Miksi parisuhde on niin tärkeä monille?
Tällä palstallakin sen huomaa ja ihan oikeassa elämässäkin.
Eikö ihmiset tajua että suhteet ei nykypäivinä vaan toimi. Helpointa on oppia olemaan yksin ja tehdä elämästä mieluisaa ja jos yksinäisyydestä kärsii niin panostaa mielummin kaverisuhteisiin, harmi ettei valtaosa tajua tehdä noin :/
Kommentit (20)
Ainakin se tuntuu tärkeältä ja ihmeelliseltä kun ei ole ikinä sellaista saanut kokea, ehkä todellisuus on eri. En kuitenkaan haluaisi kuolla tietämättä millaista elämä olisi jos olisi yksi tärkeä ihminen vieressä.
-ikisinkku 30v
Vierailija kirjoitti:
Ainakin se tuntuu tärkeältä ja ihmeelliseltä kun ei ole ikinä sellaista saanut kokea, ehkä todellisuus on eri. En kuitenkaan haluaisi kuolla tietämättä millaista elämä olisi jos olisi yksi tärkeä ihminen vieressä.
-ikisinkku 30v
Entä jos sun kumppani kuoleekin ennen sua?
Varmaan siksi kun on sellainen tapa ja ihmiset menevät vanhojen tapojen mukaan. Nykyään on toisaalta monia jotka eivät etsikään parisuhdetta, ainakin minä tunnen useamman.
Parisuhteessa olevat ihmiset ovat kaikella tapaa arvokkaampia/parempia kuin sinkut. T: Katkera ikisinkku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin se tuntuu tärkeältä ja ihmeelliseltä kun ei ole ikinä sellaista saanut kokea, ehkä todellisuus on eri. En kuitenkaan haluaisi kuolla tietämättä millaista elämä olisi jos olisi yksi tärkeä ihminen vieressä.
-ikisinkku 30v
Entä jos sun kumppani kuoleekin ennen sua?
Ainakin jäisi hyvät muistot eikä olisi tarvinnut koko elämää yksin olla, mikä oli pointtini tuossa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi kun on sellainen tapa ja ihmiset menevät vanhojen tapojen mukaan. Nykyään on toisaalta monia jotka eivät etsikään parisuhdetta, ainakin minä tunnen useamman.
Näinpä juuri. Tuskin niissä parisuhteissa mitään sen ihmeellisempää on - ne vain monesti nostetaan jollekin maagiselle jalustalle.
Itse olen sitä mieltä, että sellaisessa vain menettää vapautensa. (Olen yli nelikymppinen, ja olen aina elänyt tyytyväisenä sinkkuna.)
Ei meillä ainakaan mene kaikki yks yhteen, ihan hullua edes olettaa että niin olisi. Aina on jotain missä joutuu tekemään kompromisseja. Ja mitä sen väliä, kunhan isot asiat menee yksiin. Molemmat myös saa tehdä asioita omalla tavallaan. Riidat myös puhdistaa ilmaa ja syventää suhdetta. Kamala jos pitäisi aina pokkuroida toista.
Kun illalla painan pään tyynyyn, mietin joskus kuinka kamalaa olisi kun toinen ei oliskaan siinä. Tai ettei olisi ketään jota odottaa töistä kotiin. Olisi sinua vastassa kun tulet töistä kotiin. Joka jakaisi sun kanssa kaikki hyvät tv-ohjelmat. Jonka kanssa lähteä ex-tempore reissuun. Joka hakee sulle ruokaa ja lääkettä kun olet kipeä. Joka halaa joka päivä. Joka on pessyt kaikki pyykit vaikka oli sun vuoro. Joka lähtee sun kanssa sukuloimaan vaikka ei aina kiinnostaisi. Jonka kanssa toteuttaa isompia unelmia (talot, autot, matkat..)
Kaikki kunnia sinkuille, mutta itse rakastan parisuhdetta.
Koska hyvässä parisuhteessa voi aina luottaa siihen, että toinen on vierellä jakamassa ne ilot ja surut. Se on elämässä äärettömän tärkeää.
T. N46, onnellisessa parisuhteessa jo 21 vuotta ollut
Itse tykkään kiusata miehiä antamalla niille muka mahdollisuus parisuhteeseen ja vihjailen koko ajan kiinnostuksesta sitten vaan lopetan kaiken yhteydenpidon :D
Oli koko ikäni sinkku kunnes törmäsin mieheeni. En ikinä kaivannut mitään suhdetta ja jotenkin suhteen hakeminen on täysin käsittämätön konsepti. Ei minulle suhde pelkkänä käsitteenä ole tärkeä, enemmänkin olen välinpitämätön. Mutta mieheni ja meidän välillä olevat asiat on minulle tärkeitä.
En tiedä miksi vastasin kun ei selvästikään alotus koskenut minua.
Hmmm... itse ole kertaalleen eronnut 20-vuotisesta liitosta, nyt ole toista kertaa naimisissa.
Eron jälkeen vaikeinta oli tottua siihen, ettei ole säännöllistä seksiä ja siihen, ettei pikkuasioita voi kenellekään kertoa. Tiedättehän, jos näkee vaikka kolarin tai joku kertoi jotain, tms, niin ei näitä ala äidilleen soittamaan. Miehelle kyllä.
Eron jälkeen myös vannoin, että elän jatkossa yksin. Niin teinkin monta vuotta, mutta sitten tuli vastaan mies, joka pysäytti veret. Tunne oli molemminpuolinen. Klisheisesti totean, että minä en valinnut parisuhdetta, vaan parisuhde valitsi minut.
Vierailija kirjoitti:
Koska hyvässä parisuhteessa voi aina luottaa siihen, että toinen on vierellä jakamassa ne ilot ja surut. Se on elämässä äärettömän tärkeää.
T. N46, onnellisessa parisuhteessa jo 21 vuotta ollut
Niin hyvässä parisuhteessa. Tämän päivän parikymppiset ei sellaista tule löytämään
En minä ainakaan halua mitään suhdetta. Fuckbuddeja löytyy jotai 10 ja baareista oon aina saanu munaa.
Nyky ihmisten pitäisi oppia, ettei kaikkea voi saada aina oman mielensä mukaan. Parisuhde on täynnä kompromisseja, vaikka kuin olisi kaksi samanlaista ihmistä. Ihmisten oletukset parisuhteesta ovat karanneet pilviin.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa olevat ihmiset ovat kaikella tapaa arvokkaampia/parempia kuin sinkut. T: Katkera ikisinkku
Miksi olet katkera?
Parisuhde on tärkeä siksi, koska perhettä ei ole. Tai biologisia perheenjäseniä on kyllä elossa, mutta niihin ei kannata pitää mitään yhteyttä, jos meinasi oman mielenterveytensä säilyttää. Mies on minun perhe. Onneksi on hyvä mies, ei mikään narsisti tai psyko eikä myöskään päihdeongelmainen taikka väkivaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin se tuntuu tärkeältä ja ihmeelliseltä kun ei ole ikinä sellaista saanut kokea, ehkä todellisuus on eri. En kuitenkaan haluaisi kuolla tietämättä millaista elämä olisi jos olisi yksi tärkeä ihminen vieressä.
-ikisinkku 30v
Entä jos sun kumppani kuoleekin ennen sua?
Suunnittelee selvästi murhaa kun on niin varma.
Vierailija kirjoitti:
Koska hyvässä parisuhteessa voi aina luottaa siihen, että toinen on vierellä jakamassa ne ilot ja surut. Se on elämässä äärettömän tärkeää.
T. N46, onnellisessa parisuhteessa jo 21 vuotta ollut
Juuri näin.
T: N42 ja saman ukkelin kanssa ihanasti naimisissa jo 21 vuotta ja 3 vuoden seurustelu siihen pohjalle.
Lapsiperhe tarvii tietysti isän, mutta eron jälkeen..
..elin pitkään ihan miehiä ja suhteita varten. Tein sitä ruokaa mitä mies söi, tein aamiaisen vaikken itse syö aamulla, tilasin hesarin että mies voi lukea sitä aamiaisella, laihdutin, laittauduin, olin pikkumekoissa ja naisellinen, sängyssä palvelin ja olin urheilullinen, taiteellinen, kulturelli jne mitä kukin mies halusi. Aina tulin jätetyksi vaikka minua sanottiin kauniiksi ja hauskaksi.
Sitten lopetin. Nyt olen vapaa-ajat verkkareissa ja katson netflixiä. Olen varmaan masentunut, mutta en enää ovimatto. Kerään voimia ja rakennan itseäni itsenäiseen elämään, omannäköiseeni.
Samaa monesti ihmettelen. Minusta parisuhde kannattaa vain siinä tapauksessa, että sattuu kohtaamaan ihmisen, jonka kanssa suurin piirtein kaikki asiat sopii yhteen. Aika harva kohtaa. Muuten se on vain pakonomaista yhteen sovittelua, josta ei tule kuin itkua ja hammasten kiristystä. Sinkkuna mieluummin, ei toimimaton parisuhde tuo mitään plussaa elämään.