoamia palveluita. Yrityksen perustaja ja johtokunta on hyvän palkkansa ansainnut: oma osani on yksinkertaista asiantuntijaliukuhihnatyötä, muuta hoitavat loput. Toimiva organisaatio, jonka toimintaan johdon ei tarvitse puuttua, on hyvin johdettu. Toisaalta nyt kun hyvinvointiyhteiskunnassa elämme, kaikki voisivat jäädä työttömiksi ja elää silti mukavaa elämää.

Eniten minuakin ottaa töissä päähän juuri keskeytykset ja se, että vaaditaan monen asian tekemistä samaan aikaan. Mikä ihme siinä on, ettei voi antaa tehdä yhtä asiaa kunnolla? 

Itse olen ihan samoja asioita miettinyt. Olen päätynyt mitoittamaan työni niin ettei se vie koko elämääni ja aikaani. Teen osa-aikatyötä, melko pienipalkkaista, mutta saan sen lisäksi soviteltua päivärahaa. Teen n 3 päivää viikossa töitä ja kaikki tuloni yhteensä nettona vain n 1300 euroa kuukaudessa. Mutta pärjään. Saan hankittua kaiken mitä haluan ja tarvitsen. Tosin olen hyvin kulutuskriittinen, enkä nauti ostamisesta juurikaan. Teen itse edullista ja hyvää kasvisvoittoista kotiruokaa, harrastukseni ovat sellaisia ettei niihin mene paljoakaan rahaa. Nautin suunnattomasti paljosta vapaa-ajastani, en edes enää haluaisi niin kovasti kuin ennen kokoaikatöihin. Työni on ihan peruspuurtamista, en koe sitä mitenkään kutsumukseksi eikä minulla ole sen suhteen suurta kunnianhimoa, kunhan teen, jotta saan pidettyä nykyisen melko lailla vapaan ja letkeän elämäntyylini. En voi aina tästä kovin paljoa töissäni puhua kun työkavereina on myös niitä, jotka tekisivät vaikka 50 tuntia viikossa kun haluavat ylläpitää ihan toisenlaista elämäntyyliä pienipalkkaisina. Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Minä olen päättänyt tehdä näin kun se pitää minut onnellisena.

Vierailija kirjoitti:

Voisikohan näistä vastauksista päätellä, että ekstrovertit pitävät työssäkäynnistä enemmän kuin introvertit? On aivan tutkittu juttu, että introvertit kuormittuvat enemmän juuri hälinästä, keskeytyksistä, multitaskauksesta ym.

Voisin helposti kuvitella näin olevan. Lisäksi introvertit ovat myös keskimäärin (huom. keskimäärin) älykkäämpiä, joten he osaavat enemmän myös kritisoida ja kyseenalaistaa asioita sen sijaan, että tekisivät aina niin kuin "kuuluu" tai "on tapana" tehdä.

Minä olen tehnyt 20 vuotta 8-12 tuntista päivää. Alussa se oli oikein kivaa kun vaihdoin työpaikkaa vuoden välein ja välillä opiskelin. Mutta viimeiset 10 vuotta samassa toimistotyössä on tappanut minut sisäisesti. Elämä ei ole enää kivaa ja nyt on ikääkin jo että uuden työpaikan saanti on varmasti tosi vaikeaa.  Tietysti pitää olla kiitollinen että töitä on, kun nykypäivänä sitä ei läheskään kaikille ole. Mutta olisin valmis pitää 5 vuotta taukoa tai edes tekemään osapäivätöitä 6h päivässä tai 4 kertaa viikossa 8  tuntia.  En tiedä miten onnistun siinä. Olen nyt vaan niin korvia myöten täynnä tätä 8 tuntista työntekoja paikassa jossa valittaminen on normaali tapa puhua. Just ehtii kotiin  tekemään ruokaa, kun melkein  pitää alkaa valmistautua jo nukkumaan menoon. 

Työn järki on sen työn kantama hedelmä. Yritys taas ei ole yrittämistä vaan Company eli usean ihmisen yhteistyötä.

No jos ihan tarkkoja ollaan, niin lähes kaikki ihmisen touhu on ihan älytöntä.

Ei siinä olekaan muuta järkeä kuin palkka. Ainakaan minulle. Mietitäänpä tarkemmin. Tässä kaikki yleisesti työssäkäynnin hyviksi puoliksi mielletyt asiat:

-Itsensä haastaminen ja kehittäminen, älykkyyden hyödyntäminen - Miksi sitä pitäisi tehdä juuri työelämässä? Miksei sitä voisi tehdä myös vapaa-ajalla?

-Sosiaalinen kanssakäyminen - Kaikki eivät kaipaa sitä ja se onnistuu hyvin vapaa-ajallakin, jopa paremmin kuin työpaikalla.

-Muiden auttaminen ja muille hyödyksi oleminen - Kuka estää tekemästä sitä vapaa-ajalla?

-Kiinnostavien asioiden tekeminen - Mieluummin minä teen niitä vapaa-ajalla rauhallisessa harrastusmeiningissä kuin tiukasti aikataulutetussa työelämässä. Mielestäni harrastuksesta putoaa tietynlainen "taika", jos siitä tekee ammatin. Ja tämä on vain minun mielipiteeni, ei kannata loukkaantua.

Ihmisten armottomuus tekee työstä raskasta. Toisilta vaaditaan paljon ja heti. Pomo, työkaverit, asiakkaat jne.

Voisin pitääkin työnteosta, jos siellä ei olisi niitä muutoksia koko ajan! Miksi kaikki pitää muuttaa vain muutoksen vuoksi, eikö joskus vanhakin voi olla toimiva? Lisäksi ärsyttää se, että isolle osalle työssäkäynnissä tärkeintä tuntuu olevan juoruilu ja sosiaalinen kanssakäyminen, ei niinkään itse työnteko.

Tehkää töitä..

Kuka ihme on keksinyt, että töissä pitää olla kahdeksan tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa? Siis kolmasosa koko vuorokaudesta! Jos on vielä pitkä työmatka, niin aika vähän siinä jää aikaa harrastuksille. Varsinkin perheellisillä.

Ei siinä olekaan. Juuri missään ihmisen tekemässä asiassa ei ole järkeä, jos tarkkaan mietitään. Harva ihminen on looginen.

Hulluksi tulisin jos kotona vaan olisin

Veikkaisin, että aika harvalle työnteko on täyttä herkkua, ainakaan joka päivä. Valitettavasti vain jostain sitä rahaa on saatava elämiseen, ellei sitten ole sattunut syntymään johonkin aatelissukuun tai vastaavaan. Ja jos ei käy töissä, on aika vaikea saada kunnollista toimeentuloa. Siksi olisikin tärkeää löytää sellainen työ, jonka tekemisestä voisi edes välillä nauttia.

Haluan asua omakotitalossa. Se oli joskus suuri haaveeni ja kun se nyt on totta niin töissä on pakko käydä, että saan lainat maksettua.

Olen siis itse ajanut itseni siihen tilanteeseen, että olen töistä riippuvainen taloudellisessa mielessä.

Palkka on ainoa syyni käydä töissä, vaikka kyllä töissä hyvin viihdyn muutenkin. Vapaa-aika on tärkeintä.

Ei sitten yhtään mitään järkeä! Haluaisin vain olla rauhassa ja harrastaa! Minulla olisi ihan riittävästi tekemistä ja sosiaalista kanssakäymistä ilmankin sitä, että uhraan kolmasosan vuorokaudesta työnteolle. Mutta pakko jaksaa vielä ainakin jokunen vuosi. Miksi yhteiskunta pakottaa kaikki töihin? Miksei se voisi toimia niin, että halukkaat voisivat jäädä kotiin ja saada toimeentulonsa jotain muuta kautta?