Mitä järkeä työnteossa loppujen lopuksi on?

Ajattele työsi syvällisempää merkitystä: työsi tarkoitus on tuottaa firman omistajille lisää rahaa! Kun muistat tämän, työmotivaatiosi nousee!

Ihan samaa mieltä :) 

Oikeassa varmaan olet, että  työelämä on haastavaa. Sitten on iso osa työttömiä, joita ei huolita töihin, vaikka kaikkien elämä olisi paljon kivempaa, jos työ jaettaisiin kaikkien kesken.

Upeat työkaverit ja muut ihmiset joita töissä tapaa, näkee maailmaa, saa haastaa itsensä, onnistuminen, palkka ja tulospalkkiot, jne. 

Kotityöt ja ruuanlaiton voi ulkoistaa. Ja kun on paljon poissa kotoa, ei tarvitse kaupassakaan käydä.

Itse ainakin tykkään omasta työstäni - se on tavallaan "kutsumusammattini". Pääsen tekemään mielenkiintoisia juttuja. Olin joskus työttömänä, ja kroonisen rahapulan lisäksi se oli ihan hemmetin tylsää.

Tietysti jos työ on todella stressaavaa ja vie kaikki voimat fyysisesti ja henkisesti, se ei varmasti tunnu enää mielekkäältä.

Palkka on mukava. Vaikka pienikin.

Palkkahan se kaikkein tärkein syy työssäkäynnille taitaa olla. Joissakin harvoissa ammateissa tietysti voi saada myös tuntea olevansa tärkeä ja tekevänsä asioita, joilla on vaikutusta ihmisten elämään.

Työ, tuo kehityksen ikävämpi kaveri. Ei olis pitänyt ihmisen koskaan viljeleen maata, siitä asti työ on lisääntynyt ja kohta robotit tekevät melkein kaiken työn.

Itse olen töissä palkan vuoksi, tulee jotenkin toimeen, eikä tarvitse laskea ihan joka senttiä. Työni on tympeää, raskasta ja kiireistä. Ei mikään unelma-ammatti.

Toisaalta jos saisi kiinnostavan työpaikan joskus, niin olisihan se ihan toista.

Täysin samaa mieltä. En myöskään ymmärrä, miksi töissä pitäisi käydä sosiaalisen kanssakäymisen vuoksi - kaikki eivät ole muutenkaan luonteiltaan sosiaalisia ja voihan sitä sosiaalisuutta harrastaa ihan riittävästi vapaa-ajallakin. Itse asiassa pidän syvempää ja rauhallista keskustelua aidompana kuin työpaikkojen pintapuolista small talkia.

Niin samaa mieltä ap:n kanssa! Mutta pakko vain jaksaa elannon vuoksi. Minulle ei tulisi aika pitkäksi, vaikken kävisikään töissä. Keksisin ihan riittävästi tekemistä ja harrastuksia muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Niin samaa mieltä ap:n kanssa! Mutta pakko vain jaksaa elannon vuoksi. Minulle ei tulisi aika pitkäksi, vaikken kävisikään töissä. Keksisin ihan riittävästi tekemistä ja harrastuksia muutenkin.

Elannon vuoksihan töissä käydään, miksi muutenkaan. Harvalla on työ josta saa iloa ja nautintoa.

Työn tuomat haasteet (ongelmanratkaisu ym.) ovat terveellisiä aivoille.

Niinpä, tuntuu, että työssäkäyvänä on rahaa, mutta ei juuri aikaa harrastuksille, kun taas työttömänä täysin päinvastoin. Minkäs teet, tätä tämä elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Työn tuomat haasteet (ongelmanratkaisu ym.) ovat terveellisiä aivoille.

Sopivassa määrin kyllä. Mutta liika on aina liikaa. Ei ole kerrassaan mitään järkeä kuluttaa itseään ihan uuvuksiin.

Samaa olen minäkin monesti miettinyt. Mikä tarkoitus tällä elämällä oikeastaan on? Ensin käydään vuosikausia koulua ja sitten uhrataan likipitäen koko elämä työnteolle 60-65-vuotiaaksi asti. Eikö elämään pitäisi kuulua myös nauttimista ja hauskanpitoa? Eläkkeelläkö niitä vasta pääsee toteuttamaan?

Työni on kivaa, työkaverit mukavia. Pysyy pää kasassa ja mieli vireänä paremmin kuin kotona tönöttäessä. Siitäkin on reilun vuoden kokemus. Eläkkeelle jäädessä on kiva saada sellaista eläkettä, ettei tarvitse arpoa lääkkeiden ja ruuan välillä.

Jonkin vasemmistopuolueen (SDP:n?) slogan oli viime eduskuntavaaleissa "Työtä, jolla on arvoa." Se tarkoittaa mielestäni, että työn tulisi olla merkityksellistä, hyödyllistä ja rakentavaa. Työn teossa voi palkan lisäksi olla parhaimmillaan se pointti, että siitä on hyötyä ja apua ihmisille. Esim. sairaanhoitaja tekee työtä, jolla on arvoa, samoin joku rakentaja (ainakin yleensä), opettaja, siivooja jne. Sen sijaan joku, joka vain "työkseen" sijoittelee rahaa, ei tee työtä, jolla on arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen minäkin monesti miettinyt. Mikä tarkoitus tällä elämällä oikeastaan on? Ensin käydään vuosikausia koulua ja sitten uhrataan likipitäen koko elämä työnteolle 60-65-vuotiaaksi asti. Eikö elämään pitäisi kuulua myös nauttimista ja hauskanpitoa? Eläkkeelläkö niitä vasta pääsee toteuttamaan?

Ei kukaan pakota sua rehkimään hiessä koko elämääsi. Vähemmälläkin pärjää.

Suurin osa ihmisistä on jostain syystä ulosmitannut työn tehokkuuskasvun hyvin pitkälti elintason nostamiseen, eivätkä yhtä suurissa määrin vapaa-ajan määrän lisääntymiseen, vaikka sitäkin on tietty tapahtunut (5 päiväinen työviikko, 8 h per päivä, eikä 6-7 päivää viikossa 10-14 tuntia per päivä kuten vielä joskus).

Kuitenkin osa-aikaisia töitäkin on olemassa sekä yrittäjyys, jossa oman ajankäyttönsä saa varsin vapaasti määritellä itse. Olisihan se tietysti mukava, jos useammalla työpaikalla voisi päättää itse, että pitääkö 4 kk vuodesta lomaa vai tekisikö puolikasta viikkoa tms.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, tuntuu, että työssäkäyvänä on rahaa, mutta ei juuri aikaa harrastuksille, kun taas työttömänä täysin päinvastoin. Minkäs teet, tätä tämä elämä on.

Älä muuta sano, koskaan ei satu kohdalleen. Pitäisi löytää kevyempi työ, että jaksaisi harrastaakin ja tehdä mitä haluaa.