Kahden keskinen aika lapsipuolen kanssa

minä itse vietän aikaa yhdessä äitipuoleni kanssa kaksistaan viikottain ja henkilökohtaisesti hän on minulle ehkä jopa tärkeämpi kuin äitini sillä hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja olemme melko samanlaisia

Minkä kahden keskinen?

Olen ollut 5v "lapsipuoleni" elämässä yli 3v. Viikko ja viikko systeemillä vanhemmat menneet ihan alusta asti. Eroon en ollut osallinen. Vietän miehen työkuvioiden vuoksi lapsen kanssa enemmän aikaa kuin isänsä. Miestäni näen vähän ja samoin lapsensa. Puhutaan ehkä tunnista tai parista ehkä päivä, korkeintaan. Lasta kohtaan väärin, mutta äitisä haluaa lapsivapaan viikkonsa väkisin säilyttää ja mieheni haluaa nähdä lastaan edes sen hetken. Mikä mun rooli tässä on? Ilmaista lastenhoitoapua rumasti sanottuna, vaikka lasta rakastan ja osin hänen vuokseen suhteessa olen vielä mieheni kanssa jäänyt.

Ylireakoi? :D

Miten tahansa äitipuoli toimii, se on aina jonkun mielestä väärin. Etenkin ex-puolisoiden on joskus todella vaikea hyväksyä sitä, että uusi puoliso voi olla mukava ja hyväkäytöksinen:)

Mun miehen muksun äiti itse tyrkyttämässä lasta omalla viikollaankin mun kans harrastuksiin, uimaan, ratsastaan jne :D Hän elää kelan rahoilla ja tykkää juhlia, niin rahoille muutakin käyttöö kuin lapsensa. Mä tykkään ostaa muksulle uusia vaatteita ja mitä nyt tarvii, kun muuten äitinsä pukisi vääränkokoisiin ja kauhtuneisiin kirppisvaatteisiin. Mulle tää on ihan fine, tyttö on ihana tapaus. Tommonen vähän onneton äiti vaan hällä, ei toisen tarvi siitä kärsiä.

Mitä hittoo, millaisia äitejä noilla lapsilla on?? Ja tuo isä, joka vilaukselta tapaa lastaan! Äitipuolen vastuulla koko lapsi! Muiden hoidettavaksi tehty lapsi maailmaan, ei hyvää päivää! Te äitipuolet jotka otatte noin suuren vastuun, hoidatte lasta kuin omaanne. Suurin kiitos teille! Toivottavasti saatte edes kiitosta tästä, täysin teille kuulumattomasta "työstänne". Ainakin lapselle olette varmasti korvaamattoman tärkeitä. Sinä joka vaikutat parisuhteeseen väsyneeltä, muista sun oma elämä silti. Se lapsi ei ole sinun, sinun ei tarvitse luopua omasta elämästä ja unelmista luopua muiden vuoksi. Eiköhän eron tullessa lapsi sinua halua tavata ja jos vanhemmat ei täysin mulkkuja ole, antavat teidän olla tekemisissä. Jos et ole onnellinen suhteessa ja kumppanisi on ainut syy suhteeseen jäädä. Älä jää. Sä ansaitset jotain paljon parempaa.

Hah. "Äitipuolet" ei yleensä kiitosta saa. Asioita odotetaan häneltä, koska on itse tilanteeseen ryhtynyt. Isän uusi nainen tekee sen mitä vaaditaan, mennään isän ja äidin pillin mukaan kaikessa. "Isäpuolet" selvii yleensä paljon helpommalla, kun odotukset ei ole niin suuret heitä kohtaan. Ihan näin sivuhuomautuksena, ei itse äitipuolelta.

Surullista, että nelivuotias joutunut kokemaan eron ja nyt on jo uusperhekin. 😢

No mä ainakin tykkään mun "lapsipuolista", ja muutaman kerran on vietetty aikaa lasten kanssa ihan keskenämme tai yhden lapsen kanssa kahdestaan. Uskon että lapsillekin on vain ja ainoastaan hyvä asia, että voivat viettää minunkin kanssa kahdenkeskeistä aikaa. Ei se ole keneltäkään pois. Kyllä me olemme samaa perhettä, vaikkakin hieman eri tavalla kuin biologisen vanhemman kanssa. Mun mielestä on ainakin kiva viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa kenestä mä tykkään, oli kyseessä sitten mun äiti, äitipuoli tai naapurin setä :)

Äitinä minulle on vain tärkeintä, että tiedän hänen olevan turvallisessa valvonnassa. Luotan lapseni isän tyttöystävään ja minusta on ihan ok, että hän myös lastani toisinaan hoitaa ja käyvät kahden esim leffassa. En silti ikinä sulattaisi tuota, että lapsi viettäisi enemmän hänen kanssaan aikaa kuin isänsä! Kyllä se on vanhempien vastuulla hoitaa oma jälkikasvunsa, oli kuinka hyvä "äitipuoli" tahansa. Kysyn ihan mielenkiinnosta, että voiko noin tehdä? Mitä lastensuojelussa asiaan sanoisivat?

Vierailija kirjoitti:

Surullista, että nelivuotias joutunut kokemaan eron ja nyt on jo uusperhekin. 😢

Eikä varmasti jää viimeiseksi uusperheviritelmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Viettääkö teillä äiti-/isäpuoli kahdenkeskistä aikaa lapsipuolensa kanssa? Onko asia mielestäsi ok?

Kaverini raivostui, kun kuuli, että tytär (4v) menossa kahdestaan äitipuolensa kanssa uimaan. En oikein tiedä, mitä olisin sanonut. Koin, että hän ylireakoi asiasta. Tämä äitipuoli ei ole osallinen eroon, eikä täten luulisi mitään kaunoja olevan. Muuten ottanut ihan asiallisesti exänsä uuden. Ei ole aiemmin haukkunut tai mitään. Tuli hieman puskista tämä reaktio. Äitipuoli ollut kuvioissa melkein kaksi vuotta, ei mikään täysin tuore tapaus.

Ehkä tuota äitiä pelottaa se, että lapsi tykkää äitipuolesta, ja äiti kokee sen jotenkin vääränä? Jos on mustasukkainen tms. Mikä muu tuon selittäisi?

"reakoi"

Meillä tilanne, että lapset vuoroviikoin (sekä miehen että mun) ja lapset on pääasiassa mun vastuulla. Tai siis mies tekee pitkää päivää (yrittäjä) ja minä hoidan kodin ja lapset. Toki lapset on jo isoja niin sinänsä homma ei mitään raskasta ole. Käytännössä se mitä teen ylimääräistä on harrastuskyyditykset. 

En mitenkään erottele, että pitäisi tehdä vain omien lasten kanssa ja miehen kantaa vastuuta enemmän,koska pidän meitä perheenä enkä jaottele osaa porukasta erilliseksi.

Ehkä se isoin ongelma on 4v (luultavasti vielä uimataidoton?) ja meno uimaan noin yleensä.

Kyllä minua vielä jännitti kun 6v meni kaveriperheen vanhempien (ja kavereiden kanssa tietenkin) uimaan. Osaa uida jonkinverran mutta hätääntyessä menisi kyllä pohjaan kuin kivi. Luotan vanhempiin, ovat todella kivoja mutta silti jännitti. Olisi jännittänyt varmasti aivan sikana jos lapsi olisi ollut vasta 4v eikä osaisi vielä uida.

En osaa edes lukea enää.

"Vesa keskisen aika lapsipuolen kanssa"

Tämä on erittäin tuttu kuvio. Olen itsekin äitipuoli. Tavatessamme mieheni oli eronnut ex-vaimostaan vuosi takaperin. Aika alkumetreillä lapsen äiti alkoi valittaa miehelleni asioista, joita olin lapsen aikana tehnyt tai sanonut. Mieheni yritti jonkun kerran sanoa, että keskustelee asioista suoraan kanssani, että siihen olisin suostuvainen, ei hän mikään välikäsi ole, mutta tämä selkärangaton äitipä sanoi, ettei asioi minun kanssani lainkaan. Lopulta valitukset loppuivat, kun mies ei suostunut enää kuuntelemaan minua koskevia, täysin hulluja väittämiä.

En ymmärtänyt naisen käytöstä yhtään, varsinkin kun  tämä exä oli pettänyt entisessä liitossaan nykyistä miestäni, jäänyt kiinni siitä  ja lähtenyt tämän naimisissa olevan miehen mukaan ja sitten vaikutti olevansa hyvin mustasukkainen ja katkera minulle elämästään. Ehkä hän oli kateellinen meidän onnesta, jos uuden miehen kanssa elämä ja lapsesta erossa oleminen ei sitten ollutkaan niin ihanaa.

Ja ikinä ei tietenkään mitään kiitosta ole tullut, sehän nyt on päivän selvää.

Mutta siis kaverisi kaltaisia äitejä riittää. Sinulla onkin nyt ikäänkuin "valta"  tai paremminkin sanottuna mahdollisuus yrittää puhua ystävällesi järkeä, ettei ainakaan hän oksentaisi omaa katkeruuttaan mukavaan äitipuoleen. Päinvastoin hänen pitäisi olla kiitollinen, jos hänen lapsestaan joku haluaa pitää huolta mahdollisimman hyvin. Sillä sellaisella mentaliteetilla äitipuolet, varsinkin lapsettomat, uusperhekuvioihin yleensä tulevat ja on elämän epäreiluutta, että äitipuolet useimmiten saavatkin vain pelkkää kuraa niskaan.

Vaikka lapsen isä antaisikin tunnusta, jotenkin se ei oikein ole läheskään sama asia kuin tunne siitä, että lapsen äiti kunnioittaa sinua.

Tää ei nyt varsinaisesti tähän keskusteluun liity mut kerron silti. Mun vastuulla on mieheni lapsien kyyditseminen, koska vain mulla on ajokortti. Noh, vein ma aamupäivällä joka on meillä ns. vaihtopäivä lapset äidilleen. Yleensä näin ei tehdä, vaan vien lapset päiväkotiin ja äitinsä hakee. Soitimme ovikelloa ja äitinsä tuli vastaan, selvästi vapusta väsähtäneenä. Vanha viina löyhkäsi ja näky oli muutenkin vähemmän viehättävä. Lapset riemuissaan ryntäs halaamaan äitiään. Sanoi ettei VOI nyt ottaa lapsia, kun ei voi hyvin. Oli luullut, että vaihto siirtyisi tiistaille. Vaikka asiasta ei oltu sovittu. Mulla oli työpäivä edessä ja mies oli jo mennyt aamulla töihin (kyllä, pyhinäkin jotkut työskentelee). Sanoi, että yritä järkätä jotain ja lähes nenän edestä sulki oven. Siinä sit seistiin hoomoilasena ja kiire alkoi olla. Soitin omille vanhemmilleni, että ovatko kotona ja voivatko 7h lasten perään katsoa. Onneksi tämä sopi heille. Eikä ollut eka kerta tämän tyylinen tapaus. Terkkuja vaan sulle H, tiedän sun lukevan tätä palstaa :D