Mitä järkeä työnteossa loppujen lopuksi on?
Siis muuta kuin palkka? Välillä tuntuu, että se on pelkkää kiirettä, stressiä ja painetta. Tiukat aikataulut, keskeytykset, hälinä... Ikinä ei ehdi tehdä työtä huolella ja rauhassa. Vapaa-aikaa on aivan liian vähän ja siitäkin iso osa menee kotitöihin, kaupassa käyntiin ja lepäämiseen.
Kommentit (46)
Asenteesta kiinni! Eipä se juuri kenellekään mitään hupia ole. Sitä vain on tiettyjä asioita ja velvollisuuksia, mitkä vain on hoidettava, vaikkei aina niin huvittaisikaan. Aina ei voi olla hauskaa, se kuuluu elämään. Ehkä voisit ap hieman panostaa työviihtyvyyteesi tai ainakin muuttaa asennettasi? Sillä saa jo ihmeitä aikaan ja töissä voi olla edes välillä ihan kivaakin.
Toivottavasti tulevaisuudessa robotit hoitavat kaikki työt, niin ihmiset saisivat halutessaan keskittyä hieman hauskempaan puuhailuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen minäkin monesti miettinyt. Mikä tarkoitus tällä elämällä oikeastaan on? Ensin käydään vuosikausia koulua ja sitten uhrataan likipitäen koko elämä työnteolle 60-65-vuotiaaksi asti. Eikö elämään pitäisi kuulua myös nauttimista ja hauskanpitoa? Eläkkeelläkö niitä vasta pääsee toteuttamaan?
Ei kukaan pakota sua rehkimään hiessä koko elämääsi. Vähemmälläkin pärjää.
Suurin osa ihmisistä on jostain syystä ulosmitannut työn tehokkuuskasvun hyvin pitkälti elintason nostamiseen, eivätkä yhtä suurissa määrin vapaa-ajan määrän lisääntymiseen, vaikka sitäkin on tietty tapahtunut (5 päiväinen työviikko, 8 h per päivä, eikä 6-7 päivää viikossa 10-14 tuntia per päivä kuten vielä joskus).
Kuitenkin osa-aikaisia töitäkin on olemassa sekä yrittäjyys, jossa oman ajankäyttönsä saa varsin vapaasti määritellä itse. Olisihan se tietysti mukava, jos useammalla työpaikalla voisi päättää itse, että pitääkö 4 kk vuodesta lomaa vai tekisikö puolikasta viikkoa tms.
Mulla on 6-7 päivää viikossa 10-14 tuntia per päivä. Ylitöistä ei korvausta. Etsin koko ajan uutta työtä.
Eipä juuri mitään.
.
Matalapalkkaisessa työssä palkasta jää käteen nippa nappa tonni, että revitään siitä sitten huumoria...
Kyllä se aika pitkälti on asenteesta kiinni. Se nyt vain menee niin, että ellei ole sattunut syntymään johonkin rikkaaseen aatelissukuun tai voittamaan Lotossa miljoonia, niin aika vaikea ihmisen on saada kunnollista toimeentuloa muuten kuin työtä tekemällä. Oikeanlaisella asenteella ja sillä, että pyrkii parantamaan työviihtyvyyttään ja työssä jaksamistaan, saa jo paljon aikaan. Ei kaikkien todellakaan tarvitse olla ns. urasuuntautuneita eikä työn olla mikään "kutsumustyö" tai elämän tärkein asia, ihan pelkässä "leipätyössäkin" voi viihtyä oikein hyvin.
Hanki työ jolla on tarkoitus. Terveisiä vaan sairaalasta!